Media ja viihde ›

Mitäs mieltä ihmiset on ylipäätään maamme suurimmasta peli-lehdestä, lukijoita varmasti m.netistäkin löytyy pilvin pimein?
 
Itse muistan lehden elävästi jo ala-aste ajoilta. Esimerkiski DOOMII:n arvostelun repäisevä 'tuusannuuskamuikkunen' otsikko on jäänyt todella elävästi mieleen. DOOM! DOOM! DOOM! taisi olla ykkös duumin vastaava otsikko, vähintään yhtä hyvä.
 
Elävästi muistuu mieleen myös lehden ensimmäinen iso muutos, taisi olla vuoden '98 tai '99 kieppeillä, kun lehti muuttui kiiltopaperiksi. Toinen iso muutos tuli kun konsolit hyppäsivät perinteisen pc-lehden sivuille. Viime numeron tuttuun tapaan lähikaupasta ostaessani olivat ne perkeleet menneet muuttamaan arvostelun ulkonäköä vielä lisää - tutut ja turvalliset hyvää - huonoa ruudut ovat muuttuneet. Lisäksi oikeassa ylänurkassa väijyneet pelin tiedot laitteistovaatimuksineen ovat muuttaneen alanurkkaan.
 
Mutta se nostalgian humusta. Nnirvin legendaarisista kolumneista ja tyylistä jokaisella on varmasti omat mielipiteensä. Lehden ydintoimittajat ovat pyörineet kuvioissa jo pitkään ja ovat kukin varsin mielenkiintoisia persoonia. Omasta mielestäni lehti kaipaisi kuitenkin pikaisen piristysruiskeen, sillä peliarvosteluihin on viime aikoina eksynyt paljon luvalla sanoen huonoja ja epäinformatiivisia arvosteluita. Huonolla en missään nimessä tarkoita 'vääriä' pisteitä tms. Lueskelkaas vaikkapa tämän kuun numeron Sami Airaksisen arvostelut - joita on monta. Ei näin.
 
Mutta se mun mielipiteistä. Sana on vapaa.
 
EDIT: korjataas siltä osin, että Airaksinen on syytön. Sekoitin jostain syystä nimiä.

Jaa-a. Taisihan tuo meille tulla jonkun aikaa 90-luvun alkupuolella...

Mitäs mieltä ihmiset on ylipäätään maamme suurimmasta peli-lehdestä, lukijoita varmasti m.netistäkin löytyy pilvin pimein? (---) Elävästi muistuu mieleen myös lehden ensimmäinen iso muutos, taisi olla vuoden '98 tai '99 kieppeillä, kun lehti muuttui kiiltopaperiksi. Toinen iso muutos tuli kun konsolit hyppäsivät perinteisen pc-lehden sivuille.
 
Minäkin koin nämä evoluutionvaiheet. Lehteä luin aktiivisesti vuodesta 1998 alkaen, en pelaamisen takia, vaan koska jutut olivat hyviä ja halusin tietää mystisestä pelimaailmasta. Olenkohan ainoa, joka ei pelaa tietokonetta/pelikonsolia ja silti luki aihetta käsittelevää lehteä? Lehden tilaaminen loppui kuitenkin 2002 paikkeilla, kun en laiskana jaksanut sitä uudistaa. Hyvä lehtihän Pelit oli, Akkarin ja Hesarin ohella yksi suosikeistani.
 
Mutta se nostalgian humusta. Nnirvin legendaarisista kolumneista ja tyylistä jokaisella on varmasti omat mielipiteensä. Lehden ydintoimittajat ovat pyörineet kuvioissa jo pitkään ja ovat kukin varsin mielenkiintoisia persoonia.
 
Nnirvin nykyisistä kolumneista en tiedä (ilmeisesti hän on yhä siis mukana, hyvä hyvä), mutta vanhoista pidin kyllä. Jos kohta ne olivat kieliopillisesti välillä kummallisia ja joskus tuntui, ettei miehen (vaiko hevosen) jutuissa ollut päätä eikä häntää, ainakin niissä oli suurimmaksi osaksi asiaa ja huumoria. Herran kirjoitustyylistähän kaikki tuskin pitivät/pitävät; minuun se iski, onhan se vähän samanlaista kuin omat kirjoitukseni.
 
Omasta mielestäni lehti kaipaisi kuitenkin pikaisen piristysruiskeen, sillä peliarvosteluihin on viime aikoina...
 
Tähän en voi oikein sanoa mitään, koska en ole lehteä lukenut kolmeen vuoteen. Pelitin valtteinahan ovat, minun kohdallani ainakin, olleet juuri asialliset ja informatiiviset arvostelut (vrt. Suomen PC Gamer, jonka kerran ostin vertailun vuoksi). Joten on ikävää, jos taso on alkanut laskea, ei minun vaan lehteä yhä lukevien vuoksi. Jos muistan etsiä käsiini jonkun uusimmista numeroista, pitääkin käydä lehti huolella läpi.

Luin aikoinaan aktiivisesti. Siis silloin, kun se aloitti ilmestymisensä ja monta vuotta sen jälkeenkin. Muistan tuon Doom arvostelunkin vielä hyvin. Taisin olla silloin työharjoittelussa paikassa, jossa oli hyvä nettiyhteys ja imaisin siellä viimeisenä päivänä tuon Doom I:n, joka siis taisi mahtua parille disketille. En tiennyt kyseistä pelistä juuri mitään, paitsi että sitä oli kovasti etukäteen hehkutettu. Sitten tulin kotiin ja postilaatikossa oli Pelit-lehti, jossa oli siis tuo kuuluisa Doomin arvostelu, taisi saada 98 pistettä. Piti aika vauhdikkaasti siirtyä asentelemaan peliä omallekin koneelle.
 
Nykyää ei oikein jaksa enää lukea kyseistä opusta, tai en ole jaksanut enää moneen vuoteen. Joskus tulee kaupassa nopeasti silmäiltyä, että onko ilmestynyt mitään kovia pelejä mutta siihen se jää.

Oli hyvä lehti. Sain joskus vuonna miekka ja kypärä kaverilta lahjaksi kaikki siihen mennessä ilmestyneet lehdet, kun se ei niitä enää tarvinnut. Siitä lähtien olenkin sitten aika ahkera irtonumero-ostaja ollut, vaikkakin nykyään ehkä vain enemmän tavan vuoksi.
 
Ovathan nuo pelit ja ko. kulttuuri noista ajoista muuttuneet, joten onhan se selvää, että niin sitä muuttuu arvostelutkin. Silti noissa entisajan (pre-kiiltokuvapaperi) lehdissä oli jotenkin viihdyttävämpiä ja informatiivisempia juttuja. Eihän se toisaalta toimituksen vika ole, jos koko pelibisnes on muuttunut muovoseksi ja pliisuksi, mutta silti... Ehkä se tosiaan heijastuu siinä, että nykyään pelit tulee aika paljon smasta muotista. Ah, kunpa 3D -kiihdytystä ei olisi koskaan keksittykään...
 
Jossain kolumnissaan Niko Nirvi mainitsi saaneensa joskun äidinkielestä koulussa vitosen. Väitteen kyllä uskoo, kun katsoo miehen tekstiä. Semmosia ihme lauseita, joista ei saa sitten mitään tolkkua. Kolumnien aiheetkin tuntuu kiertelevän samaa ympyrää. Eipä silti, joskus niihin lauseisiin on kyllä satu ihan hyvää läppää, ja arvostelijana mies on ihan hyvä. Saisivat kyllä sen Ahosen heivat vittuun koko lehdestä.

Jossain kolumnissaan Niko Nirvi mainitsi saaneensa joskun äidinkielestä koulussa vitosen. Väitteen kyllä uskoo, kun katsoo miehen tekstiä. Semmosia ihme lauseita, joista ei saa sitten mitään tolkkua. Kolumnien aiheetkin tuntuu kiertelevän samaa ympyrää
 
HOh.... NNirvin palstaa olen fanittanut alusta asti. Liikunko sitten niin samoilla alltopituuksilla, mutta kyllä minä tajuan. Ainakin suurimman osan. Ja vitut mikään henkilökultti, en katso sitä ylöspäin paljoakaan.

helvetin kallis lehti.. sen takia ei tuu luettua.

HOh.... NNirvin palstaa olen fanittanut alusta asti. Liikunko sitten niin samoilla alltopituuksilla, mutta kyllä minä tajuan. Ainakin suurimman osan. Ja vitut mikään henkilökultti, en katso sitä ylöspäin paljoakaan.
 
Joo, en minä sillä. Hyviä juttujahan kaverilta tulee _huolimatta_ mainitsemistani seikoista. Se kertoo jo jotain.

Vuodesta -94 lähtien on tullut tilattua, sitä ennen lainasin kaverilta. Joskus tuli luettua kaikki lehdet tarkasti kannesta kanteen, nykyään lähinnä selailen lehden kerran läpi ja se on siinä. Pitäisi peruuttaa koko tilaus, kun ei enää nuo pelit jaksa ihan samalla lailla kiinnostaa..

Lehti tuli minulle vuosina 1997-2001, mutta luin sitä irtonumeroina ja kaverilla jo vuodesta 1992 alkaen. Parhaimmillaan lehti oli mielestäni 1992-1998, mutta sen jälkeen suunta oli alaspäin. Muutaman irtonumeron olen tässä viime vuosina ostanut ja ihan hyvältä se jälleen vaikuttaa.
 
Mieleen on jäänyt lähinnä Duke Nukem 3D:een ja F1GP2 arvostelut vuodelta 1996.

Kyllähän sitä on tullut menneinä vuosina luettuna. Etenkin Nnirvin arvostelut ja kolumnit ovat jääneet mielen ja varsinkin yksi Pelaa ja Lue- juttu, jossa "von Nirvi" ja "Kaizunovski" ottivat yhteen jonkin vuoropohjasen strategiapelin merkeissä. En ole varmaan ikinä nauranu niin paljon kuin luin sitä.

Joskus 90-luvulla tilasin ja lehti oli parhautta. Nnirvi, Wexteen, Kyöpelit, hyvät arvostelut, muutamat juttusarjat (kuten yllä mainittu "von Nnirvi vs. Kaizunovski") ja myöhemmin tullut erinomainen nettikeskustelu. Konsolien mukaan ottaminen oli lopun alkua ja muistaakseni seuraavana vuonna jätin tilauksen uusimatta, koska mielestäni lehti ei antanut minulle enää samaa lukuiloa. Toisaalta pelaaminenkin on jäänyt vähemmälle sitten nuoruusvuosien. Joskus käyn kirjastossa lukemassa, mutta ei se ole enää sama.

Vuonna 96

Tuli luettua varsin aktiivisesti mainioiden kirjoittajien ja kiinnostavien pelien vuoksi. Konsolipelit ei kuitenkaan kiinnosta ja siksi nykyään tulee ostettua lähinnä silloin kun on joku ehdottoman mielenkiintoinen peli arvostelussa. En ole kuitenkaan seurannut peliasioita kovin aktiivisesti viime aikoina, kun pelaamaan ei ole niin ehtinyt...ehkä joskus myöhemmin. Mulle konsolipelien mukaan ottaminen samaan lehteen oli ja on ongelma - miksi ostaa kallista lehteä, jos suuri osa sitä käsittelee pelejä, joita en aio pelata?

muutamat juttusarjat (kuten yllä mainittu "von Nnirvi vs. Kaizunovski")
 
mm. Steel Panthers vuoropäiväkirja. Loistavaa..

On tilattu jo kymmenen vuotta ainakin, ihan Amiga-ajoista asti.
Silloinhan eniten pelailinkin.
 
Itsekin tykkäsin kun tuli kiiltopaperi, oikein hyvä ratkaisu.
 
Nykyään silti tuo arvosteluhomma on jotenkin vaisua. Eniten kiinnostaa juuri jääkiekkopelit, ja mielestäni viimeisinä vuosina kiekkopelien arvostelut ovat aika kuraa. Sieltä ei löydy sitä informaatiota mitä pelistä haluaisi tietää. Ihan kuin elokuvasta tehtäisiin referaatti, jossa käsitellään muutama epäoleellinen asia ja vain pari oleellista.
 
Siitä ei ole mitään valittamista että konsolipelit otettiin aikoinaan mukaan, päinvastoin.
 
Tosiaan, noita arvostelijoita on putkahtanut vähän niinkuin männyt takaa useita, joiden nimiä ei välttämättä tunnista.
 
Nnirvi jauhaa vähän samaa kehää, ja on vähän kyyninen nykyään, mutta hyvin kirjoittaa, ei siinä mitään. Ei ole tullut paljoa lehteen syvennyttyä viime aikoina, tiedä sitten jos lopettaisi tilaamisen joskus. Katsotaan nyt vielä.

On tilattu jo kymmenen vuotta ainakin, ihan Amiga-ajoista asti.
 
Sama juttu, '93 asti tullut. Amiga 500 jauhoi itsellänikin tuolloin. Nykyään ei tule pelailtua ainakaan uusia pelejä niin paljoa kuin ennen mutta lehden lukaisen aina.

Oikeastaan koko 90-luku tuli lueskeltua. Kuten niin monen muunkin, myös Pelit-lehden merkitys katosi osittain netin yleistyttyä, ainakin meikäläisellä. Mikä olikaan jännittävämpää, kuin odottaa onko seuraavassa lehdessä koodeja tai läpipeluuohjeita omalla koneella olevaan peliin...
Niin ja kaikista peliuutuuksistakin voi nykyään luke netistä.

Itsekin luin aktiivisesti 90-luvulla. Tilaajaksikin ryhtymistä harkitsin mutta eiitä ei koskaan sen kummempaa tullut. Nnirvin kolumnit oli silloin aikanaan aivan mahtavia ja muistissa on yhä kun sain postissa Police Quest III:n läpipeluuohjeet juuri tuolta Pelit-lehdestä. Pitää joskus verestellä teinivuosia lukemalla noita vanhoja numeroita.

Nnirvi jauhaa vähän samaa kehää, ja on vähän kyyninen nykyään, mutta hyvin kirjoittaa, ei siinä mitään.
 
NNirvi oli alussa pirteä, konsoleiden myötä ja 90-luvun lopussa tuntui havaittavan pientä katkeruutta ja kyynisyyttä, kun se PCeekin oli mukamas kuolemassa.
Viime vuosina äijä on saanut rankan piristeen, en tiedä mistä, mutta jutut ovat nyt suht yhtä särmikkäitä kuin alkuaikoina.
 
Pelit-lehti, yksi viimeisistä mohikaaneista rahan raiskaamien selkärangattomien seassa.