Media ja viihde ›

http://www.iltasanomat.fi/urheilu/uutinen.asp?id=1354441
 
Voi pahus. Jos ei hyviä kuulamiehiä vie doping niin sitte jotain vielä pahempaa.
 
Voimia vaan.

Aika yllättävä juttu, kun vielä muutama kuukausi sitten oli EM-halleissa kuudes.

Ei. Conny Karlsson EI ole sairastunut syöpään. Kyseessä on paksusuolentulehdus, joka Connylla on ollut... vuodesta 2003 taisi olla? Tulehtunut paksusuoli leikataan pois sen takia, ettei siihen iskisi syöpää, mikä on varsinkin vanhemmalla iällä mahdollista, jopa todennäköistä. Conny pääsee eroon paksu- ja peräsuolesta ja hänelle rakennetaan ohutsuolisäiliö, joka toimittaa leikkauksesta eteenpäin paksusuolen virkaa. Leikkaus on helvetin iso, siihen liittyy helvetisti kaikkea paskaa, kuten järkyttävää kipuilua ja hengenvaaraa. Siitä selviää kuitenkin.
 
Nimim. Sama juttu Rahikaisella.
 
E: Ko. sairaus on Suomessa vielä tabu, josta ei puhuta oikein missään. Sairastuneille, varsinkin nuorille tämä on kova paikka siksikin, että matto vedetään aika totaalisesti jalkojen alta diagnoosin varmistuessa. Sairaus rajoittaa sosiaalista elämää vallan pirusti ja mahdollisia liitännäissairauksia on pitkä lista. Onneksi on nykyään sentään internet, josta saa tietoa ja vertaistukea.
 
E2: Ja onhan tämä Connyn kannalta ikävä juttu. Päästäkseen eroon yhdestä pahasta täytyy uhrata siinä samalla oma uransa. Tosin valmennuspuolella mies on varmasti pätevä. Ihmettelen, miten mies on nämä neljä vuotta pystynyt ylipäätään työntämään kuulaa tuolla tasolla. Voimaharjoittelu on varmasti todella raskasta, kun elimistö on jatkuvasti kovilla pelkästään Colitis Ulcerosan takia. Kilpaurheilijoilta on käsittääkseni kielletty kortisoninkin syöminen, mikä on kyllä hirveä myrkky, mutta ainoa joka pitää taudin kurissa ja lievittää edes hiukan. Connylla on edessä melko rankat ajat, mutta niistä kun selviää, voi tehdä melkein mitä vaan lukuunottamatta kilpaurheilua.

Toi on kyllä yksi niistä sairauksista, johon sairastumisen ajattelukin pelottaa niin hemmetisti.
 
Tuntuu, että mieluummin sairastuisi vaikka syöpään kuin tuohon paksu- ja peräsuolenpoiston vaativaan tulehdukseen, kun selailin infoa ja kuvia avanteista sun muista tohon liittyvistä komplikaatioista ja seurauksista.
 
Tuolla on hyvää informaatiota noista suolistosairauksista:
 
http://www.crohnjacolitis.fi/cms/

Tuttu sairaus 20v ollut Colitis Ulcerosa.Kortisonikuuri n.1,5 vuoden välein.
On joskus ehdotettu koko paksusuolen poistoa-en ole vielä suostunut.
Kova treeni ei todellakan sovi,kuten Connykin totesi.Ruoka-aineet ei imeydy
niin hyvin kuin terveellä,koska taudinkuvaan kuuluu veriripulit.
Kasvanut syöpäriski kuuluu tautiin siksi on säännölliset tähystykset.
Tähystys on joskus aika kivulias,mutta sen kruunaa 30-60s. pierut,koska
suoleen laitetaan ilmaa jotta putki pääsee eteenpäin.
Paskamainen vaiva niinkuin kaikki peräpään sairaudet ovat.

Tuli luettua tuolta sivulta juttua.. huhhuh. Rupes heikottaa.
Voimia kaikille ketkä moisen riesan kanssa painivat!

Onneksi on nykyään sentään internet, josta saa tietoa ja vertaistukea.
 
Vaikea kuvitella, miten itse suhtautuisi tuollaiseen sairauteen alussa. Saattaisin ajatella, että tieto lisää tuskaa ja jättää netin selaamisen melko vähälle. Ehkä selailisin nettiä ja masentuisin. Mistä löytäisin sen voiman, jonka avulla sairauden voittaisin? Ei voi muuta, kun toivoa parantumista ja lieviä komplikaatioita!
 
Tyttöystäväni tädillä todettiin eilen aivokasvain, joten näitä asioita on taas tullut mietittyä tänään...

Vaikea kuvitella, miten itse suhtautuisi tuollaiseen sairauteen alussa. Saattaisin ajatella, että tieto lisää tuskaa ja jättää netin selaamisen melko vähälle. Ehkä selailisin nettiä ja masentuisin. Mistä löytäisin sen voiman, jonka avulla sairauden voittaisin? Ei voi muuta, kun toivoa parantumista ja lieviä komplikaatioita!
 
Tyttöystäväni tädillä todettiin eilen aivokasvain, joten näitä asioita on taas tullut mietittyä tänään...
 
Noin se monilla meneekin. Siihenkin tarvitaan aikaa, että edes tunnustaa itselleen olevan sairas. Jonkun aikaa pärjää sillä, että sulkee kaiken pois mielestään. Lopulta sitten on pakko kohdata tosiasiat ja tällöin on internet pelastajana. Varsinkin, kun on eri sairauksille omat keskustelufooruminsa. Siellä kun lukee muiden kertomuksia ja "tapaa" muita, joilla menee vieläkin huonommin, niin oppii tarkastelemaan asioita uudessa valossa, jos näin kliseisesti saa sanoa. Oma tilanne, joka hetken tuntui mahdottomalta, alkaa vaikuttaa kohtuulliselta. Tämän voisi tietty tulkita sillä, että lievennetään omaa tuskaa toisten tuskalla, mutta ei se sitäkään ole. Ei ole koskaan mukavaa lukea, kun jonkun maha on avattu viiteen kertaan, tai kun jonkun leikkaushaava on revennyt aiheuttaen sisäisen verenvuodon. Kauhutarinoihin törmää joka käänteessä.
 
Yhtä kaikki, suolistosairaudet ovat todella ikäviä ja hävettäviäkin tauteja, mutta eivät ne sentään syöpään verrattavissa ole. Mielummin sitä on paskat housussa, kuin makaa sädehoidossa. Itseltä on kuollut kaksi lähisukulaista 8kk sisään syöpiin, joten sikälikin on joutunut pistämään ajatuksiaan uuteen uskoon. Suolistosairauksiin kun ei kuole kovinkaan helposti muuten, kuin leikkausten aikana/jälkeen ilmenevissä komplikaatioissa.
 
Ja pakostakin tulee mietittyä, että onko itsellä edes syytä elää. Luonto karsii sairaat yksilöt ja vahvimmat selviävät eläinmaailmassa. Itse en taas olisi pysynyt kauaakaan elossa ilman lääkkeitä. Sitten täytyy vielä ihmetellä sitäkin, että tässä hifistisessä maailmassa, jossa tietokonekin mahtuu postimerkin kokoiseen läpyskään, on vielä sairauksia, joihin ei löydy minkäänlaisia parannuksia. Sitä katselee uutisia avaruusluotaimista, jotka pöllyttävät Marsin pintaa ja samalla vilkaisee pöydällä lojuvaa lääkepinoa ajatellen: "ei näillä vielä kuuhun pääse".
 
E: Lopulta kuitenkin tulee päivä, jolloin tajuaa koko homman olevan yhtä suurta tragikoomista ja loputonta näytöstä. Silloin voi hyräillä mielessään tunnetun brittikoomikkoryhmän lyriikoin:
 
Life's a piece of shit
When you look at it
Life's a laugh and death's a joke, it's true.
You'll see it's all a show
Keep 'em laughing as you go
Just remember that the last laugh is on you.
 
And always look on the bright side of life...

Toi on kyllä yksi niistä sairauksista, johon sairastumisen ajattelukin pelottaa niin hemmetisti.
 
Tuntuu, että mieluummin sairastuisi vaikka syöpään kuin tuohon paksu- ja peräsuolenpoiston vaativaan tulehdukseen, kun selailin infoa ja kuvia avanteista sun muista tohon liittyvistä komplikaatioista ja seurauksista.
 
Tuolla on hyvää informaatiota noista suolistosairauksista:
 
http://www.crohnjacolitis.fi/cms/
 
suurkiitos linkistä! jonkin aikaa sitten lääkäri totesi minulla ärtyneen paksusuolen ja sivulta sain runsaasti lisäinformaatiota. nyt täytyy oikein tosissaan alkaa hoitaa sitä, niin ehkä oireet pikkuhiljaa häviävät.

Suolistosairauksiin kun ei kuole kovinkaan helposti muuten, kuin leikkausten aikana/jälkeen ilmenevissä komplikaatioissa.
 
Sanottakoot nyt selventämiseksi, että on äärimäisen harvinaista kuolla suolistoleikkauksen aikana. Kyllä siinä on silloin muista elimistä ollut kiinni kuin itse operoitavasta paikasta. Muutenkin leikkauskuolemat ovat varsin harvinaisia - ihan toista kuin tv antaa ymmärtää.

Sanottakoot nyt selventämiseksi, että on äärimäisen harvinaista kuolla suolistoleikkauksen aikana. Kyllä siinä on silloin muista elimistä ollut kiinni kuin itse operoitavasta paikasta. Muutenkin leikkauskuolemat ovat varsin harvinaisia - ihan toista kuin tv antaa ymmärtää.
 
Juu, tuo oli aika huonosti selitetty tuo minun edellinen. Tarkoitus oli kirjoittaa, ettei noihin kuole kovinkaan helpolla, ja jos kuolee, niin leikkauksessa tai sen jälkeisten komplikaatioiden takia. Aika harvinaista sekin tietty on. Itse en tiedä/tunne kuin muutama tapausta, ja näissäkin kahdessa ollut kyse hätäleikkauksesta joko Crohnin taudin tai Colitis Ulcerosan takia. Crohn on näistä kahdesta se pahempi paha vielä, johon ei auta oikein mikään leikkaus.

yeyee, itsellä ollut crohnin tauti kuutisen vuotta. Onhan se siistiä! Ei mut onneksi itsellä pysynyt tähän asti tosi hyvin kurissa. Kortisoonikuurista taitaa olla aikaa jo pari vuotta. Itsellä ainaki on nii paljon mielentilasta kiinni oireilu. Olenkin yrittäny parhaimpani mukaan heittää tyhjän stressaamisen pois.

Juu, tuo oli aika huonosti selitetty tuo minun edellinen. Tarkoitus oli kirjoittaa, ettei noihin kuole kovinkaan helpolla, ja jos kuolee, niin leikkauksessa tai sen jälkeisten komplikaatioiden takia.
 
Edelleen sinulla on tuolla tuo, että "leikkauksessa". Se on äärettömän harvinaista.
 
Itse en tiedä/tunne kuin muutama tapausta, ja näissäkin kahdessa ollut kyse hätäleikkauksesta joko Crohnin taudin tai Colitis Ulcerosan takia.
 
Hätäleikkaukset ovat asia erikseen. Siellähän on useimmiten kyse suoliperforaatiosta tai kuoliosta, joten totta kai niissä on henki pelissä ja kuolleisuus on eri luokkaa kuin elektiivisissa leikkauksissa. Korostetaan nyt vielä kuitenkin, että vaikka kuinka olisi kyse suolistohätäleikkauksesta, kuoleminen pöydälle on silti hyvin harvinaista.

Tunnustan! Täältäkin löytyy Colitis.
 
Taidan kuulua vieläkin, n. kymmenen vuotta siitä kun tauti todettiin, siihen porukkaan, joka "karttaa" aihetta. Eli en ole kuin joskus nopeasti käynyt lukemassa aiheesta esim. tuolla foorumilla. Johtunee kai pääosin siitä, ettei mitään vaivaa ole oikeastaan ollut sen jälkeen kun hoito aloitettiin. Pelkillä lääkkeillä olen selvinnyt. Täytyy kyllä nyt myöntää, että viime lääkärireissulla juteltiin jo vähän pitempään lääkärin kanssa, että mistä tässä hommassa on kyse. Sitä ennen käynnit ole lähinnä luokkaa: "Mites menee?", "Kiitos, ihan hyvin, eipä ole paljon vaivoja ollut...". Ja nyt tämä Connyn juttu pisti taas kyllä miettimään. Entä jos siellä suolessa kuitenkin kehittyy tuo "syövän esiaste", ja sitten joudutaan leikkelemään miestä, jne.
 
No, aika sen näyttää.

Edelleen sinulla on tuolla tuo, että "leikkauksessa". Se on äärettömän harvinaista.
 
Ja jos olisit lukenut siitä eteenpäin, olisit huomannut minun kirjoittaneen: "Aika harvinaista sekin tietty on." Eli harvinaista, oli se sitten aika harvinaista, hyvin harvinaista, tai äärettömän harvinaista.
 
Lisäksi harvinaisen typerä aihe kinastella. Varsinkaan kun en ole kirurgi. Kirurgeista puheen ollen vielä, niin kuka leikkaa ja miten leikkaa. Minut leikannut henkilö sai siirron toisaalle tumpeloituaan pari tapausta, kuten hyvin läheisen ihmisen minulle, joka meinasi kuolla sairaalaan kolmen epäonnistuneen leikkauksen takia. Ensimmäinen näistä oli normaali j-leikkaustoimenpide, ja sitä seurasivat kolme hätäleikkausta plus viimeinen avanteen sulkuoperaatio myöhemmin samana vuonna. Ja tuokin oli kuulemma äärimmäisen harvinaista. Se on loppujen lopuksi hyvin pienestä kiinni tuo ihmiselämä.
 
E: huomasin profiilisi ja kinastelevani ammatti-ihmisen kanssa. I'll get my coat.

Lisäksi harvinaisen typerä aihe kinastella.
 
Ei tätä nyt voi kinasteluksi sanoa. Haluan vain kitkeä ihmisten uskomuksia siitä, miten pelottavaa on joutua leikattavaksi, koska kuolemanpelkohan siellä kaikilla on suurimpana peikkona taustalla.