Media ja viihde ›

Noh, harvalla jengillä on Tevezin tasoista "varamiestä" heittää kärkeen - veikkaisin että jamppa tekee kyllä maaleja, sen verran on laadukasta tarjoilu. Manun suht hyökkäävä pelityyli sopinee argentiinalaiselle myös hyvin.

Jalkapallon parissa taitaa mennä alkuviikko: tänään Canal+:lta Tottenhamin peli (jokohan nyt otettaisiin kolme pistettä kotiin?), huomenna katsomaan TamU - Rosenborgia ja torstaina sitten MyPa - Blackburnia.
 
Manun hyökkääjätilanne on aika heikko tällä hetkellä.
 
Saha, seurauskollisuudellaan ja taidoillaan vastentahtoisen vaikutuksen tehnyt Solskjaer ja Tevez taitavat kuitenkin kaikki olla sen tason pelimiehiä, että suoranaisesti heikosta hyökkäyksestä on mahdotonta puhua - ja onhan tuolla keskikentälläkin tulivoimaa niin että heikompia hirvittää.

Saha, seurauskollisuudellaan ja taidoillaan vastentahtoisen vaikutuksen tehnyt Solskjaer ja Tevez taitavat kuitenkin kaikki olla sen tason pelimiehiä, että suoranaisesti heikosta hyökkäyksestä on mahdotonta puhua - ja onhan tuolla keskikentälläkin tulivoimaa niin että heikompia hirvittää.
 
Kuten sanoin, niin tilanne on TÄLLÄ hetkellä aika heikko.
 
Pointti on näet se, että Saha ja Rooney ovat pelistä pois loukkaantumisen takia ja Solskjärilläkin on pientä remppaa ja Tevez on täysi kysymysmerkki, vaikka "mainetta" olisikin entuudestaan. Ihan sama pätee Poolin Torresiin.

Pointti on näet se, että Saha ja Rooney ovat pelistä pois loukkaantumisen takia ja Solskjärilläkin on pientä remppaa ja Tevez on täysi kysymysmerkki, vaikka "mainetta" olisikin entuudestaan. Ihan sama pätee Poolin Torresiin.
 
Sahakin on sivussa? En sitä tiennytkään. No, sitten alan olla kanssasi samaa mieltä. Torresia tosin pidän vielä suurempana kysymysmerkkinä kuin Tevezia, joka on sentään jo näyttänyt taitojaan Englannin kentillä.
 
Olisiko kauhean väärin sanoa, että eipä harmita kauheasti...? Allekirjoittaneen mielestä ManU, Arsenal ja nyttemmin myös Chelsea kun ovat kaikki viiden raivostuttavimman englantilaisen seuran joukossa.

Tilanne ei tosiaan hyökkäyksen suhteen näytä kovinkaan ruusuiselta kun sekä Rooney että Saha ovat poissa. No, toisaalta nyt nähdään että mikä Carlos Tevez on miehiään. ManU ei kuitenkaan kahden avainhyökkääjän poissaoloon kaadu, sillä keskikentältä löytyy maalintekotaitoa sieltäkin.

Olisiko kauhean väärin sanoa, että eipä harmita kauheasti...?
 
Niin, miten sen ottaa. En minä ainakaan iloitse tai toivo kenenkään loukkaantumisia. Itse olen Manun miehiä, eikä silti tuntunut kovin hyvältä Arsun Henryn tämän keväinen loukkaantuminen, mukavaahan se olisi jos jengit pääsisivät mittelemään taitojaan parhailla miehistöillään. Myöskään John Terryn loukkaantuminen ei tunnu kivalta, vaikka kyseessä onkin Chelskin mies.
 
Allekirjoittaneen mielestä ManU, Arsenal ja nyttemmin myös Chelsea kun ovat kaikki viiden raivostuttavimman englantilaisen seuran joukossa.
 
Menestys ja törsäyshän se lähinnä vaikuttaa siihen, ketä vihataan ja ketä sympatiseerataan. Jos ja kun mielipiteesi perustuu juuri tuohon, niin listaan voitaneen lisätä myös Liverpool. Itseäni riepoo eniten koko valioliigassa tämä muukalaistuminen. Chelsea taisi olla ensimmäinen joukkue, jonka kokoonpanossa ei ollut yhtään englantilaispelaajaa ja nykyäänhän Arsenalin koko joukkueeseen taitaa kuulua vain kaksi englantilaista, joilla ei ole avauskokoonpanoon mitään asiaa.
 
Täytyy myös muistaa se, että monet suomalaisetkin kannattivat Manuja ja Chelssejä jo paljon ennen abraham$$onien ja glaz€r€id€n ilmestymistä kuvioihin. Itse olen kannattanut Manua 90-luvun puolivälin paikkeilta, eikä silloin ollut tietoakaan mistään törsäyksestä ja kokoonpanokin koostui paljon omista kasvateista. Ja kyllähän fanitkin vastustavat aika kiihkeästi tätä ulkomaalaisomistukseen siirtymistä, siitä hyvänä esimerkkinä Manun kannattajien vastalauseena perustama uusi seura F.C. United of Manchester.

Manchester United taitaa olla näistä valioliigan mahtiseuroista ainoa, jolta löytyy avauskokoonpanosta sekä ostopelaajia että omia kasvatteja. Nykyjoukkueessahan seuran omia kasvatteja ovat John O'Shea, Darren Fletcher, Jonathan Evans, Daniel Simpson, Phil Bardsley, Lee Martin, Chris Eagles, Wes Brown, Gary Neville, Ryan Giggs ja Paul Scholes. Näistä Brown, Neville, Giggs ja Scholes ovat avauskokoonpanon miehiä. ManUn avauskokoonpanosta löytyy myös enemmän brittipelaajia muutenkin kuin esim. Chelsean ja Arsenalin vastaavista. Jos siis asiaa katsotaan näiden suurseurojen kantilta. Pikkuseurat ovat sitten asia erikseen.

Chelsea taisi olla ensimmäinen joukkue, jonka kokoonpanossa ei ollut yhtään englantilaispelaajaa ja nykyäänhän Arsenalin koko joukkueeseen taitaa kuulua vain kaksi englantilaista, joilla ei ole avauskokoonpanoon mitään asiaa.
 
Arsuhan ainakin oli ensimmäinen Valioliigajoukkue jonka avauskokoonpanossa ei ollut yhtään saarilta kotoisin olevaa. Olisikohan pari kolme kautta sitten, melko isosti oli otsikoissakin.

Niin, miten sen ottaa. En minä ainakaan iloitse tai toivo kenenkään loukkaantumisia. Itse olen Manun miehiä, eikä silti tuntunut kovin hyvältä Arsun Henryn tämän keväinen loukkaantuminen, mukavaahan se olisi jos jengit pääsisivät mittelemään taitojaan parhailla miehistöillään.
 
Jep. En tietenkään toivo loukkaantumisia kenellekään, mutta en voi sanoa olevani erityisen harmistunutkaan tuosta. Loukkaantumiset kuuluvat lajiin ja niitä tulee joka joukkueelle, ja siinähän sitä osittain mitataan, kenellä on riittävästi reservejä vallata Valioliiga ja ehkä samalla otella myös Euroopan herruudesta.
 
Menestys ja törsäyshän se lähinnä vaikuttaa siihen, ketä vihataan ja ketä sympatiseerataan. Jos ja kun mielipiteesi perustuu juuri tuohon...
 
Aika rohkeata heittää tuollaisia "kun mielipiteesi perustuu..." -tyylisiä kommentteja näin lyhyen tuttavuuden jälkeen. En minäkään viitsi arvuutella sitä, kannatatko ManUa vain sen takia, että se oli tuolloin Englannin menestyneimpiä seuroja.
 
Kyllä kai kestomenestykselläkin on jokin selittävä tekijä tuossa ketä inhotaan ja ketä ei (vrt. jääkiekon puolelta Kärppä-ilmiö - sympaattisesta pohjoisen joukkueesta on hissukseen kasvanut puolen Suomen inhokki), mutta ei se yksinomaan johdu siitä - ainakaan minun tapauksessani. Tunteisiin vetoavilla seikoilla on myös oma tekijänsä - esimerkiksi Liverpoolia voin sanoa symppaavani kaikista poltetuista punnista huolimatta - ja lisäksi tiettyjen pelaajien esiintyminen seuran X riveissä on saanut aikaiseksi erilaisia reaktioita. Esimerkiksi Ronaldon Krisse ja aikaisemmin Peter Schmeichel olivat pelaajia, joita en voinut sietää.
 
Tottenhamia olen kannattanut vuodesta 1994, ja se selittänee jollakin tasolla paikallisvastustaja Arsenalia ja osin myös samasta kaupungista tulevia Chelseaa ja West Hamia kohtaan tuntemani antipatioita. Charlton sen sijaan saa puhtaammat paperit.
 
Täytyy myös muistaa se, että monet suomalaisetkin kannattivat Manuja ja Chelssejä jo paljon ennen abraham$$onien ja glaz€r€id€n ilmestymistä kuvioihin.
 
Jep. ManU:n kannattamisella on ilmeisesti perinteitä aina lentokenttä-turmasta lähtien. Chelseasta en osaa sanoa, mutta ainakin silmämääräisesti sen kannatus on noussut räjähdysmäisesti viime vuosien aikana - esimerkiksi seuran paitoja ei juuri näkynyt katukuvassa 1990-luvulla.

Arsuhan ainakin oli ensimmäinen Valioliigajoukkue jonka avauskokoonpanossa ei ollut yhtään saarilta kotoisin olevaa. Olisikohan pari kolme kautta sitten, melko isosti oli otsikoissakin.
 
Joo näin olikin. Mutta Arsussa pelasi vielä 2000-luvun alussa paljon brittejä: puolustuslinja (Dixon-Keown-Adams-Winterburn) + maalivahti oli täysin englantilainen, ja tuohon samaan aikaan Chelssin ainoa vakikokoonpanon britti oli Dennis Wise ja jos ei olisi sattunut olemaan kapteeni, niin tuskinpa olisi hänkään mahtunut pelaavaan kokoonpanoon. Muukalaislegioona oli Chelssillä jo tuolloin, kuten myös Liverpoolilla.

Arsuhan ainakin oli ensimmäinen Valioliigajoukkue jonka avauskokoonpanossa ei ollut yhtään saarilta kotoisin olevaa. Olisikohan pari kolme kautta sitten, melko isosti oli otsikoissakin.
 
... mutta muistaako kukaan, mikä oli viimeinen joukkue, jonka kaikki avauskokoonpanon miehet koostuivat briteistä?

Kyllä kai kestomenestykselläkin on jokin selittävä tekijä tuossa ketä inhotaan ja ketä ei
 
Aivan varmasti on. Yleisesti pohdittuna voitaneen sanoa, että ei kukaan inhoa sitä kakkosliigan pikkukaupungin joukkuetta, paitsi sen naapuriseuran kannattajat. Englannissa Manchester City on luonnollisesti "suositumpi" seura kuin United, mikä on ihan ymmärrettävää. Kyllä meikäläisenkin Manun kannattajana "kuuluisi" vihata Liverpoolia, mutta en mä nyt jumalauta mitään tai ketään ala vihaamaan sen takia, että muka "kuuluisi" vihata. Suhtaudun asioihin siten miten haluan, enkä siten miten muut olettavat. Mitkään yksittäiset pelaajat ei mua saa inhoamaan jotain tiettyä seuraa, varsinkin kun nykyjään ei jalkapallossa ole juuri seurauskollisuutta enää, joten se pelaaja saattaa muutaman kuukauden päästä palloilla jo jossain muualla ja sitten aletaankin vihaamaan taas uutta seuraa, mikäli sinne siirtynyt pelaaja on epämiellyttävä?
 
Chelseasta en osaa sanoa, mutta ainakin silmämääräisesti sen kannatus on noussut räjähdysmäisesti viime vuosien aikana - esimerkiksi seuran paitoja ei juuri näkynyt katukuvassa 1990-luvulla.
 
Chelsean näkyvyyden kasvaminen on varmasti vetänyt uusia kannattajia puoleensa ja ihan ymmärrettävää tuokin, etenkin nuorien fanien kohdalla.

... mutta muistaako kukaan, mikä oli viimeinen joukkue, jonka kaikki avauskokoonpanon miehet koostuivat briteistä?
 
Oisko ollu M'Boro? Ei varmuutta ollenkaan..
 
EDIT:
 
En muista mikä se seura oli, mutta ei tästä ole montaakaan vuotta, kun kaikki pelaajat vaihtopelaajat mukaanluettuna olivat brittejä. Oli juttua muistaakseni urheilulehdessä tai veikkaajassa.

Mielenkiintoista olisikin kuulla, miksi kukin on valinnut suosikkiseuransa. Itse valitsin Tottenhamin samoihin aikoihin kun Jürgen Klinsmann siirtyi seuraan. Hyökkääjä oli tehnyt vaikutuksen MM-kisoissa ja lisäksi tuntui hupaisalta, että juutalaistaustastaan tunnettuun seuraan siirtyy saksalainen pelaaja. Se kuului myös kannattajien lauluissa. Myös seuran hyökkäävä pelityyli miellytti, unohtamatta sitä faktaa, että suosikkipelaajieni joukkoon kuuluvat Teddy Sheringham - josta myöhemmin tuli ManU:n mies, mikä kirvelsi pahasti - ja Darren Anderton edustivat Spursia.
 
Kyllä meikäläisenkin Manun kannattajana "kuuluisi" vihata Liverpoolia, mutta en mä nyt jumalauta mitään tai ketään ala vihaamaan sen takia, että muka "kuuluisi" vihata.
 
Vihaaminen on aika voimakas sana kun puhutaan urheilusta. En minäkään vihaa mitään, mutta tietyistä asioista - tässä tapauksessa jalkapalloseuroista - satun pitämään enemmän kuin toisista. En toivo, että Arsenal tai ManU voittavat tänä vuonna mestaruutta, mutta en nyt vihaa kumpaakaan tai niiden kannattajia. Näitäkin äärimuotoja esiintynee.
 
Mitkään yksittäiset pelaajat ei mua saa inhoamaan jotain tiettyä seuraa, varsinkin kun nykyjään ei jalkapallossa ole juuri seurauskollisuutta enää, joten se pelaaja saattaa muutaman kuukauden päästä palloilla jo jossain muualla ja sitten aletaankin vihaamaan taas uutta seuraa, mikäli sinne siirtynyt pelaaja on epämiellyttävä?
 
Vihaaminen on taas liian voimakas sana, ja ehkä tuo pätee enemmän suosikkiseuran valintaan kuin nykyiseen tilanteeseen, jossa pelaajat siirtyvät seurasta seuraan isomman palkkapussin perässä. Esimerkiksi Manchester Unitedin kannattaminen tuntui vain aikanaan mahdottomalta kun joukkueen kokoonpanossa oli ketä oli, jostakin 1-0 -voitoistaan tunnetusta Arsenalista nyt puhumattakaan.
 
Jääkiekon puolellahan Jere Karalahden Kärppä-pesti on saanut Kärppä-fanien joukossa reaktioita puolesta että vastaan, eli kyllä pelaajilla tuntuu edelleen olevan vähän merkitystä. Myös Sol Campbell taisi menettää aika monelta Spurs-fanilta pisteitä siirtyessään Arsenaliin.
 
Chelsean näkyvyyden kasvaminen on varmasti vetänyt uusia kannattajia puoleensa ja ihan ymmärrettävää tuokin, etenkin nuorien fanien kohdalla.
 
Näinhän se on. Jostakinhan se fanittaminen aina lähtee.

Mielenkiintoista olisikin kuulla, miksi kukin on valinnut suosikkiseuransa. Itse valitsin Tottenhamin samoihin aikoihin kun Jürgen Klinsmann siirtyi seuraan. Hyökkääjä oli tehnyt vaikutuksen MM-kisoissa ja lisäksi tuntui hupaisalta, että juutalaistaustastaan tunnettuun seuraan siirtyy saksalainen pelaaja. Se kuului myös kannattajien lauluissa. Myös seuran hyökkäävä pelityyli miellytti, unohtamatta sitä faktaa, että suosikkipelaajieni joukkoon kuuluvat Teddy Sheringham - josta myöhemmin tuli ManU:n mies, mikä kirvelsi pahasti - ja Darren Anderton edustivat Spursia.
 
Omalta kohdalta en osaa sanoa, miksi juuri Manu valikoitui. Tietyt Manun pelaajat toki vaikuttivat asiaan, lähinnä Lee Sharpe ja Ryan Giggs olivat sellaisia, joista pidin kovasti. Kaveripiiristä tuohon aikaan (90-luvun puolivälin molemmin puolin) löytyi lähinnä Liverpoolin ja Ajaxin kannattajia, minä en tuntenut ainuttakaan Manu-fania.
 
Teddy Sheringham on ollut aina ja tulee olemaan aina suosikkipelaajani. Tykästyin häneen 96 EM-kisoissa, vaikka olikin Spursin miehiä vielä tuolloin. Siirto Manuun kesällä 1997 oli tietenkin unelmien täyttymys! Muistan, kun tuhlasin ison nipun 16-vuotiaana rahoistani Sheringhamin nimellä varustettuun aitoon Manun paitaan 1998.
Darren Anderton on myös ollut suosikkipelaajani, maajoukkueen kautta. Hän teki myös lähtemättömän vaikutuksen minuun noissa Euro96 -kisoissa. Harmitti aikoinaan, kun missasi 2000 EM-kisat, eikä Svennis valinnut häntä 2002 MM-kisoihin, vaikka piti toivoa yllä vielä silloin keväällä. Tottenhamin pelaajista mieleinen oli aikoinaan myös Tim Sherwood, joka pelasi muistaakseni urallaan vain 3 maaottelua, kaikki vuonna 1999.

Minusta tuli ManU-fani seuran nimeä kantaneen tietokonepelin kautta, tämä oli joskus 1990-luvun alussa, en muista vuotta. Samaan aikaan telkussa näkyi Ryan Giggsin futiskoulu-niminen ohjelma, siellä muistaakseni näytettiin pätkiä välillä Unitedin matseista, etenkin Giggsin kohokohtia. Siitä se oikeastaan se fanitus sitten lähti ja Ryan Giggsistä tuli yksi suosikkipelaajistani myöskin. 1999 oli se kaikista paras vuosi tietysti tähän mennessä, eikä vähiten sen legendaarisen Mestareiden liigan finaalin ansiosta, jossa lisäajalla Sheringham ja Solskjaer iskivät FC Bayernin maanrakoon. Triplanhan ManU sitten lopulta voitti, mutta tuo finaali oli kyllä todellista mannaa.

Voi veljet, kun menee Spursilla huonosti. Evertonia vastaan eivät saaneet oikein mitään aikaan hyökkäyksessä ja oma pää vuoti kuin seula... Everton otti aika helpon näköisen voiton, ja vielä Lontoossa. Tuntu että Tottenhamilta puuttuu keskikentältä selkeä pelintekijä, joka hoitaisi pallot noille Bentille, Berballe ja Defoelle. Robinson sentään otti maalissa jokusen hienon kopin. Everton voi muuten näiden näyttöjen perusteella pärjätä taas tällä kaudella aikas hyvin.

Voi surkeus! Ei kyllä sujunut Tottanhamin peli eilen kovin kummoisesti. No, kausi on pitkä ja pistemenetyksiä tulee kaikille, joten ei pidä heittää vielä kirvestä kaivoon. Jospa se Spurs-junakin alkaisi kulkea, kunhan King, Lennon ja kumppanit saadaan kuntoon. Puolustus on tosiaan se murheenkryyni. Evertonin vapaapotkumaali tuli niin pahaan paikkaan, että se taisi viedä hyökkäykseltäkin sen suurimman puhdin toisella puoliajalla. Luotan edelleen siihen, että kun Berbatov saa kuparisen rikki, niin niitä maalejakin alkaa tulla. Hyvin mies väläytteli taituruuttaan jo tässäkin pelissä.
 
Everton saattaa tosiaan hätyytellä paikkaa kuuden parhaan joukossa, se verran hyvin peli kulki.

Aloin seuraamaan Valioliigaa tarkemmin Hyypiän mennessä Liverpooliin. Sitä ennen seurasin jalkapallossa lähinnä Euroopan cupeja, maajoukkuepelejä sekä Veikkausliigaa. Siihen aikaan kaveriporukassani melkein jokaisella oli oma suosikkiseuransa Valioliigassa, ja itse valitsin Liverpoolin lähinnä Hyypiän takia. Aiemmin olin sympatiseerannut mm. Manua, Juventusta ja Real Madridia, johtuen siitä että ne olivat kaikissa futispeleissä parhaita joukkueita.

Hieno ilta tulossa!! Pitkästä aikaa suomalaisella seurajoukkueella on hyvät mahdollisuudet johonkin hienoon.
HJK:n matseja olin katsomassa vuonna 1998, ikimuistoista kun pohjolan poijaan pelasivat portugeeseja sun muita hollandeeseja vastaan.
Ja vaikka on keksi Tampereesta oikeastaan mitään hyvää, kannatan tänään TamUa, ihan TÄYSIÄ!!
 
Niin, mitään varsinaista suosikki seurajoukkuetta Euroopan suursarjoista minulla ei ole.
Yleensä kannatan pienimpiä seuroja UEFAn skaboissa. Mutta jos muutama seura joita sympatiseeraa hiukan tavallista enemmän, niin ovat ne tässä: Fiorentina (täysin Batistutan ansiota), Valencia sekä West Ham.