Media ja viihde ›

Douglas Adamsin teos nimeltä Dirk Gently's Holistic Detective Agency tuli vielä lueskeltuu, vaihteeks alkukielellä siis. Ilahduttavan vähä muistin enää juonen yksityiskohtia (esim. niitten "mahdottomien" juttujen selityksiä), joten melkeenku ois kokonaan uutta kirjaa lukenu. Ihanku joku juttu ois jääny vieläki vähän epäselväks (entie olikohan syynä sit kielimuuri vai mikä), mut jos jättäis sen "tarkistuslukemisen" taas johki 5-10 vuoden päähän, ni tästä vois luultavasti taas nauttii ihan "uutena" kirjana... ehkä nopeemminki, jos vaikka toi... noh... nyttemmuista sen taudin nimee, mikä vie muistin, mut josse vaik oikeen sillai kunnolla sattuis iskeen... :D
 
Huomenna voiski taas suunnistaa kirjastoon vaihtaan ton kirja-arsenaalin... josvaan jaksais herätä...

Siri Huvstedtin Lumous
 
Huvstedt on tässä kirjassa jättänyt newyorkilaisälykköpiirit viinilasillisilleen, ja kuvaa käsinkosketeltavasti amerikkalaisen pikkukaupungin rähjäisempää arkea. Mihin kutoutuvat eroottiset ja menneisyyden hyytävät jännitteet. Mukaansatempaavan mutkatonta kerrontaa.

Stieg Larssonin trilogia tuli vihdoin otettua luettavaksi. Toka osa puolivälissä. On kyllä harvinaisen koukuttavia kirjoja. Kyllä varmaan elokuvatkin pitää sitten nähdä.

Jory Farr: Moguls And Madmen - The Pursuit Of Power In Popular Music
 
Ihan mielenkiintoisia henkilökuvia erinäisistä tunnetuista hahmoista musiikin eri kentiltä rapista countryyn (A&R miehiä, managereita, tuottajia ja levy-yhtiöpamppuja). Osa enemmän, osa vähemmän mairittelevia...

Tuomas Eerola, Jukka Louhivuori + Pirkko Moisala (toim.): Johdatus musiikintutkimukseen
Välillä oli hivenen yli meikäläisen käsityskyvyn suhistavaa matskua (neurotieteet yms.), mutta myöskin pari aihetta joihin täytyy perehtyä tarkemmin, muutamana esimerkkinä äänimaisematutkimus ja äänilevytutkimus. Ans kattoa jos jäi päähänkin jotain.
 
Seuraavana vuorossa olisi James L. Peacockin Anthropological Lens: Harsh Light, Soft Focus ja kevyempänä tavarana Petri Kuljuntaustan ON/OFF: Eetteriänestä sähkömusiikkiin.

Rob Kirkpatrick: Magic In The Night - The Words And Music Of Bruce Springsteen
 
Ei tämä kirja tällaiselle hc urpolle hirveästi uutta tarjonnut, mutta kyllä tätä voi hyvin suositella Springsteenin musiikkiin syvemmin tutustuvalle. Elämäkertakin käydään siinä sivussa ihan tarpeeksi hyvin läpi, joten mitään "perusteosta" ei välttämättä tarvitse olla luettuna alle.
 
Biisianalyysit eivät ole loppujen lopuksi hirveän syväluotaavia verrattuna esim. joihinkin The Beatles orkesterin tuotantoa käsitteleviin teoksiin, mikä lievänä pettymyksenä kirjattakoon.

Stephenie Meyer: Houkutus
 
Tiedän, saastutin itseni. Mielenkiinnosta lukaisin ja ei tuo yhtään hassumpi ollut. Selkeästi teinitytöille suunnattu mutta tällaiselle mieleltään teinityt... nojoo, kirja kuitenkin maistui ihan mukavasti. Kepeää luettavaa ja tuon klaaraa nopeasti ahmien läpi.
 
Muutama poikkeus siihen, mitä vampyyreista on totuttu tuntemaan aikojen saatossa tuntemaan. Kirjailija ei vissiinkään wikipedian mukaan ollut tutustunut hirveästi lajityypin historiaan, joten siksi tuota omaperäisyyttää on mukana. Tiedä sitten häiritseekö tuo vai ei. Ehkä hieman, kun se tärkein uupuu.
 
Uusikuu meni tilaukseen. Ou jea.

Stephenie Meyer: Houkutus

Tiedän, saastutin itseni. Mielenkiinnosta lukaisin ja ei tuo yhtään hassumpi ollut. Selkeästi teinitytöille suunnattu mutta tällaiselle mieleltään teinityt... nojoo, kirja kuitenkin maistui ihan mukavasti. Kepeää luettavaa ja tuon klaaraa nopeasti ahmien läpi.

Muutama poikkeus siihen, mitä vampyyreista on totuttu tuntemaan aikojen saatossa tuntemaan. Kirjailija ei vissiinkään wikipedian mukaan ollut tutustunut hirveästi lajityypin historiaan, joten siksi tuota omaperäisyyttää on mukana. Tiedä sitten häiritseekö tuo vai ei. Ehkä hieman, kun se tärkein uupuu.

Uusikuu meni tilaukseen. Ou jea.
 
Itsekin noita parisen vuotta sitten vielä lueskelin, ihan mukiinmeneviähän ne on, paitsi että Bram Stocker-parka kyllä kääntyy haudassaan...
 
Itse olen kuluttanut paljon Tove Janssonia nyt viime aikoina, ja herranen aika kun oli Tove viisas nainen!

Rhapa: Stephenie Meyer: Houkutus
 
Tiedän, saastutin itseni. Mielenkiinnosta lukaisin ja ei tuo yhtään hassumpi ollut. Selkeästi teinitytöille suunnattu mutta tällaiselle mieleltään teinityt... nojoo, kirja kuitenkin maistui ihan mukavasti. Kepeää luettavaa ja tuon klaaraa nopeasti ahmien läpi.
 
Muutama poikkeus siihen, mitä vampyyreista on totuttu tuntemaan aikojen saatossa tuntemaan. Kirjailija ei vissiinkään wikipedian mukaan ollut tutustunut hirveästi lajityypin historiaan, joten siksi tuota omaperäisyyttää on mukana. Tiedä sitten häiritseekö tuo vai ei. Ehkä hieman, kun se tärkein uupuu.
 
Uusikuu meni tilaukseen. Ou jea.
 
Minusta tuo oli ainoastaan sairas ja ahdistava kirja. Siis lähinnä siltä kannalta, että miljoonat teinitytöt kautta maailman rakastaa Ediä, vaikka se koko kirjan ajan manipuloi Bellan ajatuksia ja päätöksiä, väkivalloin pakottaa erinäisiin paikkoihin, stalkkaa ympäri kyliä ja vittu tunkeutuu makuuhuoneeseen katsomaan sen nukkumista! Uhkailee, nöyryyttää ja alistaa! Ah, kuinka romanttista ja söpöä ja ihanaa. Kirjahan kertoo puhtaasti parisuhdeväkivallasta. Eikä ne tuossa vaiheessa olleet edes parisuhteessa.
 
Itse olen siis lukenut pelkästään ensimmäisen kirjan. Mitä vähäistä olen kuullut myöhemmistä teoksista, meno kuulemma vain pahenee. Pistää kyllä ihmettelemään tämmöinen. Eikä tuo Eddien ihkutus rajoitu vain teinityttöihin, olen kuullut ihan aikuisten naistenkin suusta samaa sontaa.

Tulipa tuossa luettua Stephen Hawkingin Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa. Jotkut asiat menivät vähän yli hilseen, mutta pääosin aika hyvin oli asiat selitetty ja havainnollistettu. Kirja on täynnä mielenkiintoisia teorioita ja oma kokonaiskuva tästä maailmankaikkeudesta parani kertaheitolla.

Vähän ajan sisään Neil Gaimanilta American Gods, Anansi Boys ja Stardust. Juuri loppui Chuck Palahniukin Fight Club.
 
American Gods erityisesti oli upea kirja. Gaimanin "preferred editionin" luin, joka on 12000 sanaa pidempi, kuin se alkuperäinen palkintojakin rohmunnut versio. Hyvät teemat ja taitavasti rakennettu juoni. Lähes The Sandmanin veroinen teos, vaikka niitä ei voikaan suoraan verrata mitenkään. Suosittelen lämpimästi, varsinkin jos mytologiat kiinnostavat.
 
Fight Clubkin oli hyvä, vaikka paremmin olisi toiminut, jos leffaa ei olisi nähnyt ensin.

Juha Seppälän Takla Makan. Lyyristä realismia vanhenevan ihmisen elämästä.

Ainiin, ohan noita tullu taas lueskeltuu...
 
Seppo Turunen: Paviaaneja, punaviiniä ja puutarhanhoitoa - esseitä ihmisen biologiasta
 
Oli ihan yllättävänki kiinnostavaa pohdiskelua tältä Korkeasaaren pomolta, vähän asiasta ku asiasta. Mihkään ei tosin kauheen "syvälle" päästy, mut ei tainnu olla tarkotuskaan, enkä tie oisinko toisaalta semmosta jaksanu lukeekkaan. Tää oli just semmosta "kevyttä iltalukemista" populaaritieteen alalta. Voin suositella.
 
Petr Beckman: pii - erään luvun tarina
 
Tos nimessä siis toi "pii" on se kreikkalainen kirjain pii, jota en osaa täl koneella kirjottaa, mut joka siis on ympyrän kehän ja halkasijan suhde. Aika rankkaaki tekstiä ja suoria mielipiteitä, mm. Aristoteleesta, roomalaisista ja neuvostoliittolaisista (kirja oli kirjoitettu jo 1970, vaikka ilmeisesti suomennettu vasta 2000?), joita Beckman (syntyjään siis tsekki) ei pidä juur minään. Hymyilytti mm. yks kuva, jossa oli otteet kahesta eri kirjasta ja kuvateksti: "Arkhimedeen tiedettä - Aristoteleen hölötystä". :D Mukava sekotus historiaa ja matemaattista kaavanjohtoo (jotka kohdat hypin kyl enimmäkseen yli, niinku kirjan esipuheessaki ehdotettiin... ;) Suosittelen.
 
Vielä kesken on mm. Eero Kiviniemen Perustietoa paikannimistä (oppikirjamainen teos, ei kovinkaan hyvin luettavissa "suoraan", mut ihan kiinnostavaa nippelitietoo) ja Hermann Weylin Symmetria (aika matemaattinen lähestymistapa tässä sit taas). Ja Douglas Adamsin toinen Gently-dekkari, Sielun pitkä pimeä teehetki (tälläkertaa siis suomeks) tossa kans oottais lukuvuoroonsa, mut sen taidan kyl muistaa ihan liika hyvin vielä...

Ilpo Lagerstedt: Rakettimiehiä. Kilpajuoksu Kuuhun
 
Ei olla vielä kuussa vaan lukuprojekti on vasta Gemini -vaiheessa. Tosi mielenkiintoinen kirja tähän asti. Tästä ihmiskunnan suurimmasta tieteellisestä ja poliittisesta projektista on kirjoitettu kansantajuinen ja mukaansatempaava kirja. Pakkolukemista kaikille jotka eivät osaa nimetä Armstrongin lisäksi muita astronautteja.

kk80: Ilpo Lagerstedt: Rakettimiehiä. Kilpajuoksu Kuuhun
 
Onks sun versiossas vielä ihankauheesti "kijrotus vihreitä", vai onksne ehkä korjattu myöhempiin painoksiin? Kirja vaikutti muuten tosi hyvältä, kun joskus aikoinani sen luin, mut noita mokia oli kyl häiritsevän paljo... ratekki miähiäm, juum... ;)

Mulla on Paska kesken. Ihan hauskaa meininkiä kyllä. Robertson on tosimies.

Kjell Westö - Älä käy yksin yöhön
 
Keskialoitus: Pettymys edellisen, loistavan Missä kuljimme kerran-teoksen, jälkeen. Kirjan ensimmäisessä osassa Westö ei oikein saa otetta Adrianasta, Jounista ja Arielista. Toinen osa on parempi, kun kertojaminä astuu esiin. Silti Jouni jää jotenkin keinotekoiseksi hahmoksi.
 
Puolustustyöskentely: Musiikki on vahvasti läsnä. Sitä lähes sävelsi nimibiisin päässään, niin hyvin sitä kuvataan. E11 ja A+ ja sointukierto.
 
Helsinkiä Westö kuvaa taas tarkasti, nimeltä mainiten ravintoiloita, katuja, paikkoja. Samoin aikaa kuvaa lähes dokumentaarisesti.
 
Sivurajaheittona: kirjassa on mukana hahmoja Westön edellisistä kirjoista, Bexareja ja Krakeneja. Pienet ovat piirit, kirjassa todetaankin.
 
Vapaapotkuna: Missä kuljimme kerran ja Leijat Helsingin yllä Westön parhaat.
 
Rangaistuspotkuna: mitä Westö seuraavaksi kirjoittaa, kun Helsinki on lähes puhkikirjoitettu?

Seppo Jokinen : Lyöty mies.
 
Eli komisario Koskinen- dekkareista tutun Jokisen kolmetoista lyhyempää rikostarinaa.
Ihan sujuvaa luettavaa, sopivanmittasia juttuja välipaloiksi.
 
Agatha Christie : Idän pikajunan arvoitus.
 
Tämäkin klassikkopuute nyt korjattu. Ehkä tämä ei pysynyt ihan niin hyvin nipussa kuin joku muu Agatha-tädin kirja mutta silti. Uskomattoman otteessaanpitävää tekstiä, vaikka tässä käytännössä ei tehdä muuta kuin puhutaan ja liikutaan ravintolavaunun ja makuuvaunun välillä . Tapahtumat sijoittuvat siis pätkään junaa. Loppuratkaisu on varmaan juuri sellainen, josta tavataan sanoa että se vetää maton lukijan alta. Itsellekin tuli sellainen "no totta kai se oli näin" -olo.

George Orwell - Puilla Paljailla Pariisissa ja Lontoossa
 
Orwellin ensimmäinen romaani, jossa hän kuvaa kokemuksiaan köyhänä Pariisissa ja Lontoossa. Karut ovat olleet olot 1920-30-luvuilla. Teksti vei mukanaan ja pitää varmaan lukea joskus lisääkin Orwellia.
 
Lisäksi luin pari Allen Ginsbergin runokirjaa. Aika paljon homoilua sisälsivät ne.

Bob Thomas: Walt Disney Elämäkerta
 
Nyt menossa: Dan Brown: Murtamaton Linnake