Media ja viihde ›

PS3 on kiva vekotin ja onhan sitä tullut taottuakin. Retrospektiivinä nyt kaikki pelatut pelit muutaman sanan kommenteilla ja arvosanoilla - jos vaikka joku sattuisi innostumaan. HD-merkityt luonnollisesti uudelleenjulkaistuja viime alustojen tekeleitä. Arvosteluasteikko 4-10. Collectioneita ei pisteytetä, kuten ei myöskään PSN-pelejä (lyhyitä, Playstation Networkista ladattavia). Huom, kaikki psn-pelit hintansa väärti.
 
Deadly Premonition HD
* "Niin huono että on hyvä", kuului todella monen suusta. Kivoja ideoita järkyttävällä toteutuksella. Siis aivan joka ikinen asia oli pielessä, jolloin niistä muutamista hyvistä asioista nauttiminen oli mahdotonta. Oravat naurattivat alussa ja musaiikit, no, toimvat.
5/10
 
Beyond Good and Evil HD
* Aikoinaan kritiikkien ylistys ei heijastunut myyntilukuihin, sääli. Äärimmäisen persoonallinen peli. Sellainen kutina että olisi aikoinaan osunut ja uponnut paremmin.
8/10
 
Resident Evil: Code Veronica HD
* Itselläni on heikko kohta vanhan koulukunnan Resident Evileihin, joista kakkonen se hienoin. Tuohon aikaan standardit esim. juonen/ääninäyttelyn puolesta kovin erilaiset, jolloin Veronican vastaavat avut vain naurattivat. Pelimekaniikka silti rautaa.
8-/10
 
ICO/Colossus HD
* Etenkin jälkimmäinen kuuluu jokaisen vähääkään peleistä nauttivan kokea, klassikkopaketti tajuttoman halvalla.
 
Metal Gear Solid Collection HD
* Miksi ykkönen puuttuu? Yleissivistävä paketti silti ja Peace Walker on oikeasti hyvä pätkä.
 
Erityismaininta: Chrono Cross (psx)
* jenkki-psn:stä ladattu Squaresoft -klassikko. Ihan hillittömän hieno peli. Ei ole oikeastaan järkeä kuinka laadukkaita tekeleitä psx-eran Squaresoft markkinoille tunki. Surullista että niin moni jäi ilman PAL-käännöstä huonojen myyntilukujen pelossa ja vielä tähän päiväänkän asti näitä ei saa Euroopassa pelattua ilman kepulikonsteja.
 
.
.
.
 
PSN: Braid
* Erittäin älykäs peli. Siis todella älykäs. Hienovarainen juoni, hyvä kenttäsuunnittelu sekä graafinen ulkoasu. Suosittelen vilkaisemaan netflixistä Indie Game: The Movie -dokumentin, jossa kyseinen peli yksi kolmesta.
PSN: Limbo
* Tunnelmapalana hyvä.
PSN: Journey
* Saman tekijätiimin erilainen pätkä. Hyvä tämäkin.
 
.
.
.
 
Battlefield 3
* Enpä olisi uskonut konsoli-fps -pelistä innostuvani. CoD tekee sen mitä tekee hyvin ja näyttää kivalta pyöriessään 60 freimiä sekunnissa citation needed, mutta suurin piirtein kaikessa muussa Battlefield vie voiton. Ihan hiton hauskaa pelattavaa ja niin hiton monella eri tavalla.
9/10
 
Bioshock Infinite
* Loistava toteutus ja hieno tarina. Elizabeth on väitettävästi historian paras NPC-hahmo (non-playable character), voisin olla samaa mieltä. Sääli vain että loppupeli kovin tutunlaista putkijuoksua ja ammuskelua.
8+/10

 
Demon's Souls
* Aikoinaan vain japaniassa julkaistuksi tarkoitettu peli, joka puskaradion (nyk. internetti) kautta saadun positiivisen palautteen ansiosta alkoi valua jenkkilään. Sama homma kävi myös Euroopan osalla; pitkään minkäännäköistä ideaa julkaisulle ei ollut, jolloin monet tilasivat jenkeistä kappaleensa (allekirjoittanut myös). Ja voi hiisi millainen peli se olikaan!
9,5 /10
 
Dark Souls
* Itselle tämä Souls -sarja on niin kova tapaus, että sen kehuminen on jo noloa. Pelistä kertoo myös jotain se, että samaan aikaan ilmestynyt sekä samaan genreen lukeutuva Skyrim on useiden ystävieni suuri suosikki ja kymmenkunnan pelaama. Dark Soulsia on omista liekityksistäni huolimatta vain yksi (1) kokeillut ja parin tunnin päästä luovuttanut.
10 /10
 
Dead Space
* Oikeinkin tunnelmallinen kauhupaketti, kunnes mököt ja mekaniikka tulevat tutuksi. Pimeä huone ja kunnollinen äänentoisto niin homma toimii. Ensimmäisen ryminän jälkeen pumpun takoessa hieno immersion särkyminen, kun kuuluu bling ja ilmoitus jostain trophystä.
8/10
 
Fallout 3
* Fallout -puristien itkiessä silmiään tärviölle alta paljastuikin oikein hyvä peli. Sääli, että 15 tunnin jälkeen tutkiminen käy typeräksi, kun lähes jokaisessa lokerossa on lähes samanmoiset tavarat.
9/10
 
Final Fantasy XIII
* Miksi hemmetissä pelasin tätä 50h? Pidän itseäni äärimmäisen kriittisenä median suhteen ja silti. Taistelusysteemi oli hyvä, samoin kuin loppuvaiheessa alkava open world.
6/10
 
God of War III
* Ensimmäinen kohtaus on myös se eeppisin. Pelimekaniikka on totutun toimiva ja meno karua. Ei mitään uutta kuitenkaan.
8+/10
 
Grand Theft Auto IV
* kolmedee-ajan GTA:t ovat aina olleet mulle hyviä mutteivät lähelläkään niitä messiaspelejä. Kivaa puuhastelua kyllä riittää.
8/10
 
Heavy Rain
* Ihailtavan erilainen ote. Peli, jossa juoni on kaikki kaikessa. Ja kun tässä oli aivan tajuttoman onneton juoni miljoonine reikineen niin sellainen on myös peli.
5,5 /10
 
Little Big Planet
* Tää on kiva. Luominenkin on kivaa, silloin kun sitä jaksoi. Netissä on loputtomasti pelaamista, sääli vain että 80% näistä on turhanpäiväisiä ja loput ok-hyvä. Tunnin etsiskelyn jälkeen siis löytyy pariksi minuutiksi iloa, näin koin.
8/10
 
Mass Effect 2
* Vain ja ainoastaan kakkosen pelanneena taisin valita hyvin. Universumi on erittäin hyvin luotu ja unohduin koluamaan pelin ulkopuolella wikejä, jotta ymmärtäisin jos minkäkin rodun kaunari-suhteen mihinkin ötökkään. Suuri osa pelaamisesta silti tonttua ammuskelua, blaah.
8+/10
 
Ni No Kuni
* Eihän tää voi olla huono? Juoni on keskinkertainen mutta suurin heikkous löytyy rytmityksestä, ikinä en ole varmasti peliä pelatessani kiemurrellut sohvalla samalla tavalla kuin nyt hahmojen väännellessä rautalangasta ilmiselvyyksiä. ihan. koko ajan. Pokemon-meno on kuitenkin ihan kivaa ja käyttiskin on ok. Joe Hisaishi on huononakin päivänä päällikkö. Myöskin kovin luvatut animaatiot loppuivat yhtäkkiä kuin seinään, kiitti.
8- /10
 
Metal Gear Solid 4
* MGS -sarja on siitä hauska, että keikutaan realistisen maailmankuvan ja fantasian nuoralla ja onnistutaan pysymään pystyssä. Nelosessa homma vain menee saippuan ja tonttuilun myötä yli, jolloin mennään jo full retadina. Pomot eivät myöskään yllä edeltäjiensä tasolle. Mekaniikaltaan täyttä rautaa kyllä.
9- /10
 
Skyrim
* Avoin maailma parasta mitä konsoleilta löytyy, eeppiseksi vedetty soundtrack myös tukee. Melee -pukarointi on toopea, jolloin päädyin jouskaroimaan - osoittautui hyväksi valinnaksi. Sama asia vaivaa kuin Fallouttia, tietyn pisteen jälkeen luolien ja katagombien koluaminen haukotuttaa. Itselläni ehkä 60-80 tuntia kellosta ja pääjuonesta ei ole pitkään aikaan mitään havaintoa. Silloin tällöin lämmitän Skyrimin uudelleen ja uppoudun hienoon maailmaan nikkaroiden jotain tyhmää.
10- /10

Uncharted 2 & 3
* Kakkonen oli jotakuinkin miellyttävä kokemus, mutta kolmonen veti volumet yhteentoista siten, että kaikelta ryminältään ihan hiton tylsä peli.
8- /10 ja 6 /10
 
Last Of Us
* Hyvin kerrottu tarina, loistava toteutus ja pelimekaniikka kaiken kaikkiaan hyvä. Jo pitkään fanitettu Santaolalla vie homman uusin ulottuvuuksiin. Ainoa miinus toimintapainotteisuudesta.
10- /10

Ducktales remastered: Ihan hauska nostalgia pläjäys, joskin helppo. Nätin värikkäät grafiikat ja musiikit kruunaa kyllä kaiken 7/10
 
Giana sisters twisted dreams: Loistavaa tasohyppelyä komeilla grafiikoilla. Vaikeustasoltaan ducktalesin vastakohta, sillä tämä on melko vaikea ja loppuvastus on super vaikea. Kuolema on korjannut satoja kertoja. Masokistit voi pelata hardcorella, jolloin kuolemisen jälkeen kenttä alkaa alusta, tai uber hardcorella jolloin koko maailma alkaa alusta. Pelaamista on suhteellisen paljon, sillä peli sisältää myös time attack moden ja score moden. Suositellaan tasohyppelystä pitäville. 8/10
 
Kumpikin peli ostettu storesta hintaan 15e/kpl. Giana sistersistä saa paljon enemmän rahalle vastinetta.

The Legend of Zelda: Ocarina of Time 3D (3DS)
 
Ensimmäinen läpipelaamani Zelda ja kyllähän tämä hyvä oli. Ei ehkä kuitenkaan maailman paras peli mielestäni, ehkä monella se nostalgia vaikuttaa paljon asiaan. Kuitenkaan sitä ei voi kiistää, miten mullistava tämä oli ilmestyessään ja kuinka suuresti tämä on vaikuttanut nykypeleihin.
 
Pelattavuus oli kyllä kaikinpuolin sujuvaa ja toimivaa. Dungeonit olivat kaikki mieleenpainuvia ja musiikit (Gerudo Valley!) jää kyllä soimaan päähän pitkäksi aikaa.
 
Kyllähän tämä jokaisen 3DS:n omistajan pelihyllyyn kuuluu jo historiallisen asemansa vuoksi.
 
8.5/10

The Last of Us (PS3)
 
No niin, tulipa pidemmän pelaamistauon jälkeen tahkottua tämä suuresti ylistetty seikkailu läpi. Aloitin vähän riskillä heti vaikeimmalla vaikeustasolla, pelaan nimittäin todella vähän (varsinkin räiskintää), mutta valinta oli onneksi oikea. Vain parissa kohtaa jäin pidemmäksi aikaa jumiin ja kerran peli jo kehoittikin vaihtamaan vaikeustasoa, mutta aina tilanteesta selvittiin kun älysi kokeilla jotain uutta lähestymistapaa.
 
Tarina ja hahmot ovat hyviä, mutta The Walking Dead -peliä ei tällä osastolla kuitenkaan tavoiteta. Se nyt olikin aivan omilla tasoillaan, joten sille ei ole häpeä jäädä toiseksi. Vähän kaksijakoiset fiilikset pelistä kokonaisuutena jäi; alku oli kerrassaan loistavaa menoa, kunnes sitten muutaman tunnin kohdalla tuntui, että peli on Uncharted-tyylin taistelua taistelun perään. Sitten loppupuolella taas tarina alkoi etenemään ja jossain kymmenen tunnin kohdalta koukutusta riitti sitten loppuun asti.
 
Olin hieman yllättynyt siitä, että örvelöt olivat niin pienessä roolissa ja suurin osa vihulaisista oli ihmisiä. Varsinaista kauhufiilistä syntyi vain siellä hotellin(?) kellarikerroksessa jossain pelin puolessa välissä. Mutta se kohtaus olikin sitten todella kuumottava, kun poikkesi fiilikseltään muusta pelistä. Muuten mulle kyllä peli edusti enemmän genreltään Unchartedia kuin Dead Spacea, vaikka joku oli päinvastaista mieltä. Itse olin toki vain tyytyväinen tästä. Olen nimittäin aivan hirveä mamis kauhupelien kanssa, vaikka rakastan kauhuleffoja ja oikein metsästän leffojen kanssa sitä kauhufiilistä laittamalla valot pois päältä. Kauhupelien kanssa iskee hirveä paniikki. Ja tuo kohtaus saikin hikoilemaan ihan riittävästi.
 
Suuri plussa pelille siitä, että toisin kuin Unchartedeissa joistakin tilanteista pääsi eteenpäin tappamatta kaikkia vihuja. Tuntui oikein piristävälle, kun on tottunut siihen että taustalla soi joku kiihkeä rumpukomppi niin kauan kuin yksikin vihu on hengissä ja sen tapettuaan musiikki loppuu ja kuuluu "kling" ja hahmot löytävät ulospääsyn taistelun ajaksi eristetystä paikasta. Tässä pystyi pulloja ja tiiliä nakkelemalla harhauttamaan örkkejä toisaalle ja hiipimään pakoreitiltä ulos. Toinen iso plussa siitä, ettei pelissä tullut yhtään kertaa tilannetta ettei tiedä mitä pitää tehdä tai minne mennä. Esim. viimeisimmän Unchartedin kohdalla jumituin sinne laivojen hautuumaalle pitkäksi aikaa kun en vain löytänyt poistumisreittiä.
 
Mutta siitä hiipimisestä: otin alussa asenteen, että koetan selvittää mahdollisimman suuren osan pelistä hiipimällä, mutta valitettavasti peli ei siihen monesti kannustanut. Ainakin vaikealla vaikeustasolla monen pieleen menneen hiipimisyrityksen jälkeen huomasi, että päättömästi nyrkit ojossa juoksentelemalla selviää tilanteista paljon helpommin. Eräskin kohtaus jossain kaupungin keskustassa, jossa vihuja oli pilvin pimein selkesi sillä, että houkuttelin kaikki tyypit samaan huoneeseen ja hyppäsin tiskin takaa hakkaamaan kaikki kerralla kumoon. Siis joukko aseistettuja miehiä lakosi nyrkein pienessä hetkessä. Tämä vähän söi itseltä fiilistä.
 
Bugeja oli pelin eka puoliskolla melkoisesti; kerran Joel jumittui paikalleen kuin tervaan eikä suostunut liikkumaan. Pari kertaa pelin paussivalikko "tärisi" hervottomasti ja valintaa ei pystynyt tekemään kun kaikki vain nyki ja välkkyi. Pahin tapaus oli kun peli jumitti täysin alkulataukseen (musta ruutu ja pelin logo oikeassa alakulmassa). Tästä pääsi onneksi lopulta eteenpäin poistamalla viimeisin päivitys ja asentamalla uudestaan.
 
Kaikenkaikkiaan hyvä pelihän tämä oli. Mutta koko konsolisukupolven huippukohdaksi en tätä laskisi, The Walking Dead, Arkham Asylum ja muutamat muut kolahtivat meikäläiseen huomattavasti kovempaa. Jatko-osaa odotan kyllä innolla toki.
 
8/10

Piiiitkästä aikaa Doomia. Edelleen 5/5. Seuraavana vuorossa Hereticin episodien läpipelaaminen...

Miinaharava.
 
Räjähdin melkoisen monta kertaa, ennen kuin pääsin helpoimmalla tasolla läpi.
 
4/5

Klassikkoräiskinnöissä vuorossa nyt Heretic. 5/5 ainakin tähän mennessä

Assassin's Creed Black Flag
 
Tää oli yllättävänkin hyvä. Grafiikat paranatunut taas huimasti ja ohjaaminenkin vähän, vaikka joskus aina muutama harhahyppy tulikin. Tarina oli "ihan ok", mutta ei yhtä hyvä kuin aikaisemmat. Melko paljonhan tässä oli sitä seilaamista, mutta meritaistelut oli ihan jees ja varsinkin laivan valtaamiset!
 
3,5/5

Spiderpasianssi.
 
Muunneltu versio yksinäisen miehen klassikosta. Sit kun ei nettiä enää jaksa selata joskus 04.32, panee vaan musaa soimaan ja alkaa klikkailemaan.
 
5/5

Funkånaut: Miinaharava.
 
Räjähdin melkoisen monta kertaa, ennen kuin pääsin helpoimmalla tasolla läpi.
 
4/5
 
Itse olen useita kertoja vetänyt XP:n Miinaharavan läpi vaikeimmalla. Ei se ole edes vaikeaa; useimmiten peli menee mönkään siinä, että jossain kohtaa se on 50-50 kummassa tai missä miina on, ja valitsee väärän. Itseasiassa, se menee aina sen vuoksi mönkään. Muutenhan peli on silkkaa logiikkaa ja täysin pelattavissa alusta loppuun ihan järjenkäytöllä.

Tuli hankittua PS4 ja pikku harkinnan jälkeen laihasta pelivalikoimasta päädyin Battlefield 4:seen. Joskus PS kakkosella tuli tahkottua Blackkiä, joten kyllähän tämä toimii sopivissa annoksissa. Mad Maxia odotellessa...

Mass Effect-trilogia
 
Kuukauden urakka ohi, kolmonen meni äskettäin läpi. Oli kyllä aivan huikea pelikokemus. Kolmosen pelasin eka kertaa, muut osat oli aiemmin pelattu. Minusta tuo lopetus oli ihan hyvä, ainakin Extended Cut-laajennuksen kanssa. Tyytyväinen ja haikea olo oli pelin päätyttyä. Ehdottomasti yksi viime sukupolven parhaimmista pelisarjoista.

ruusteri: Ehdottomasti yksi viime sukupolven parhaimmista pelisarjoista.
 
Näin on. Pitäisi pelata uudestaan lävitte koko tarina. Kolmosen lopun aiheuttama pettymys sai aikaan sen, ettei pelisarjaan ole tullut koskettua extented cutin ilmestymisen jälkeen. Mut ei kait se loppu oikeesti ihan niin huono ollu. Sitä vaan luuli, että ykkososasta asti tehdyillä valinnoilla ois oikeesti ollu jotain merkitystä tarinan lopun kannalta.

En oo mass effect-sarjaan tutustunut joten kävin kakkosen hakemassa. Ei oikeen oo pitäny otteessaan. Mua ilmesesti vaan vituttaa peleissä noi dialogien käymiset.
Ekaa bioshockia kokeilin about vuosi sitten enkä jaksanu pari tuntia kauempaa. Eilen otin kirjastossa infiniten messiin ja se vei saman tien mukanaan, olo kuin lapsella taas! Vaikuttaa todella huipulta.

Shadowrun Returns
 
Siis se peruskampanja. Uusi Dragonfall DLC tarttee ottaa peluuseen vielä jossain vaiheessa. Kyseessä siis dystooppiseen lähitulevaisuuteen sijoittuva roolipeli, jossa taikuus on palannut maailmaan ja synkässä cyberpunk Seattlessa asustaa ihmisten ohella peikkoja, haltioita sun muita.
 
Pelistä jäi kovin ristiriitaiset fiilikset. Setting oli upea, juoni aivan loistava ja dialogi hyvää. Tunnelma oli koko pelin ajan kohdallaan. Luokkasysteemistä pidin, ja pelissä olikin hieno rakennella hahmoa. Tein decker-haltian (decker on hakkeriluokka, joka taisteluissa voi kytkeä itsensä tietokoneiden kautta cybertodellisuuteen ja sitä kautta ottaa haltuun turretteja tai tehdä kaikenmoista muuta jäynää), mutta kuitenkin ryhdyin pistämään myös shamaanin taikoja sitten levelien kautta. Pääasiallisesti koska olen ihan tajuton junkie roolipeleissä dialogivaihtoehtoja kohtaan, ja shamaanin pää-statsin eli charisman kautta sai lisää etikettejä, mikä tarkoitti että hahmo osaa puhua jotain tiettyä "lingoa". Alun luokkavalintaan ei ollut mitenkään pakko sitoutua, vaan hahmosta sai kehittää mimmoista halusi. Taistelu oli vuoropohjaista ja päälisinpuolin oikein toimivaa ja hauskaa.
 
Kuitenkin pelistä päälimmäiseksi jäänyt fiilis oli turhautuminen, koska koko ajan tuntui että pelaa hyvän pelin luurankoa. Vähän niin kuin pelaisi jotain Baldur's Gatea tai Fallouttia, mutta ei oikeasti tutkisi mitään ja menisi vaan 100% pääjuonta eteenpäin hairahtumatta ollenkaan sivupoluille. Tuossa kun ei sivupolkuja ollut oikeastaan laisinkaan. Alueilla pääsi liikkumaan tasan sen minkä juoni edellytti ja edes tukikohtana toimivan baarin ulkopuolisille kaduille ei päässyt enää sen jälkeen kun juoni oli vienyt baariin sisälle. Todella outoa ja rajoittavaa.
 
Tästä syystä peli oli lyhyt kuin mikä, mutta nähtävästi mukana tulevan content creation toolkitin takia tämän oli nähtävästi tarkoituskin olla enemmän alusta jatkossa tulevalle tavaralle sekä tekijöiltä itseltään että sitten pelaajilta.
 
Mitä tästä sitten sanoisi? Hyvä peli oli, mutta vaatii kyllä sen että tykkää lukea tekstiä, koska valtava osa peliä koostui kirjoitetusta ja täten ei-ääninäytellystä dialogista. Itselläni kun on vahva pohja ja rakkaus sekä vanhanmallisia RPG:itä että point-and-click -tyylisiä seikkailuta kohtaan niin tykkäsin kyllä, mutta moni varmaan tuskastuisi ja/tai tylsistyisi. Eihän siinä paljoa pelattavaa ollut tällaisenaan, mutta juoni oli sen verran hyvä että tykkäsin kumminkin.
 
Mitä nyt Dragonfallista lukenut, niin nähtävästi aika paljon korjailevat näitä mainitsemiani puutteita, eli pitääpä ottaa peluuseen jossain vaiheessa.
 
Laitetaan vaikka 8/10

Secreterial: FIFA 14 PC
9/10
 
Pes 2014, Try it out, pesee lattioita.
 
9/10

Final Fantasy VI 9/10
 
Pelin tarina oli varsin viihdyttävä ja ainoa asia josta en välittänyt, oli kohdat joissa piti peluuttaa kahta joukkuetta samaan aikaan. Muuten oikeastaan melko täydellinen peli mielestäni.

Leatherman: Pes 2014, Try it out, pesee lattioita.
 
9/10
 
Kokeilin, mutta en tykännyt. Joitain juttuja, jotka on parempia kuin Fifassa, mutta tykkään silti enemmän Fifasta, kuin PESsistä. PES 5 taitaa olla se viimeisin PES, joka hakkasi omissa kirjoissa Fifat.

Last of us 5/5
 
Tärkein juttu on, että tämä täytyy ehdottomasti aloittaa heti Hardilla ja skipata helpommat vaikeusasteet. Ne kuulema pilaavat kokemusta.
Erinomaisesti kirjoitettu ja näytelty, sopivan mittanen, paljon vaihtelua, mukavan jännä. En muuttaisi mitään, joten täydellinen.
 
Mass Effect (PC) 4/5
 
Nyt vasta pelasin tämän, mutta ei tuntunut millään osa-alueella että on jo 5 vuotta vanha peli. Eeppinen tarina, hauskat taistelut kunhan oppii käyttämään taitoja. Miinuksena, sivutehtävät oli melkosta copy/pastea ja autolla ajo -kohdissa oli sellaista harrastelija-peli henkeä.
Pelin läpäistessä on samanlainen fiilis kun olisi katsonut jonkun todella hyvän, eeppisen elokuvan. Sitten jää odottelemaan jatko-osaa. Tässä ei onneksi tarvi odotella.

Need for speed UG 2 = 8,5/10
 
Peli on tainnut istua milloin milläkin koneellani vuodesta 2004 eteenpäin tjms. Nyt vanhemmilla päivillä pelasin läpi. Varsin toimiva rällästelypeli yhä, vaikeustaso kohdallaan, virittely on ihan hauskaa. Pieni moittiminen autojen epäloogisesta käyttäytymisestä ja pienestä epätasaisuudesta.
Kuitenkin nopeatempoista hauskaa