Media ja viihde ›

Tulipa katsottua Oppenheimer nyt uudestaan ihan kotona, eka kerta piti käydä ihan teatterissa. Yleensä katson aina nämä Nolanin järkäleet uudestaan heti kun ne pääsee katsomaan kotona, kun eka kerta teatterissa menee yleensä vain suu auki ihmetellessä. Toisella kierroksella osaa sitten jo vähän tarkemmin ja maltilla katsoa.
 
Ja olihan tämä nyt toistamiseenkin katsottuna hieno elokuva. Nolanmaiset kikkailut jätetty vähemmälle ja keskitytty tarinan kerrontaan ja tunnelmaan. Cillian Myrphy vetää hienosti eikä RDJ:n roolisuorituskaan paljoa siinä rinnalla kalpene. Sivuhahmotkin vetävät vahvasti. Aihe edelleen todella kiehtova ja historiallisena henkilöhahmona Oppenheimer on kyllä omaa luokkaansa. Minä pidin siitä, että esimerkiksi ne Japanin pommitukset jätettiin niin sivuosaan, se olisi jo ihan oman elokuvansa aihe käsitellä niitä tapahtumia mitkä johtivat siihen, että tuota hirveää asetta päätettiin siellä käyttää. Tämä oli tarina Oppenheimerista ja hyvä, että tarina pysyi siinä, eikä lähtenyt liikaa rönsyilemään Yhdysvaltain sen ajan politiikkaan.
Hahmona Oppenheimer on kyllä mielenkiintoinen, ristiriitainenkin. Eittämättä huikea nero, mutta tuli sitten keksineeksi aika hirveän aseen, joka muutti maailman valtojen välistä dynamiikkaa peruuttamattomasti. Tosin olihan itsekin sitä mieltä, että ydinaseita pitää jotenkin säännellä ja rajoittaa, tai maailma tuhoutuu, ja siitä hyvästä sai kommarivainot ja muut syytökset niskaansa, kiitokseksi ponnisteluistaan ja siitä, että mahdollisti toisen maailmansodan lopettamisen. Lopultahan veri oli niiden johtajien käsissä, jotka päättivät asetta käyttää, joten en osaa nähdä Oppenheimeria minään pahuuden lähettiläänä. Jos hän olisi kieltäytynyt kehittelemästä ydinpommia, niin joku sen olisi tehnyt jokatapauksessa ennemmin tai myöhemmin.
Pakko myös vielä mainita hienot musiikit elokuvassa. Eeppinen tunnelma.
 
Viihdyin toistamiseen niin hyvin elokuvan parissa, että mitä sitä säästelemään, täydet pisteet.
 
5/5

Itsellä tuli myös katsottua tuo Oppenheimer hiljattain ja minua yllätti elokuvan erittäin kiihkeä tahti alusta loppuun. Jossain vaiheessa tuli väsymys, enkä pysynyt perässä että kuka olikaan kuka, enkä oikein jaksanut välittääkään. Hyvä tuo kuitenkin oli, paljon parempi kuin Tenet joka tuli myös vasta katsottua. Tenet oli Nolaniksi oikeastaan hämmentävän huono ja ennalta-arvattava.

Se7en (1995):
 
Katsoin tämän vastikään ensimmäistä kertaa, ja periaatteessa tämä oli ihan jännähkö toimintatrilleri, mutta tämän katsottuani jäi fiilis että kyseessä oli vähän yhden tai korkeintaan muutaman tempun poni. Tämä olisi varmaan iskenyt paremmin jos olisi nähnyt ihan tuoreeltaan, mutta nyt tuntui että vähän kaikki on niin miljoonaan kertaan nähtyä ja kopioitua että ei tästä mitään vau-elämyksiä tullut muutamasta yllätyskäänteestä huolimatta. Morgan Freeman ja Brad Pittkin olivat rooleissaan lopulta aika tylsiä hahmoja. 2,5/5
 
Lost in Translation (2003):
 
Samaan aikaan kaunis ja haikea tarina kahden hahmon, vanhemman miesnäyttelijän ja nuoremman naisen, epätodennäköisestä ystävyydestä vieraalla maalla (Japanissa). Upeasti kuvattu ja hienosti näytelty ja näennäisestä tapahtumaköyhyydestään huolimatta jäntevästi etenevä tarina. Täydellinen sunnuntaielokuva. 5/5
 
Drive my Car (2021):
 
Draama / road movie katumuksen, menetetyn rakkauden ja vanhemman miesnäyttelijän/-ohjaajan ja nuoremman naisen epätodennäköisen ystävyyden syövereihin, jonka näyttämönä toimii ison osan ajasta hieno 900 Turbo Saab. Tämäkin elokuva sijoittuu Japaniin ja on upeasti kuvattu ja hienosti näytelty (alkaako tässä näkyä jokin kaava?). Erityistä plussaa monikielisestä castingista ja eritoten viittomakielisestä hahmosta, jota hyödynnetään elokuvassa suorastaan koskettavalla tavalla. 5/5

Bullitt: Se7en (1995):
 
Katsoin tämän vastikään ensimmäistä kertaa, ja periaatteessa tämä oli ihan jännähkö toimintatrilleri, mutta tämän katsottuani jäi fiilis että kyseessä oli vähän yhden tai korkeintaan muutaman tempun poni. Tämä olisi varmaan iskenyt paremmin jos olisi nähnyt ihan tuoreeltaan, mutta nyt tuntui että vähän kaikki on niin miljoonaan kertaan nähtyä ja kopioitua että ei tästä mitään vau-elämyksiä tullut muutamasta yllätyskäänteestä huolimatta. Morgan Freeman ja Brad Pittkin olivat rooleissaan lopulta aika tylsiä hahmoja. 2,5/5
 
Kävin tämän tuoreeltaan katsomassa silloisen tyttöystäväni kanssa. Taisi olla tammi- tai helmikuu 1996 kun pyöri teattereissa. Jätti vahvan jäljen pitkäksi aikaa. Oltiin tosi fiiliksissä. En ole tainnut sen jälkeen katsoakaan koskaan uudestaan, ainakaan kokonaan.
 
E: tsekkasin, 19.1.1996 oli tosiaan Suomen ensi-ilta. Kaikkea sitä voi muistaakin.

Jostain syystä Se7en ei mulle iskenyt ollenkaan silloin aikoinaan, en ole kyllä sen jälkeen katsonut. Jotenkin se Fincherin tyyli ei muhun oikein pure, tykkään The Game ja Alien 3 -leffoista kyllä jotka taas ei yleensä ole siellä kärkipäässä miehen elokuvista puhuttaessa. En kyllä tykännyt juurikaan Uhrilampaistakaan silloin kun se tuli, ehkä nämä on sellaisia leffoja joita osaisi kunnoittaa enempi näin kypsemmällä iällä.

Se7enin tunnelma on jäänyt mieleen vaikka edellisestä katselusta onkin jo vuosia aikaa. Jatkuvasti sataa1 paitsi loppukohtauksen aikana, mikä on hyvä kontrasti.

Juuri äsken olin katsomassa Civil Warin. Oli vielä parempi kuin odotin, raakaa ja todentuntuista menoa Amerikan maaperällä. Journalistien näkökulmaa käytettiin tässä. Jäsen Kummisetan kotikulmilla vissiin kuvattu vieläpä. Suosittelen, ei ole pelkkää äksöniä ja räiskintää, mutta sitten kun on, niin se on toteutettu helvetin hyvin.
 
4/5

Hetfield: Juuri äsken olin katsomassa Civil Warin. Oli vielä parempi kuin odotin, raakaa ja todentuntuista menoa Amerikan maaperällä. Journalistien näkökulmaa käytettiin tässä. Jäsen Kummisetan kotikulmilla vissiin kuvattu vieläpä. Suosittelen, ei ole pelkkää äksöniä ja räiskintää, mutta sitten kun on, niin se on toteutettu helvetin hyvin.
 
4/5
 
Samat tuntemukset. Käytiin viikonloppuna leffassa tuo katsomassa. Minusta mukavan suoraviivainen ja simppeli elokuva, ja hienosti tehty, säväyttävä tunnelma. Pidin siitä, että sotaa ei selitelty juurikaan, koska se ei ollutkaan elokuvan pääpointti, vaan ne journalistit, jotka tekevät vain työtään ja yrittävät tallentaa tuon ajanhetken ja tilanteen parhaansa mukaan. Mukava tasapaino seesteisten kohtien ja väkivallan välillä. Sotakohtaukset olivat jytyjä. Arvostus myös noita sotakuvaajia kohtaan nousi, kyllä niiden pitää aikamoisia adrenaliininarkkeja olla, kuten se mies siinä, että suorastaan nauttii siitä, kun pääsee äksönin keskelle kuvaamaan.
Virkistävää nykyään katsoa tällainen reilusti alle 2 tunnin elokuva, jossa on simppeli ja suoraviivainen tarina ja hyvä toteutus. Nykyään tehdään kokoajan noita 2-3 tuntisia eeppisiä järkäleitä, joissa tarina on olevinaan jotain elämää suurempaa tai liian monimutkainen. Ei sellaisia jaksa kokoajan.
Tämä oli hyvä, ytimekäs ja liikoja selittelemätön pläjäys, viihdyin hyvin. Annan samat kuin yllä, 4/5.

Hetfield: Juuri äsken olin katsomassa Civil Warin. Oli vielä parempi kuin odotin, raakaa ja todentuntuista menoa Amerikan maaperällä. Journalistien näkökulmaa käytettiin tässä. Jäsen Kummisetan kotikulmilla vissiin kuvattu vieläpä. Suosittelen, ei ole pelkkää äksöniä ja räiskintää, mutta sitten kun on, niin se on toteutettu helvetin hyvin.
 
4/5
 
En ole vielä nähnyt, mutta kaikesta lukemastani päätellen, on ennakko-odotus se, että tää on varmaan vuoden paras leffa.

Henri Henri Olavi: En ole vielä nähnyt, mutta kaikesta lukemastani päätellen, on ennakko-odotus se, että tää on varmaan vuoden paras leffa.
 
Kyllä mä luulen että se uusi Alien on ihan hyvä, mikä kesällä tulee teattereihin. Niin ainakin toivon...

mpekkanen: Kyllä mä luulen että se uusi Alien on ihan hyvä, mikä kesällä tulee teattereihin. Niin ainakin toivon...
 
Mun kielessä "ihan hyvä" = "paska".

Henri Henri Olavi: Mun kielessä "ihan hyvä" = "paska".
 
Toivottavasti ei ole ihan paska, koska meinaan käydä katsomassa sen.

Wim Wendersin uusin "Perfect Days" oli pelkkää täydellisyyttä. Siis jumalauta mten hieno elokuva! Jää varmasti kiinni muhun pidemmäksikin aikaa. 10/10.

Henri Henri Olavi: Wim Wendersin uusin "Perfect Days" oli pelkkää täydellisyyttä. Siis jumalauta mten hieno elokuva! Jää varmasti kiinni muhun pidemmäksikin aikaa. 10/10.
 
Mistä tämän voi nähdä?

mpekkanen: Mistä tämän voi nähdä?
 
Latasin torrentina. Missasin kun se meni alkuvuodesta teattereissa. Ehkä paras Wenders jonka olen nähnyt ja olen nähnyt ne kaikki.

Henri Henri Olavi: Wim Wendersin uusin "Perfect Days" oli pelkkää täydellisyyttä. Siis jumalauta mten hieno elokuva! Jää varmasti kiinni muhun pidemmäksikin aikaa. 10/10.
 
Tää oli kyä hyvä.

Dario Argenton Profondo rosso on pitkään ollut "olis hyvä joskus nähdä" -listalla, ja nyt sitten katsoin Plex-suoratoistopalvelusta. Klikkasin "katso ilmaiseksi ilman mainoksia", jonka jälkeen tuli pari minuuttia mainoksia, ja sitten jatkossa n. 10 minuutin välein mainoksia. Jokaisen mainoskatkon jälkeen englanninkielinen tekstitys oli poissa, mutta tuli takaisin kun klikkaili riittävän monta kertaaa asetuksia. Tekstitys oli tarpeen, koska elokuvassa välillä puhuttiin englantia ja sitten yhtäkkiä italiaa, tyystin ilman mitään logiikkaa siinä, mitä kieltä kulloinkin puhuttiin. Ihan kuin näytettävä versio olisi harsittu kasaan italian- ja englanninkielisistä dubbausversioista.
 
Argenton elokuvat on omanlaisiaan, ja niin oli tämäkin, hyvä että tuli nähtyä. Pisteet joko 1/5 tai 5/5, ihan siitä riippuen miten asiaan suhtautuu.

nirzin: Dario Argenton Profondo rosso on pitkään ollut "olis hyvä joskus nähdä" -listalla, ja nyt sitten katsoin Plex-suoratoistopalvelusta. Klikkasin "katso ilmaiseksi ilman mainoksia", jonka jälkeen tuli pari minuuttia mainoksia, ja sitten jatkossa n. 10 minuutin välein mainoksia. Jokaisen mainoskatkon jälkeen englanninkielinen tekstitys oli poissa, mutta tuli takaisin kun klikkaili riittävän monta kertaaa asetuksia. Tekstitys oli tarpeen, koska elokuvassa välillä puhuttiin englantia ja sitten yhtäkkiä italiaa, tyystin ilman mitään logiikkaa siinä, mitä kieltä kulloinkin puhuttiin. Ihan kuin näytettävä versio olisi harsittu kasaan italian- ja englanninkielisistä dubbausversioista.
 
Argenton elokuvat on omanlaisiaan, ja niin oli tämäkin, hyvä että tuli nähtyä. Pisteet joko 1/5 tai 5/5, ihan siitä riippuen miten asiaan suhtautuu.
 
Kuulostaa siltä kaikkein parhaimmailta katselukokemukselta. Kiitos suoratoisto, fyysisen median voi näillä puhein kuopata!
 
Profondo rossossa se lyhyempi versio on itse asiassa parempi kaikessa virtaviivaisuudessaan, pidemmässä versiossa väliin on lyöty sitä kaikenmaailman ihmissuhdepotaskaa ja humoristisia kohtauksia, jotka rampauttavat rytmin ja vievät fokuksen oleellisesta. Eroa näillä on n. 20 minuuttia.
 
Kuten The Bird with the Crystal Plumagessa, myös Profondo rossossa avain mysteerin ratkaisuun on se kohtalokas: päähenkilö (ja katsoja) selvästi näki jotain jo varhaisessa vaiheessa, mutta ei osannut tulkita sitä oikein kuin vasta viime hetkillä.
 
Argento on yksi niistä ohjaajista, joiden tuotanto menee kaikkein räikeimmin ääripäästä toiseen, ihan yhden tähden soopasta (The Card Player, Giallo) niihin tutisuttaviin, omaperäisiin, mielipuolisiin sfääreihin (Suspiria, Profondo rosso, Tenebrae, Phenomena, kultakauden jälkeisistä vaikkapa Sleepless). Toki niissä kärkiteoksissakin on havaittavissa käsittämättömiä ratkaisuja, kuten vaikkapa Phenomenan tökeröt heavy metal-soundtrack valinnat ja ideoiden tulva: kuka tahansa muu olisi lohkonut tästä vaikkapa kolme erillistä elokuvaa. Mutta tämä italialainen maestro pisti kaikki tehosekoittimeen ja vetää täydellä rallilla tyylitajuttoman tyylikästä cinemaa!

Furiosa V8/5.
 
Komeaa kuvaa ja toiminta just sitä laatua mitä George Milleriltä voi odottaa. Ei ole kuitenkaan Fury Roadin kaltaista tykittelyä, mikä toisaalta luo toimivan kontrastin. Melankolinen vire pitää läpi leffan. Jonkinlainen toivonkipinä välkähtää vasta lopussa kun tarina nivotaan suoraan Fury Roadin alkuun kiinni ja Furiosa ottaa todella kiinni omasta kohtalostaan.
 
Maailmaa on punottu taas yhden kerroksen syvemmälle ja monisäikeisemmäksi. Tähän mennessä ilmestyneistä madmaxeista tässä on vahvin mytologian tuntu.
 
Miller on kaavaillut vielä yhtä elokuvaa tähän saagaan, mutta jos Furiosa jääkin viimeiseksi niin komean pisteen siitä saa Mad Max -maailman tarina.

Serkkupoika (The Good Son, 1993)
 
"Yksin kotona" -Macaulay Culkin piinaa Elijah Woodin esittämää Arizonasta sijaisperheeseen lähetettyä ikätoveriaan. Ja vähän muitakin. Myöhäissyksyisissä Uuden Englannin maisemissa kuvattu trilleri.
 
5/5