Media ja viihde ›

Pistetääs tämäkin nyt ihan omaan topicciin, kun sen verran loistava elokuva on kyseessä..
 
Elikkäs tässä muutama päivä sitten katsoin tuon elokuvan ja täytyy sanoa, että tuli melkos masentava fiilis..mutta kuitenkin kerrassaan loistava elokuva..
 
Loistavat näyttelijät, etenkin Oksana Akinshina(Lilja) ja Artyom Bogucharsky(Volodja)..
 
Mahtavuutta..kommentteja..

Pidin kyllä paljon. Kerrankin realistinen elokuva. Kylmä paikka tämä maailma.

On hyvä. Julma kuin mikä. Moodyssonin leffat on kaikki hyviä, mutta tämä eroaa siinä mielessä, että on aivan ultimaalinen paskan fiiliksen luoja.

Terve
 
Hyvä elokuva.
Vastenmielinen paikka tämä maailma. Joskus ja joillekin. Parempi olis lastenmielinen :)

Melkoisesti on tullut nähtyä kaikenlaista periaatteessa vastenmielistä video- ja elokuvamatskua, mutta mikään ei ole oikeasti päänsisässä tuntunut niin karsealta kuin Lilja 4-Ever. Tarkoitan siis, että loistava elokuva, mutta todella masentavan fiiliksen jätti. Ja niin oli varmaan Moodysonilla tarkoituskin.

kaunis elokuva, omalla tapaa

Hyvä leffa. Paska fiilis. En ole uskaltanut katsoa vielä toiseen kertaan.

tämä oli kyllä tosiaan loistava. ei kyllä tosiaan huvita katsoa toista kertaa vielä pitkään aikaan.

Pitää tänään katsastaa ko. leffa kun noin kehutte. Eli illemmalla tulee omat kommenttini lehvasta.

Pitää tänään katsastaa ko. leffa kun noin kehutte. Eli illemmalla tulee omat kommenttini lehvasta.
 
Ei ole kaunis elokuva. Karu kuvaus ihmisistä ja hyväksikäyttämisestä...
 
Lämpöä, ystävyyttä, välittämistä...raakuutta, pahuutta, välinpitämättömyyttä...

Lisätään nyt tähän se, että tosiaan nuo nuoret näyttelijät ovat kerrassaan mahtavia ja Akinshina(vai Akinsjina?) vetää Liljan roolin tunteella...
 
Oksana Akinshina syntynyt 1987 ja Artyom Bogucharsky 1989...

Tuli aika ahdistava olo, mutta on se hienoa, että on realistisia elokuvia, joissa ei ole onnellista loppua.

Hyvä elokuva, mutta mitään Moodysson-fania se ei vielä minusta tee. Kaverin tyylissä, ja aikaisemmissa näkemissäni ohjauksissa on vain jotain tiettyä, mistä en pidä ollenkaan. Ei minun teekupposia. Jotenkin.

Olipa sangen hyvä elokuva, mutta todellakin ahdistava. Trierin elokuvien tuntua tuossa kaikki menee päin helvettiä menossa.

Kaverin tyylissä, ja aikaisemmissa näkemissäni ohjauksissa on vain jotain tiettyä, mistä en pidä ollenkaan.
 
Minä taas en ole vielä huomannut Moodyssonin tyylissä mitään, mistä en tykkäisi. Kaikki elokuvat ovat käsitelleet aika lailla juuri oikealla tavalla omaa aihettaan. Eli siis siten, etten keksi mitään lisättävää.

Itse olen Moodysson-friikki. Pikkuisen ehkä vielä on jotain Hollywood-esanssia jonka voisi jättää pois, tarkoitan lällyyttä tai paatoksellisuutta. Mutta toisaalta se on hemmetin tehokasta. En muista yhtään toista elokuvaa, joka olisi herättänyt vastaavan sosiaalis-moraalisen tunnekuohun kuin tuo. Kävelin ja itkin, kävelin ja itkin, suorastaan ulvoin ääneen, ja mietin mitä ihmettä voin tehdä NYT HETI, ettei tuollaista enää koskaan tapahdu kenellekään. Leffahan pohjautuu tositarinaan.
 
Ehdottomasti yksi viimeisten kymmenen vuoden vahvimpia elokuvakokemuksia minulle. Palvon, jumaloin ja kumarran.