Media ja viihde ›

Army of The dead Netflixistä. Ihan ok zombie leffa, odotin paljon paskempaa. Ihan katsottava. Zombi innostus jatkui sillä (tai olo - krapula), että katsoin uudelleen ekan kauden Kingdomia eilen Netflixistä. Tätä suosittelen, zombie minisarja feodaaliajan Koreaan sijoitettuna (kai?). Katanoita, zombeja ja juonittelua, What's not to love?

Nobody
 
Tasta jo hetki kun katseltiin, mutta vitummoine. Spoilaamatta mitaan, burglarit tulee ja perheenisa nossoilee, josta seuraa perheen ja muiden sidosryhmien halveksinta. Ukkeli pistaa sitten ranttaliksi ja burglarit ja muut kusipaat saa mita tilasivat. Paras action leffa mita nahty viimeisina vuosina, huumori ei ehka uppoa kaikille, mutta just jees. Ei sovi perheen pienimmille, jengia vedellaan turpiin, tapetaan ja veri lentaa.
 
5/5

^ Ainakin kovia näyttelijöitä mukana.

Peruna
 
VMP
 
1/5

Ostin huvikseni Steve McQueen-boksin, jonka leffat tuli katsottua läpi.
 
Bullitt. Kelpo kouhotusta. 7/10.
 
The Cincinnati Kid. Pokerinpeluusta kohtalaisen realistisesti kertova elokuva. Ihan ookoo, sanottakoon vaikka että 6/10.
 
The Towering Inferno. Tämän takia tuon koko boksin ostin, sillä tämä on pitänyt katsoa jo pitkään. Tykkäsin kyllä todella paljon. Die Hard ykkönen on yksi omia ikisuosikkeja, ja tuohon elokuvaan on otettu jonkin verran vaikutteita tästä, ja huomaahan sen monin paikoin. Näissä vanhoissa toimintaleffoissa on aina ilahduttavinta se, että kamera ei tärise ja kuvakulmat eivät vaihdu 200 kertaa sekunnissa. Toki trikkikuvauksen jäljet näkyvät monin paikoin, mutta annettakoon se anteeksi, kun elokuva on kuitenkin vuodelta 1974. Upea elokuva, jostakin syystä portaikon sortuminen oli melko kuumottava, samoin maisemahissin pelastus. 9/10.

Jäärä: Peruna
 
VMP
 
1/5
 
Niinkö? Luin tästä jutun Hesarista ja paperilla vaikutti todella hyvältä.

Henri Henri Olavi: Niinkö? Luin tästä jutun Hesarista ja paperilla vaikutti todella hyvältä.
 
Aattelin kokoajan katsellessa, että tämä olisi voitu tehdä paremmin, ei oikein mikään toiminut. Alkuasetelma oli hyvä, josta olisi voinut repiä vaikka mitä. Pari vitsiä hörähdytti. Harmi.
 
Muutama katsoja lähti kesken pois.

Jäärä:
Muutama katsoja lähti kesken pois.
 
Tää on Suomessa kova juttu. Yleensä täällä istutaan loppuun saakka, vaikka leffa olisi pelkkää kärsimystä, koska ne kalliit liput on kuitenkin jo ostettu.

Suicide Squad (2021)
En ole katsonut oikeastaan mitään noita viimeaikaisia DC leffoja. Viimeisimmät tais olla Nolanin Batmanit. Mutta päätin sitten katsoa tämän, koska monet kertoi että se oli pirteä kokemus. Nooh, joo, jos tykkää Marvelin leffoista, niin tää oli aika samanlainen. Hyvin Guardians of the Galaxy -vibat. Mutta onko se hyvä vai huono asia? Ite olen lopullisen kyllästyny Marvel-leffoihin. Sit voi miettiä, että mitä tämä teki eri tavalla. Tässä oli vähän samanlaista väkivaltaisuutta kuin Deadpoolissa, selkeästi vaikutteita on ollut, vaikka onhan Gunnin Super myös tosi väkivaltainen. Hahmot oli ihan fine, aika yksulotteisia ja ne joilla oli jonkinlaista kaarta, oli tyylii lowest common denominator, niin kliseisiä ja ilmeisiä, että oli vaikea uskoa, että se oikeasti oli se mihin leffa päätyi. No joo, ei ne tehny oikein mitään eri tavalla. Mutta oliko tässä jotain yllättävää kuitenkin? Loppuvastus oli ihan hauska. Ja oli yllättävää nähdä nykypäivänä, että supersankarileffa rakentui (tai no ihan loppu rakentui) jotain pistettä kohti ja siinä oli jotain tolkkua. Ehkä eniten harmitti porukan kaoottisuus, joka sitten heijastui elokuvan rakenteen kaoottisuudessa. Missään tilanteessa ei ollut sellainen olo, että olisi tiennyt mitä tulee tapahtumaan... huonolla tavalla. Tuli vähän sellainen poukkoilufiilis, että nyt mennään tänne, eiku ei sittenkään ku tänne, eiku oikeastaan mennään tänne, ai ei voi mennä sinne, no tehään sit näin, oops just kidding oikeasti me tehään näin. Öhh.. kyllä tää silti saa pisteitä. Palkitsen 1 tähden hyvästä ja asianmukaisesta soundtrackista, 1 tähden kiinnostavista hahmoista ja 1 tähden kirjoituksesta yleensä, 1 tähden bossista ja tuosta kolmannesta actista yleensä, 1 tähden Elban, Robbien ja Cenan karismaattisista suorituksista ja 1 tähden ohjauksesta ja selkeistä visuista. Eli 6/10.
 
The Half of It
Romanttisten komedioiden suurkuluttajana tämä kiinnosti kovasti, koska sitä oltiin myös kehuttu paljon vähän erilaisena leffana. Tässä oli jotain samaa kuin 500 Days of Summerissa, mutta tämä oli vähän kesympi. Hyviä quoteja ja ajatuksia, joista esim. tällainen ajatus että hyvä taide vaatii röykeitä siveltimen vetoja, oli todella puhutteleva. Se vaan, että tästä leffasta tuollainen bold stroke tuntui puuttuvan. Se ei missään vaiheessa oikein astunut viivojen ulkopuolelle, vaan mentiin melko arvattavissa kaavoissa alusta loppuun asti. Mutta onko kaava kaikki mitä leffalla on tarjottavana? Hahmot oli tosi virkistäviä, eikä niitä ollut älyttömiä määriä. Kaikki saivat paljon ruutuaikaa ja ne oppi tuntemaan hyvin ja sai käsityksen niiden oikuista. Kaiken kaikkiaan, ei mikään maata järisyttävä, mutta silti omalla tavallaan virkistävä. Palkitsen tälle 1 tähden jälleen musasta, 2 tähteä syvistä hahmoista, 2 tähteä kakkosactista, jossa tapahtui paljon kaikkea jännää, 1 tähden kolmannesta ja 1 tähden ihan vaan siitä, että tää oli tarina, joka puhutteli mua. 7/10
 
The Fast and the Furious: Tokyo Drift
Oon katellu näitä Fast&Furious leffoja nyt, ku en oo ikinä nähny. Leffa täynnä rasittavia hahmoja.. noh, melkein. Ku näin päähenkilön alussa ja joku pollari selitti "they're gonna trial him as an adult" nii katoin että täh, eikö toi tyyppi oo jotain 28 (oikeasti se oli 24)? Jos leffassa oli yhtään vielä enemmän unohdettavaa täysin vanilla hahmoa, niin se oli ton ukkelin love interest. Mutta! Sitten päästiinkin Jaappaniin. En tiedä miksi, mutta mä vaan rakastan Japanin visuja. En oo ees mikään friikki asiasta niinku oma sisko, mutta Tokio kaikkine tropeineen on vaan niin siisti. Juoni oli sellasta Need For Speed -tasoa, että ketä kiinnostaa, mutta saarelta löytyi myös pari kiinnostavaa hahmoa, eli nämä business partnerit. Ja sitten Driftattiin aaaiiiiivan saatanasti ympäri parkkihalleja ja vuoristoja ja Tokion katuja. Noi ajokohtaukset oli rehellisesti sanottuna todella hienosti tehtyjä, ja ihan selkeästi leffojen pointti, eli oli onnistuttu hyvin. Ite kuitenki kaipaan leffalta vähän jotain muutaki. Oli se sitten jonkinlaisia Diehardmaisia vekkuleita hahmoja tai mitä hyvänsä, mutta tässä ei vaan ollu. Palkitsen Japanin visuista 1 tähden, ajokohtauksista 2 tähteä, noista kiinnostavammista hahmoista 1 tähden ja 1 tähden hottiksista japanilaisista muijista (joskin niitä ois voinu olla enemmänki). 5/10

The Fast and the Furious: Tokyo Drift
Oon katellu näitä Fast&Furious leffoja nyt, ku en oo ikinä nähny. Leffa täynnä rasittavia hahmoja.. noh, melkein. Ku näin päähenkilön alussa ja joku pollari selitti "they're gonna trial him as an adult" nii katoin että täh, eikö toi tyyppi oo jotain 28 (oikeasti se oli 24)? Jos leffassa oli yhtään vielä enemmän unohdettavaa täysin vanilla hahmoa, niin se oli ton ukkelin love interest. Mutta! Sitten päästiinkin Jaappaniin. En tiedä miksi, mutta mä vaan rakastan Japanin visuja. En oo ees mikään friikki asiasta niinku oma sisko, mutta Tokio kaikkine tropeineen on vaan niin siisti. Juoni oli sellasta Need For Speed -tasoa, että ketä kiinnostaa, mutta saarelta löytyi myös pari kiinnostavaa hahmoa, eli nämä business partnerit. Ja sitten Driftattiin aaaiiiiivan saatanasti ympäri parkkihalleja ja vuoristoja ja Tokion katuja. Noi ajokohtaukset oli rehellisesti sanottuna todella hienosti tehtyjä, ja ihan selkeästi leffojen pointti, eli oli onnistuttu hyvin. Ite kuitenki kaipaan leffalta vähän jotain muutaki. Oli se sitten jonkinlaisia Diehardmaisia vekkuleita hahmoja tai mitä hyvänsä, mutta tässä ei vaan ollu. Palkitsen Japanin visuista 1 tähden, ajokohtauksista 2 tähteä, noista kiinnostavammista hahmoista 1 tähden ja 1 tähden hottiksista japanilaisista muijista (joskin niitä ois voinu olla enemmänki). 5/10
 
Inhottavaa olla Debbie Downer, mutta elokuvaa ei ole kuvattu Japanissa. :) Vaan Los Angelesissa. Anyway, ymmarran harmituksen jos ei ole auto-ukkeli, silla elokuva on Fast & Furious sarjassa itseasiassa viimeinen joka on ihan suoraan tehty full-hd auto-ukkeleille, drifting oli valmistumisaikaan kovassa nosteessa lansimaissa, ollen silti viela pienten piirien ja harrastelijoiden touhua. Elokuva kuvaa hyvin uskottavasti tiettyjen piirien puuhastelua, ja siksi siina niin yksityiskohtaisesti on ne autot ja koko kulttuuri edustettuna, TJEU ne kaikki autojen teippaukset ja autojen osat, TAKATA vyot, HKS, GReddy ja muut viripalikka valmistajat vilkkuu autoissa. Kirjoitin tuosta kolmos osasta pitkan arvostelun jokunen vuosi takaperin, en valitettavasti sita nyt jaksa etsia. Tuo kolmos osa oli viimeinen ns. autoelokuva, kaikki sen jalkeen tulleet ovat suoraan sanottuna taytta paskaa, ja jotain action rymistelya, saattaa siella joku autokin vilahtaa tuurilla.

Kummiseta: Inhottavaa olla Debbie Downer, mutta elokuvaa ei ole kuvattu Japanissa. :) Vaan Los Angelesissa.
 
Ahaha, nooh, täydestä menee tässä kolkassa, ku en oo ikinä käyny. Havaitsin kyllä sieltä muutamasta framesta todella surkeita 3D-instansoituja väkijoukkoja. Mutta nyt ymmärrän miksei siinä ollut enempää japanilaisia näyttelijöitä/extroja.
 
Ja ite en autoista ymmärrä muuta ku että sininen näyttää siistiltä, hehe. Pitää ny katella niitä muitakin.

Ianuarius: Ahaha, nooh, täydestä menee tässä kolkassa, ku en oo ikinä käyny. Havaitsin kyllä sieltä muutamasta framesta todella surkeita 3D-instansoituja väkijoukkoja. Mutta nyt ymmärrän miksei siinä ollut enempää japanilaisia näyttelijöitä/extroja.
 
Ja ite en autoista ymmärrä muuta ku että sininen näyttää siistiltä, hehe. Pitää ny katella niitä muitakin.
 
Niin se menee taydesta minullekkin, ainoa mista tiedan todellisuuden on etta filmaamisen aikaan alan miesten forumeilla pyori kuvia filmauspaikoista jotka oli naamioitu Tokioksi. Ihan pisteena I:n paalle leffassa vilahtaa itse Drift King Keiichi Tsuchiya(Drift King).

Niin kauan kun kuvauspaikka ei vaikuta juoneen, sillä ei kauhesti ole väliä. Vancouverkin on esittänyt elokuvissa New Yorkia, Siperiaa ja kaikkea siltä väliltä, muttei koskaan ison budjetin tuotannoissa itseään.

Demonic (2021)
 
Kauhua pienellä scifi-twistillä, traumatisoitunut nuori nainen alkaa kaivella menneisyyden sotkuja ja ongelmallista äitisuhdetta. Siitäkös se tylsyys repeääkin.
 
Neill Blomkampin ohjaama ja käsikirjoittama tekele, joka näyttää vahvistavan sitä, että mies taisi olla yhden tempun poni District 9 -elokuvallaan. Filmien taso laski tasaisesti sen jälkeen ja siinä missä Elysiumissa ja Chappiessa oli vielä potentiaalisia ideoita ja miehen omaleimainen kädenjälki nähtävillä (ja elokuvina ne oli ihan ok ja katsottavia), tämä uusi Demonic on täysin persoonatonta halpiskuraa. Mitähän helvettiä tässä on tapahtunut. Ei mitään visiota tai kunnianhimoa, ei tästä ohjaajaa tunnista. Tosi tylsäkin vielä kaiken lisäksi, ja kun tämä on kuvattu näinä COVID-aikoina, niin piirit ovat suppeat ja keskeisiä näyttelijöitä suht vähän.
 
Tavallaan tykkään ideasta, jossa henkimaailman asiat ja teknologia sekä tieteellisyys yhdistetään (esim. John Carpenterin Prince of Darkness), vaan ei tässä ole oikein mitään mieleenjäävää. Skipatkaa suosiolla, itsekin olisin sen tehnyt, ellei ohjaajan nimi olisi vähän houkutellut. Arvosana vaikka jotain 1,5-2/5.

Yksin Kotona 5 (Home Alone: The Holiday Heist) 2012
 
Sarjassamme "en tiedä miksi katsoin tämän pökäleen ja vieläpä elokuussa".
 
Okei, hypätään suoraan syvään päätyyn. Alkuperäinen Yksin Kotona (1990) jatko-osansa kanssa on varmasti käsikirjoitettu viidessä minuutissa paskalla istuen. Kevin jää yksin kotiin, burgularit tulevat ja Kevin hoitelee burgularit sadistisilla ansoilla. Mutta juuri tästä syystä kaksi ensimmäistä osaa ovat aivan vitun loistavia, eikä ihmekään miksi ensimmäinen osa oli lippuluukuilla ykkönen vielä heinäkuussa 1991. Aika hyvin jouluaiheiselta elokuvalta? Palaan tähän vielä myöhemmin.
 
Sarjan viidennessä osassa, joka tehtiin suoraan televisio ja DVD-levitykseen, Baxterin perhe muuttaa äidin haaveileman työn perässä Kaliforniasta toiselle puolelle mannerta Maineen lumen ja jään keskelle. McCallisterit on siis jo unohdettu, sekä Chicagon lähiöt.
 
Peruslähtökohdiltaan samanlainen kalkkuna-arvo kuin sarjan neljännessä osassa, puuttuu. Neljäs osahan tekohengitti McCallisterin perhettä ilman yhtäkään alkuperäistä näyttelijää, perhekoko ja aikajatkumo sekoittaen. Jo elokuvan ulkoasu oli siinä kontekstissa luotaantyöntävä, beigensävyisen ja silmiinpistävän aurinkoisen Kapkaupungin esittäessä jouluista Chicagoa. Pthyissssss. Tämä ei kuitenkaan vaivaa viidettä osaa, tapahtumat sijoittuvat Uuden-Englannin aluelle ja on uskottavasti kuvattu ulkokuvineen verotus -ym. syistä Winnipegissä, Kanadassa.
 
Pääosissa vilisee pääosin kuvausympäristöstään johtuen tuntemattomia kanadalaisia kasvoja sekä pari B/C-listattua luonnenäyttelijää. Varsinainen päähenkilö on Baxterien kuopus Finn, elokuvan loppupuolella myös hänen siskonsa, kliseinen 'valley girl' Alexis. Siinä missä alkuperäinen Macaulay Culkinin esittämä Kevin oli itsekeskeinen, pikkuvanhan ja mammanpojan välillä nahkaansa luova paskiainen, hän oli hahmona erittäin kiinnostava ja valloitti katsojat puolelleen. Finn Baxter taas on yksinkertaisesti tyhmä, nettipeleihin koukuttunut esiteini. Hän ei ole millään tavalla kiinnostava.
 
Palataan ensimmäiseen kappaleeseen, Yksin Kotona -elokuvien juoni ei ole kovin monimutkainen ja kuten sarjan aikaisemmat osat todistavat, resepti on toistettavissa vain kerran. Tässä osassa kuitenkin kuvio menee kutakuinkin näin, Baxterin vanhemmat karkaavat kahdestaan työpaikan pikkujouluihin nabbolle ja lumimyrskyn takia jäävät saarroksiin ja lapset yksin kotiin. Samalla paikallinen burgular, Malcolm McDowellin (mm. Kellopeliappelsiini) esittämä Sinclair on tietoinen Baxterien talon kellarissa sijaitsevassa kieltolain aikaisen salakapakan seinällä riippuvasta $85,000,000 arvoisesta Edvard Munchin maalauksesta. Tosi uskottavaa, eikö? Kliseinen 'evil brit' värvää avukseen kaksi paikallista varasta, joita esittävät nimetön afroamerikkalainen mies ja sivurooleista tuttu Debi Mazar.
 
Koska tapahtumat sijoittuvat Uuteen Englantiin, kummitusteema totta kai vaivaannuttavan kliseisesti kuuluu asiaan. Teema onneksi heivataan vihdoin loppukolmanneksella menemään ja sarjan tunnusomainen ansojen viritys pääsee käyntiin. Tosin tämä on yhtä yhdentekevää kuin muukin tähän asti. Rosvojen hyökkäys taloon on loputonta itsereflektointia, epäonnistunutta katsojien kosiskelua viittaamalla sarjan ensimmäisiin osiin. Ja jopa metahuumorin puolella käydään, mutta huonoin tuloksin. Metahuumori kun on sellainen tehokeino, että jos et tiedä miten sitä käytetään, älä käytä.
 
Taitavampi käsikirjoittaja ja ohjaaja olisi kohdistanut itsereflektonnin Malcolm McDowellin filmografiasta löytyvään Kellopeliappelsiiniin ja tämän esittämään Alex-drugaan. Tällaiseen mielestäni on viittauksia, ehkäpä koko perheen elokuvan ikärajat estävät irrottelun? Tai sitten McDowell on vain yksinkertaisesti väsynyt ja antaa itsestään tasan sen verran mitä oletettavasti maltillinen palkkasekki edellyttää. Toisaalta hän on näyttelijäkaartista selvästi taitavin, englantilaisena klassisen shakespearilaisen koulutuksen käyneenä.
 
Lopussa rosvot jäävät kiikkiin, Munchin maalaus palautuu museoon ja Baxterin perhekin saa $30,000 palkkion. Mitä jäi käteen? Noh, muistan naurahtaneeni tasan kerran koko elokuvan aikana. Se tapahtui, kun Finnin nettipelikaveri soittaa tämän äidille ja väärinkäsityksen seurauksena SWAT myllää kaverin kämpän rape room -epäilyn vuoksi. Tosin tässäkin kohtaa ikärajasensoroinnin pelko on ilmeisimmin estänyt kunnon irrottelun.
 
Kokonaisuutena siis, kyseessä on lähinnä omien ideoiden puutteessa tehty yritys rahastaa vanhalla nimellä, kohderyhmänä selvästi sarjan ensimmäisten osien fanit. Sekä sarjojen aikaisempia osia tuntemattomat katsojat, kolmososan tapaan elokuva ei ole jatkoa aikaisemmille osille vaan eräänlainen 'soft reboot'. Tästä syystä elokuvan englanninkielisestä nimestä on useimmissa medioissa tiputettu järjestysluku 5 pois.
 
Olen armollinen, enkä anna ykköstä, sillä alkuperäisetkin osat olivat täynnä juoniaukkoja sekä epäpäteviä aikuisia (niin työssä kuin yksityiselämässään)
 
2/5

Henri Henri Olavi: Tää on Suomessa kova juttu. Yleensä täällä istutaan loppuun saakka, vaikka leffa olisi pelkkää kärsimystä, koska ne kalliit liput on kuitenkin jo ostettu.
 
Olen nähnyt itsekin tällaisen jaloilla äänestämisen vain kerran. Joku Michael Mooren pätkä ja sillon oli vain kourallinen katsojia. Jotkut turkistantat painelivat ulos.

Dial M for Murder
 
Oon katellu jonkin verran Hitchcockia aikasemmin, mutta tämä oli vielä näkemättä. Oon aina tykänny älykkäästä dialogista näissä ja tämä ei ollut pettymys. Myöskin hauska katsoa että mitä twistejä tapahtuu ja miten valheiden verkko lopulta purkaantuu. Toisaalta, jos on kattonu paljon jotain Columboa tai Matlockia (iteasiassa leffassa oleva etsivä toi läheisesti mieleen Columbon), niin tää menee aika samaan sarjaan. Ehkä se on se ainoa valituksen aihe, että tämä ei oikein tuntunut elokuvalta, vaan enemmän joltain TV-sarjan jaksolta, mutta koska tämä on sen verran vanha, niin sen ymmärtää. Silti... 7/10.

Presidentti: Olen nähnyt itsekin tällaisen jaloilla äänestämisen vain kerran. Joku Michael Mooren pätkä ja sillon oli vain kourallinen katsojia. Jotkut turkistantat painelivat ulos.
 
Vain yksi kerta tulee itsellekin mieleen. Kummeli V:n näytöksestä lähti joku pois lapsensa kanssa heti ensimmäisen vähän härskimmän kohtauksen jälkeen.

Olen itsekin nähnyt kun ihmisiä poistuu esityksestä kesken kaiken, mutta aika harvinaista se on. Mä en ole poistunut kertaakaan. Ei ole mikään leffa ollut koskaan niin huono. Kannattaa olla kranttu ja valita katsottavat leffat huolella, niin ei tarvitse pettyä. Ja vaikka se leffa olisikin aivan susihuono ja pettymys, niin silti tekee mieli katsoa loppuun saakka, että on kunnolla lihaa luun päällä kun elokuvaa lähtee analysoiden haukkumaan.

Henri Henri Olavi: Ja vaikka se leffa olisikin aivan susihuono ja pettymys, niin silti tekee mieli katsoa loppuun saakka, että on kunnolla lihaa luun päällä kun elokuvaa lähtee analysoiden haukkumaan.
 
Tähän voisi lisätä myös sen, että eihän taiteen kuulukaan aiheuttaa vain tuttuja ja positiivisia tuntemuksia. Nahka paksuuntuu, kun hallitusti altistaa itseään epämukavuusalueelle.