Media ja viihde ›

Ketkä aikovat tuon uuden kotimaisen Reijo Mäen romaaniin perustuvan elokuvan käydä katsastamassa?
Itse odotan jostain syystä tuolta aika paljon.
Paljon hyviä näyttelijöitä.

Kuulemma aika paska.

Eikös se ole Aleksi Mäkelän ohjaama? Hän ei ole tehnyt vielä yhtään hyvää elokuvaa... Toivottavasti nyt onnistuu, Mäen kirjat kun ovat parhaimmillaan mitä mainiointa viihdettä.

Eikös se ole Aleksi Mäkelän ohjaama? Hän ei ole tehnyt vielä yhtään hyvää elokuvaa... Toivottavasti nyt onnistuu, Mäen kirjat kun ovat parhaimmillaan mitä mainiointa viihdettä.
 
Onhan se. Ja muutenkin samaa jengiä on tuotantotiimissä mukana kuin hänen aiemmissaankin viritelmissä. Helena Ylänen kehui HS:n NYT-liitteessä ja antoi 5tähteä. Tapani Maskula yhden tähden. Empä taida jaksaa lähteä katsomaan. Vuokraan sitten dvd:n joskus myöhemmin.

Ei nämä ns. vakavat Suomifilmit koskaan ole mitään hyviä. Kehutaan vain kun on kotimaista. Nimestä tulee liikaa mieleen "Warez".

Mielenkiinto koko helvetin Varekseen on mennyt täysin, ja kokonaan Radio Cityn ansiosta; joka helvetin- ja jeesuksen välissä "näin tehtiin elokuvaa vares", vares sitä ja tätä. Voi helvetti.
 
Muutenkin Radio Cityn muodonmuutos itseään toistavaksi "Rokkia ja Sporttia"-jäteasemaksi on ollut uskomaton. Ainut hyvä asia on aamujen tymä kysymys-osio. No meni vähän ohi aiheen.

Helena Ylänen kehui HS:n NYT-liitteessä ja antoi 5tähteä. Tapani Maskula yhden tähden.
 
Ompa yllätys, onkohan se Maskula antanut ikinä muuta kuin yhden tähden? Vittumaisen näköinen mieskin, taitaa olla perusturkulainen.

Mikäs siinä, varmaankin aika perusleffa. Toisaalta harvemmin tuota harrastan niin saattaa jäädä jonkun toisen, kiinnostavamman leffan takia katsomatta.

Ompa yllätys, onkohan se Maskula antanut ikinä muuta kuin yhden tähden? Vittumaisen näköinen mieskin, taitaa olla perusturkulainen.
 
Ja antaa muuten aina yhden tähden joka jumalan leffalle, josta olettaa tulevan suositun.
Jollekin mielettömän vaikeatajuiselle tsekkiläisleffalle 70-luvulta ukko antaa sitten ties millä koukeroilla perustellen neljä-viisi tähteä.
Yleensä kannattaakin aina vilkaista leffa-arvostelut Turun Sanomista. Ne, missä on yksi tähti, on yleensä kaikkein katsottavimpia...
 
Ehkä tuon Vareksen voisi kyllä käydä uteliaisuuttaan katsomassa. Jännää kyllä, että elokuvaa ei tehty esimeerkiksi Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää-poliisista vaan vielä kertaluokkaa tuntemattomammasta Vareksesta.

Jännää kyllä, että elokuvaa ei tehty esimeerkiksi Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää-poliisista vaan vielä kertaluokkaa tuntemattomammasta Vareksesta.
 
Harjunpäitähän on jo filmattu jokunen, ihan hyvä että saadaan uusi hahmo kankaalle. Ja Harjunpään hahmosta ei Aleksi Mäkeläkään olisi saanut irti mitään vauhtirainaa. Semmoista poliisin elämäntuskaa että oksat pois.
 
Mutta ruotsalaiset on tässäkin meitä parempia. Komisario Beck-kirjoista on tehty lukuisia hyviä leffoja, suosittelen!

Harjunpäitähän on jo filmattu jokunen, ihan hyvä että saadaan uusi hahmo kankaalle. Ja Harjunpään hahmosta ei Aleksi Mäkeläkään olisi saanut irti mitään vauhtirainaa. Semmoista poliisin elämäntuskaa että oksat pois.
 
Mutta ruotsalaiset on tässäkin meitä parempia. Komisario Beck-kirjoista on tehty lukuisia hyviä leffoja, suosittelen!
 
No, onhan tuo toisaalta noinkin.
Myös tästä ruotsalaisten "suurimmasta" eli Henning Mankellin komisario Wallanderista on tehty näitä leffoja. Ihan OK. joskin aika vaativia katsottavia nekin.

Mutta ruotsalaiset on tässäkin meitä parempia.
 
Ruotsalaiset ovat tehneet monta loistavaa poliisi-/jännityssarjaa ja -elokuvaa. Kun vain muistaisi niiden nimiä... Valkoinen ritari oli yksi, Jan Guilloun kirjoittama, samoin tietysti Ulkoisen vaaran uhatessa, Guillouta sekin. Ja ne Wallanderit tietysti.

Milläköhän tapaa tämä eroaa noista edellisistä leffoista joissa on ollut samat näyttelijät?
 
Ei vois vähempää kiinnostaa mennä katsomaan kun Laura Malmivaaraa taas hässitään ja tissit vilahtaa. Siihen perään sitten Kari Hietalahti heittää sen yhden hyvän läpän joka jää leffan parhaaksi roolisuoritukseksi. Sen jälkeen luultavasti itse Vares Juha Veijonen kiroilee hyvin selkeällä artikuloinnilla jolloin Samuli Edelmanille ei jää muuta vaihtoehtoa kun keskustella hänen kanssaan yli-vakavasti pieniä raivonpurskahduksia välillä saaden. Uskoisin että tässä välissä saamme nähdä Laura Malmivaaran hanurin. Loppuun vielä kerran saamme nauraa Hietalahden kahden sekunnin loppuvitsille jonka jälkeen saamme nauttia lopputeksteistä.
 
Uskon että nuo koko ajan pauhaavat Radio Cityn mainoksetkin ovat parempaa viihdettä.

Ompa yllätys, onkohan se Maskula antanut ikinä muuta kuin yhden tähden? Vittumaisen näköinen mieskin, taitaa olla perusturkulainen.
 
Lueppa Maskulan arvosteluita. Ne on oikeesti hyviä ja jopa analyyttisia, samaa ei voi kovinkaan monen leffakriitikon hengetuotteista sanoa. Katso-lehteen arvosteluita kirjoittava Antti Linqvist antaa jokaiselle elokuvalle 4 tai 5 tähteä, oli sitten kuinka säälittävä viritys tahansa. Ja mitä siinä nyt Maskulaa mollaamaan henkilökohtaisella tasolla, vaikka eri mieltä olisikin.

10 euroa meni kankkulan kaivoon. Aivan pöyristyttävän umpisurkea elokuva. Ja vielä "toistaiseksi paras suomalainen viihde-elokuva" Nytin Helena Yläsen mukaan... pyh ja pah! Arvosanaksi annan 1/5. Ugh.

Tapani Maskulan arvosteluista ei ole mitään hyötyä, sillä jos jätkä antaa yhden tähden niin saa arvailla että onkohan tämä nyt helvetin hyvä elokuva, vai oikeasti huono. Maskula ei osaa arvostella toimintaelokuvia, joten potkut moiselle retardille.

No no, täällähän lynkataan näkemättä... itse pidän Mäkelän leffoista, aika harvinaisen onnistuneita suomalaisiksi...
 
Mäki kuuluu ehdottomiin suosikkeihini (ja myös lähes 8-kymppisen äitini)... tosin olen vähän jäävi, kun Reijo on hieman tuttu...
 
Melkoisen kauaksi on tultu Richard Hornanlinnasta:)
 
Sjöwall & Wahlöö on tosiaan tehnyt hyvää työtä ruatinpualella ja myös ne leffat on onnistuneita.
 
Harjunpää meidän vastine Beckille, poliisikirjat hyvää jatkumoa hard boiled osastolle, joka muuten on varsin kuollut genre.

Tapani Maskula on jumala, jolla on arvostelukykyä. Tarvittaessa mies on vieläpä aika ilkeä, kuten seuraavasta huomaamme...
 
Yksityisetsivä Vares
 
Urbaanit rikoselokuvat eivät ole koskaan istuneet luontevasti havumaisemaamme, sillä harvaan asutusta maastamme puuttuvat lajin ulkoiset tunnusmerkit, neonvaloissa kylpevät suurkaupungit, niissä tungeksivat ihmismassat ja laitakatujen pelottava pimeys. Niinpä kotimaisissa yritelmissä on jouduttu 1940-luvulta lähtien turvautumaan enemmän tai vähemmän keinotekoisiin temppuihin tai kulisseihin kun paatunutta pahuutta kylvetään sinne missä se ei oikeasti rehota.
 
Uskottavuusongelmilta ovat parhaiten välttyneet ne jännärit, jotka rajoittavat tapahtumansa selkeästi maalaisyhteisöön.
 
Yksityisetsivä Vares pyrkii muodikkaana toimintafilminä yhdistämään tarantinolaisen velmuilun kovaksikeitettyyn dekkariperinteeseen ja kansainvälistyvään suomalaisuuteen. Tässäkin keitoksessa on jo vähintään yksi sattuma liikaa, sillä amerikkalaismallista väkivaltakoneistoa ei saada toimivaksi luterilaisessa kulttuurissa pelkästään kerronnallisia elementtejä matkimalla. Esimerkiksi filmin roolihahmot tavan takaa valkokankaalle pysäyttävä esittelyteksti edustaa toisarvoista fraseologiaa, jonka mainosmaiset nokkeluudet katsoja hoksaisi muutenkin. Kun näitä tyhjäpäisiä profilointeja ("Oli hyvä aviomies ja kova poliisi. Myi sitten sielunsa paholaiselle. Koukussa rahaan ja seksiin. Kusessa omantuntonsa kanssa.") on mahdutettu mukaan peräti kymmenkunta jaoketta, niiden sepustelut katkaisevat joka kerta tarinan visuaalisen jännitteen ja juttu täytyy polkaista tuskaisesti käyntiin aina uudestaan.
 
Ohjaaja Aleksi Mäkelä on mieltynyt televisiosarjoista opittuun ilmaisuun, jossa vuorotellen seurataan eri henkilöiden puuhailuja omilla tahoillaan 10 - 15 sekuntia kestävissä pätkissä. Aihetta pilkkomalla saadaan simppeli juoni näyttämään muka kiihkeän monisäikeiseltä, mutta samalla tuhotaan myös elokuvan dramaturgista jatkuvuutta. Toisaalta tekeleen sisältö heti alkutilanteesta lähtien on silkkaa pajunköyttä, jonka syöttäminen ilman pakan sekoittamista voisi osoittautua vielä pahemmaksi virheeksi. Lähtökuopissa yksityisetsivä tutustuu armeijan kertausharjoituksissa sievään opettajattareen, joka umpirakastuneena on menossa avioon vankilassa istuvan kelmin kanssa. Ennen pitkää kolmikko loikkii lukuisten konnien kera Venäjän mafialta vohkittujen miljoonien jäljillä. Näin paksua luikuria ei aikuiskatsoja purematta niele.
 
Käsikirjoittaja Pekka Lehtosaari ja ohjaaja ovat toteutuksessa panostaneet paljon huvittavien roistojen varaan, joista karismaattisen Jari Halosen tulkitsema äkkipikainen Miesmann häkellyttää häiriytyneenä sadistina. Muilta osin filmin karkea roolijako noudattaa tusinaviihteen tavanomaisia kaavoja miesten rellestäessä retkuina, naisten taas flirttaillessa himokkaina vamppeina. Itse asiassa elokuvan pökkelö nimihenkilö Vares putoaa pois syntisestä seurapiiristä lähes idioottimaiseksi taustalla hiippailijaksi, joka silloin tällöin tarinan ratkaisevimmissa käänteissä muistetaan sentään taluttaa kameran eteen lausumaan paperisia repliikkejään.
 
Yksityisetsivä Vares on kauttaaltaan kehnoa, nuhruista, änkyttävää ja halvan makuista korvikeviihdettä aitojen jenkkirymistelyjen rinnalla. Sen vauhtijaksot supistuvat yhden poliisiauton kuperkeikkaan, aiheeseen olennaisesti liittyvistä tappeluista puolestaan puuttuu sähäkkä iskevyys ja väkivallasta verinen realistisuus. Näin laihoilla ja tylsillä tehosteilla kyttäfilmi pääsisi rapakon takana korkeintaan videolevitykseen. Vähitellen kaikki asetelman ainekset sulavat epämääräiseksi klimpiksi trooppisessa kaatosateessa, joka sekin vaikuttaa vain päälle liimatulta tavaramerkiltä ilman johdonmukaista tarkoitusta.
 
TAPANI MASKULA
 
dit. Joku moderaattori varmasti osaa editoida tämän pois jos ei tykkää, eikä kopipaaste sovi m.netin linjaan.

Kävin katsomassa ilman "liikaa hypetetty"- tai "se on kuitenkin ihan paska" -ennakkoluuloja ja löysin jopa ihan viihdyttäviä kohtauksia, vaikka jo puolivälin jälkeen elokuvateatterista alkoi valumaan väkeä pois.
 
Saattaa joitakuita ehkä ärsyttää mutta mielestäni Jasper Pääkkösen sivurooli on yksi parhaista suorituksista joita suomalaisissa leffoissa on ikinä nähty. Roolihenkilö ei ole kovin ihailtava mutta sitäkin persoonallisempi ja Pääkkönen todellakin näyttelee tämän _luonteen_. Mies alkaa pääsemään pikkuhiljaa siitä Salatut Elämät -kirouksestaan eroon - ainakin minun silmissäni.

Tuoreeltaan kävin katsomassa... Tahalliset tarantinomaisuudet lähinnä ärsyttivät ja Chydeniuksen (Kalle, elokuvan musiikin säveltäjä) sinänsä hienoa teemaa lähinnä ryöstöviljeltiin koko puolitoistatuntisen ajan kehittelyn yms. sijaan (suomalaisissa leffoissa on hyvin harvoin kunnon scorea ja näin jenkkityyliseen leffaan sellainen "jenkkityylinen score" olisi jopa sopinut).
 
Tarina ei ollut hääppöinen, mutta muutaman todella hyvän luonnenäyttelijän ja hahmon ansiosta jaksoin jopa katsoa loppuun saakka (tai ikäänkuin mä olisin mistään leffasta lähteny keskenkaiken pois, mä kun valitsenkin leffat lähinnä keston perusteilla että saa eniten vastinetta - minuuttia/euro - rahalle ;). Hissu Hietalahti, Samuli Edelmann sekä tää pääpahis jonka nimeä en juuri nyt muista ("Miesmann") olivat parhaimmillaan todella kipeää katsottavaa.
 
Olishan toi mennyt DVD:ltäkin.