Media ja viihde ›

Nyt kun backstage -palstalla jo pohditaan m-netin omaa lehteä, niin pitäisiköhän miettiä (rock)musiikkilehtien tulevaisuutta noin yleisemmin. Seuraavassa enemmän kysymyksiä kuin ratkaisuehdotuksia:
 
Kirjojen ja lehtien kuolemaa on toitotettu jo ties kuinka kauan, mutta eihän noita mokomia näytä hengiltä saavan mitenkään; aina löytyy niitä uuninpankolla makaavia vastarannan kiiskiä, jotka haluavat tiirata kirjaimia näyttöpäätteen sijaan paperilta. Painettu sana ei varmasti katoa mihinkään vielä miespolviin, jos koskaan, sen verran sitkeähenkisiä pirulaisia nuo mokomat kehityksenvastustajat ovat. Mutta miten käy musiikkilehtien.
 
Tällä hetkellä näyttää suuntaus olevan se, että musiikkilehtiä aletaan yhä tiukemmin suunnata juuri tietylle kohderyhmälle: ”Yleislehtien” -kuten Soundi ja Rumba- oheen/lisäksi on tullut mm. metalliin erikoistuneita lehtiä (Hamara, Inferno tjsp., ilmestyyköhän Hamara enää?), Rytmi on muuttunut ilmeisesti lähinnä vanhempaan rokkiin suuntautuneeksi lehdeksi Q:n tyyliin (kuulopuhetta tämä, en nääs saanut ensimmäistä numeroa käsiini) siinä missä Rumba taas pyrkii olemaan todellakin ajankohtaislehti kirjoittaen mieluummin uusista tulokkaista kuin yli kolmekymppisten suosikeista. Blues News ja Soul Express ovat oman alansa erikoislehtiä, Colossus on erikoistunut progeen, onkohan hiphop/rap –porukalle omaa lehteä? Sue nyt on siinä rajalla onko se jotenkin erikoistunut (”rajumpaan” rokkiin) vai onko se ns. yleislehti. Ilmainen se ainakin on, joten siinä mielessä melkoinen poikkeus.
 
Nuo noin esimerkkeinä, muitakin lehtiä tietysti on. Onko suuntaus siis se, että lehtien lukijakunta määritellään jo tekovaiheessa entistä tarkemmin? Tehdään täsmälehteä tarkasti rajatulle porukalle ja muokataan sisältö just tätä tiettyä porukkaa silmällä pitäen? Onko monipuolisten musiikkilehtien aika ohi? Jos on, niin onko se lopultakaan huono juttu? Kuinka moni lukee Rumban tai Soundin kannesta kanteen? Hamaran tai Blues Newsin varmaan paljon useampi, luulen ma. Eikös kuluttaja saa paremmin vastinetta rahoilleen ostaessaan juuri omaan musiikkimakuunsa räätälöidyn lehden kuin ostaessaan jonkun mokoman yleisaikakauslehden jossa on juttua sekä Stray Catsista, John Lee Hookerista, Opethista että Erykah Badusta? Ei kai kukaan nyt noista kaikista ole kiinnostunut, eihän nyt sentään kukaan voi pitää sekä rockabillystä että metallista…
 
Käykö niin, että jos musiikkilehdet erikoistuvat liikaa ne samalla kannustavat lukijoitaan rajoittuneeseen musiikkimakuun? Vai onko lukijakunta niin valistunutta, että sen musiikkimakuun ei vaikuta lehtien tiukka genrejako? Onko tämä edes tulevaisuuden suuntaus, pitävätkö yleislehdet sittenkin pintansa? Voiko olla olemassa lehteä, joka järkevällä tavalla kattaa koko nykyisen populaarimusiikin (tai edes rock/popmusiikin) kentän?
 
Tarvitaanko musiikkilehtiä enää? Meillähän on netti. Levyarviot voi lukea vaikka allmusic.comista ja keikka-arviot m-netistä. Lehdestä näkee vain yhden toimittajan arvion, netistä voi lukea ties kuinka monen kuulijan hyvinkin erilaiset kokemukset samasta levystä/keikasta. Parhaimmillaan esim. tältä keskustelupalstalta saa lukea paljon asiantuntevampia ja ennen kaikkea aiheesta (eli musiikista) huomattavasti keskivertotoimittajaa innostuneempia tekstejä kuin rocklehdistä konsanaan. Ja jos jossain lehdessä on mielenkiintoinen/ärsyttävä juttu, niin johan sitä kohta kommentoidaan milloin milläkin keskustelupalstalla. Onko tässä enää syytä tuhlata rahojaan johonkin A4 –nivaskaan, kun parhaat palat siitä kuitenkin referoidaan netissä lähes reaaliajassa.
 
Toisaalta ihan oikeilla toimittajilla on –tai ainakin pitäisi olla- jonkinlaista tasoa, joten lehden ostaja tietää odottaa sisällöltä laatua, toisin kuin netin käyttäjä avatessaan jonkun keskustelupalstan ketjun. Sieltä saattaa silmille hypätä ties mitä oikein kirjoitus virheitä tai muuten päättömiä provosointeja ja trollauksia. Ja onhan lehti tietysti fyysisiltä ominaisuuksiltaan huomattavasti tietokoneen näyttöä miellyttävämpi kokonaisuus.
 
Nopeus on luonnollisesti netin suurin valtti lehtiin verrattuna. Edes päivittäin ilmestyvät sanomalehdet tai edes tv-uutiset eivät pärjää internetille tiedonvälityksen nopeudessa, saati sitten harvoin ilmestyvät lehdet.
 
Tämä tämmöisenä tajunnanvirtamaisena alustuksena, nyt loppui inspiraatio ja haen lisää viiniä…

Olipahan hieno kirjoitus
 
Kuinka moni lukee Rumban tai Soundin kannesta kanteen?
 
En minä ainakaan. Siinä on jo niin laajalti juttua eri musa tyyleistä. Esimerkkinä numero jossa oli Eminem tai Beastie Boys ja Velvet Revolver. Ja jälkimmäinen juttu tuli luettua kun toisen yli tuli hypättyä.
 
Eikös kuluttaja saa paremmin vastinetta rahoilleen ostaessaan juuri omaan musiikkimakuunsa räätälöidyn lehden kuin ostaessaan jonkun mokoman yleisaikakauslehden
 
Periaattessa kyllä. Ainakin yhdengenren lehdessä on enemmän kiinnostavaa asiaa...ainakin luulisin. Mutta sit on näitä moniruokavalioisia joille ei välttämättä pelkkä yhdengenrenlehti riitä. Eli siis kummatkin lehtilajit on tarpeellisia.
 
Tarvitaanko musiikkilehtiä enää? Meillähän on netti.
 
Kyllä tarvitaan!! Lehdestä lukeminen on aivan eri juttu ku lukea netistä. Siinä on ensinnäki "fiilistä" ja se on mun mielestä jotenki yksinkertasempaa kääntää sivua ku ettiä linkkiä seuraavalle sivulle...

Olipahan hieno kirjoitus
 
Long = progressive = bääd... Joku luki sen. Kiitos.

”Yleislehtien” -kuten Soundi ja Rumba- oheen/lisäksi on tullut mm. metalliin erikoistuneita lehtiä (Hamara, Inferno tjsp., ilmestyyköhän Hamara enää?), Rytmi on muuttunut ilmeisesti lähinnä vanhempaan rokkiin suuntautuneeksi lehdeksi Q:n tyyliin (kuulopuhetta tämä, en nääs saanut ensimmäistä numeroa käsiini) siinä missä Rumba taas pyrkii olemaan todellakin ajankohtaislehti kirjoittaen mieluummin uusista tulokkaista kuin yli kolmekymppisten suosikeista.
 
Rumba oy kustantaa nyt kolmea lehteä: hamara ja inferno ovat sulautuneet yhteen, ja tätä kutsutaan Infernoksi, Rytmi suuntautuu tosiaan Mojo/Uncut-tyyppisesti enemmänkin rockin historiaan ja Rumba keskittyy ajankohtaiseen rockiin.
 
Sue nyt on siinä rajalla onko se jotenkin erikoistunut (”rajumpaan” rokkiin) vai onko se ns. yleislehti. Ilmainen se ainakin on, joten siinä mielessä melkoinen poikkeus.
 
Eiköhän se ole lähinnä yleislehti (kattaen myös metallin)
 
Nuo noin esimerkkeinä, muitakin lehtiä tietysti on. Onko suuntaus siis se, että lehtien lukijakunta määritellään jo tekovaiheessa entistä tarkemmin? Tehdään täsmälehteä tarkasti rajatulle porukalle ja muokataan sisältö just tätä tiettyä porukkaa silmällä pitäen? Onko monipuolisten musiikkilehtien aika ohi? Jos on, niin onko se lopultakaan huono juttu?
 
Tuossa yllämainitussa rumba oy:n tapauksessa on järkevää jakaa kohderyhmät, koska esim. metalli tai jazz/blues on niin erikoistunutta kamaa, että asiantuntemusta kaikkien kattamiseen ei yhden levyn puitteissa tahdo löytyä. Toisaalta myöskään palstatilaa ei riitä kaikille tasapuolisesti. Siksi on fiksumpaa käsitellä erityyppisiä asioita eri lehdissä, jolloin kaikki saavat riittävästi tilaa.
 
Olet sinänsä kyllä oikeassa, mustakin se on vähän sääli (tosin metallista en ole kiinnostunut). Ulkomaisista lehdistä luen nykyään lähinnä Mojoa ja Uncutia ja joskus NME:tä. Edellisissä on vanha ja uusi sopivasti sekaisin ja Uncutissa lisäksi leffat ja NME on viehättävää ihan verbaalisista syistä.
 
Kuinka moni lukee Rumban tai Soundin kannesta kanteen?
 
Minä ;) Mä luen lehdet aina kannesta kanteen. Siksi mä oonkin aina auttamatta jäljessä musalehdissä...
 
Ei kai kukaan nyt noista kaikista ole kiinnostunut, eihän nyt sentään kukaan voi pitää sekä rockabillystä että metallista…
 
Eiköhän vaan löydy...
 
Käykö niin, että jos musiikkilehdet erikoistuvat liikaa ne samalla kannustavat lukijoitaan rajoittuneeseen musiikkimakuun? Vai onko lukijakunta niin valistunutta, että sen musiikkimakuun ei vaikuta lehtien tiukka genrejako? Onko tämä edes tulevaisuuden suuntaus, pitävätkö yleislehdet sittenkin pintansa? Voiko olla olemassa lehteä, joka järkevällä tavalla kattaa koko nykyisen populaarimusiikin (tai edes rock/popmusiikin) kentän?
 
Saattaapi olla, mutta jos tyyppi on innokas musiikkidiggari, niin eiköhän se hanki useamman lehden. Jos lehti käsittelee ihan kaikkea, niin kyllähän sen lukeminen menee vähän selaamiseksi. Itseäni siis metalli ei kiinnosta, joten mulla on ehkä vähän helpompi tilanne kuin sellaisella, joka on siitä kiinnnostunut.
 
Tarvitaanko musiikkilehtiä enää? Meillähän on netti. Levyarviot voi lukea vaikka allmusic.comista ja keikka-arviot m-netistä. Lehdestä näkee vain yhden toimittajan arvion, netistä voi lukea ties kuinka monen kuulijan hyvinkin erilaiset kokemukset samasta levystä/keikasta. Parhaimmillaan esim. tältä keskustelupalstalta saa lukea paljon asiantuntevampia ja ennen kaikkea aiheesta (eli musiikista) huomattavasti keskivertotoimittajaa innostuneempia tekstejä kuin rocklehdistä konsanaan.
 
Molempi parempi. Mä en jaksa kauheasti lukea pitkiä juttuja ruudulta. Tarpeen tullen on kuitenkin käytettävissä netti, josta voi katsoa muitä näkökulmia. Itse esimerkiksi usein katson muiden arvosteluita samasta levystä kirjoitettuani itse arvion ja lähetettyäni sen.
 
Ja jos jossain lehdessä on mielenkiintoinen/ärsyttävä juttu, niin johan sitä kohta kommentoidaan milloin milläkin keskustelupalstalla.
 
Useimmiten vääristyneessä muodossa ja asiayhteydestä irroitettuna.
 
Toisaalta ihan oikeilla toimittajilla on –tai ainakin pitäisi olla- jonkinlaista tasoa, joten lehden ostaja tietää odottaa sisällöltä laatua, toisin kuin netin käyttäjä avatessaan jonkun keskustelupalstan ketjun. Sieltä saattaa silmille hypätä ties mitä oikein kirjoitus virheitä tai muuten päättömiä provosointeja ja trollauksia. Ja onhan lehti tietysti fyysisiltä ominaisuuksiltaan huomattavasti tietokoneen näyttöä miellyttävämpi kokonaisuus.
 
Aivan.
 
Nopeus on luonnollisesti netin suurin valtti lehtiin verrattuna. Edes päivittäin ilmestyvät sanomalehdet tai edes tv-uutiset eivät pärjää internetille tiedonvälityksen nopeudessa, saati sitten harvoin ilmestyvät lehdet.
 
Tää onkin netin paras puoli.
 
Hyvä kirjoitus, saat plussan!

Tuossa yllämainitussa rumba oy:n tapauksessa on järkevää jakaa kohderyhmät, koska esim. metalli tai jazz/blues on niin erikoistunutta kamaa, että asiantuntemusta kaikkien kattamiseen ei yhden levyn puitteissa tahdo löytyä. Toisaalta myöskään palstatilaa ei riitä kaikille tasapuolisesti. Siksi on fiksumpaa käsitellä erityyppisiä asioita eri lehdissä, jolloin kaikki saavat riittävästi tilaa.
 
Kyllä minäkin alan kallistua sille linjalle, että erikoistuminen on tarpeen. Vielä n. 10 vuotta sitten ostin -ja osittain jopa luin- joka ainoan Soundin ja Rumban ja vielä aika ajoin Rytminkin. Sitten alkoi kuitenkin innostus hiipumaan, koska en ollut tyytyväinen sisältöön. Ensin lopetin pikkuhiljaa Rumban lukemisen (paitsi asiasisällön niin myös liian pahaksi äityneen sisäpiirihuumorin takia) ja nyt olen sitten tänä vuonna päässyt ilmeisesti eroon myös Soundista. Reilu 20 vuotta kestänyt suhde on enemmän tai vähemmän päättynyt. Näiden tilalle on tullut Blues News. Siinä ei juuri rokista puhuta, joten jos tuo uusittu Rytmi ei miellytä, niin taidan jäädä rokkihommissa ihan pelkän netin varaan.
 
Vika ei ole välttämättä Soundissa eikä Rumbassa, vaan siinä, että minä en jaksa enää kiinnostua uudesta rockmusiikista kuin poikkeustapauksissa (esim. 20 miles ja White Stripes, jotka nekin molemmat ammentavat inspiraationsa menneisyydestä). Nyt kun useat noiden lehtien toimittajista alkavat olla jo itseäni nuorempaa sukupolvea, niin onhan se selvä, että kiinnostuksen kohteet eivät ole samat. Olisihan se aika järjetöntä, jos rockin ajankohtaislehdessä puhuttaisiin pelkästään 80-luvun hittilevyistä...
 
Itse kuitenkin kuulun tuohon uuninpankolla makailevien jäärien luokkaan, eli haluaisin ehdottomasti lukea musiikkijuttuja ihan oikeasta lehdestä. Lehti kuitenkin säilyy ja sitä voi lukea vielä vuosienkin kuluttua. Minullakin on helkkari varastot täynnä iankaikkisen vanhoja rocklehtiä ja tasaisin väliajoin niitä vaan tulee luettua.
 
Tilanteeni on hankala: Musiikkimakuni on liian laaja yhteen tai kahteen erikoistuneeseen lehteen, mutta liian vanhanaikainen yleislehteen. Vaihtoehdoksi jää siis netti ja ET -lehti...

Näiden tilalle on tullut Blues News. Siinä ei juuri rokista puhuta, joten jos tuo uusittu Rytmi ei miellytä, niin taidan jäädä rokkihommissa ihan pelkän netin varaan.
 
Tiedoksi muuten, että tuo eka uusittu Rytmi myytiin loppuun viikossa, joten sitä ei kannata etsiä. Seuraava tule 21. 10.
 
Vika ei ole välttämättä Soundissa eikä Rumbassa, vaan siinä, että minä en jaksa enää kiinnostua uudesta rockmusiikista kuin poikkeustapauksissa (esim. 20 miles ja White Stripes, jotka nekin molemmat ammentavat inspiraationsa menneisyydestä). Nyt kun useat noiden lehtien toimittajista alkavat olla jo itseäni nuorempaa sukupolvea, niin onhan se selvä, että kiinnostuksen kohteet eivät ole samat. Olisihan se aika järjetöntä, jos rockin ajankohtaislehdessä puhuttaisiin pelkästään 80-luvun hittilevyistä...
 
Tottakai. Luullakseni tämä ajatus on nimenomaan taustalla tuossa Rytmin uudessa linjassa. Tulevaisuus saattaakin olla sellaisten lehtien, jotka ovat suhteellisen laaja-alaisia juuri sen vuoksi, että rockin kuuntelijat vanhentuvat ja toisaalta he haluavat lukea vanhasta musiikista, mutta kuitenkin olla jotenkuten selvillä myös uusista virtauksista. Siksipä Mojo on esimerkiksi niin suosittu. Itse olen kyllä vielä vanhanakin (42 v.) kiinnostunut uusista bändeistä, joten luen useampaa lehteä. Itse asiassa kun miettii, niin Soundi taisi olla ihan alkuaikoinaan Musan tavoin olla vähän tuontapainen lehti...nykysoundissa mua taas ei kiinnosta suomirockin suuri osuus ja metallijutut, ne kun eivät mua musiikinlajeina yleisesti ottaen kiinnosta.
 
Itse kuitenkin kuulun tuohon uuninpankolla makailevien jäärien luokkaan, eli haluaisin ehdottomasti lukea musiikkijuttuja ihan oikeasta lehdestä. Lehti kuitenkin säilyy ja sitä voi lukea vielä vuosienkin kuluttua. Minullakin on helkkari varastot täynnä iankaikkisen vanhoja rocklehtiä ja tasaisin väliajoin niitä vaan tulee luettua.
 
Mulla tuli muutossa hävitettyä vanhat arkistot enkä enää säilytä kuin Mojot, Uncutit ja fanzinet. Toisaalta vielä lukemattomia lehtiä on varmaan metrinen pino.
 
Tilanteeni on hankala: Musiikkimakuni on liian laaja yhteen tai kahteen erikoistuneeseen lehteen, mutta liian vanhanaikainen yleislehteen. Vaihtoehdoksi jää siis netti ja ET -lehti...
 
No, kuulostat aika Mojo/Uncut/Rytmi-kohderyhmältä ;)
 
Puhun nyt vaan näistä Helssinkin lehdistä siksi, että tunnen ne. Siksi kotiinpäinveto ;)

No, kuulostat aika Mojo/Uncut/Rytmi-kohderyhmältä ;)
 
Näinhän se taitaa olla. Mutta miksi ihmeessä se tuntuu minusta jotenkin nololta... No, minkäs sille voi, että "aina" kun kuulen uutta musiikkia niin ensimmäinen ajatus on "taas on keksitty lisää ruutia, ennen se tehtiin vaan paremmin". Kauhea asenne, olen vihoviimeinen pysähtyneisyyden ajan mannekiini. Mutta se on nyt näin. Onneksi ei tarvitse olla kiinnostunut kaikesta.
 
Näinköhän sait markkinoitua Rytmin taas uudelle uhrille...

Näinhän se taitaa olla. Mutta miksi ihmeessä se tuntuu minusta jotenkin nololta... No, minkäs sille voi, että "aina" kun kuulen uutta musiikkia niin ensimmäinen ajatus on "taas on keksitty lisää ruutia, ennen se tehtiin vaan paremmin". Kauhea asenne, olen vihoviimeinen pysähtyneisyyden ajan mannekiini. Mutta se on nyt näin. Onneksi ei tarvitse olla kiinnostunut kaikesta.
 
Näinköhän sait markkinoitua Rytmin taas uudelle uhrille...
 
Pah, pääasia että harrastaa musiikkia aktiivisesti. Se on miljoona kertaa parempaa kuin että kuuntelee jotain vain siksi, että kaveri kuuntelee tms. Pihkura, alkoi kuulostamaan tosiaan markkinapuheelta, mutta kun en osaa puhua Soundinkaan puolesta kun siihen ei ole ollut oikein suhdetta viimeiseen kymmeneen vuoteen. Ei kyllä ollut tarkoitus eikä mulla ole mitään tekemistä lehden markkinoinnin kanssa. Mää vaan kirjoitan siihen ;)
 
Edit. pannaan vielä mainoskatkon päätteeksi pari linkkiä:
 
Uncut on mun suosikki. Siinä on musaa ja leffoja sekaisin ja hyvät kansiromput:
 
http://www.uncut.net/
 
Mojo on silkkaa rockia, mun makuun välillä vähän liiankin konservatiivisesti, mutta hyvin kirjoitettu ja toisinaan hyviä kansiromppuja:
 
http://www.mojo4music.com/
 
Rytmin alustava kotisivu on täällä:
 
http://www.rytmi.com/
 
Täällä voi tutustua Rumban nykylinjaan - sivulla on pdf-fileinä vähän vanhempia Rumbia...
 
http://virtual23.nebula.fi/~rumbafi/arkisto.html
 
Allekirjoituksessa olevasta linkistä löytyy lisää linkkejä musiikkilehtiin...

Allekirjoituksessa olevasta linkistä löytyy lisää linkkejä musiikkilehtiin...
 
Off-topiciksi menee taas, mutta menköön. Tämä löytyi noista linkeistä ja on oikein mainio:
 
http://www.chthonicionic.net/bile/
 
EDIT: Toivottavasti tämä säilyy:
http://www.rytmi.com/sisaltoarkisto.html

EDIT: Toivottavasti tämä säilyy:
http://www.rytmi.com/sisaltoarkisto.html
 
Joo, en osaa kyllä sanoa asiasta mitään, mutta toivotaan.

Helsinkiläisen ilmaisjakelulehden Tuhman pdf-arkisto löytyy näköjään täältä:
 
http://www.tuhma.info/1.0/php/festazine.php

Eiköhän lehdet säily ikuisesti. Ei sitä paskallakaan viitsi monitoria kytätä. Tai sohvalla makaillessa.

Eiköhän lehdet säily ikuisesti.
 
Mutta se sisältö? Onko erikoistuminen kaikkien mielestä tulevaisuuden kuva ja jos on niin onko se hyvä vai huono asia?

Lisäänpä tänne eräässä toisessa ketjussa vuodattamani stoorin Soundi-lehdestä. Mielipiteeni eivät ole muuttuneet miksikään:
 
Ja nyt sitä offtopicia kun Jamppaa sieppaa: Muutenkin rassaa tuo Soundin linja. Vaihtaisivat aiheeksi vaikka Suomen suurin suomimetallilehti. Joka lehdessä tuntuu olevan samat bändit. Eipä tuo Kotiteollisuuskaan monesti ole poissaolollaan loistanut. Yhdessä vaiheessa oli jonkin sortin rap-buumi. Piti haastatella jokainen valkoinen rap-artisti ja Eminemistäkin taisi olla useamman sivun takasivujuttu. Uusimman numeron kannessa suurella The Rasmus, HIM, Children of Bodom. Äkkiseltään luulis vilkuilevan Suosikin kantta. Kiinnostus lehteä kohtaan on kyllä laskenut eksponentiaalisesti sitten 90-luvun puolivälin. Olen kyllä avoimesti nämä samat saarnat pitänyt joka kerta, kun joku nälkäpalkalla työskentelevä, osa-aikainen, 3. vuoden AMK-opiskelija yrittää rautakanki peräpeilissä mulle näitä paskalehtiä myydä.

Olisi kyllä mukava kun Suomessakin olisi jokin ex-soundin kaltainen kiinnostava ROCK-lehti. Kyllä noita samoja HIMejä ja Rasmuksia saa lukea joka rööristä. Bodomillekin varmasti löytyy jokin toinen kanava. Eikun ainiin, Alexi Laiho ja Bodom onkin olleet viimeiset 5v Soundin vuosiäänestyksessä kärkisijoilla. Paskaakos sitä lukijoita pettämään kun tietää mistä tekstistä se leipä helpoiten irtoaa. Kehittäisivät jonkin visailun, jossa keksittäisiin 70-luvun suurimmalle rock-lehdelle uusi slogan. Itsellä olisi Zappamainen ehdotus: "We're Only In It For The Money", ja se taatusti kiteyttäisi taakseen koko nyky-soundin ideologian, joka kyllä pikkaisen sotii sitä vuosikymmenien takaista, rock'n'roll-henkistä, do-it-yourself -asennetta vastaan. Paskaaks tässä jauhamaan. En minä tiedä mitä tässä valitan, mua kiinnosta enää mikään..

Lisäänpä tänne eräässä toisessa ketjussa vuodattamani stoorin Soundi-lehdestä. Mielipiteeni eivät ole muuttuneet miksikään:
 
Mitä susta rock-lehteen kuuluu? Mitä on rock?

Jos nyt Soundista puhutaan, niin itseäni ovat tämän vuosituhannen lehdissä kiinnostaneet eniten Pekka Laineen ja Esa Kuloniemen palstat. Molemmat ovat kirjoittaneet erittäin asiantuntevia ja ennen kaikkea monipuolisia ja persoonallisia juttuja niin uudesta kuin vanhastakin musiikista. Ja enimmäkseen ilman kyynistä besserwisser -asennetta, jolla valitettavan monet nuoremmat toimittajat diivailevat.
 
Ei sillä etteikö kyynisyys ja silkka vittuilukin olisi välillä ihan paikallaan, jos sen osaa tehdä hyvin, kuten nyt vaikka Samuli Knuuti parhaimmillaan.
 
Musiikkilehdissä pitäisikin olla enemmän kolumneja, esseitä, pakinoita ynnä muita syvällisiä analyysejä. Musiikkilehti voisi olla paljon muutakin kuin artistin uuden levyn markkinointikanava.

Lisätään nyt tämmönenkin jonkun mielipide aiheeseen.
 
http://www.radiohelsinki.fi/phorum/read.php?f=38&i=1039&t=1039

Musiikkilehdissä pitäisikin olla enemmän kolumneja, esseitä, pakinoita ynnä muita syvällisiä analyysejä. Musiikkilehti voisi olla paljon muutakin kuin artistin uuden levyn markkinointikanava.
 
Eikös niitä kolumneja nykyään jo ole aika paljon? Ainakin jos vertaa englantilaisiin musiikkilehtiin, niin niitä on melkeinpä enemmän. Soundissa on nuo mainitsemasi, Rumbassa Pääkirjoitus, Samuli Knuutin/Maria Mustosen-kolumni ja Pennasen listakolumni ja live-sivuilla oheispakinat ja Rytmissä Markku Halmeen kolumni. Eri asia on tietenkin se, onko nämä kolumnit ja pakinat a) hyviä b) syvällisiä. Esseet kuuluvat varmaan enemmänkin sitten populaarikulttuurin tutkimukseen, jolla on omat kanavansa.
 
Mitä tulee markkinointiin, se on aina monipiippuinen juttu. Jos vaikka Anssi Kela julkaisee uuden levyn ja toimittaja menee haastattelemaan häntä, uusi levy on aika luontainen puheenaihe, ainakin jos lehti on jollakin tavoin ajankohtaislehti eikä suuntautunut ns. retrosti. Jos toimittaja ei kysyisi mitään uudesta levystä, artisti voisi olla jopa pettynyt - artisti kun yleensä haluaa intoilla uusista mieluummin kuin vanhoista asioista. Sitten taas esim. Rumbassa melkein suurin osa haastatteluista on ns. tutustumishaastatteluja, joissa uusi bändi halutaan esitellä - silloin yritetään antaa lukijalle jonkinlainen mielikuva bändin musiikista ja persoonallisuudesta.
 
Näistäkin asioista huolimatta voi tietenkin tehdä jutun, jossa kerrotaan bändin/artistin uusimmista kuulumisista lehdistötiedotetta syvemmin ja kiinnostavammin. Se ei aina ole helppoa, mutta hyvä tavoite joka tapauksessa.
 
Ps. En tiedä Rytmin "pelastamisesta" niin mitään. Ehkäpä Janne osaa sanoa siitä jotain.

Eikös niitä kolumneja nykyään jo ole aika paljon?
 
Onhan niitä, mutta pitäisikin olla enemmän ja pitempiä ja paksumpia... Vähän niinkos Nick Hornbyn 31 biisiä -kirjan tavoin. Huom: Siis vähän tuohon tyyliin, tuo kirja oli minulle jostain syystä melkoinen pettymys, koska Hornbyn ns. analyysit olivat kuitenkin aika pinnallisia ehkä juuri liiallisen lyhyyden takia.

Onhan niitä, mutta pitäisikin olla enemmän ja pitempiä ja paksumpia... Vähän niinkos Nick Hornbyn 31 biisiä -kirjan tavoin. Huom: Siis vähän tuohon tyyliin, tuo kirja oli minulle jostain syystä melkoinen pettymys, koska Hornbyn ns. analyysit olivat kuitenkin aika pinnallisia ehkä juuri liiallisen lyhyyden takia.
 
Nuo ovat kyllä jo esseitä...eikä juuri millään lehdellä ole tilaa julkaista sellaisia ainakaan säännöllisesti, ellei nyt kirjoittaja ole joku legenda.