Media ja viihde ›

Totta, totta, etenkin ohjaus on nerokasta!
 
nii mikä?

nii mikä?
 
Three kings

Samurai Fiction
 
Elokuva jonka olen nähnyt kolmesti valkokankaalta ja lukuisia kertoja ruudusta jaksaa aina vaan viihdyttää.
Hiroyuki Nakanon ylityylikäs samuraileffa on silkkaa rokkia ja viihdyttävyyttä alusta loppuun.
Samurai Kazamatsuri (Japanin tunnetuimia rokkitähtiä, kitaristi Tomoyasu Hotei) varastaa isännältään Shogunin miekan. Isännän poika Heishiro, sekä tämän kaksi kaveria lähtevät hakemaan miekkaa takaisin pelottavalta Kazamatsurilta.
Elokuvan visuaalinen ja musiikilinen anti (Tomoyasu Hotein säveltämää ja soittamaa rokkia) on todella upeaa ja toimii saumattomasti yhteen. Elokuva sisältää paljon huumoria, joka ei kuitenkaan tällä kertaa peri japanilaiseen tyyliin mene niin yli, etteikö se länsimaalaisellekin sopisi.
Tätä voi olla enään vaikea Suomesta saada, jostain vuokraamosta saattaa VHS löytyä, muuten joudut turvautumaan importtiin. Oli aikoinaan Suomessakin teatterilevityksessä, mutta jäi todella pienelle huomiolle.
 
*****

The Machinist
 
Leffa oli pieni pettymys, odotin jotain erilaista. Ihan katsottava silti.
Christian Balen laihtuminen oli hätkähdyttävää. hän oli loppuun asti trimmattu kaveri Amerikan Psykossa:

 
Hyvä leffa! Oli kyllä hurjan laiha.

Galigula
 
Aika häröä alusta loppuun. Pervo meininki myös. Jos olisi selkeämpi niin ansaitsisi ehkä paremman arvosanan. 6/7
 
Musa
 
Ihan kelpo aasiapätkä. Ainakin pitkä versio paikoitellen ehkä vähän liian "löysä". Tuomioni 7½.

Hostage
 
http://www.imdb.com/title/tt0340163/
 
Eli tää ruse villisin uus kuva. Aika mitäänsanomaton trilleri. Yrittää olla syvempikin ja tunteikas, muttei kuitenkaan onnistu siinä juuri. Henkilöt jää aika köykäisiksi ja kaukaisiksi.
 
Haiskahtaa vaan markkinointikikalta, että on yks niminäyttelijä (Willis) otettu tohon päärooliin, vaikka aiemman leffakokemuksensa perusteella juuri tuommoseen rooliin sopisikin.
 
Juoni on se sama vanha panttivanki-neuvottelu -tarina. Ohjaajan meriittilistalta löytyy Splinter Cell -pelit. Joopajoo
 
2/10

Elephant man 9 1/2

From Hell (juu-u, nyt vasta sen katsoin, löysin kirppikseltä kolmella eurolla).
 
Hyvin tehty. Upeat miljööt (kirjoitin ensin loistavat, mutta aika hämäräähän se pääasiassa oli) ja osaavat näyttelijät sekä napakka ohjaus. Reppulin Bilbo oli hiukan erilaisessa roolissa (meni muutamakin hetki ennen kuin tunnistin tutun naaman). Iso mies (kuka se nyt se Fitz on?) oli tosin ainoastaan itsensä, mutta se on hyvä siinä. Deppiltä nappisuoritus.
Noin tarinana tuo oli kyllä mielenkiintoinen teoreema. Ei kai sitä Jack The Ripperiä ole vieläkään saatu oikeasti selville?
Lobotomian alkeita ja vaikka mitä kivaa.
 
Näppärästi vilahti parituntinen. Kyllä tuosta kevyesti uskaltaa loivan ysin heittää arvosanaksi. Elefanttimieskin oli saatu ympättyä tarinaan kätevästi mukaan.

Red Planet
 
Tuli eilen subbarilta. Paska muka-action avaruushäröily.
 
6+

Resident Evil: Apocalypse.
 
Hahmot 2/5
Musat 3/5
Efektit 3/5
Juonikoukerot 2/5
Uskottavuus 1/5
 
Overall: 2/5.
 
Pitkänä miinuksena epäuskollisuus pelejä kohtaan, lainattu ristiin rastiin hahmoja eri Ressoista ja yksikään niistä ei ollu sitä mitä ovat peleissä. Toinen pitkä miinus Nemesiksestä joka siis on raivoava, kuolematon mutanttiberserkki...tai piti olla. Leffassa Nemi on kuminen pussy joka on kaikenlisäksi vielä muka Umbrellan ohjauksessa jollain hemmetin kaukosäätimellä!
 
Viimeiset 15 minuuttia elokuvaa olivat surkeinta huttua mitä olen aikoihin nähnyt.

The Usual Suspects
 
Täydellisyyttä hipova trilleri. Mainiot roolisuoritukset ja hieno tarina. Pitää jännityksessä alusta loppuun, vaikka loppuratkaisun jo tietääkin.
 
Once Upon a Time in Mexico
 
Monet tätä haukkuu, mutta minä kyllä tykkään. Mainion ylivedettyä toimintaa, nimekäs näyttelijäkaarti (Depp varastaa show'n), kauniita naisia ja näyttävästi kuvattu. Juoni tosin on vähän sekava, mutta siltikin loistoviihdettä.
 
Vares
 
Ihan mukiinmenevä suomalaispätkä. Veijonen jotenkin aivan väärässä roolissa tässä, ja kertojan roolikaan ei toiminut alkuunkaan. Hietalahden ja Valkeejärven esittämä tappokaksikko ehkä parasta leffassa.
 
The Usual Suspects: 10
Once Upon a Time in Mexico: 9
Vares: 7

White Noise
 
Michael Keatonin näyttelemä arkkitehti menettää vaimonsa, ja pian tämän kuoleman jälkeen häneen ottaa yhteyttä mies joka kertoo saavansa viestejä kuolleilta. Äijä opettaa arkkitehdille miten radion kohinasta ja tv:n lumisateesta voi bongata viestejä. Ja kyllähä nsieltä sen oman kullankin ääni sitten kuuluu, tosin alkaa kuulua uhkaileviakin viestejä.
Elokuva alkoi ihan mukavasti mutta loppua kohti juoni muuttui sekavaksi. Keaton on aika hukassa roolissaan, ja muutenkin elokuvaa kalvaa kömpelö epäuskottavuus (kyllä sitä jossain muodossa pitää kauhussakin olla).
**

The Boondock Saints
 
http://www.imdb.com/title/tt0144117/
 
Paras elokuva mitä olen aikoihin nähnyt, hyvää toimintaa alusta loppuun. Loistavia roolisuorituksia, varsinkin Willem Dafoe oli mahtava. Ilmeisesti jatko-osa on tulossa tänä vuonna.
 
Suosittelen, 4/5

Green mile, oliko se subtv:ltä. Kympin annan. Mielestäni elämää suurempi elokuva.

Ja äitiäs kans (Y tu mamá también), 8-
 
Hmm... mitenkähän tämän voisi siveellisesti arvostella? Jos antaisi tekstin vain tulla niin voisi banni napsahtaa aika äkkiä, heh..
 
Mutta kuitenkin: Ihan hauska ja katsottava, tavallaan elämänmyönteinenkin kuvaus jokaisen pojan unelmamatkasta kohti miehuutta. Helvetin estoton mutta kiero nainen, muistuttaa paljon erästä "toista"... Vähän hävetti poikien puolesta, kun kokemuksen tuoma ennenaikaisen laukeamisen estomekanismi ei oikein toiminut ;)
 
Harmittavasti ei koko aikaa pysynyt oikein kaiken faktan perässä, mutta ei se loppujen lopuksi niin paljoa haitannut. Seksiä olisi voinut olla enemmänkin. Lehtikuvausten perusteella tuntui kuin kaikki olennainen olisi leikattu pois.
 
Tätä leffaa ei pitäisi katsoa yksin.
 
EDIT: Plussaa lopputekstien kappaleesta, mikä ikinä se sitten olikin... Kitarasoolo kaikuu päässä varmasti koko yön.

Meet the Fockers
 
Jatko osa Meet the Parentsille. Ei ollut niin huono kun odotin, muutamat naurutkin irtos. Mutta eipä tästä ole sen kummemmin mitään sanottavaa.
**

Hana-bi, 9 (tunnetaan myös nimellä Fireworks)
 
Unohtakaa jo viimein amerikkalainen mainstream-action ja tutustukaa japanilaisen Takeshi Kitanon tuotoksiin. Niin, voidaan varmaankin puhua japanilaisista väkivaltaleffoista, mutta näissä on niin paljon kaikkea muutakin. Hana-bi on kansainvälisesti palkittu ja muistuttaa omalaatuisella tavallaan taidefilmejä, mutta se ei kuitenkaan ole mikään syy olla katsomatta tätä.
 
Elokuva sisältää paljon filosofista kerrontaa ja kauniita kuvia, ja tottumaton voi ajatella katselevansa vain kuvia kuvien jälkeen, mutta kaiken kerroksellisuuden alla piilee kyllä älykäs juonikin. Ehkäpä Kitanon elokuvista tätä ei kannata katsoa ensimmäisenä, vaan esim. Sonatine voisi olla aloittelijalle hyvä ensileffa, jolloin myös Hana-bi aukeaa paremmin. Japanilainen tyyli eroaa merkittävästi totutusta.
 
Taas kerran törmäsin leffaan, jonka musiikit ovat uskomattomia, mutta joita tuntuu olevan hankala jäljittää.. Parhain kohtaus lienee se, jossa Horiben maalauksia esiteltiin yksi toisensa jälkeen dramaattisten sointujen helliessä tunnelmaa. Kyynel oli todella herkässä.
 
Tuntuu varmaan vähän ylistyspuheelta, mutta tämä teki uskomattoman vaikutuksen. Herkkää kerrontaa aiheesta ja veren roiskumisesta huolimatta.. Suosittelen.
 
http://uk.imdb.com/title/tt0119250/
 
EDIT: Älkää hyväksykö mitään dupattuja versioita. Tämä pitää katsoa alkuperäisellä kielellään. En ole varma löytyykö tätä/näitä suomeksi tekstitettyinä, mutta englanniksi ainakin.

Star Wars Episode III - Revenge of the Sith
 
Sulattelun jälkeen arvosanaksi voisi lätkäistä 8-, huonona päivänä 7½. Murinaa ja jorinaa löytyy leffan omasta ketjusta.
 
A Clockwork Orange
 
Vihdoinkin näin kokonaan tämän Kubrickin klassikon! Kellopeliappelsiini oli kyllä pitkän odotuksen arvoinen. Kubrick on kyllä Sergio Leonen ohella elokuvahistorian kyvykkäimpiä ohjaajia yhdistämään kuvan ja musiikin toisiinsa. Beethovenin 9. soi upeasti kohtauksesta toiseen muodostaen täydellisen audiovisuaalisen elämyksen. Myös Malcom McDowell on pääosassa fantastinen. Harmillista vain, ettei hänen näyttelijäuransa tarjonnut jatkossa yhtä näkyviä rooleja. McDowell onnistuu vakuuttamaan "kaksoisroolissaan" sekä raiskaavana ja pahoinpitelevänä nuorukaisena että yhteiskunnan ihannepoikanakin.
 
Kellopeliappelsiinin alkupuolisko ei vielä tempaissut mukaansa kuin olisin odottanut. Muutama unohtumaton kohtaus saa leffan hyvin käyntiin, mutta mielestäni elokuva paranee huomattavasti reilun puolen tunnin jälkeen. Loppu sai minut aluksi hieman ymmälleni, mutta pienen pähkäilyn jälkeen palaset alkoivat naksahdella paikoilleen. Kellopeliappelsiini näyttäisi olevan ehdottomasti sellainen elokuva, joka on katsottava useaan kertaan saadakseen siitä kaikki irti. Heti lopputekstien ilmestyttyä ruutuun tekikin mieli katsoa leffa uudelleen.
 
9+

The Life Aquatic With Steve Zissou tuli katsoattua lentokoneessa. Huumori on todella kuivaa, tunnelma loistava ja visuaalinentyylikin miellytti kovasti. Bill Murray vetää hyvän roolin ja Bowien biisit kuulostavat mahtavista ! Lopun sukellus-kohtauksessa kun Sigur Ros pärähtää soimaa on tunnelma aivan uskomaton.
 
9

Rakkautta ennen aamunkoittoa (Before Sunrise).
Täydellinen.