Media ja viihde ›

En oo selannu koko ketjua, mutta osaako joku heittää jonkun hyvän, kansainvälisen elektronisen musiikin lehden?

Popmedia (Rumba & Rytmi) on heinäkuun lomalla...eli kantsii tuossa viikon päästä kysellä noita tilauksia...

Ostin Englannista Classic Rockin 4 eurolla. Alkoi sylettää, kun ajattelin lehden hintaa Suomessa..

http://plaza.fi/kaista/musiikki/aan … mika-on-suosikkisi-musiikkilehdista
 
Infernoa äännestin vaikka tilaan tällä hetkellä Soundia. Soundi on hieman alkanut ketuttamaan koska keskityn enemmän raskaampaan musiikkiin, Infernoa pitäisi alkaa tilata.

luen rumban, rytmin ja soundin
 
rytmi on noista paras

Luin ennen kaikki nuorisomusalehdet mitä oli eli nämä Mix, Suosikki sun muut. Vuosia sitten ostin myös näitä Melody Maker, NME jne.
 
Nykyään rahatilanne on sellainen, että noi Suosikit jää aina ostamatta eikä niissä ole tosin oikein koskaan ollut omista suosikeista pahemmin juttua, mutta kuitenkin olen ostanut ja pysyny vanhana akkanakin vähän ajan tasalla :D
 
Soundi ja Rumba on sellaisia, joita olen lukenut "aina" ja niitä ostan vieläkin silloin tällöin, mutta valitettavasti ne kuitenkin usein jää hyllylle tänä päivänä.

Olin jo aikeissa lopettaa Soundin lukemisen kokonaan, mutta meininkihän on piristynyt Arttu Tolosen saatua lisää palstatilaa. Tilaamisen lopetin muutama vuosi sitten ja irtonumeron ostan nykyään aika puhtaasti sillä perusteella, että on edes yksi mielenkiintoinen bändiartikkeli ja pääkirjoitus on jonkun muun kuin Tero Alangon kirjoittama.
 
Rumbaa jaksaa lukea silloin kun löytyy juttu edes yhdestä bändistä joka ei ärsytä repimään hiuksia päästä. Ja Nisse M on lähes hauska.
 
Rytmi on jotenkin liian "aikuinen".
 
Sue on kovin epätasainen, joskin ilmaisuudellaan saa paljon anteeksi. Monesti on minua viihdyttänyt pitkästyttävien junamatkojen ajan. Vanhojen kolumnistien katoaminen on päässyt sapettamaan.
 
Tuhman asenteessa on jotakin, mitä en handlaa, ei pysty lukemaan.
 
Ulkomaiset ovat Mojoa lukuunottamatta aikamoista skeidaa. Monia tulee kuitenkin satunnaisesti hankittua mielenkiintoisten artistien näkyessä kansissa.

Nykyisellään tulee Soundi ja Rumba käytyä lukemassa kirjastossa tai jos jossain kaverilla tai keikkapaikalla tms. on. Sitten jos on joku megasuosikki niin voi ostaa irtonumeronkin. Sue tulee myöskin otettua usein asemalta junamatkalle luettavaksi.
 
Luin pitkään Guitar Worldia. Muistan kun kuudesluokkalaisen englannintaidoilla yhdestä numerosta riitti luettavaa kuukausiksi. Jossain vaiheessa havahduin että koko lehti tulee luettua todella nopeasti. Tottakai kielitaidon karttuminen nopeuttaa, mutta tuntuu myös, että asiasisällön määrä lehdessä vähentyi reilun kymmenen vuoden aikana.

Ulkomaiset ovat Mojoa lukuunottamatta aikamoista skeidaa. Monia tulee kuitenkin satunnaisesti hankittua mielenkiintoisten artistien näkyessä kansissa.
 
Ulkomaan lehdistä suosikkini on Uncut, vaikka vikansa silläkin. En aio perustella.

Soundi on kyl jees. Ei mulla muuta.

Ajattelin tilata Mojon. Jos jollain on jotain vastaansanomista, sanokoon sen nyt tai vaietkoon iäksi.

Ajattelin lopettaa Soundin ja alkaa tilaamaan Infernoa. Yleensä Soundista jää niin paljon lukematta kun en tiedä artistia tai se ei kiinnosta.

Suomen vanhin musiikkilehti täyttää 75 vuotta!
 
HETA HYTTINEN RYTMIN VETÄJÄKSI
 
Tänä vuonna kunnioitettavat 75 vuotta täyttävä Suomen vanhin musiikkilehti Rytmi on saanut uuden kapteenin. Lehteä päätoimittaa maaliskuussa julkaistavasta ensimmäisestä numerosta lähtien jo pitkään maan musiikkimediassa ansioitunut Heta Hyttinen, 33.
 
Hyttinen aloitti uransa jo 1980-luvun puolella toimittamalla ja juontamalla TV2:n nuorten makasiiniohjelma Kasmasiinia. Sittemmin hän on toiminut kirjoittavana toimittajana muun muassa Aamulehdessä, Iltalehdessä ja eri aikakauslehdissä. Hänet tunnetaan myös toimittaja-juontajana Yleisradion Muuvi-gaaloista, MTV3-kanavan Jyrki-ohjelmasta, Viihdeuutisista sekä lukuisten festivaalien juontotehtävistä.
 
Vuoden 2009 alusta lähtien Heta Hyttinen nähdään myös Yleisradion Musiikki-tv-ohjelman juontajana.
 
Hyttinen luonnehtii alkavaa tehtäväänsä Rytmissä kutkuttavaksi mahdollisuudeksi.
 
- Rytmi on arvostettu musiikkijulkaisu ja on hieno haaste tuoda lehti mielekkääksi entistä suuremmalle lukijakunnalle - alaa aktiivisesti seuraavien musadiggareiden lisäksi.
- Kun kyseessä on maan vanhin musiikkilehti, on tärkeä vaalia sitä hienoa perintoä, mikä Rytmillä on. Silti juhlavuottakin ajatellen on syytä suorittaa myös lehden tomutus ja hienoinen kasvojenkohotus, jotta pääsemme juhlimaan myös tulevia tasavuosia.
- Uskon, että sekä Yleisradion Musiikki-tv että Rytmi tulevat kumpikin hyötymään siitä, että pystyn työstämään useampaa mediaa tulevaisuudessa, Hyttinen lisää.
 
Ensimmäinen uudistunut Rytmi julkaistaan perjantaina 6.3.2009 ja lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa.
 
Pop Media Oy kustantaa Rytmin lisäksi Rumbaa, Infernoa, Episodia ja Comoa, sekä julkaisee viihdeportaalia Viihdeimperiumi.fi.

Inferno on kyllä aika huono. Yhden irtonumeron ostin ja journalismi oli semmosta tasoa että huh... ja niitä mainoksia oli joka sivulla.
 
Miasma on paljon asiallisempi lehti. Paljon asiallisemmat jutut eikä mainoksiakaan melkein ollenkaan.

Bassoa ei ole mainittu?
 
http://www.basso.fi/magazine.php
 
Basso on urbaanin musiikin ja uuden kaupunkikulttuurin aikakauslehti.
 
Urbaani musiikki on löyhä termi musiikille, joka koostuu elektronisesta- ja mustasta rytmisestä musiikista.

Kikolaa: Inferno on kyllä aika huono. Yhden irtonumeron ostin ja journalismi oli semmosta tasoa että huh... ja niitä mainoksia oli joka sivulla.
 
Miasma on paljon asiallisempi lehti. Paljon asiallisemmat jutut eikä mainoksiakaan melkein ollenkaan.
 
Mielenkiinnosta kysysyin perusteltuja mielipiteitä Infernon journalismin huonouteen?
 
Mainosten määrä selittää esim. sen tosiasian, että Infernon irtonumero 5,90€ ja Miasman 7,90e

Kikolaa: Inferno on kyllä aika huono. Yhden irtonumeron ostin ja journalismi oli semmosta tasoa että huh... ja niitä mainoksia oli joka sivulla.
 
Miasma on paljon asiallisempi lehti. Paljon asiallisemmat jutut eikä mainoksiakaan melkein ollenkaan.
 
Inferno on kyllä mielestäni paljon monipuolisempi ja parempi kuin Miasma, Infernoa on myös paljon miellyttävämpää lukea.

Loijaa: Ostin Englannista Classic Rockin 4 eurolla. Alkoi sylettää, kun ajattelin lehden hintaa Suomessa..
 
Aina ulkomailla ollessani katson lehtien hintoja ja ihmettelen mikä meihin suomalaisiin on mennyt. Saksassa oli muistaakseni aika edullisia musiikkilehdet. Suomessa pienestä ulkolaisesta vihkosesta pitää maksaa jotain 13 euroa. Ei tule hirveästi osteltua. Järkyttävää...