Media ja viihde ›

jPekka: Tuo on (sekä englanniksi että suomeksi) suora sitaatti Raamatusta.
 
Juu, tää oliki tiedossa jo. Tarttee varmaan pikkasen tarkemmin valita sanansa näitä käännöksiä haukkuessaanki, ku täällähän on näköjään näitä alan rautasia ammattilaisiaki lukemassa... ;D

Kauko Röyhkän Miss Farkku-Suomi.

Izzy: Kauko Röyhkän Miss Farkku-Suomi.
 
Tämä oli muuten jotenkin tosikiva kirja. Yksi harvoja minä-muotoisia jonka olen jaksanut lukea.

Hain just taas kirjastosta läjän lukemista, mm. Tervoa, Hotakaista ja Valtaojaa, eli ihan näitä tuttuja ja turvallisia taas... kerron ensviikolla lisää, kuhan oon ehtiny taas jotai lukeekki...
 
Mut turvallisista (so. hevosista) tuliki mieleeni toi viiminen kirja noista palautetuista, eli Arto Paasilinnan Hirnuva maailmanloppu... enkä kauheesti pysty kehumaan tätä nyt kyllä. En osaa sanoo onko nää Paasilinnan teokset sit muka aina ollu tämmöstä sontaa, enkä oo vaan ennen huomannu, kun muistelin joistain äijän vanhemmista kirjoista kovastikki joskus tykänneeni, vai oliko se vaan toi hevosaihe mikä tökki, mut tää ei kyl nyt mulle pudonnu oikeen paljo yhtään. Tapahtumia ja äksöniähän siinä kyllä tuntu olevan, mut jotenki silleen niinku kauheen irrallisina, eikä yhestäkään henkilöstä (tai hevosestakaan) piirtyny oikeen minkäänlaista mielikuvaa. Entie ees kelle tämmöstä vois suositella, kunnen oikeen jaksa uskoo, että hevoshullut pikkutytötkään tämmöstä jaksais lukee. Ehkä joilleki dementoituneille paapoille ja mummeille sitte, joilla on nuoruudessaan viä ollu isojaki kotieläimiä, joita tykkäävät sitte nykyään muistella kahvia ryystäessään ja pullasuttua mussuttaessaan... ei stna, ei niillekkään varmaan... entie, kai tämmösestäki ny JOKU nauttii, mut mä en! No, ainaki nää on suht nopeelukusia kirjoja, jos oikeen hakemalla ruvetaan niitä hyviä puolia hakemaan...

NHR: En osaa sanoo onko nää Paasilinnan teokset sit muka aina ollu tämmöstä sontaa, enkä oo vaan ennen huomannu
 
Aika tyhjänpäiväistä läppäähän ne on. Yläasteikäisenä putosi kyllä, ja muistelisin että varsinkin Jäniksen vuosi olisi ollut hyvinkin erihenkinen kuin nämä uudemmat tusinapläjäykset.
 
Luin tuon Neil Gaimanin American Godsin nyt loppuun, oli hyvä. Aloitin Jonathan Gloverin kirjan Ihmisyys, mutta ei se taida oikein iltalukemiseksi sopia (luen kirjoja lähes pelkästään ennen nukkumaanmenoa), koska ajatukset jää pyörimään liiaksi. Tyttöystävä toi jonkun Steven Hallin Haitekstin, jonka voisin lukea seuraavaksi.

päänahka: Tyttöystävä toi jonkun Steven Hallin Haitekstin, jonka voisin lukea seuraavaksi.
 
Tämähän on kyllä mukaansatempaava kirja. Vähän meinaa sortua omaan nokkeluuteensa, mutta mielestäni pysyy kuitenkin pinnalla.

Cujo: Tämähän on kyllä mukaansatempaava kirja. Vähän meinaa sortua omaan nokkeluuteensa, mutta mielestäni pysyy kuitenkin pinnalla.
 
musta se kyl sortuukin siihen, mut ihan lukemisen arvonen kuitenkin. olis vaan voinut olla parempikin. Tuli pikkusen Julio Cortazar aluks mieleen, mut ei se ihan samanlaista parhautta sit kuitenkaan ollut.

Troikka luettu ja nyt vähän viihdettä väliin eli Remeksen Pahan perimä. Sekin jo aikalailla lopussa. Sitten vois kaivaa taas jonkun klassikon seuraavaksi...

Jari Tervon Rautapään luin taas heti ekana; tarina sinänsä (tässäkään) ei ihan mitään parasta Tervoa, mut on sillä silti sana aika hyvin hallussa. Ihan mielikseenhän näitä lukee...
 
George Gamowin Herra Tompkins fysiikan ihmemaassa erehdyin kans jo lukemaan... siis kirja oli kyl ihan hyvä, vaikkakin joiltain osin jo pikkasen vanhentunu (kirjotettu sentäs jo 1940-luvulla!) Erehtymisellä tarkotan sitä, että lainasin toisenkin (näin luulin) Gamowin Herra Tompkins -kirjan, Herra Tompkinsin uusi maailma. Se osottautu lähemmin tarkasteltuna kuitenki vaan Russell Stannardin päivittämäks versioks tosta edellisestä (Miksi siis eri nimi?!), joten en ainakaan ihan heti perään jaksanu ruveta samoja tarinoita uudestaan tavaileen. Mut olihan tossa ekassaki ihan hauskasti kertoiltu esim. suhteellisuusteoriasta erilaisten "unianalogioiden" avulla, hiukkas- ja kvanttijutuissa taas mentiin musta paljo enempi metsään... tiedä sitte oisko se johtunu ihan vaan siitä, että noi alat on edenny niin paljo ton kirjan kirjotusajoista jo? Klassikkohan tää taitaa tämmösessä populaarifysiikassa kuitenki jo olla, mut melkeen suosittelisin lukemaan ton päivitetyn version mieluummin, ehkä luen vielä itekki...
 
Tällä hetkellä vielä kesken on Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie; lukiessa tuli kauheen voimakas fiiwis, ettoon sen leffanki joskus nähny. Mut ihan väärä casting siinä tuntu kyl olleen; hyvin vahvoja mielikuvia eri tyyppien näyttelijöistä tulee lukiessa jostai mun päähän koko ajan, muttei kuitenkaan NIISTÄ näyttelijöistä, joita siinä leffassa oli käytetty... ;) Tarina tuntuu etenevän oikeen mukavasti, vaikkei siinä oikeestaan mitään elämää suurempaa tapahdukaan. Hotakainen haltsaa ton homman kyl musta aika hyvin, eli saa periaattees ihan arkisetki jutut tuntuun jännältä seikkailulta. Meikä tykkää!

Sota ja rauha päätökseen. Vahvaa ja mieleenpainuvaa henkilökuvausta, vahvaa draamaa. Humorististakin luettavaa.

Artturi Leinonen - Hakkapeliitat
Toista kertaa lukemassa, hyvä seikkailukirjahan tämä on. Leinonen on taitava kirjoittaja ja pyrkii kirjoittamaan mahdollisimman tarkkaan historiallisten tapahtumien mukaan.
 
Metsä ja metsänviljaa
Viitisentoista kulttuurintutkijaa kirjoitelleet metsän merkityksistä nykysuomalaisille ja menneille polville. Juttua puulajien perusolemuksista kansanperinteestä, luonnonsuojeluliikkeiden ja paikallisten metsästä elantonsa saavien asukkaiden kohtaamisesta, muinaisten metsänkävijöiden jousista ja sen semmoisesta.

...
 
Mut turvallisista (so. hevosista) tuliki mieleeni toi viiminen kirja noista palautetuista, eli Arto Paasilinnan Hirnuva maailmanloppu... enkä kauheesti pysty kehumaan tätä nyt kyllä. En osaa sanoo onko nää Paasilinnan teokset sit muka aina ollu tämmöstä sontaa, enkä oo vaan ennen huomannu, kun muistelin joistain äijän vanhemmista kirjoista kovastikki joskus tykänneeni
 
Ei ole olleet aina sontaa.
Esimerkiksi Onnellinen mies, Jäniksen vuosi ja Ulvova mylläri ovat varsin kelpo kirjoja. Ei nyt mitään klassikkoainesta, mutta jäntevästi kulkevaa kerrontaa ja nasakoita hahmoja. Ote kyllä on herpaantunut jossain 90-luvulla jonkin verran. Lisä-ärsytyspinna siitä, että se lainaa tyylillisesti Veikko Huoviselta paikoin aivan ilmiselvästi.
 
Huovisen ote sitä vastoin on pitänyt koko ajan.

tsugaru: Täällä pohjan tähden alla kuunnelmana. Loistavaa dramatisointia radioteatterilta.
Absoluuttisesti samaa mieltä olen minä. Mielenkiintoista on sekin, miten dramatisointi muuttuu, kun Leena Lander vaihtuu Juha Seppälään. Muuttuuko Landerin pehmeän niukka dramatisointi Juha Seppälän ankaraan karuun kieleen? Kun Seppälälle on tulossa vielä Pohjantähden rankin osa.
 
Esko Roine on loistava Kivivuoren Ottona, vaikka hieman yli-ikäinen on alussa Otoksi. Vaan velmu-Ottohan on mukana koko sarjan.
 
Niin vaan papin perkele vei Koskelan Jussin raivaaman suon, lähtölaskenta kansalaissotaan alkanut.
 
Herran ketaleet ovat just tommosia. Linna on pistänyt uskomattoman määrän aggressiotaan papin rouvaan.

Panu Rajala - Unio Mystica. Mika Waltarin elämä ja teokset.
 
Enää 80 sivua jäljellä. Tiiliskivikirjailija Waltari ansaitsee tiiliskivielämäkerran. Ja Rajala onnistuu hyvin kuvaamaan Waltarin elämää. Ilman tieteen kieltä rajoittamassa, niin kuin Rajala kertookin alussa.
 
Kuvausta ajastamme viime vuosisadalla.

Pahan perimä luettu. Mun mielestä parhaasta päästä lukemistani Remeksen kirjoista. Ei mitään taidetta, mutta tällä kertaa varsin kiinnostava viitekehys tarinalla.

Henryk Sienkiewiczin Quo Vadis pitäis aloittaa.

Solzenitsyn: Syöpäosasto
 
Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1955 eli poliittisen suojasään alkuun. Kirja on jatkumoa Vankileirien saaristolle, sillä syöpäosaston todellisuus vastaa hyvinkin eristettyjä vankilaoloja, joista vain kuoleman tai ihmeen kautta vapaudutaan. Varsinkin kuin sädehoidon suhteen ei kovin vahvoilla jäillä olla ja annetusta röntgensäteilymäärästä voi koitua enemmän haittaa kuin parannusta. Erotuksena vankileirikuvaukseen se, että puoluepamppukin on sijoitettu muiden vankien joukkoon, mistä tilanteesta S. synnyttää kutkuttavaa sängynlaitadialogia.
 
Tämän päivän uutisten mukaan Vankileirien saaristo on liitetty venäläisten koululaisten pakolliseen lukemistoon. Merkittävä askel sinänsä sikäläisen lähimenneisyyden ja nuorison ylläpitämien sankarimyyttien tuulettamiseksi.

Kolme kirjaa kesken. Joycen Odysseus, Donnerin Berliini-raportti + uusintakierroksella Valtaojan hieno Kotona maailmankaikkeudessa, luulenpa että kestäisi vielä kolmannenkin lukukerran helposti.

Planetist: uusintakierroksella Valtaojan hieno Kotona maailmankaikkeudessa, luulenpa että kestäisi vielä kolmannenkin lukukerran helposti.
 
No mullon just sama homma, eli ennenki oon jo ton lukenu, mut siiton sevverran jo aikaa, et ihan mielenkiinnolla lukee taas uudestaanki. Eilen siis tota taas alottelin just. Sit ois vielä toi Avoin tie tos odottelemas lukuvuoroonsa, senki oon tainnu joskus jo lukee, mut kylhän nää useemmanki lukukerran kestää. Sitä Kävelyretkiä kaikkeuteen vielä ettein kirjastosta kans, mutten ainakaan heti tähän hätään löytäny... :(

Hunter S. Thompsonin Pelon Valtakunnan hain kirjastosta. Vaikuttaa kovalle tämäkin.