Media ja viihde ›

Ennustusta (the Omen) en uskaltanut katsoa loppuun asti, ja se piinasi vielä vuosienkin päästä. Poltergeistillä oli samanlainen efekti (pellenuket on ihan hiton pelottavia...).

Pienenä kattelin elokuvaa nimeltä Se (It). Pelotti oikein kovasti.

Joskus nuorempana Jaws. Nykyään ei oikeastaan mikään kun kaikki on tullut jo nähtyä. Jos parhaimman valitsee niin sanotaan Janghwa, Hongryeon.

Elokuvan nimeä en tiedä/muista. Oli jokin vampyyrileffa. Siinä vampyyri lenteli avoimista ikkunoista naisten makuuhuoneisiin ja puri niitä kaulaan. Näin monta viikkoa, ehkä jopa kuukausia painajaisia kyseisestä elokuvasta:( Olisi pitänyt uskoa äitiä ja olla kattomatta, mutta uteliaana tyttönä kurkin oven raosta..

Manaaja ekalla kerralla, siinä oli vaan jotain aavemmaista. Nytkin hieman puistattaa sen näkeminen.

Pienenä kun kattoin Blob kakkosta. Saatana että hirvitti.

Evil Dead oli aikoinaan järkytys. Ja Manaaja.

It, Jaws, Shining..

Manaaja vei yöunet.

Evil Dead oli penskana se kauheista kauhein leffa. Mutta sitäkin enemmän pelotti tv-sarja Hiidenvirta.

Beyond

Twin Peaksin viimeset jaksot. Kääpiö tanssii jazzin tahdissa punaseksi verhotussa huoneessa ja Bob hyökkii millonmistäkin. Karmivaa.

Pienenä joku huumorilla höystetty Vampyyrielokuva, joka nyttemmin varmaan huvittaisi. Olise kauhiaa.

Manaaja ekalla kerralla. Nyt viimeksi oli vähän menettänyt kauhuaan. The Others tulee varmaankin kakkosena, Tosin tämän ikäisenä se pelottaa paljon enemmän kuin Manaaja.

Mutta sitäkin enemmän pelotti tv-sarja Hiidenvirta.
 
Oliks tää brittisarja, joen rannalla oli talo ja siellä oli hemmetisti nukkeja ja tietysti joku synkkä salaisuus? Joku jonka luultiin kuolleen ei ollutkaan kuollut?

Varmaankin The Ringiä katsoessa. Kun ensimmäisen kerran näki niiden uhrien venyneet naamat niin jännäkakka ei ollut kaukana.

Oliks tää brittisarja, joen rannalla oli talo ja siellä oli hemmetisti nukkeja ja tietysti joku synkkä salaisuus? Joku jonka luultiin kuolleen ei ollutkaan kuollut?
 
Just se. Tai muistaakseni norjalais/brittiläistä yhteistyötä. Tunnarissa vaappui nukke hiljaa pientä virtaa pitkin.
 
Myös kotimainen minisarja Painajainen pelotti pentuna perkuleesti. Oli katoavaa liftaajaa ja ruumista kaivossa.

Kävin joitain vuosia sitten katsomassa Manaajan leffateatterissa (näin sen ensimmäistä kertaa). Ei sinänsä pelottanut, mutta jotenkin ahdisti kyllä pirusti.

Myös kotimainen minisarja Painajainen pelotti pentuna perkuleesti. Oli katoavaa liftaajaa ja ruumista kaivossa.
 
Joo, tämä oli todella ahdistava, hyi hitto. Voi kun Suomessa tehtäisiin enemmän kauhua. Kuten Painajaisessakin, tuo suomalainen maisema ja kuvasto tekee tunnelman paljon vaikuttavammaksi.

Maissilapset, seuraavasta syystä:
 
Siskoni, joka katseli ko. leffoja jo ihan normaalisti teki reilukerhon tempun ja pakotti minut katsomaan tätä "mestariteosta" pitäen silmiäni auki. Tattis vaan, tuli vuosien traumat. Kun vihdoin uskalsin katsoa kauhuelokuvia, ne eivät vastanneet lainkaan niitä fiiliksiä joita olin saanut Maissilapsista. Tämä siis merkitsi, että olin ajatellut kauhut jo niin hirvittäviksi, että yksikään leffa ei oikein tuntunut enää miltään. Nykyään nuo enemmänkin naurattavat kun säpsähdyskohdat osaa aavistaa etukäteen. Japsileffat olisivat ihan jees, jos nekin vähän vähemmän toistaisivat itseään. Kuolleita peilissä. Juupa juu, duubi duu.