Media ja viihde ›

On jokaisen tiedossa, että urheilu on raakaa peliä, jossa tanner tömisee ja aitaa kaatuu kun hevoset, tässä kohdin ihmiset, nai ja douppauksessakin konstit ovat monet anukseen työnnettävine pissapusseineen testaajien hämäämiseksi.
 
Tämä sääntöjen kiertäminen ja kieroilu koskee myös valintamenettelyä ja-systeemiä palloilulajien arvokisoihin pääsemiseksi, olympia-ja MM-tasolla, jossa kukin valtio ja kansakunta pelaa geologisen sijaintinsa sanelemassa karsintalohkossa, joiden voittajat etenevät suoraan lopputurnaukseen. Ongelma ja räikeä ristiriita piilekin vain siinä, että on olemassa suuri määrä maita, joilla ei tule olemaan tulevaisuudssa sen enempää kuin menneisyydessäkään mahdollisuutta saada kunniaa osallistua huipputason kansainvälisiin olympia, MM, ja EM-turnauksiin.Nyt olisi siis korkein aika panna kovia kokeneet sanat, kuten solidaarisuus, kansainvälinen yhteistyö, urheiluhenki, vapaus, veljeys, tasa-arvo, humaanisuus sekä puhdas urheilu käytäntöön, muuttamalla sanat teoiksi, ja saada kansainvälisten urheilu-ja palloluliittijen, KOK:n ja IAAF:n yksimielisellä hyväksynnällä ja allekirjoituksellä oma, koskaan julkistamaton ehdotukseni, että jokaisella maalla olisi käytännössä täysin realistinen, faktinen ja konkreettien mahdollisuus, eikä vain mahdollisuus, edes kerran nykyihmisen urheiluhistorian aikana osallistua jokaisen kansakunnan unelmia siivittävään täyttymyksenkaltaiseen tapahtumaan, jalkapallon MM-lopputurnaukseen.
 
Myönnän toki, että on urheiluhengenkin vastaista jaella mitän armopaloja ja antaa arvan ratkaista kulloisetkin lottovoiton saajat, jos taidot eivät pääsyä kisoihin edellytä. Lähtökohtaissti toki pelaamalla jokaisen joukkueen tulisi pääsylippunsa ansaita, ei armopaloilla. Eikä siitä toki kukaan itseään kunnioittava kansakunta kiitollinen varmasti olisikaan, että arpa yksin ratkaisisi lopputurnaukseen pääsijät, kuten nyt jatkuvasti itse asiassa on vallalla olevana menettelytapana ja systeeminä, sillä yksikään maa ei voi vaikuttaa mantieteelliseen asemaansa, jonka perusteella lohkojaot suoritetaan joko helppoihin tai vaikeisiin lohkoihin. Joillekin se on iäti koituva lohkoarvonnasta toiseen helvetiksi (Eurooppa, jossa kilpailu on äärettömän kovaa), ja toisille ikuiseksi autuudeksi ja paratiisiksi (AAsia ja Amerikka).
 
Eikö tämä jo yksin ole urheiluhenkeä, tasaveroisia ja yhdenmukaisia lähtökohtia vastaan sotiva argumentti ellei suorastaan eräänlaista geologista pissapussi-dopingia. jokaiselle maalle planeetallamme tulisi käytännössä taata 100% yhdenvertaiset lähtökohdat niiden maantieteellisetä sijainnnista ja asemasta riippumatta ja viime kädessä vaikka perustaa oma lohkonsa, johon kaikki ikuiset luuserit pääsisivät kilvoittelemaan realistisin mahdollisuuksin pääsystä MM-kisoiihin.

Ruotsi, Norja ja Tanska ovat osoittaneet jo kauan sitten, että täältä peräpohjolastakin mennään mm- ja em-kisoihin joka vuosi. Viimeisimpänä voisi mainita Latvian, joka on, tai jota pidetään Suomea heikompana jalkapallomaana.
 
Aika pienistä asioista se kisoihin meno ja jatkokarsintaan meno on kuitenkin kiinni. Ynnäilkääpä muutamien viime karsintojen pisteitä ja muistelkaa kuinka ottelut Suomen kohdalla päättyivät... "tosta olis tullu voitto ja tosta tasuri ni oltais päästy jatkokarsintaan". Tai kuka voisikaan unohtaa erään sateisen lokakuun illan 1997... Elikkä ei siinä tarvitse kuin hieman tuuria pelaamisen lisäksi niin kisoissa ollaan, joskus.
 
Muistanette, että Suomen "paras" jalkapallosaavutus on olympialaisten 4. sija.