Media ja viihde ›

AP:
 
Agatha Christie : Idän pikajunan arvoitus.

 
Vieläköhän noita Christien opuksia kehtaisi vielä lukea? Jotenkin on tullut dekkarihyllyssä jätettyä ne rauhaan, kun tuli jossain esipuberteetissa lähes kaikki Christiet luettua. Tuo jäi jotenkin mieleen ja 10 pientä eli Eikä yksikään pelastunut myös.

glx405: Vieläköhän noita Christien opuksia kehtaisi vielä lukea? Jotenkin on tullut dekkarihyllyssä jätettyä ne rauhaan, kun tuli jossain esipuberteetissa lähes kaikki Christiet luettua. Tuo jäi jotenkin mieleen ja 10 pientä eli Eikä yksikään pelastunut myös.
 
Mikäjottei. JOtenkin mulla taas tökki silloin nuorna miesnä nämä ja nyt vasta olen innostunut. Poirot- telkkusarjaa tuli joskus katsottua. Nämä on kyllä metkoja: mitään ei tapahdu mutta silti kaiken aikaa ongelma - kuka murhasi ja missä välissä - ratkeaa vähän kerrassaan. On nää tietty ajankuvaakin, junassakin päivällisaika ja kreivittärellä kamarineito matkassa ja junailija palvelee ylhäimistöä.

AP: Nämä on kyllä metkoja: mitään ei tapahdu mutta silti kaiken aikaa ongelma - kuka murhasi ja missä välissä - ratkeaa vähän kerrassaan. On nää tietty ajankuvaakin, junassakin päivällisaika ja kreivittärellä kamarineito matkassa ja junailija palvelee ylhäimistöä.
 
Roger Ackroydin murha on jännittävä kirja Christieltä. Mutta vain lukemalla selviää, miksi.

Steinbeckin Tuntemattomalle jumalalle lopetin juuri. Kuvaus muutamasta vuodesta Kaliforniaan muuttaneen viljelijan elämästä ja taistelusta kuivuutta vastaan. Kirjailijan tuotannon aivan alkupään teoksia ja kyllä tästä jokin myöhemmän Steinbeckin kypsyys vielä puuttuu. Tuttua hieman surumielistä lempeyttä kylläkin löytyy. Keskeisenä teemana ihmisen yhteys maahan ja se jäi kieltämättä mieleen pyörimään.
 
Sitten luin äsken toisenkin nuoruudenteoksen: Hemingwayn Ja aurinko nousee, ja siitä täytyy sanoa, että Hemingwaylla on jo varhain tyyli kohdallaan. Toki ymmärrän, jos jonkun mielestäni kirjansa ovat hiukan pitkäveteisiä, eihän tässäkään pitkään aikaan muuta kuin istuta kuppiloissa ja juoda ja jutella, kunnes kaikki räjähtää Pamplonan fiestassa ja härkätaisteluissa. Jätti lopulta tyhjän ja vähän katkeran tunteen, mutta se lienee osuvaa, kun kyseessä on juuri kuvaus 20-luvun "kadonneesta sukupolvesta", jonka elämän täyttää enemmän tai vähemmän tyhjyys sodan jälkeen. Joka tapauksessa tykkään kun Hemingway antaa usein pelkistetyn, mutta luontevan kuvan tilanteista ja niissä henkilöhahmojen hengittää ja tulla esiin omilla ehdoillaan. Hienovaraista, hillittyä tekstiä, joka sittenkin puhuttelee.

Petri Tamminen - Mitä onni on
 
Kun Juha Seppälä vetää miehen nahkaa tukkisaksilla ja tukkii suun kuolaimilla, Kari Hotainen työstää miehen hiestä sanoja lyhytkantamalla, Petri Tamminen pistää miehen ongelmat heinäseipäälle heinäntekokelissä kotikaljan voimalla. Mitä onni on -kirjassa onnea etsivälle tulee sade kesken poudan. Kirja on hauska ilman alleviivaamista.

Alotin just ranskalaisen jännärikirjailija Jean-Cristophe Grangen `Sutten valtakunta` kirjan lukemisen ja hyvin on lähtenyt liikkeelle. Tämä jamppahan on kirjottanut esim. Purppuravirrat, mistä on ihan oiva elokuvakin tehty. Hyvä uus tuttavuus meikäläiselle tämä.

Denice Affonco: Elossa kuoleman kentillä
 
Tuommoinen tuli viimeksi luettua. Denice kertoo kirjassaan millaista oli meininki Kambod_assa 1975-1979 kun Punaiset Khmerit pisti vähän yhteiskuntaa uusiksi.
 
http://www.like.fi/kirja.php?detail_id=8480

jassi: Alotin just ranskalaisen jännärikirjailija Jean-Cristophe Grangen `Sutten valtakunta` kirjan lukemisen ja hyvin on lähtenyt liikkeelle. Tämä jamppahan on kirjottanut esim. Purppuravirrat, mistä on ihan oiva elokuvakin tehty. Hyvä uus tuttavuus meikäläiselle tämä.
 
Purppuravirrat oli kyllä kirjana törkeän hyvä. Eikä tuo leffakaan huono ollut lainkaan.

Projekti: Agatha Christien tuotanto. Wikipediasta tulostin koko eukon tuotannon listattuna. Nyt ruksin listalta yli sitä mukaa kun olen saanut luettua. Valmista on noin vuonna 2210. Parhaillaan menossa Poirot- seikkailu Lentävä kuolema. Ehkä ei niitä parhaita, mutta kahlaahan tuota.

William Burroughs - Hämy
 
Jatkoa Nistille. Tällä kertaa ei liikuta niinkään huumeiden, vaan enemmänkin homosuhteiden parissa. Varmaan radikaalia matskua ollut aikoinaan. Nyt ei sen suuremmin säväyttänyt. Sisältää myös pieniä väläyksiä Alaston Lounas teoksen tyylistä. Sanoisinpa, että tämän teoksen parasta antia on Burroughsin mielenkiintoinen esipuhe.

Ensimmäistä kertaa tuli luettua Charles Bukowskia:Siinä sivussa.
Mitä tästä nyt sanois,keskinkertaista parempaa tämä kirja,ei mitään loisteliasta.

Vaihteeksi klassikko: Herman Melvillen Moby Dick. Oli ihan ok. Silleen vaikea arvostella, kun ymmärrettävästi yleinen kirjoitustyyli oli vähän erilaista 160 vuotta sitten.

CONN IGGULDEN - Keisari

Neliosainen kirjasarja joka kertoo Gaius Julius Caesarin elämänvaiheista. Jokaisessa osassa n.500 sivua joten 2000 sivua tuli fiktiivistä historiaa luettua. Tosin fatkoja oli lueteltu hieman loppukaneeteiksi, mutta ihan viihdyttävää lukemista oli aina kolmannen kirjan loppuun. Neljäs kirja puuduttaa kun lopputulos on selvä, Brutus listii Juliuksen.

Täytyy laittaa oikeasti nuo osat eri arvoisuuteen koska kerronta vaihtelee niin suuresti.

I = 5/5
II = 5/5
III=4/5
IV=2/5

Mielenkiintoista luettavaa aina viimeiseen kirjaan asti. Suosittelen lukemaan ensimmäisen ja toisen osan.

jassi: Alotin just ranskalaisen jännärikirjailija Jean-Cristophe Grangen `Sutten valtakunta` kirjan lukemisen ja hyvin on lähtenyt liikkeelle. Tämä jamppahan on kirjottanut esim. Purppuravirrat, mistä on ihan oiva elokuvakin tehty. Hyvä uus tuttavuus meikäläiselle tämä.
 
Sutten valtakuntakin on filmattu.
http://www.imdb.com/title/tt0402158/

Toinen Bukowski perään:Postitoimisto,kun täällä on sitä kehuttu.Tullut oltua postissa(jakopuolella) joten tuttua oli meininki,12v Bukowski ollut töissä oikeassakin elämässä,no sekoaa sitä vähemmästäkin.

NHR: Onks sun versiossas vielä ihankauheesti "kijrotus vihreitä", vai onksne ehkä korjattu myöhempiin painoksiin? Kirja vaikutti muuten tosi hyvältä, kun joskus aikoinani sen luin, mut noita mokia oli kyl häiritsevän paljo... ratekki miähiäm, juum... ;)
 
Tarinaan kun uppoutuu niin aika harvoin noita virheitä tulee bongailtua, tai sitten suomenkielen taso on vain todella korkea kotimaisessa kirjallisuudessa. Rakettimiehissä noi virheet pistivät paikoitellen silmään, ja välillä kielikin oli vähän kömpelöä. Virheet tuli huomattua mutta eivät ne kyllä lukemista haitanneet. Enemmän haittaisi varsinaisten kuulentojen nopea läpikäyminen. Itse olisin mielelläni lukenut lisää Apollo 11 jälkeisistä lennoista. Kyllähän kaikki käytiin läpi, mutta aika pintapuolisesti. Kaipa noista olisi enemmänkin ollut tarinaa kerrottavana. Kiehtova kirja jokatapauksessa.
 
Nyt selailtavana on Michele Primin Queen -koko ura -teos. Näyttävän näköinen opus päätyi heräteostoksena kovan Queen fanin kirjahyllyyn ja kyllähän tuota kelpaa katsella. Taitto ja kuvat (kansikuvaa lukuunottamatta) ovat hienoja mutta itse teksti on vähän hutiloitua. Virallinen julkaisuhan tuo ei ole mutta silti ärsyttää kirjoittajan omien näkemysten tuputtaminen. Myös asiavirheitä löytyy. "Queen - yhtyeen julkisuuskuvan muodostuminen angloamerikkalaisessa rocklehdistössä vuosina 1973-1992" -julkaisu on tuohon kirjaan nähden huomattavasti askeettisemman näköinen mutta sisällöltään mielenkiintoisempi, ainakin näin yhtyeeseen jo perehtyneen näkökulmasta.

Ilkka Remes: Pahan perimä
 
Muistaakseni eka Remes-kirja, mitä on tullu ikinäkään luettua, mut tuskin viimiseks kuitenkaan jäi. Einy mitään ihan loistavaa juttuu ehkä kuitenkaan, mut ihan mukavasti tuntu noita juonenkäänteitäki piisaavaan. Mikä mua pikkasen häiritti, ni nää "oikeet" henkilöt (poliitikkoja yms.) siellä fiktiivisten seassa, kun neki ois ehkä pystyny jollaintapaa "kiertään", siis sillai, et ois vaikka ihan yleisellä tasolla selittäny ne kohdat, mitään nimiä ees mainitsematta. Mut ihan sillai mielenkiintosta tekstiä mm. natseista, genetiikasta, avaruuslennoista yms. Vaikka mulle ehkä "putoo" paremmin noiki aiheet enempi silleenniinku faktapohjalta käsiteltynä...
 
E: Kirjan lopussa muuten oli liitteenä jokunen sivu ihan faktaakin kirjassa käsitellyistä eri aihepiireistä, samoinku tämmöseen fiktiokirjaan yllättävänki pitkä (oikeen kokonaisen sivummittanen!) lähdeluettelo aiheista kiinnostuneille lukijoille.
 
Steven Hall: Haiteksti
 
Alkupuoli kirjaa oli ihan mielenkiintonen, kun yritti ottaa tolkkua sen päähenkilön mielisairaudesta, että mikäsny olikaan taas totta ja mikä taas hallusinaatioita, ja mitä todellisuudessa oli tapahtunu ennen kirjan alkua. Loppupuoli taas meniki sit melkolailla Tappajahain peruskaavaa noudatellen (vaikka ite se hai ny tietysti oliki pikkasen... hmm, "erilainen"), mikä vaikutti ainaki musta melko tylsältä ja ennalta-arvattavaltaki. Ei ehkä ihan "mun juttu" ollu tääkään nyt sit kuiteskaan...

Mary Coughlan: Bloody Mary
 
Suosittelen lämpimästi kirjaa.
 
Ja tuli juuri luettua myös Hanoi Rocksin "uusi" kirja. Seuraavaksi Boy George :)

Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni (1999)
 
Jossain verrattiin Murakamin kirjoja tunnelmaltaan Lynchin elokuviin, joten jonkinlaisena Lynch-fanipoikana piti käydä noutamassa kirjastosta kyseinen kirja ihan mielenkiinnosta. Kieltämättä tulikin erityisesti "Lost Highway" ja "Mulholland Dr." mieleen Murakamin erinomaisesti loihtimasta unenomaisesta, surrealistisesta maailmasta. Itse asiassa lesboseksikohtauksessa (nyt kaikki miehet lukee kirjan) ja sen jälkitapahtumissa oli hyvinkin paljon samaa, kuin Mulholland Dr.:n vastaavassa.
 
Erinomainen ja mielenkiintoisine filosofisine kysymyksineen ennen kaikkea kiehtova teos, joka käsittelee mm. vieraantuneisuutta, yksinäisyyttä, seksuaalista identiteettiä ja unelmien tavoittelua. Kaunis, joskin ehkä hiukan masentava teos.
 
Seuraavaksi varmaan pitäisi hankkia miehen mestariteoksena pidetty "Kafka rannalla" sekä "Suuri lammasseikkailu", jotka taitavat olla ainoat suomennetut Murakami-teokset tämän lisäksi.

Bret Easton Ellis - Amerikan Psyko
 
Useimmille varmasti ainakin elokuvana tuttu teos tuli luettua ja olihan tämä kova. Lukiessa huomasi miten paljon kohtauksia leffasta puuttui. Juppi-elämää kuvattiin hauskalla tavalla ja varsinkin eri vaatteiden turhamaisenkin tarkka kuvailu jaksoi huvittaa. Loppua kohden kirja synkkeni entisestään ja varsinkin loppuratkaisu on lähes nerokas, vaikka se jo leffan katsoneena olikin tuttu.