Media ja viihde ›

dixi19: Mutta mitä tulee itse finaaliin, niin hienohan se oli. Mentiin aikas mukavan matalalla profiililla ja monta juttua jätettiin katsojan selvitettäväksi ja pähkäiltäväksi (esim. Martyn tyttären mahdollinen hyväksikäyttö). Tämä ratkaisu tukee hyvin sitä "mikään ei pääty/selviä lopullisesti koskaan" -teemaa.
 
Kyllä ne juonikuviot miun mielestä aika tehokkaasti puitiin loppuun. Martyn tyttären tarinan niputtaminen ja jokaisen murhatouhuihin sekaantuneen hahmon oikeuden eteen vieminen olisi vaatinut vielä kokonaan uuden -ja mielestäni turhan- jakson. Kyllähän tuossa annettiin ymmärtää, että tutkimukset tapauksen tiimoilta jatkuvat. Kuten sanoit, ihan valmiiksi pureskelu ei olisi oikein sopinut sarjan tyyliin.
 
Lopun uskoontulemisvihjailut sekä omalla tavallaan onnellinen loppu oli pieni yllätys, mutta toisaalta aika pätevä ja looginen päätös Cohlen kasvutarinalle.
 
Tämä tuntui vähän liiaksi jenkkiyleisön kosiskelulta, vaikka mistään uudestisyntymisestä kristityksi ei varsinaisesti puhuttukaan. En varmaan muuten ole ainoa, jolle Cohlesta haavoittuneena ja hiukset auki sairaalan sängyllä tuli mieleen Jeesus roikkumassa ristillä?
 
Mutta joo, kaiken kaikkiaan ehdottomasti yksi parhaista sarjoista joita olen koskaan nähnyt.
 
Tästä ollaan yhtä mieltä.

Hieno jakso, mutta kyllä ehkä vähän se viimeinen vartti läsähti. Mutta eikös se Nietzschekin kuolinvuoteellaan vähän alkanut kelkkaansa kääntää?
 
Prkl 10 kk pitää venailla ens kautta, mutta eipä tässä auta. Jaksot 1-7 katsoin nyt toiseenkin kertaan ennen finaalia. Ehkäpä finaalikin uusiksi vielä tässä lähiaikoina.
 
Btw tokalla kerralla 7. jaksoa katsoessa aloin miettiin, että olisiko mahdollisesti niissä kassakaapista löytyneistä valokuvissa ollut yhdessä Audrey siteet kasvoilla.

Vähän tuntui vetiseltä pierulta tää lopetus, vaikka yleisen tason huomioon ottaen harva lopetus olis jengille kelvannut kunnolla. Olis tuossa vähän mielenkiintoisempi kuvio voinut olla kuin joku siskoa poraava jamppa.

ekikoo: Vähän tuntui vetiseltä pierulta tää lopetus, vaikka yleisen tason huomioon ottaen harva lopetus olis jengille kelvannut kunnolla. Olis tuossa vähän mielenkiintoisempi kuvio voinut olla kuin joku siskoa poraava jamppa.
 
Kannattaa kuitenkin muistaa, että tässä sarjassa itse murhamysteeri on enemmänkin viitekehys henkilöhahmoille kasvutarinoineen. Eli ei loppupeleissä kovin tärkeää kuka se murhamies oikeastaan oli.

Wolfgang: Kannattaa kuitenkin muistaa, että tässä sarjassa itse murhamysteeri on enemmänkin viitekehys henkilöhahmoille kasvutarinoineen. Eli ei loppupeleissä kovin tärkeää kuka se murhamies oikeastaan oli.
 
Juuri näinhän se on. Kyllä mun mielestä tossa lopussa oli ihan vahvaa dialogia vaikka olis tohon loppuun ehkä kaivannut jonkun jäynän. Vähän tylympi lopetus olis ollut mun makuun.
 
Aika epäuskottavaa oli kyllä to Rustin selviytyminen, veitsellä nostetaan kaveri ilmaan ja repii mahan auki eikä ambulanssia ihan lähellä. Aika selvä homma, olin ihan varma että se kuolee.
 
Hieno sarja kyllä mutta ei ihan lunastanut odotuksia kuitenkaan loppua kohden. Mun mielestä enemmänkin olis voinut sukeltaa Rustin mielensyövereihin ja noihin kulttijuttuihin, lopulta toi tarina oli aika yllätyksetön. Mutta niinhän siinä usein käy että kun pedataan jotain suurta ja odotuksia nostetaan niin se vaikein on se lopetus.
 
Twin Peaks taitaa olla niitä harvoja tapauksia missä se mysteeri nousee tasolle potenssiin kymmenen ja sit vielä kun murhaaja selviää niin se ratkaisu on jotenkin totaalisen tyydyttävä ja päräyttävä. Ne pari jaksoa missä katsoja tietää jo murhaajan on vaan niin kovia. Joku Breaking Bad on ehkä toinen missä se kliimaksi vaan kasvoi ja kasvoi ja lopetuskin saatiin lopulta pakettiin tyylikkäästi. Toisaalta vähän eri juttu siinä mielessä että Breaking Badin loppu nyt oli jo varmaan kaikille selvillä jossain vaiheessa, sit vaan odotti että miten se kaikki selviää ja miten se menee.
 
Tässä kävi vähän niinkuin usein käy että juttua pedataan ja pedataan ja sit yhtäkkiä se loppu selviääkin kuin yllättäen ja siinä ei ole mitään ihmeellistä.

Wolfgang: Kannattaa kuitenkin muistaa, että tässä sarjassa itse murhamysteeri on enemmänkin viitekehys henkilöhahmoille kasvutarinoineen. Eli ei loppupeleissä kovin tärkeää kuka se murhamies oikeastaan oli.
 
Tokihan tämä kaikesta salaperäisestä vihjailusta huolimatta oli loppujenlopuksi suhteellisen realistinen rikostarina, jossa mystisyyden takaa paljastui jotain ihan muuta ja jotain paljon tylsempää ja arkisempaa kuin mitä villeimmät teoriat arvelivat. Lahjakkaasti tämä kuitenkin heitteli juonen suhteen red herringiä ja muka kryptisiä vihjeitä jostain suuremmasta, hoki carcosaa, yellow kingiä ja kulttitouhuja, kun loppua ei kuitenkaan tuon kiehtovammin saatu avattua. Viikottaisen sarjan kohdalla toki kaksipiippuinen juttu - meillähän ei muuta ollutkaan kuin aikaa tosiaan syynätä jaksot läpi tarkalla silmällä ja jokainen vakuutteli itselleen, että kyllä tässä on joku vallankumouksellinen idea taustalla, joka paljastuu viimeisessä jaksossa ja asettaa kaiken nähdyn ihan uuteen valoon.
 
Lopussa saatiin yksi ruma toukohousu, kliseinen tappelukohtaus siellä tyrmässä ja erään hahmon hengellinen herääminen. Kyllä tämä lopetus minulle oli ainakin pettymys. Uusintakatseluun menee kuitenkin jossain vaiheessa, ihan vain nähdäkseni kuinka paljon katsojaa vedäteltiin tyhjillä vihjeillä.

Pakko sanoo vielä että toi lopetusmaininki oli vähän liiankin tuttu jo sen tuhannesta kauhuelokuvasta mikä vähän laski fiiliksiä vaikka hienoa kuvastoa ja äänimaailmaa lopussa viljeltiinkin siellä luolissa. Mä mietin siinä jossain vaiheessa että Rust eksyy sinne tunneleihin ja "löytää" siellä itsensä tai sielunsa tms. ja laittaa itsensä jojoon tai se murhaaja tappaa sen ja ja Marty loukkaantuu ja se murhaaja pääsee vapaaksi jne. Mut en tiedä olisko ollut liian raffia kamaa, tosin kyllä HBO:lta voi melkein mitä vaan nykyään odottaa...
 
Tavallaan olis ollut tyylikästä että kun Rust:han meni tässä aika todella öihin tuosta koko jutusta ja siitä tuli sille pakkomielle niin tätä olis mun mielestä voinut enemmän käyttää. Silleen et loppupeleissä se murhaajan ratkeaminen ei ole se juttu vaan se että Rustilla on vaan pakkomielle ja se ei itsekään enää tiedä että onks se hullu vai onko niissä epäilyissä jotain perää. Olis menty vaan enemmän mielen syövereihin. Lynch olis saanut tästä aikaan vaikka mitä.

carnation: Tokihan tämä kaikesta salaperäisestä vihjailusta huolimatta oli loppujenlopuksi suhteellisen realistinen rikostarina, jossa mystisyyden takaa paljastui jotain ihan muuta ja jotain paljon tylsempää ja arkisempaa kuin mitä villeimmät teoriat arvelivat. Lahjakkaasti tämä kuitenkin heitteli juonen suhteen red herringiä ja muka kryptisiä vihjeitä jostain suuremmasta, hoki carcosaa, yellow kingiä ja kulttitouhuja, kun loppua ei kuitenkaan tuon kiehtovammin saatu avattua.
 
Niin eihän tuo loppujenlopuksi ratkaissut yhtään mitään. Hirveä hälinä herrojen panokulteista, ei uskalleta kertoa poliiseille kun ei tiedetä keitä siinä runkkukerhossa on ja loppujenlopuksi saadaan yksi peräkammarinpoika kiinni ja lopputekstit pyörimään. Vähän hätäsesti kusseelta tuo kyllä vaikutti, jos ei sitten jatka tuota samaa tarinaa tulevalla kaudella. Anyway, ohjaukselle ja näyttelijöille vuoden TV-pystit..käsikirjoitus..no jaa..

Musta tuota ei olisi kyllä paremmin voinut lopettaa, ja juuri tuosta lopun keskustelusta Rustin ja Hartin tykkäsin. Kausi loppui yllättävän positiiviseen sävyyn kaiken sen synkkyyden jälkeen. Ei mua ainakaan haitannut että kaikkiin kysymyksiin ei vastattu, ei ne olleet niin oleellisia tuolle tarinalle ja jääpähän vähän katsojalle mietittävää. Vihaan finaaleita joissa ei tehdä muuta kuin selitetä katsojalle kaikki.
 
Mielenkiinnolla sitten mahdollista kakkoskautta odotellessa.

AnonHero: Musta tuota ei olisi kyllä paremmin voinut lopettaa, ja juuri tuosta lopun keskustelusta Rustin ja Hartin tykkäsin. Kausi loppui yllättävän positiiviseen sävyyn kaiken sen synkkyyden jälkeen. Ei mua ainakaan haitannut että kaikkiin kysymyksiin ei vastattu, ei ne olleet niin oleellisia tuolle tarinalle ja jääpähän vähän katsojalle mietittävää. Vihaan finaaleita joissa ei tehdä muuta kuin selitetä katsojalle kaikki.
 
Mielenkiinnolla sitten mahdollista kakkoskautta odotellessa.
 
100% samaa mieltä kaikesta. Mun mielestä tämä loistokas sarja sai arvoisensa päätöksen, finaalijakso oli aivan vitun hyvä. 10/10 koko sarjalle, melkein uskaltaisin jopa rankata tämän parhaaksi tv-sarjan tuotantokaudeksi mitä olen koskaan nähnyt.

Mun mielestä loppuratkaisu jossa päähenkilöt nimenomaan eivät napanneet niitä kaikkia pahiksia, vaan pelkästään sen yhden oli paljon iskevämpi ja munakkaampi. Jos kyseessä olisi mikä tahansa muu sarja niin Rust ja Hart olisivat kertoneet totuuden tuosta kultista muille poliiseilla ja kaikki olisi napattu kiinni. Kuten Hart sanoi "We got our guy". Hart ja Rust hoitivat oman osansa loppuun.
 
"Tuttles, fucking men in the video. We didn't get 'em all."
"Yeah, and we ain't gonna get 'em all."

True Detective Director Cary Fukunaga on the Season-1 Finale and Why So Many Clues Arent Addressed
 
http://www.vulture.com/2014/03/true … -interview.html?mid=twitter_vulture

Toimihan se, homma saatiin pakettiin. Jotain pientä koukkua olisin itsekin loppuun kaivannut. Ois esimerkiksi ollu mahtavaa, jos vika kuva ois ollu vaan se kohtaus Rustista sairaalasängyssä "Jeesuksena" - olin varma, et siihen loppuu.
 
5/5 silti, toista kautta ja stooria odotellessa.

Mainio lopetus. Johtunee Lostista ja etenkin internet-yhteisöistä että tää ns. audience participation-efekti kieroutuu vähän tuhoisiin muotoihin ja liimautuu jokaiseen nykysarjaan. Kaikki revitään auki ja kehitetään ties millaisia teorioita ja sitten petytään kun kaikki ei menekään niin kuin olisi halunnut. Itse en odottanutkaan että sarja niputtaisi kulttihommia sievään pakettiin, koin lähestymistavan jokseenkin samankaltaisena kuin vanhan ajan weird fiction-tarinoissa, joiden vibaa TD kanavoi. Vilkaisu voittamattomaan pahuuteen.

Tapa jolla keissi ratkaistiin oli mielestäni vähän tylsä, vaikka sarjan pääpaino ei ehkä ollutkaan niinkään rikoksen ratkaisemisessa vaan päähenkilöissä ja heidän välisessä suhteessaan. Odotin mysteerin aukeavan kuitenkin vähän enemmän, vaikka en rikosten täydellistä selviämistä odottanutkaan. Cohlen kokema muutos oli sinänsä ihan ok, mutta ehkä ne överin optimistiset loppusanat olisi voinut kuitenkin muotoilla vähän eri tavalla. Näin korostetun onnellinen loppu jäi pikkaisen huvittamaan lopputekstien vieriessä ruudulle.
 
Kokonaisuutena kuitenkin aivan loistava sarja vaikka mitään varsinaista addiktoitumista ei päässytkään tapahtumaan. Kestänee toisen katselukerran mainiosti heti perään. Pakko muuten mainita Harrelsonin hahmon loistavuus, joka näyttää jääneen joka paikassa McConaugheyn Cohlen varjoon. Nappisuoritus molemmilta pääosanäyttelijöiltä ja käsikirjoittajalta joka loi hahmot.

Ai että. Kyllä meni nyt televisiosarjojen top3een tämä. Hieno kausi kaikenkaikkiaan.
 
Seuraavaa odotellessa sitten... :)

Chunga: Ai että. Kyllä meni nyt televisiosarjojen top3een tämä. Hieno kausi kaikenkaikkiaan.
 
Seuraavaa odotellessa sitten... :)
 
Ei ehkä kolmen sakkiin, mutta omalla rankingillani top-5:n. Erinomainen sarja, ja piti otteessaan alusta loppuun asti. Hyvä että vielä osataan tehdä sarjoja ilman turhaa pitkittämistä. Loppukin oli mielestäni onnistunut, kun ei paisunut liiaksi paranormaalin puolelle. On tuo Mäkkinakki myös aika näyttelijä nykypäivinä. Kovat odotukset toiselle kaudelle.

Mulle tässä hyvää oli tietynlainen tunteisiin vetoavuus. Spektrin toisella puolella esimerkiks the wire vetoaa hyvin älyyn ja esittää suurempia kokonaisuuksia, niin mulle tässä sarjassa oli joka jaksoon saatu vangittua sellanen hyytävä fiilis, joka oli koko ajan läsnä, muttei sillei ylitse päällekäyvänä, tai päälleliimattuna.

Näitä parhaimpia sarjoja on hankala pistää mihinkään absoluuttiseen järjestykseen, mutta kyllä True Detective omasta mielestäni nousee ihan sinne kirkkaimpaan kastiin The Sopranosin ja Breaking Badin seuraksi. Riippuu vähän päivästä ja fiiliksestä mikä sarja tuntuu milloinkin parhaalta, mutta vielä tässä päivä finaalin jälkeen tuntuu tämä TD kyllä aivan poikkeuksellisen hienolta kokonaisuudelta. Toki tälläistä 8-osaista minisarjaa on vähän vaikeaa suoraan verrata useita kausia kestäviin suurempiin kokonaisuuksiin, eikä sitä varmaan pidäkään.
 
Odotan kakkoskautta kyllä enemmän kuin mitään muuta tv-tuotantoa tällä hetkellä. Hieman haikea fiilis kun Cohlea ja Hartia ei enää ruudulla nähdä, mutta toisaalta tämä antologinen tyyli on mukavaa vaihtelua ja mahdollistaa pidemmille tv-sarjoille tyypillisten ongelmien kiertämisen, joten hyvä näinkin.

laakeri: Cohlen kokema muutos oli sinänsä ihan ok, mutta ehkä ne överin optimistiset loppusanat olisi voinut kuitenkin muotoilla vähän eri tavalla.
 
Mie tykkäsin siitä, että loppu oli optimistinen ja kyynisyyden verhoa raotettiin. Olisi ollut jotenkin liian helppo ratkaisu vaikkapa tappaa Cohle pois, kuten moni oli ennustellut. Mutta mielestäni tuokin ratkaisu oli liian helppo. Vasta viimeisessä jaksossa Cohle nähtiin suremassa tyttärensä kohtaloa, mutta samalla annettiin ymmärtää, että eihän se tytär oikeasti ole poissa, vaan odottelee jossain tuonpuoleisessä. Kerrankin telkkariin saatiin mielenkiintoinen ja karismaattinen ateisti-hahmo, mutta sitäkin täytyy yrittää loppumetreillä vesittää perinteisemmäksi suurempaa voimaa palvovaksi jenkkisankariksi.
 
No ei se muutos nyt noin täyskäännös ollut, mutta mieluummin olisin haastanut käsikirjoittajan kirjoittamaan "onnellisen" ja toiveikkaan lopetuksen nojaamatta yliluonnolisuuksiin. Että tyttären kuolema olisi käsitelty ilman Cohlen hahmolle epätyypillistä itsepetosta. Olisi sen "rauhan" voinut löytää reaalimaailman kauttakin.