Media ja viihde ›

Bongowing: Onhan tuo heiluva kamera ärsyttänyt jo esim private ryanista ja ties mistä asti.
 
...Band of Brothersissa jne. Mutta sillä erolla että niissä sitä käytettiin uskottavasti, rauhallisemmissa tilanteissa ei ollut maneerimaista heiluttelua ja sitten taas kun satoi kranaattia niskaan tai adrenaliinit olivat tapissa kamera tärisi siinä missä kiväärikin.
 
Tänään jäi kesken TV5:lta tullut The Imaginarium of Doctor Parnassus. Hyviä näyttelijöitä ja ohjaaja joka aina välillä onnistuu hienosti, mutta elokuvan ulkoasu oli jo muutamassa vuodessa vanhentunut niin että luulin välillä katsovani jotain pesuaine- tai muuta muromainosta, Gilliamin vanhemmat visiot ovat usein kestäneet visuaalisesti hyvin aikaa, mutta tämä näköjään ei.

jra: ...Band of Brothersissa jne. Mutta sillä erolla että niissä sitä käytettiin uskottavasti, rauhallisemmissa tilanteissa ei ollut maneerimaista heiluttelua ja sitten taas kun satoi kranaattia niskaan tai adrenaliinit olivat tapissa kamera tärisi siinä missä kiväärikin.
 
Voi sitä toki monipuolisemminkin käyttää ku toiminnan autenttisuuden luomiseen. Mut joo ei mulla muuta syytä tätä leffaa puolustella oo, ku että ei sitä erityisen paskana, tylsänä tai hidastempoisena voi mielestäni pitää.
 
e: esim parhaillaan tuleva battlestar galactica oli muistaakseni yks esimerkki heiluvasta kamerasta

Bongowing: Voi sitä toki monipuolisemminkin käyttää ku toiminnan autenttisuuden luomiseen. Mut joo ei mulla muuta syytä tätä leffaa puolustella oo, ku että ei sitä erityisen paskana, tylsänä tai hidastempoisena voi mielestäni pitää.
 
Voi tietysti, mutta tuossa nimen omaan ei oltu käytetty monipuolisesti. Tai mistäpä sitä ohjaajan aivoituksen tietää. Autenttisuuden lisäksi oli ehkä haettu turkkalaisittain niitä hermostuneita sisäisiä tuntoja ja taistelustressiä mitä sotilailla oli, mutta itselle siitä tuli vähitellen vain kyllästynyt olo. Hidastempoisuus on taas itselle nykypäivänä yleensä vain plussaa, jos elokuvassa on muilla tavoin kuin nopealla leikkauksella tai jatkuvalla toiminnalla onnistuttu luomaan jännitettä tai tunnelmaa.

jra: Hidastempoisuus on taas itselle nykypäivänä yleensä vain plussaa, jos elokuvassa on muilla tavoin kuin nopealla leikkauksella tai jatkuvalla toiminnalla onnistuttu luomaan jännitettä tai tunnelmaa.
 
Sekä otetaan tietty huomioon, että jännittyneen tunnelman luomisessa pitkien otoksien käyttäminen on loistava väline, kuten vaikkapa Tarkovskin ja Bergmanin elokuvat todistavat.

Itchy: Sekä otetaan tietty huomioon, että jännittyneen tunnelman luomisessa pitkien otoksien käyttäminen on loistava väline, kuten vaikkapa Tarkovskin ja Bergmanin elokuvat todistavat.
 
Tai Hardwick vilauttajana-kohtaus.

kyseinen: Nyt ei vaan tajua tätä argumenttia. Viitsit nillittää, jos _elokuva_ on epäuskottava? Et sitten varmaan montaa elokuvaa ole elämäsi aikana edes pystynyt katsomaan? 99 prosenttia... ei sori, 99,999999999 prosenttia elokuvista on epäuskottavia. Loput on jotain tylsiä rakkausdraamoja joita m.netin miesssssss ei kato.
 
Ottamatta enempää kantaa itse puhuttuun leffaan(ei sytyttänyt minuakaan jostain syystä) mutta... Uskottavuus ei ole sama kuin autenttisuus. Jopa fantasian voi tehdä joko uskottavasti tai epäuskottavasti.
 
Edit. Se on sitä että jos leffaa katsoessa tulee tunne että henkilöt "vain näyttelevät" roolihahmojaan. Eli näyttelijä ei ole päässyt rooliinsa sisälle kunnolla tai henkilöhahmojen ratkaisut eivät käy jotenkin järkeen. Esim sarjamurhaajan jahtaama tyttö juoksee kännykkä taskussa etsimässä olkkarin lankapuhelinta yms. Tämmöiset jutut karsivat uskottavuutta.

Karipiirto: Ottamatta enempää kantaa itse puhuttuun leffaan(ei sytyttänyt minuakaan jostain syystä) mutta... Uskottavuus ei ole sama kuin autenttisuus. Jopa fantasian voi tehdä joko uskottavasti tai epäuskottavasti.
 
Edit. Se on sitä että jos leffaa katsoessa tulee tunne että henkilöt "vain näyttelevät" roolihahmojaan. Eli näyttelijä ei ole päässyt rooliinsa sisälle kunnolla tai henkilöhahmojen ratkaisut eivät käy jotenkin järkeen. Esim sarjamurhaajan jahtaama tyttö juoksee kännykkä taskussa etsimässä olkkarin lankapuhelinta yms. Tämmöiset jutut karsivat uskottavuutta.
 
Leijonakuninkaan kaikkein ratkaisevin kohtaus oli epäuskottava.

Bongowing: Leijonakuninkaan kaikkein ratkaisevin kohtaus oli epäuskottava.
 
Njoo aikalailla kun miettii. Tosin se ei häirinnyt silloin kun leffan katoin koska ikää oli sen 7 vuotta. :D

Itchy: Kyllä kuuluu. Elokuvan maisemat olivat unenomaisia ja ennennäkemättömiä, mikä jo tekee elokuvasta varsin tärkeän. Juoni on toki perinnetietoinen ei-niin mairittelevassa mielessä, mutta kun teemat (kolonialismin pahuus, ekologisuuden puolustaminen) tulevat Pocahontas-tarinalla parhaiten läpi, niin itse hyväksyin sen ihan moitteetta ja nautin siitä ällösöpöstä romanssista. Tämän elokuvan kohdalla omaperäisyyttä tivaavien kannattaa tsekkailla muiden modernien elokuvien tarinoiden ja teemojen toistuvuutta, ei tunnu ihan niin ainutlaatuisen nähdyltä.
 
Avatarissa kusi ennen kaikkea tylsääkin tylsemmät hahmot ja tympeän kliseinen dialogi. Siinä eivät paljon hämmästyttävät viidakkotaustat pelasta, kun Jake Sully on persoonana yhtä mielenkiintoinen kuin suikale hiekkapaperia. Elokuva myös käsitteli teemojaan lapsellisen mustavalkoisesti, mikä on erityisesti tieteiselokuvalle kriittinen virhe.

Uskottavuus vaatii omasta mielestä että elokuvan pitää onnistua uskottelemaan katsojalle että sen maailmalla on joku uskottava logiikka, vaikka se sitten olisi aivan jotain muuta kuin oman maailmamme. Samoin henkilöiden toiminnalle ja käyttäytymiselle pitää saada luotua jonkilaiset motiivit, vaikka sitten piilotetut tai muuten hämärät. Käsikirjoittajalla, ohjaajalla, lavastajilla ym. on kaikilla osuutensa "uskottavassa" kokonaisuudessa, mutta jos näyttelijät epäonnistuvat, niin mikään ei yleensä pelasta.
 
Se että tapahtumien ja henkilöhahmojen pitäisi olla vielä uskottavuuden lisäksi mielenkiintoisia tai niissä pitäisi olla jotain minkä takia katsoja välittää niiden kohtaloista on tietysti se asia joka erottaa elokuvan todellisuudesta, mutta jos elokuva on muuten hyvä, niin itse annan moisen epäuskottavuuden anteeksi.

jra: Uskottavuus vaatii omasta mielestä että elokuvan pitää onnistua uskottelemaan katsojalle että sen maailmalla on joku uskottava logiikka, vaikka se sitten olisi aivan jotain muuta kuin oman maailmamme.
 
Nimenomaan. Sanoisin että jokainen leffa määrittelee itse oman uskottavuutensa rajat. Ei kukaan valita Teräsmiestä katsoessaan että onpas epäuskottavaa paskaa kun toi tyyppi lentää ja nostelee pilvenpiirtäjiä.
 
Mutta sitten kun Teräsmies jossakin leffassaan kiertää maapallon ympäri niin nopeasti että aika kääntyy ja Teris palaa muutaman minuutin päähän menneisyyteen, on elokuva ylittänyt itselleen luomansa rajat ja sitä voidaan pitää epäuskottavana paskana.

Meadow: Avatarissa kusi ennen kaikkea tympeän kliseinen kuvaus siitä extraterrestriaalisesta orientaalikansasta, mikä on erityisesti tieteiselokuvalle kriittinen virhe.

Bongowing: kuvaus siitä extraterrestriaalisesta orientaalikansasta,
 
Älä raiskaa lauseitani.

jra: Uskottavuus vaatii omasta mielestä että elokuvan pitää onnistua uskottelemaan katsojalle että sen maailmalla on joku uskottava logiikka, vaikka se sitten olisi aivan jotain muuta kuin oman maailmamme. Samoin henkilöiden toiminnalle ja käyttäytymiselle pitää saada luotua jonkilaiset motiivit, vaikka sitten piilotetut tai muuten hämärät. Käsikirjoittajalla, ohjaajalla, lavastajilla ym. on kaikilla osuutensa "uskottavassa" kokonaisuudessa, mutta jos näyttelijät epäonnistuvat, niin mikään ei yleensä pelasta.
 
Se että tapahtumien ja henkilöhahmojen pitäisi olla vielä uskottavuuden lisäksi mielenkiintoisia tai niissä pitäisi olla jotain minkä takia katsoja välittää niiden kohtaloista on tietysti se asia joka erottaa elokuvan todellisuudesta, mutta jos elokuva on muuten hyvä, niin itse annan moisen epäuskottavuuden anteeksi.
 
Sanoit kaiken sen mitä minä olisin halunnut mutten osannut. Otahan plussa. :)
 
Edit. Niin ja Avatarhan on käytännössä jumalattoman kallis avaruusversio Pocahontasista.

Leo Lindgren: Don't be afraid of the dark meni pikakelauksella tunnin kohdalta loppuun sentään, extrapaska leffa vaikka Del Toron nimi on kannessa. Odotin Orphanagen ja Julia's Eyesin jälkeen laatua.
 
Itse taas odotin Orphanagen jälkeen Julia's Eyesiltä laatua, mutta se olikin ihan paska...
 
Tuon Don't Be Afraidin täytyy olla kyllä hemmetin huono, kun en jaksanut alkuperäistäkään versiota katsoa loppuun ja sitä sentään on kehuttu ja ylistetty.
 
Tuli nyt mieleen vielä sellainen kauhuleffa kuin The Child, joka jäi hirveän näyttelytyön takia kesken viimeksi.

Ainakin "Batman- Yön Ritari", "Superman Retuns" ja "Public Enemies" on sellasia mitkä jätin kesken. Tylsiä.

Riiski: Ainakin "Batman- Yön Ritari", "Superman Retuns" ja "Public Enemies" on sellasia mitkä jätin kesken. Tylsiä.
 
Mitä vittua?

Dark Knight ja se leffa, missä joku idiootti osallistu vammasten olympialaisiin.
 
Eka jäi kattomatta sen paskuuden takia, toinen samasta syytä myös.

Bluesmies: Mitä vittua?
 
Täyttä paskaa alusta loppuun.

Wolfgang: Nimenomaan. Sanoisin että jokainen leffa määrittelee itse oman uskottavuutensa rajat. Ei kukaan valita Teräsmiestä katsoessaan että onpas epäuskottavaa paskaa kun toi tyyppi lentää ja nostelee pilvenpiirtäjiä.
 
Mutta sitten kun Teräsmies jossakin leffassaan kiertää maapallon ympäri niin nopeasti että aika kääntyy ja Teris palaa muutaman minuutin päähän menneisyyteen, on elokuva ylittänyt itselleen luomansa rajat ja sitä voidaan pitää epäuskottavana paskana.
 
Otapa plussaa.