Media ja viihde ›

Mielenkiintoinen juttu kulttuuricocktailissa elokuvien aiheuttamista traumoista.
 
Kauhuelokuva ajoi lapsen kuukausien psykiatriseen hoitosuhteeseen nämä elokuvat traumatisoivat suomalaisia
Sadat kertoivat Ylelle elokuvatraumoista. Yksi kävi puoli vuotta poliklinikalla nähtyään Kaunan, toinen nukkui yöt Raamattu rintansa päällä nähtyään Manaajan.
 
https://yle.fi/a/74-20070055?
 
Millaisia kokemuksia teillä on elokuvien vaikutuksista olotilaan, pelkoihin ja muuhun?

Sain lapsena elinikäisen trauman The Excorcist -elokuvasta. Olin 8-vuotias kun näin sen. Ei olisi pitänyt katsoa salaa sitä kaverin luona. Myös Irreversible aiheutti syvän haavan sieluun.

No ei nyt ihan traumaa, mutta A Serbian Filmin jälkeen oli kyllä vähän sellanen olo, että oliko tämäkin nyt sitten tosiaan ihan pakko kattoa.

Pahin on varmaan ollut liian pienenä nähty Rosemaryn painajainen. En voinut käsittää miksi se loppui niin. Spoilaamatta juonta minun uniin tuli että olin raskaana vaikka en ollut vielä sen ikäinen ja unessa olin varma että.. no katsokaa elokuvan loppu. Syvästi ahdistava.
 
Vielä pienempänä katsoin Tarzanin jossa alkuasukaat halkaisivat ihmisiä siten että taivuttivat puun latvat toisiaan kohden ja ihmisen siihen väliin ja sitten katkaisivat taivutus köyden. Tästä aiheutui myös pimeän pelkoa.
 
Safiiri ja teräs sarjaa katselin salaa ja se oli pelottava muttei kuitenkaan tullut mitään seurauksia käytökseen.
 
Pienitalo preerialla sarjaa katsellessani itkin joka ikisessä jaksossa kun se oli niin sydämeenkäyvää.
 
Kaikki pelot kuitenkin haipuivat pois ajan kuluessa. Enää ei tarvitse katsoa kauhua silmät kiinni ja korvat sormissa ja tyyny sylissä. Tosin en katso lainkaan jos tiedän elokuvan todella ahdistavaksi.

Rampen ja Naukkiksen jälkeen teki mieli huutaa.

Safiiri ja teräksestä muistui mieleen, että se jotenkin pelottavasti ahdisti pentuna.
 
Leffoista ahdistusta aiheuttaneita mitä tulee ekana mieleen pentuna nähty alkuperäinen Dyyni ja heartplug, pentuna nähty Mad Max ja palaneen työkaverin näkeminen, teininä Seven (oli kyllä synkkä fiilis sen jälkeen), Audition. Noin niinku ensalkuun muutama mitä tulee mieleen.

- Varokaa heikkoa jäätä v. 1987 nähtynä (n. 4 v)
- Hohto v. 1992 nähtynä (n. 8 v)
- 1931 vuoden Dr. Jekyll and Mr. Hyde v. 1988 nähtynä (n. 5 v)
 
Nuo ovat ainoat kolme pätkää, joista on jäänyt hyvällä tavalla traumoja. Eli siis sellaisia, että kun ne nykyään näkee, niin edelleen muistaa sen mukavan kuumotuksen ja pelon, joka tuli, kun näki nuo ekaa kertaa. Huippupätkiä kaikki kolme.

Ei nyt ehkä ihan traumaa, mutta on elokuvia, joita ei tarvitse nähdä yhtä (ensimmäistä) kertaa enempää. Ja näistä ykkönen on tietenkin Unelmien sielunmessu (2000). Voisi kyllä oikeastaan testata, aiheuttaisiko lisäkatselu sen saman ihanan fiiliksen, kuin ekan kerran. Ei ole tuon leffan jälkeen tehnyt mieli kuunnella myöskään Kronos Quartetia yhtään.
 
Sitten on tietysti elokuvia, jotka näki aivan liian pienenä, lähinnä 80-luvulla, jonkun salakuljetetun Filmnet-VHS:n kautta.

Se7en (1995) tuntui silloin ysiviis jotenkin ihan järkyttävän karulta ja inhottavalta. Nyt pari uusiokertaa viime vuosina streamauksista, eikä se tunnu oikeastaan enää miltään, tosi kesy. Ehkä se ensijärkytys siinäkin. Päinvastoin, sitä on alkanut tykkäämään visuaalisesta menosta ja siitä industrial-ambient -soundtrackistä. (Tosin, en muista oliko siinä sen Bowien biisin lisäksi nyt yhtään mitään muuta vastaavaa)

Kissatäti: Vielä pienempänä katsoin Tarzanin jossa alkuasukaat halkaisivat ihmisiä siten että taivuttivat puun latvat toisiaan kohden ja ihmisen siihen väliin ja sitten katkaisivat taivutus köyden.
 
Tämä oli muuten itsellekin pentuna vallan pelottava kohtaus.
 
Vaikka nuorena tuli oltua melkoinen kauhuleffaharrastaja, ei niistä kuitenkaan mitään traumoja jäänyt. Tosin intissä yksin sairaana katseltu Cannibal Holocaust oli jäädä monasti kesken, mutta katsoin kuitenkin loppuun. Olihan se silloin aika inha.
 
Vanhemmiten psykologisempi kauhistelu on saanut aikaan jonkin verran vilunväreitä. Kuudes aisti toi monessa kohtaa mieleen lapsuuden pimeänpelon (etenkin se vessassakäyntikohtaus, hyi!). Kaunan jenkkiremake kummitteli mielessä pari viikkoa ja Ringissäkin oli pari ihan kuumottavaa kohtausta. Ei noista nyt kuitenkaan mitään traumoja jäänyt.

Irreversible on kyllä klassikko, mutta tietyllä tapaa Seul contre tous oli vielä masentavampi.

Avaruuden pirut, V-sarja, Alien. Pelottavia, kun ne ensimmäisen kerran tv:stä näki.
 
https://www.youtube.com/watch?v=0OQkJ9_BSI0

Traumoja ei ole jäänyt mistään, mutta kieltämättä Elm Street 1 oli lapsena sen verran jännä että piti nostaa jalat sohvalle. Nyt kun sen näki vanhuksena (muistaakseni viime vuonna), niin olihan se aika vellihousu -kamaa :) Toinen mikä on ala-asteen ajoilta jäänyt mieleen, on Punainen Skorpioni ja kohta missä venäläiset tökkivät Dolphin hauista parsinneuloilla tai vastaavilla. Iljetti pienenä poikana.

73 olen syntynyt ja kun kasarin alussa tuli videot, niin vuokra filmejä tuli katsottua todella paljon. Kaverin äiti oli kirjoittanut lapun, jossa oli, että pojille saa vuokrata kiellettyjä elokuvia. Katsoimme parista vuokraamosta varmaan kaikki k18 ja k16 elokuvat ja niitä oli sadottain. Usein oli tarjous, että sai 3 elokuvaa vuokraksi jollain parilla kympillä ja niitä parin kaverin kanssa aina katsottiin.
Ihme kyllä kaikesta väkivallasta ja pornostakin, ei jäänyt mitään traumoja. Joskus pienempänä pelkäsin pimeätä kun illalla ulkona liikuin, mutta en tiedä johtuiko se pelkästään elokuvista. Pimeän pelko kuitenkin häipyi kun ikää tuli enemmän.
Oikeastaan on hieman ikävä noita aikoja, elokuvien puolesta, koska oli paljon uutta katsottavaa, vaikka oli niistä leffoista tosi moni B-luokan elokuvia. Olisi mukava katsoa uudestaan noita samoja elokuvia kuin silloin nuorena ja miltä ne nyt näyttäisi.
Varmaan nyt olisi mukana paljon enemmän tahatonta komiikkaa kun halvalla rahalla tehtyjä kauhu ja toimintaleffoja katsoisi.

mpekkanen: 73 olen syntynyt ja kun kasarin alussa tuli videot, niin vuokra filmejä tuli katsottua todella paljon. Kaverin äiti oli kirjoittanut lapun, jossa oli, että pojille saa vuokrata kiellettyjä elokuvia. Katsoimme parista vuokraamosta varmaan kaikki k18 ja k16 elokuvat ja niitä oli sadottain.
 
Aluksi oli näin. Sitten vuonna 1987 kiellettiin kaikki K-18 -videot ja ne poistuivat siirtymävuoden aikana kaikista vuokraamoista. Se jälkeen K-18 -elokuvat leikattiin rajusti K-16 -kamaksi, tai niitä ei tuotu ollenkaan virallisesti Suomeen. Tämä typerä laki purettiin vasta vuonna 2000.

Henri Henri Olavi: Aluksi oli näin. Sitten vuonna 1987 kiellettiin kaikki K-18 -videot ja ne poistuivat siirtymävuoden aikana kaikista vuokraamoista. Se jälkeen K-18 -elokuvat leikattiin rajusti K-16 -kamaksi, tai niitä ei tuotu ollenkaan virallisesti Suomeen. Tämä typerä laki purettiin vasta vuonna 2000.
 
Taisin ehtiä katsoa aika paljon kiellettyjä elokuvia kun ei tuo vaikuttanut juuri mitenkään. Kasarin lopulla olin siinä iässä, että porno kiinnosti ja sitä saatiin vuokrattu yhdestä antikvariaatista joka vuokrasi meille alaikäisille tiskin alta elokuvia.
Asuin tuolloin 5000 asukkaan pikkukylässä ja siellä oli parhaimmillaan kolme paikkaa mistä pystyi vuokraamaan filmejä. Melkein kyllä väittäisin että kyllä me vuokrattiin myös muita k18 kuin pornoleffoja vielä sen 1987 jälkeenkin.
89 muutin Jyväskylään opiskelemaan ja tutustuin muutamaan leffafriikkiin ja silloin näin entistä enemmän rankkoja elokuvia ja laadultaan parempia kuin aikaisemmin. Kellopeli Appelsiini ja Teksasin Moottorisahamurhat oli tuolloin vielä kiellettyjä elokuvia.

Näkihän niitä vaikka ja missä, mutta lain mukaan olivat kiellettyjä ja isommat ketjupuljut noudattivat lakia kyllä. Pienistä vuokraamoista sai kaikkea kivaa, jos oli tuttu naama.

Henri Henri Olavi: Aluksi oli näin. Sitten vuonna 1987 kiellettiin kaikki K-18 -videot ja ne poistuivat siirtymävuoden aikana kaikista vuokraamoista. Se jälkeen K-18 -elokuvat leikattiin rajusti K-16 -kamaksi, tai niitä ei tuotu ollenkaan virallisesti Suomeen. Tämä typerä laki purettiin vasta vuonna 2000.
 
Huvittavaa nähdä tästä, kuinka Ruotsissa oltiin liberaaleja toisin kuin Kekkoslovakiassa.
 
https://youtu.be/Lgj6gR-Kbt0?t=397

Jos muistelen niitä elokuvia kasarin puolivälistä mitä näin, niin nämä oli erikoisen jänniä. Hohto, Manaaja, Ennustus, Alien ja eka Elm Street. Eikä siis missään järjestyksessä.
Varmasti puuttuu paljon jänniä ja pelottavia elokuvia, mutta nämä oli ns laatufilmejä.

Henri Henri Olavi: Aluksi oli näin. Sitten vuonna 1987 kiellettiin kaikki K-18 -videot ja ne poistuivat siirtymävuoden aikana kaikista vuokraamoista. Se jälkeen K-18 -elokuvat leikattiin rajusti K-16 -kamaksi, tai niitä ei tuotu ollenkaan virallisesti Suomeen. Tämä typerä laki purettiin vasta vuonna 2000.
 
Tässä taisi olla myös sellainen triviatieto, että Pekka Haavisto äänesti eduskunnassa 1987-videolakia vastaan.
 
Tosiaan, nuo 1987-2000 videoelokuvat oli pahimmillaan saksittu siihen kuntoon, että juonesta tuli vaikeasti seurattava, kun joku mätkintäkohtaus puuttuu kokonaan.