Media ja viihde ›

Pans Labyrinth

Yltiöpäisesti kehutun Pans Labyrinthin saavuttua vihdoin kotisoittimeen olivat odotukset kovat; vaikkeivät del Toron aiemmat ohjaustyöt (Devils Backbonea lukuunottamatta) vaikuttaneet niin 40-luvun Espanjan sisällissotaan sijoittuva fantasiaelokuva, ns. aikuisten satu, kuulosti - ja näytti - niin hyvältä ettei se voinut tuottaa pettymystä. Mutta kyllä se vain voi.
Viimeistään ensimmäinen kohtaaminen Faunan kanssa osoittaa säälimättömästi sen että Guillermo del Toro on keskiluokan ohjaaja joka on puraissut liian ison palan. Tietokonetekniikkaan liikaa luottaessaan hän vie fantasiamaailmalta sielun lähes kokonaan ja tämä onkin elokuvan mahdollisesti pahin kompastuskivi: fantasiamaailma keijuineen, faunoineen ja sammakoineen on hieno, korea ja surullisen kaunis muttei edes vähäisimmässä määrissä uskottava.
Del Torolla on selvästi ollut vaikeuksia päättää puhtaan fantasian ja sotadraaman väliltä. Lopputuloksena Pan on sotadraama jonka fantasiaepisodit ovat kuin elokuvan sivujuoni - ja täysin erillään itse elokuvasta. Tämä on ikävää, sillä elokuvalla todella oli potentiaalia.

2 / 5
 
Nohnoh. Elokuva on mitä mainioin. 4.5/5
 
Ainoastaan se häiritsee, että leffassa on fauna, vaikka elokuvan nimi on Pan's Labyrinth. Kaksi eri hahmoa >:F

Control
 
En oikeastaan osaa sanoa mitään, kun olen vielä niin shokissa. En tuntenut etukäteen tarinaa ja eläydyin siihen vahvasti. Loppu oli totaalinen järkytys. Tämä elokuva ei takuulla unohdu ihan heti.

Superbad .. 9
 
Tää oli kyllä helvetin hauska ei voi muuta sanoa. Dialogi oli välillä mukavan intensiteettistä.
Näyttelijät oli kaikki sopivia rooleihinsa.. siis juuri sopivia. Poliisit oli parhautta!
Sai tässä niin monta totaalirepeämistä että uudelleenkatselun kyllä suoritan joskus..
 
tämän tekstin seurauksena annoin komedialle mahdollisuuden... ei oisi kannattanut. samanlaista pillunmetsästys läppää millaista kaikki college rainat on aina.poliisit oli ihan hauskoja , mutta muuten ei paljon mitään. ilmeisesti tällaiset college hömpät joillekkin sopii, minulle ei.
 
1/5

Die Hard 4.0.
 
Olihan tämä parasta äksöniä pitkään aikaan. Johnny hakkasi, räjäytteli, karjui jne. Juoni oli vähintään yhtä hyvä kuin edellisissä.
 
Sopivan älytöntä, ja kyllähän se niin on että John McClane voittaisi Jack Bauerin edelleen kädet selän takana.
 
Ainut miinus koko leffassa oli oikeastaan se, että Johnin puhetta oli siistitty. Monessa kohtaa tuntui että sankarimme joutui oikein "pidättelemään" sitä muhkeaa kirosanojen tulvaa. Vähän lisää fuckyoumotherfucker-menoa olisi kaivannut.
 
4/5

Pan's Labyrinth
 
**½
 
Odotin enemmän. Hienoinen pettymys
 
Dead Silence
 
*
 
Saw'n tekijöiden perinteisempi kauhuleffa kummitustarinalla. Huhhuh. Huonoin leffa mitä olen vähään aikaan nähnyt. Ei tosin ollut juuri odotuksiakaan.

Uncle Buck **
 
Ihanan kasaria meininkiä, usein semmonen tuppaa vaan ärsyttämään, mut nyt nousi kyllä hymy naamalle tätä kattellessa monta kertaa, ihan vaan sen "80-lukulaisuuden" tähden. Juoni oli kyllä melko tusinatavaraa tämmöseen kokoperheen leffaan. Macaulay Culkin ei vielä tässä leffassa loistanu ihan niinku esim. myöhemmissä Home Aloneissa, John Candy taas oli niin "harrycrumbmainen", ettei oikeen osannu suhtautua. Muita en sitte juur mistään muista leffoista/sarjoista tunnistanukaan, eikä varmaan niin ollu välikskään. Ei tää ehkä oikeesti ihan noin huono ollu, mutten oikeen osaa tätä kelleen suositellakaan. Paitsi ehkä lievään kasari-ikävään jonkinmoiseks lievitykseks. Parempi John Candy -leffa on vaikka se Kuka on Harry Crumb? Mun mielestä siis, vaikka IMDb:ssä olivatkin toisinpäin.
 
Secret Agent ***
 
Hitchcockia vuodelta -36, ei lainkaan hullumpi pätkä itse asiassa. Peter Lorre on mainio "The General", vaikken oikeen ko. hahmon taustaa ymmärtänykkään, mut dialogissa löytyy todellisia helmiä kyllä:
- What's the matter with you?
- Me still blind on this ear!
Parempi agenttitarina tää musta oli ku monet Bondit myöhemmin.
 
Jamaica Inn **
 
Wanhaa Hitchiä tääkin, vuodelta -39 tällä kertaa. Vähän ehkä jotenki sekavamman olonen merirosvotarina oli tämä. Yks tähti Maureen O'Harasta ja toinen... no, vaikka siitä Hitchcockista ittestään sitte.
 
The 39 Steps ****
 
No tää näytti jo paljo tutummalta Hitchcockilta, vaikka tais olla jo samaa ikäluokkaa kun noi edellisetki. Täytyy sanoo, ettei rupinen ääni ja mustavalkokuvauskaan himmentäny tän hohtoo juur lainkaan, leffahan oli loistava! Ei millekkään pesiaaliefektien ystäville (se yks helikopteri tosin näytti aika hassulta, en tie oliko oikee vaiko joku efekti), vaan hyvän tarinan ja hyvän näyttelyn. Ja ohjauksen, tietysti. Tyhjäkäyntiä ei juurkaan ilmenny misään vaihees, koko ajan tapahtu sen verran, että mielenkiinto pysy hyvin yllä. Jes, näitä lisää!
 
The Man Who Knew Too Much (1934) ***
 
Hyvä, muttei ihan niin loistava pätkä, vuoden -56 uusintaversionki oon joskus nähny, mutten muista sitä niin hyvin, että osaisin nyt mitenkään vertailla. Hauska kohta oli ainakin siellä kirkossa, kun sedät juttelivat virsiä veisatessaan, tuli vähä Lappareitten munkkikuorosketsi mieleen. Ja toi Peter Lorre oli muuten tässäkin semmonen ehkä mieleenpainuvin tyyppi, kumma kun en äijää näistä wanhoista leffoista muuten sen paremmin muista. Loppupuolen ammuskelu kävi kuitenki ehkä vähän tylsän oloseks aika äkkiä, kun ei ollu niitä tavanomasia räjähdyksiä ja muita erikoistehosteita. Ihan hyvä tää kaikenkaikkiaan silti oli, mut veikkaisin kuitenki, että tässä tapauksessa kannattaa ehkä kattoo se viiskytluvun versio mieluummin.

I Pronounce You Chuck And Larry
 
Äsken kateltiin kaverin kanssa tämä ja yllättävän hyvä ja hauska oli. Adam Sandler ei ole mikään suosikkinäyttelijäni eikä muutenkaan ollut odotukset kauhean korkealla, mutta hauskahan tämä oli. Monessa kohdassa sai repeillä ihan tosissaan :) Kyllähän tätä kelpaa suositella komedian ystäville, itse ainakin tykkäsin.
 
8/10

The Da Vinci Code
 
Vihdoin ja viimein näin tämänkin elokuvan. Pidin kyllä.
 
****

Primer ****
 
Seittemäntuhannen taalan budjetin leffaks tää oli kyllä loistava suorastaan. Pakko oli kattoo heti toisen kerran uudestaan, kun ekalla kattomisella en juur mitään voi väittää juonesta tajunneeni. Paljon jäi tajuumatta varmaan vieläki, mut ihanku ois eri leffaa kattonu heti ku ties mitä tuleman pitää. En kerro juonesta mitään, ettei tuu turhaan spoilattua kellekään. Alkupuoli tuntu oikeestaan helvetin pitkäveteiseltä ainaki ekalla kattomalla, mut kyllähän siinäki sitte loppuinlopuks kaikkia jatkon kannalta tärkeitä juttuja käytiin läpitte kumminki. Tääkään ei siis välttämättä oo mikään erikoistehosteitten ja kovan räiskinnän ja mäiskinnän ystävien leffa, mut jos haluu elokuvalta vähä niinku haastavuutta ja miettimisen aiheita, keskusteltavaa, niin kattokaa ihmeessä! Video.google.com:sta tänkin löysin.

Paljon jäi tajuumatta varmaan vieläki
 
Tästä asioita "hienosti" selventävä timeline:
http://www.cs.montana.edu/~arnone/pics/primer_timeline.jpg

Tästä asioita "hienosti" selventävä timeline:
http://www.cs.montana.edu/~arnone/pics/primer_timeline.jpg
 
Heh, juum... hiukan sekavalta vaikutti kyllä tuokin, tarttee joskus vielä kattoo oikeen ajatuksen kans koko leffa uusiks, mut ei ehkä ihan vielä tänään... ;)

Predator - Saalistaja
 
Tuli nähtyä tämäkin merkkiteos. Siinä missä Ridley Scott rakensi Alien-elokuvan klaustrofobisiin kulisseihin ja luotti hyvään käsikirjoitukseen, pohjasi John McTiernan elokuvansa enempi kasarihenkiseen ryskeeseen kera lihasten ja luotien. Iso-Arska sopi tietty toimintapläjäyksen nimirooliin ajanhengen mukaisesti hyvin ja aisapariksi mies sai Apollo Creediä näytelleen Carl Weathersin. Jostain syystä tuli suuri ikävä Sylvester Stallonea, joka olisi voinut tehdä tästä rainasta asetta paremman.
 
Viidakossa saalistaa otus, joka verhoutuu näkymättömyyteen ja ammuskelee jollain ioniaseella tms. Rastapäinen teurastaja oltiin tehty mallikkaasti, eikä erikoistehosteille päässyt nauramaan kertaakaan. Ja naurusta puheenollen elokuvassa sai hirviö harvinaislaatuisesti ne viimeiset naurut.
 
Elokuva oli sujuvaa toimintaa, ryyditettynä hyvin toimivilla hiivintäkohtauksilla. Hirviö oli muuten aika kehno, eikä missään vaiheessa onnistunut luomaan pientäkään jänskätystä, vaan otus jäi aika ulkopuoliseksi hahmoksi koko hommassa. Ahnultti oli todella kehno yrittäessään näytellä. Lihakset ikävä kyllä veivät päähuomion, eikä kaverista koskaan näyttelijää tullutkaan. Silti elokuva oli positiivinen yllätys odotusten ollessa melko pienet.
 
* * * +

Predator: ****
 
Meinasin ihan liikuttua elokuvan jälkipuoliskolla. Katsoin ton viimeksi varmaan kymmenen vuotta sitten. Minusta ahnuld omistautuu noille rooleilleen aivan tosi hyvin. Diggasin helkutisti siitä, miten elokuva pyrki näyttämään maailmaa öttiäisen silmin ja hieman kuvaamaan sen omaa kulttuuria - ihmiset todellakin tuntui olevan riistaa predatorille. Minusta näitä predator- ja alien-leffoja voisi tehdä enemmänkin tästä näkökulmasta. Ihmisrotu voisi jäädä joka suhteessa pienempään rooliin. Enkä tällä meinaa mitään a v p -meininkiä.
Menipä sivuraiteille. Predator on yks tylyimmistä monsuista mitä leffoissa liikkuu.
 
Simpsons the Movie: **(*)
 
Enpä osaa oikein päättää kahden tai kolmen tähden välillä. Ehkä pelkkä leffa ansaitsee kaksi tähteä, dvd ekstroineen kolme.
Minusta simpsoneihin ei tuollainen kehittyneempi 3d-esitystapa istu, ja muutenkaan sarja ei oikein leffan muotoon käännettynä pelitä hyvin.
Elokuvassa oli ihan liikaa vitsejä, jotka eivät naurattanut lainkaan. Panitteko muuten merkille sen sian ilmeettömyyttä; siitä tuli jotenkin todella halpa vaikutelma joka tavallaan jatkui elokuvan loppupuolelle.
Menipä valitusvirreksi :). Olen vissiin aika tosikko.
Kent Brockman, pastori Lovejoy, sarjiskaupan omistaja ja noi muut sivuhahmot toimi helkutin hyvin.

Tummien perhosten koti.
 
Tähän asti olen ollut sitä mieltä, että Solar Films on syytänyt kankaalle pelkkää katsomakelvotonta sontaa. Nytpä murtui sitten sekin käsitys - Lander-filmatisointinsa oli nimittäin oikeasti hieno ja pysäyttävä. Hiljentävä myöskin, ei paljon juttu lentänyt kun poistuin teatterista. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että elokuva on todella synkkä. Synkkyys on kuitenkin toteutettu hyvälä maulla ja inhimillisesti, toisin kuin esim. Pahassa maassa, ja on siksi erityisen koskettavaa ja uskottavaa. Juonta en lähde paljastamaan, mutta lapsuustraumojen parissahan tässä liikutaan - haastava ja kipeä aihe siis. Pari erityisen julmaa/kipeää otosta sai miettimään, olisiko asian voinut esittää hieman säästeliäämminkin, mutta mistään mässäilystä ei todellakaan ole kyse. Päinvastoin, kipeitä asioita käsitellään tavalla, joka pistää positiivisessa mielessä miettimään.
 
Oikeastaan ainoa asia, joka jäi hieman askarruttamaan, on se, että tähänkin elokuvaan oli onnistuttu sisällyttämään ainakin yhdet tissit ja kolme panokohtausta. En tosiaankaan ole mikään siveyden sipuli itsekään, mutta nämä kun tuntuvat jo sellaiselta vakiolta missä tahansa suomalaisessa elokuvassa.
 
Vaikuttava kokemus. Laitetaan neljä (****) tähteä.

Planet Terror
 
Ei tästä oikein mitään syväluotaavaa arvostelua voi tehdä. Helvetin tyylikästä ja rehellistä zombimättöä mainioilla näyttelijöillä ja mahtavalla asenteella. Ainoa miinus oli Tarantinon esittämän täysin turhan hahmon mukanolo. Tuntuu, että miehen on aivan pakko päästä joka paikkaan jauhamaan mukanokkelaa ja pätemishaluista sanailuaan.
 
8/10

Predator
----------
Näissä 80-luvun rainoissa ihastuttaa erityisesti se että elettiin aikaa jolloin tehokeinot piti luoda kameratyöllä ja äänimaailmalla eikä jollain perkeleen tietokoneilla. Täysiveristä paahtoa alusta loppuun. Luoja veisti Itävallan tammesta täydellisen veistoksen jonka tuntemattomaksi jäänyt henkilö voiteli rypsiöljyllä ennen kuvauksia. Lopputulos: *****

Planet Terror
 
Ei tästä oikein mitään syväluotaavaa arvostelua voi tehdä. Helvetin tyylikästä ja rehellistä zombimättöä mainioilla näyttelijöillä ja mahtavalla asenteella. Ainoa miinus oli Tarantinon esittämän täysin turhan hahmon mukanolo. Tuntuu, että miehen on aivan pakko päästä joka paikkaan jauhamaan mukanokkelaa ja pätemishaluista sanailuaan.
 
8/10
 
Mun mielestä toi Tarantinon hahmo on yksi parhaista tuossa leffassa. Hyvät ilmeet vetää siinä hissikohtauksessakin.
 
"And i've been to Marokko"

Luoja veisti Itävallan tammesta täydellisen veistoksen jonka tuntemattomaksi jäänyt henkilö voiteli rypsiöljyllä ennen kuvauksia. Lopputulos: *****
 
Aika kauniisti kuvailtu. +

Orpokoti
 
Guillermo Del Toron uusin oli juuri niin väkevä kuin odotinkin. Harva elokuva pitää otteessaan alusta loppuun, säilyttäen koko leffan ajan todella vahvan jännitteen. Luova ja mielenkiintoinen satu vanhan kansan tyyliin, ei siis mitenkään miellyttävä eikä iloinen, vaan synkkä ja raadollinen.
 
*****

Orpokoti
 
Guillermo Del Toron uusin oli juuri niin väkevä kuin odotinkin.
*****
 
Nusnus, tuo leffahan ei ole Del Toron ohjaama vaan Juan Antonio Bayonasin.