Media ja viihde ›

Burton on ehkä yliarvostetuin elokuvaohjaaja mitä tiedän. Pääasiassa pintapuolisesti päteviä mutta motiiveiltaan ja juoneltaan löyhiä ja köyhiä satukyhäelmiä.

Muovinen: Burton on ehkä yliarvostetuin elokuvaohjaaja mitä tiedän. Pääasiassa pintapuolisesti päteviä mutta motiiveiltaan ja juoneltaan löyhiä ja köyhiä satukyhäelmiä.
 
Burtonin Batman on kuitenkin paras filmatisointi aiheesta.

Näkemistäni Tim Burtonin leffoista Ed Wood lienee se paras, aivan täydellinen 10/10.
Miehen lepakkoleffoista Batman Returns on minusta paljon ekaa parempi, mutta Nicholson mun lemppari-Jokeri Mark Hamillin ohessa.

Kun näin Burtonin Batmanin, niin en tiennyt mikä Burton on miehiään, joten jotkut taiteelliset ratkaisut hieman ihmetyttivät ja vaikuttivat hassuilta. Kuitenkin sen verran olin sarjakuvien ystävä, että leffa oli mielestäni oikeinkin hyvä. Burtonin Batmanit on mulle ne parhaimmat, niissä on oikea tunnelma sarjakuvasankarimenoon.
 
Ed Woodia kun menin katsomaan, niin tiesin jo kuka Burton on. Leffa sai posket nauramisesta kipeiksi, Burtonin paras mielestäni. Ed Wood oli myös niin erikoinen hahmo, että pakko fanittaa.
 
Beetlejuice, Saksikäsi, Mars Hyökkää!, Sleepy Hollow ja Sweeney Todd ihan hyvää Burtonia. Elfmanin musat toimii helvetin hyvin Burtonin ihmemaailmoissa.
 
Mars Hyökkää!:ssä oli yksi kohtaus "aikaansa edellä":
 
https://www.youtube.com/watch?v=qiRJJ3gICH0

Ed Woodia en oo nähny kokonaan. Saksikäsi ja Beetlejuice tosiaan ihan hyviä vaikka molemmissa tarina hieman levähtää käsiin lopussa. Batmanista en osaa sanoa, että oisko paras versio, vaikka onhan se tietenkin itselle se läheisin ja nostalgisin.

Muovinen: Burton on ehkä yliarvostetuin elokuvaohjaaja mitä tiedän. Pääasiassa pintapuolisesti päteviä mutta motiiveiltaan ja juoneltaan löyhiä ja köyhiä satukyhäelmiä.
 
kyl Big Fish:n lopussa mulla meni joku roska silmään

Danko: kyl Big Fish:n lopussa mulla meni joku roska silmään
 
Menee joo aina. Itsehän pidän kovasti Burtonin töistä noin pääsääntöisesti. Apinoiden planeetta ja Dark shadows ovat äkkiseltään muisteltuna ainoita, jotka menevät enemmän tai vähemmän metsään.

Jos puhutaan Batmanista sekä yliarvostetuista ohjaajista, niin itselle Christopher Nolan tulisi ekana mieleen. Siitäkin huolimatta että Batman Begins on näkemistäni lepakkoleffoista se paras. Viimeisintä en ole katsonut, enkä sitä missä Jim Carrey.

bedlam: Jos puhutaan Batmanista sekä yliarvostetuista ohjaajista, niin itselle Christopher Nolan tulisi ekana mieleen.
 
Tälle vahvaa komppia. Nolanin Bättiksistä puuttuu tunnelma täysin itelle. Ei yhtään Gotham-fiilistä ja totisuus ja örinä yms tahattoman koomista. Ledgerin Jokeri tosi hyvä mutta muuten vähän semmosta. Jopa Batman & Robin on parempaa, se on ihanaa rölöä jota opin arvostamaan vasta jokunen vuosi sitten.

Katsoin Netflixistä jouluelokuvan Carry-On. Minä tykkäsin, 1/1. En katsonut etukäteen että ketä siinä näyttelee, mutta ilahduin kun heti äänestä tunnisti että oli Dean Norris. Vanhentuneena ja turvonneena mutta hieno mies.

W
 
https://areena.yle.fi/1-50676297
 
"Suggestiivinen elokuva Euroopan rappiosta ja vallan perversiosta."
 
Oli aika hapokasta. Katsoin kahteen kertaan mutta juuri mitään ei jäänyt käteen.

Jäärä: W
 
https://areena.yle.fi/1-50676297
 
"Suggestiivinen elokuva Euroopan rappiosta ja vallan perversiosta."
 
Oli aika hapokasta. Katsoin kahteen kertaan mutta juuri mitään ei jäänyt käteen.
 
Tykkäsin Annan ekasta enemmän.

Transformers: Rise of the Beasts
 
Piti katsoa kun tuli Netflixin uutuuksissa vastaan. Taidan olla pahasti yli kohderyhmän iän koska ei vaan tuntunut toimivan millään tasolla. Vaikka tämä sijoittuikin retrotrendikkäästi 90-luvulle. Joo. Ei.
 
0,22/5

The Greasy Strangler (2016)
 
Huutista joka tuutista, todellista cinemaa. Aki Kaurismäki kohtaa Todd Solondzin ja Troman tässä täysin vastenmielisessä roskaelokuvassa. Pohjimmiltaan kyseessä on regressiivinen isä-poika-suhteen tutkielma jos jonkinlaisten naisoletettujen sekaantumisten ristipaineessa. Elokuva kaivaa arjen epämiellyttävyyksistä täysin poikkitaiteellista elokuvataidetta ja oksettavaa visuaalista kuvastoa. Rasvaa, rasvaa kaikkialla.
 
Miten voikaan olla oksettavampi kohtaus, kun kalsareillaan oleva mies kokkailee runsaassa rasvassa pekonia ja makkaraa, koska isänsä kaipaa lisää rasvaa lääkitäkseen omia mielihalujaan.
 
Soundtrack vetää koko touhun vielä entistä nyrjähtänempään suuntaan. Upea elokuva. Etenkin tää Fizzy Barf https://www.youtube.com/watch?v=0CR7dBKvXkY

Maxilta tuli vastaan Clint Eastwoodin viimeisin ohjaus Juror # 2. Aivan täysi 1/1. Ei varmaan tarvitse sanoa muuta.

Do not expect too much from the end of the world
 
Hieman outotunnelmainen romanialainen elokuva, jossa jännästi pari aikatasoa. Romanialainen nykyelokuva on kyllä ollut jo vuosikausia eurooppalaisen elokuvan kunkku. 101/010

Sisu
 
Jeejee, natseja turpaan. Keksikää jotain uutta. Paitsi, että tämä oli yllättävän hyvin toteutettu. Etenkin suomalaiseksi leffaksi.
 
4/5

Yksi lensi yli käenpesän (1975)
 
Nicholsonin legendaarinen elokuva, jonka näin vasta tuossa hetki sitten ekaa kertaa. Olin tietty jotain mielikuvia ja klippejä elokuvasta saanut ja nähnyt, mutta oli tämä silti odotuksiini nähden erilainen ja kovin mielenkiintoinen tapaus. Ratchedin (Louise Fletcher) tiesin olevan "pahis", mutta kyseessä ei ollutkaan mikään stereotypinen huutava kiukuttelija, vaan vähän syvemmältä ponnistava sääntöjen pilkunviilaaja. Noiden kahden lisäksi tässä oli paljon muitakin mieleenjääviä hahmoja ja näyttelijöitä.
 
5/5

Demons (1985)
Demons 2 (1986)
 
THEY WILL MAKE CEMETERIES THEIR CATHEDRALS AND THE CITIES WILL BE YOUR TOMBS.
 
Onko tässä yksi parhaimmista taglineista, onko. Ihan vitun pahaperse.
 
Kunnon italialaista roskakauhua. Ekassa elokuvassa järkyttävä demoninen infektio ottaa vallan elokuvateatterissa, kun taas toisessa elokuvassa lähdetään cronenbergiläisen Shiversin suuntaan, kun kerrostalokompleksi joutuu pahuuden valtaan. Ensimmäisen elokuvan temaattinen ulottuvuus kestää tarkempaa tarkastelua siitä, kuinka horrori vyöryy valkokankaasta läpi ja jollain tavalla toimii kommentaarina ja ristivalotuksena kauhun näyttämön ja kuluttajan näkökulmasta.
 
Ensimmäinen osa on huomattavasti goreisempi, kurkkuja ja silmiä revitään auki ym. ja lopussa myös riemastuttava kohtaus, kun ajetaan moottoripyörällä elokuvateatterin käytävällä ja katkotaan demoneita samuraimiekalla.
 
Jatko-osa vetää goren maltillisemmaksi ja ilmeisesti ohjaaja Lamberto Bavalla oli tarkoituksenmukaista vetää filmi alempaan ikärajaan. Visvaa nyt kuitenkin löytyy ja myös koirametamorfoosi on herkkua erikoistehosteiden ystäville. Mitään kovin johdonmukaista yhteyttä ensimmäiseen osaan ei ole. Sen sijaan toinen elokuva saa polttoaineensa eräänlaisesta metaulottuvuudesta, jossa mediaverkon eli television läpi demoniset voimat ottavat vallan pahaa-aavistamattomasta katsojasta. Tv is bad, mmkay?
 
Demoniset pupillitehosteet ja yleinen kaoottisuus ovat omiaan aiheuttamaan pakokauhua. Onhan tää tällaista pulp-horroria, mutta omalla tavallaan rimpuilua siinä huvittavan italokauhun ja potentiaalisesti aidon, väkivaltaisen, apokalyptisen maailmanlopun meiningin välissä.

Long Kiss Goodnight
 
Tämä elokuva alkoi niin, että siitä olisi voinut tulla jopa keskinkertainen, mutta kun pyssyt rupesi laulamaan, niin kaikki meni ihan läskiksi. Elokuva huononi tasaisesti loppua kohden ja oli melkoinen pinnistys, että sen pystyi edes katsomaan. Tämä vahvisti sitä käsitystä mikä on jo aiemmin ollut Rennyn filmeistä, eli hän ei osaa tehdä edes kohtalaisia elokuvia.
Annetaan plussa sille, että elokuvan ensimmäinen puoli tuntia oli vielä jotenkin katsottavaa tekelettä, vaikkakin aika siirappista sekin oli.
 
+/5