Media ja viihde ›

Tänään klo 22.20 tulee Teemalla hieno brittipopin historian kertaava Live Forever-leffa nimellä jotain Eläköön brittipop! Kannattaa katsoa, jos aihe yhtään kiinnostaa.
 
Teema 22.9.2006 klo 22:20 - 23:45
Ateljee: Eläköön brittipop
 
(Live Forever) (Live Forever) Valtavirtakulttuuria halveksuvan brittipopin myötä englantilainen musiikki ja nuorisokulttuuri syntyivät uudelleen. 1990-luvun ilmiön nousua ja kuihtumista muistelevat mm. Oasisin, Blurin ja Pulpin keulahahmot. Ohjaaja John Dower. Tuotanto Passion Pictures, Iso-Britannia, 2002. Stereo

1990-luvun ilmiön nousua ja kuihtumista muistelevat mm. Oasisin, Blurin ja Pulpin keulahahmot.
 
Onkos tämä sama dokkari, joka on tullut aiemminkin (vai olisinko Ruotsin tv:sta katsonut)? Jarvis Cocker oli ainakin siinä ohjelmassa kohtalaisen, eh, elämänkuluttaman näköinen. On tosiaan hyvä dokkari, vaikka meikäläisen horisontista sen oasiksen voisi jättää huomioimatta kokonaan.

Täytyy pyytää porukoita nauhottamaan jos Oasista on tarjolla...

Täytyy pyytää porukoita nauhottamaan jos Oasista on tarjolla...
 
Tulihan tuo nyt uudestaan katsottua. Albarnia ja Cockeria on kiva kuunnella, mutta voi kiesus että ne Gälägerin idioottiveljekset voikin sitten olla tyhmiä!

Höh, missasin.

Tulihan tuo nyt uudestaan katsottua. Albarnia ja Cockeria on kiva kuunnella, mutta voi kiesus että ne Gälägerin idioottiveljekset voikin sitten olla tyhmiä!
 
Nehän on tarinaniskijöitä parhaasta päästä!
 
Mitäs tuossa dokkarissa oli, minulla kun Teema ei näy. Niin ja mitä Liam ja Noel tällä kertaa louskuttivat?

Mitäs tuossa dokkarissa oli, minulla kun Teema ei näy. Niin ja mitä Liam ja Noel tällä kertaa louskuttivat?
 
Käytiin läpi brittipopin nousua ja uhoa. Aloitettiin Stone Rosesista, sitten vähän hölmö koukkaus Nirvanaan, ja kuinka brittipop oli vastaisku grungelle. Dokkari oli mielenkiintoinen, mutta ei kovin hyvä kokonaisuus.
 
Mielestäni Pulp sai turhan paljon tilaa verrattuna esimerkiksi Suedeen. Lisäksi tähän Oasis/Blur/Suede/Pulp -ryhmään vain etäistä sukua olevia bändejä, kuten Radioheadia ja Massive Attackia oli vähän turhaan. Mun mielestä kuuluivat ne eri tarinaan. (RH ja MA ovat mun mielestä parempia kuin em. bändit, mutta tosiaan dokkarissa vähän turhaan.)
 
Albarn oli tosi kyrpiintyneen oloinen kaikkeen. Liam pääasiassa aivan järkyttävän T-Y-H-M-Ä (vaikka todennäköisesti vittuilikin haastattelijalle siinä kohdassa, kun heitti vastakysmyksiä "mitä tarkoittaa feminiininen? Ai, joo, kyllä minä olen kaunispoika"). Noel oli kyllä lähes yhtä idiootti, mutta välillä nauratti. Varsinkin siinä ihan lopussa, "miksi kaikki idolsit ja muut tekevät näin (käsiliikkeitä), mitä tämä on?"
 
Sillä paljon äänessä olleella naisella oli muuten aika pehmeä ääni...

Eipä ollut kummoinen dokkari. Tosin niille se tarjosi sentään jotain, joita kiinnostaa politiikka ja Oasis vs. Blur -taistelu. Suede sivuutettiin kylmästi ja Brett Andersonia olisi suonut kuulevan. David Bowieltakin olisi voinut irrota jotain näkemystä brittipopin tasosta verrattuna omiin Ziggy-glam-vuosiinsa, puhumattakaan, jos ääneen olisi päässyt joku Paul Mc Cartney. Thom Yorke olisi ollut kanssa hieno lisä, vaikkei, kuten edellä mainittiin, olekaan tekemisissä aivan tämän kaltaisen musiikin kanssa. Nyt meni turhan paljon Oasis-painotteiseksi. Tietty tekijät tiesivät Gallagherin veljesten media-arvon ja varmaan kaikki irti saatu materiaali on käytetty. Silti, paljon jäi puuttumaan, vaikkakin brittien luokkajako tehtiin selväksi, mikä taisi olla se tekijöiden tarkoituskin loppujenlopuksi.

Musta Suede ei koskaan oikein kuulunut tuohon ilmiöön, joka oli enemmänkin Blur vs. Oasis ja sitten kolmantena pyöränä Pulp. Ja näähän on tietenkin tekijästä kiinni. Mä kyllä tykkäsin dokkarista - tuli siitä välillä kylmiä väreitäkin, ainakin Stone Rosesista.

Musta Suede ei koskaan oikein kuulunut tuohon ilmiöön, joka oli enemmänkin Blur vs. Oasis ja sitten kolmantena pyöränä Pulp. Ja näähän on tietenkin tekijästä kiinni. Mä kyllä tykkäsin dokkarista - tuli siitä välillä kylmiä väreitäkin, ainakin Stone Rosesista.
 
Ei kyllä oikeastaan kuulunutkaan. Siinä missä muut ottivat kantaa lauluissaan yhteiskuntaan ja poliitikkaan, lauloi Suede enemmänkin rakkauslauluja lähiöiden hämyisyydestä. Huumeetkin olivat tietty osa sanoituksia, kuin Brett Anderoniakin. Tosin lauloi Brett myöhemmin 'kantaa ottavasti' Crack in the Union Jackissa: "There's a great big crack in the union jack", eli toisin sanoen lauloi itsestäänselvyydestä. No, odotamma näkevämme dokkarin brittipop/rockista, joka käsittelee itse musiikkia. Nuo asiat, musiikki ja politiikka eivät ole muutenkaan ollut koskaan mielestäni mikään hyvä yhdistelmä. Varsinkin, kun musiikkia käytetään lyömäaseena ja toisin päin.

Nehän on tarinaniskijöitä parhaasta päästä!
 
Joo. Kun musiikki on hyvää niin ei tarvitse puhua mitään ihmeellistä mukafilosofista paskaa. Tai no, on Blurilla joitain hyviä biisejä. Ja ainakin yksi ihan hyvä levy.

Tulee tänään vielä uusintana 13:25

Tulee tänään vielä uusintana 13:25
 
Tänks...Ihan mielenkiintoinen oli.

Ei oo turhan vaatimaton se Liam Gallagher.

Liam oli kyllä/on tyhmä jätkä...Oisin oottanu et manicsit ja richey olis mainittu jollain tavalla tuossa :P

Tuplaa. Ei taida tyttö tietää, että olisi patukkaa tarjolla.

Blur vs. Oasis ja sitten kolmantena pyöränä Pulp
 
Nyt jälkeenpäin huvittaa, kuinka itsekin meni tuohon "taisteluun" mukaan. Minä valitsin Pulpin, eikä mulla tähän päivään mennessä oo yhtään Blurin tai Oashitin levyä, vaikka Live Forever onkin niin hyvä biisi, että ansaitsisi paikan levyhyllyssäni.

Olihan tuo ihan mielenkiintoinen dokkari, kun en ole tuohon asian poliittiseen puoleenkaan juuri perehtynyt. Albarn vaikutti tosiaan vähän katkeralta. Loppupuolella nauratti kun vähäpuheisen negatiivinen Liam yhtäkkiä yltyikin kehumaan S Club Juniorseja, katsoo naama peruslukemilla kameraan ja tokaisee "Good little kids"

Liam oli kyllä/on tyhmä jätkä...Oisin oottanu et manicsit ja richey olis mainittu jollain tavalla tuossa :P
 
Fiksuhan se on. Kehuu itteään, haukkuu muita ja levyt myy.

Kun en kunnolla ehtinyt dokkaria katsoa, jäi tämän Wonderwall-biisin viihdeversion esittäjän nimi näkemättä (vai oliko sitä siinä ollenkaan?). Tietääkö kukaan tätä bändiä tms.? Olen kuullut version joskus yleq-vainaasta, mutta silloinkin meni ohi.
 
Oikeastaan tämä kai kuuluisi mikä biisi -osastolle, mutku... Tää joteskin niin liittyis tähän aiheeseen, musta.
 
Stone Roses'n eka on loistava lp.