Media ja viihde ›

Idoli-Ilkan "katkera tilitys" uudessa Iltalehdessä sai ajattelemaan viihdeteollisuuden raadollisuutta.
 
Edelliskertaisen Idols-kimaran voittanut Ilkka Jääskeläinenhän heivattiin ulos BMG-levy-yhtiön rosterista molemminpuolisiin linjaerimielisyyksiin vedoten. Ilkan ja hänen kaksoisveljensä debyyttialbumihan möi perin vaatimattomasti (14 000) kappaletta. Määrä olisi ehkä aloittelevalle metalliorkesterille perin hyvä saavutus, mutta kansainvälisen viihdeformaatin voittajalle se on liian vähän. Tämän tajusi myös monikansallisen SonyBMG:n toimitusjohtaja Kimmo Valtanen ja keksi savustaa Idols-Ilkan takavasemmalle tarjoamalla tälle kestämättömiä urasuuntia, kuten esimerkiksi lastenmusiikkia ja joululevyä.
 
Levy-yhtiöllähän ei ole tilanteessa mitään hävittävää. Uusi idoli on valittu ja kultalevy on todennäköisesti printattu samaan aikaan varsinaisen levyn aihion kanssa.
 
Tapaus Ilkassa katseet kääntyvät levy-yhtiöiden perimmäiseen toimintafilosofiaan, eli maksimaalisen tilin tekemiseen. Tässä kaikki keinot ovat sallittuja, eikä artistilta paljoa kysellä.
 
Takavuosina turkulaisella tyttötrio Ideesillä oli pikkunäppärä radiohitti "Time". Kappale oli muodollisesti pätevä ja taitavasti rakennettu pop-lohkaisu. Kappale soikin radiossa tuhkatiheään ja kappaleesta nauttivat kuluttajat alkoivat kappaleen perusteella odottaa orkesterilta lisää vastaavia helmiä. Suuri yleisö vain ei tiennyt sitä mikä levy-yhtiössä tiedettiin. Vastaavia helmiä ei nimittäin olisi enää odotettavissa.
 
Maksimoidakseen hyötynsä levy-yhtiö päätti takoa kappaleella niin kauan kuin rauta olisi kuumaa, mutta perin kyseenalaisin keinoin. Radiosoitto kiihdytettiin tahtii, joka ajaisi kappaleen tietoisesti puhki. Kuluttajat saataisiin hetkellisesti kiinnostumaan uudesta tulokkaasta ja kärjistäen levy-yhtiö kuumentaisi odotusarvot valheellisin perustein liian suuriin mittasuhteisiin. Näin ihmiset ostivat ja ostivat, kunnes kyllästyivät. Pitkää uraa tekevälle artistille tämä olisi uran alkutaipaleella vaarallinen veto, mutta tämän tyttötrion kohdalla asialla ei ollut todellisuudessa mitään väliä. Levy-yhtiössä tiedettiin, että tämä olisi nyt tässä. Kuten olikin.
 
Samasta on kysymys myös "koko kansan" Idolsissa. Kilpailu myydään suurelle yleisölle jalona aikeena seuloa Suomen nuorista toivoista kirkkaimmat jalokivet esille, mutta todellisuudessahan kyseessä on nerokas rahastusautomaatti levy-yhtiölle.
 
Voidaan sanoa, että mitä tässä tehdään väärin. Teinit saavat ihQ:nsa, nuoret artistit pääsevät parrasvaloihin ja siinä sivussa tehdään hyvää tiliä. Jos asia olisikin näin yksinkertaisesti, niin ei mitään.
 
Väitän, että levy-yhtiöt lähtivät Suomen Idolsin kolmanteen tuotantokauteen erittäin epävarmoissa tunnelmissa. Voidaan jopa sanoa, että Suomen puupäinen heavykansa pelasti Idolsin Suomessa. Kaikki muistavat tähtitehtailut Maikkarilla aloittaneen Popstarsin (mm. Gimmel, Jane, IndX..) kohtalon. Gimmeliä lukuunottamatta kisasssa pärjänneet artistit eivät ole jatkaneet uraansa ja koko kilpailu on hush hush -osastolla nukkumassa rauhassa pois. Mikään ei ole siis varmaa ja tämä tiedettiin myös SonyBMG:n toimitusjohtajan työpöydän takana.
 
Ei olisi mikään mahdottomuus, että koko kisaan oltaisiin ensimmäisissä suunnittelupalavereissa lähdetty periaatteella "finaaleihin on saatava vähintään yksi heavylaulaja" -suunnitelmalla. Raskas rockhan myy Suomessa kohtuuttomasti suhteutettuna julkaisuiden musiikilliseen tasoon ja tämä oli myös varma tapa saada kansakunnan henkiset pitkätukat näppäilemään kännyköitään.
 
Heavy-Arin sittemmin voitettua koko kilpailun oli Kimmo Valtasen suunnitelma toteutunut piirulleen. Biisit olivat Aria silmällä pitäen valmisteltu jo etukäteen ja levytykset alkoivat välittömästi kilpailun jälkeen. Joko heavy-genren biisinikkarit ovat speed metal -maisen nopeita tai sitten ilmassa haisee jälleen kerran tuttu palaneen käry. Lisäksi "Ari haukkui XXXX:n" -lööpit saivat heavyorientoituneet alfauoot korahtamaan "heviäijää ei parjata" ja taas känny tunsi peukalot sormimatoillaan.
 
Tämän viikonvaihteen Iltalehdessä tuore Idols-voittaja kuvailee ensimmäisen viikon tunnelmia perin apeasti:
 
"Multa ei hirveästi kysellä mitään, vaan levy-yhtiö päättää mihin mennään", Ari valittelee.
 
Ei ihan tuoreen idolin itsevarmaa puhetta.
 
Levy-yhtiössä ollaan tyytyväisiä. Eltaantunut Ilkka on pois jaloista vikisemästä ja kokokansan heavyuros on uunissa kypsymässä.
 
Kansa maksaa ja Kimmo kiittää!

...ja pointti oli?
 
Jos itse perustaisit yhtiön, joka valmistaisi mattoja, kitaroita ja kelloja mutta kellot eivät kävisi kaupaksi, niin jatkaisitko niiden valmistusta omalla kustannuksellasi?
 
Eivät levy-yhtiöt tietääkseni mitään hyväntekeväisyysorganisaatioita ole. Kansallisooppera ehkä tekee taidetta valtion ja veronmaksajien rahoilla, mutta levy-yhtiöiden toiminta on puhdasta bisnestä. Eli mikä se pointti oli?!?

Pointti oli se, että ei varsinaisesti ole ihme että levy-yhtiöiden tavoittamattomissa oleva musiikin levittäminen yleistyy jatkuvasti kiitos uusmedian. Yhä useampi bändi tulee esille ohitse sonybeeämgeiden ja se on hyvä se.
 
En missään vaiheessa kieltänytkään bisneksen presenssiä musiikissa, vaan raadollisen ajattelun yleistymisen. Mikäli artistien rippaaminen levy-yhtiöiden toimesta on ok, niin sitten se on ok.
 
Ei varmasti Luuzahkaan voi kieltää Idolsin laskelmallisuutta ja samanaikaisesti taiteellisen ja artistisen näkökulman poikkeuksellisen huomattavaa vähäisyyttä!!
 
Vai?

Ei varmasti Luuzahkaan voi kieltää Idolsin laskelmallisuutta ja samanaikaisesti taiteellisen ja artistisen näkökulman poikkeuksellisen huomattavaa vähäisyyttä!!
 
Vai?
 
En tietenkään. Levy-yhtiö saa idolin tai kaksi ja sitä kautta rahaa, MTV saa vuoden kalleinta mainosaikaa ja sitä kautta rahaa , jotta pystyy tarjoamaan kansalle viihdykettä.
 
Kallis mainosaika ja Levy-yhtiön tuotto ovat syyt miksi ohjelmaa tehdään. Eihän siinä mitään elämää suurempaa taidetta olla synnyttämässä?

Idolit alkavat narisemaan yhdestä ja toisestakin asiasta, televisiokanava narisee puhelinyhtiön korkeista taksoista, yleisö narisee milloin mistäkin liittyen idolsiin ja kanavan inserteissä hehkutaan suuresta palveluksesta Suomen kansalle. Kanavoihan kisa ainutlaatuisia helmiä tarjolle.
 
Kyllä niitä lahjakkuuksia on esille tullut ilman Idolsiakin.
 
Kyllä fyrkka on aina juoksuttanut musiikkiteollisuutta, mutta rahastamisen läpinäkyvyys on se pointti.

Kyllä fyrkka on aina juoksuttanut musiikkiteollisuutta, mutta rahastamisen läpinäkyvyys on se pointti.
 
Jos kansa katsoo viihdettä, niin minkäs teet? Ei se kuitenkaan viihdettä kummempaa ole. Ihan samalla tavalla se on rahastamista, ku Fazerin suklaapatukoiden myyntikin. Ei oo pakko katsoa tai ostaa jos ei tykkää?
 
Eli siis toisin sanoen... Miksi se rahastaminen ei sais näkyä? Rahasta on kuitenkin kyse. Eikä tollanen skeida popmusa oo kuitenkaan sen tärkeempää, ku mikään muukaan kertahyödyke.
 
Kapitalistipaskat = )

No talousteorioihin ja koulukuntiin kantaa ottamatta voi toki kysyä, että jos kolmikosta levy-yhtiö-yleisö-artisti suurin voittaja on monikansallinen levylafka, niin ei sitä voi kyynisinkään kuitata "rahalla saa ja hevosella pääsee" -pohjalta.
 
Mietitäänpä hetki duunia ja tulosta mitä pienet levy-yhtiöt (Levy-yhtiö, Sakara) tekevät siten että myös "taiteellinen" ilmaisuvoima säilyy. Tai sitä miten esimerkiksi Poets of the fall löi läpi. En itsekään ole tyylipuhdas idealisti, mutta noissa esimerkeissä on paljon hyvää.

Idolista kestotähdeksi? Hanna Pakarinen on ensimmäinen Idols-voittaja ja hän on nyt Euroviisuissa edustamassa Suomea. Jani Wickholmiltakaan tuskin keikat pääsee loppumaan. Antti Tuisku myy edelleen hitosti levyjä, vaikka keikoilta on porukka alkanut vähän häviämäänkin. Myös Katri Ylanderilla menee hyvin.
 
Ilkka pääsi idoliksi hassutteluillaan ja vetoamalla pikkulapsiin. Ei mikään ihme, että levy-yhtiö haluaisi iskeä tuohon kohderyhmään. Kun Ilkka on päässyt hassuilla Teräsbetoni-vedoillaan idols-voittajaksi, niin nyt on turha alkaa itkemään halusta tehdä vakavaa musiikkia. Idols-ilkka ei ollu vakava. Idols-ilkka oli hassu. Ei vakava Ilkka ole enää Idols-ilkka ja Idols-ilkan kanssa oli lafkalla diili. Tähän kun lisätään hengelliset kappaleet mukaan on aikamoinen sillisalaatti valmis.
 
Mitä taas tulee I'dees-tyttöbändiin, niin ikävä tosiasia on, että tyttöbändejä tulee ja tyttöbändejä menee. Popkulttuuriin kuuluu (ja se elää sillä) että uusia yhden hitin ihmeitä tulee ja seuraavalla viikolla ne on korvattu uudella ihmeellä. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Sikäli harmi, että I'dees lienee kuopattu(?), koska bändi oli genressään mainio. Toinen näkee lasin puoliksi tyhjänä ja toinen puoliksi täynnä. Ehkä pitäisi olla kiitollinen levy-yhtiölle, että sai edes sen yhden ison hitin, koska Suomessa on tuhansia bändejä, jotka eivät saa koskaan hittiä tai edes levydiiliä.

Kyllä tuossa tarjotaan kansalle sitä mitä se haluaa. Eikös Tuiskunkin levyjä osteta kuin leipää? Jokainen joka menee Idolsiin mukaan on jo siinä leikissä mukana. Jos haluaa tehdä omaperäistä musiikkia niin Idols ei ole varmaankaan se kanava jota kautta sitä kannattaa lähteä tekemään.

Paljon totta tuolla ylhäällä viesteissä.
 
Mulle koko Idols on loistavasti ideoitua TV-viihdettä... musa on toissijaista. En tiedä miksi...

Jos itse perustaisit yhtiön, joka valmistaisi mattoja, kitaroita ja kelloja mutta kellot eivät kävisi kaupaksi, niin jatkaisitko niiden valmistusta omalla kustannuksellasi?
 
Entäs jos uskoisit että kellot saattavat jonain päivänä muodostaa merkittävän tulonlähteen nyt vaan ei oikein mene kaupaksi? Nykyäänhän levy-yhtiöissä on valoillaan "tulos tai ulos" -mentaliteetti, kärsivällisyyttä ei riitä tuotteen kypsyttämiseen vaan ovea näytetään lyhyenkin etsikkoajan jälkeen. Ehkä levy-yhtiöissä pitäisi olla vähän pitkäjänteisempiä. Suurista nimistä tulee nyt ainakin RHCP ja Queen mieleen joiden esikoisalbumit floppasivat mutta levy-yhtiön tuella ja kovalla työllä saatiin tuotettua niin laadullisesti kuin myynnillisesti briljanttia musiikkia. Ehkä Idols-Ilkka ei nyt lukeudu samaan "hiomattomat timantit" -kastiin, mutta tarkoitinkin asiaa noin yleisellä tasolla.
 
Maksimoidakseen hyötynsä levy-yhtiö päätti takoa kappaleella niin kauan kuin rauta olisi kuumaa, mutta perin kyseenalaisin keinoin. Radiosoitto kiihdytettiin tahtii, joka ajaisi kappaleen tietoisesti puhki.
 
Ihan mielenkiinnosta kysyn miten levy-yhtiö voi vaikuttaa radiosoiton määrään? Toki lobbausta tapahtuu, mutta olisi jännä tietää miten paljon levy-yhtiöillä on vaikutusvaltaa voimasoittoon päätyvien kappaleiden valinnassa.

Jos niitä hyviä piisejä ei ole eikä tule niin turha sitä on itkeä, kun menestystäkään ei tule. Jos kuvittelee, että kaikki kauhotaan kultalusikalla suuhun, niin taitaa olla väärällä alalla.

Entäs jos uskoisit että kellot saattavat jonain päivänä muodostaa merkittävän tulonlähteen nyt vaan ei oikein mene kaupaksi? Nykyäänhän levy-yhtiöissä on valoillaan "tulos tai ulos" -mentaliteetti, kärsivällisyyttä ei riitä tuotteen kypsyttämiseen vaan ovea näytetään lyhyenkin etsikkoajan jälkeen. Ehkä levy-yhtiöissä pitäisi olla vähän pitkäjänteisempiä. Suurista nimistä tulee nyt ainakin RHCP ja Queen mieleen joiden esikoisalbumit floppasivat mutta levy-yhtiön tuella ja kovalla työllä saatiin tuotettua niin laadullisesti kuin myynnillisesti briljanttia musiikkia. Ehkä Idols-Ilkka ei nyt lukeudu samaan "hiomattomat timantit" -kastiin, mutta tarkoitinkin asiaa noin yleisellä tasolla.
 

 
Ihan mielenkiinnosta kysyn miten levy-yhtiö voi vaikuttaa radiosoiton määrään? Toki lobbausta tapahtuu, mutta olisi jännä tietää miten paljon levy-yhtiöillä on vaikutusvaltaa voimasoittoon päätyvien kappaleiden valinnassa.
 
No ainakin pienillä lafkoilla on hiton suuria vaikeuksia saada biisejä yhtä laajaan soittoon kuin isoilla... vaikka musan puolesta se olisikin perusteltua.
 
Eihän levy-yhtiöt ole nykyään olemessa siksi, että niitä kiinnostaa musiikki ja on hienoa julkaista hyvää musaa - rahaa ne tekevät

Ennen MUSIIKKIbisnestä, nyt musiikkiBISNESTÄ.
 
Tuskin kukaan nyt edes kuvittelee että Idolsia tehdään sen takia että maailmaan saataisiin uusia klassikkolevyjä tai suuria taitelijoita. Helposti pureskeltavaa viihdettä, ei sen kummempaa.

Levy-yhtiön tuotteitahan nuo Idols-voittajat ovat. He vaatetetaan, he meikataan, heille tehdään biisit, heille kirjoitetaan sanat... ovat esiintyviä tuotteita eivätkä mitään muuta. Jollei tuote menesty, niin se heivataan kuin märkä rukkanen pihalle... my way or the highway!

Tein muuten yhden ison yhteisöviestinnän sivuaineen opinnäytetyön viime keväänä suurten levy-yhtiöiden teemoista, joita heidän pitää julkisuustyössään 'varoa' ja miten myös musiikin tuotantologiikkaa kannattaa ohjata, ettei suuri yleisö pääse liikaa moittimaan kaupallisuudesta, hyödyn tavoittelusta jne. Myös Valtanen oli yksi haastateltavistani ja ei voi muuta sanoa, kuin että hillittömän älykäs ja ammattitaitoinen ihminen on hän. Muihin levy-yhtiöpomoihin verrattuna jopa mestari.
 
Olen varma, että Sony-BMG:llä mietitään kovasti näiden voiton maksimointien lisäksi myös musiikki- ja kulttuurialalle erityisen tärkeää, pidemmän tähtäimen myyntikaaren mahdollistavaa A&R-politiikkaa. Kyllä siellä tiedetään varsin hyvin, ettei pelkkää lässynlässynpoppia voi myydä, vaan kuluttajat etsivät artisteilta aitoutta, autenttisuutta ja omaehtoisuutta. Olen siitä varma, että Valtanen kätyreineen kyllä arvostaa itse musiikkia itseisarvona ja pyrkii luomaan esteettisiä valioita, joita ei tiedostava yleisö ala haukkumaan kaupallisista ansoista.
 
Näin arvioin siis asioista itse henkilön kanssa pitkään keskustelleena. Eikä minusta toisaalta ole mitään pahaa siinä, että levy-yhtiöt tahkovat rahaa. Ei yleisö (lapsia lukuun ottamatta) ole mitään tyhmää. Eiköhän jokaiselle aikuiselle ihmiselle ole selvää, että suuret levy-yhtiöt ovat velvollisia tuottamaan toiminnalleen rahaa.
 
Suomessa on tuntunut muutenkin 90-luvun puolivälistä ollut valloillaan tällainen terve aitouden ja ruohonjuuritason ihannointi. Pienten levy-yhtiöiden määrä on noussut valtavasti ja monet tiettyyn estetiikkaan ja ruohonjuuritasoon erikoistuneet pikkulafkat, varsinkin Sakara ja Fullsteam myyvät suurehkoja määriä levyjä. Suomessa on myös se erikoinen piirre, että täällä se aitous ja marginaalisuus tuntuu enenevissä määrin myyvän koko ajan enemmän. Kukas olisi uskonut 10 vuotta sitten, että Swallow the sunin kaltainen örinädoomi nousee virallisella albumilistalla kolmanneksi.
 
Että kyllähän se yleisö lopulta valinnan tekee. Toivottavasti Sony-BMG ottaa nyt kuitenkin vakavissaan tuon Arin huolen siitä, ettei hän koe saavansa jalansijaa musiikkinsa esteettisessä kehittelyssä. Saattapi tuollaiset asiat Arin edustamassa genressä myyntiä laskevia juttuja. Hevissä täytyy olla aito, lässynlässynpopissa sallitaan enemmänkin epäautenttisuutta.

kk80 sivusi kirjoituksessaan olennaista pointtia koko keskusteluun. Levy-yhtiöthän eivät enää juurikaan anna artistille "varaa epäonnistua", kun taas populaarimusiikin historia tuntee lukuisia esimerkkejä siitä miten flopanneen levyn jälkeen artistille on annettu aikaa tehdä omaa juttuaan.
 
On bisneshuumassakin muistettava, että kyseessä on taiteen tekeminen, jossa luovuudella on ensiarvoinen merkitys. Tietenkään musiikkia ei tehdä itseisarvona, mutta liukuhihnatuotteesta ei ole tähän saakka ollut kyse.
 
En ole missään vaiheessa kieltänyt levy-yhtiöiden nokkamiesten älykkyyttä tai bisnesvaistoa. Eihän ostava yleisö voi olla väärässä ja tekee itsellisesti omat kulutusratkaisunsa!?
 
Ja mitä levy-yhtiöiden ja kaupallisten radioiden väliseen vuorovaikutukseen tulee, niin olisi aika naivia kuvitella ettei symbioosia olisi olemassa.

kk80 sivusi kirjoituksessaan olennaista pointtia koko keskusteluun. Levy-yhtiöthän eivät enää juurikaan anna artistille "varaa epäonnistua", kun taas populaarimusiikin historia tuntee lukuisia esimerkkejä siitä miten flopanneen levyn jälkeen artistille on annettu aikaa tehdä omaa juttuaan.
 
On bisneshuumassakin muistettava, että kyseessä on taiteen tekeminen, jossa luovuudella on ensiarvoinen merkitys. Tietenkään musiikkia ei tehdä itseisarvona, mutta liukuhihnatuotteesta ei ole tähän saakka ollut kyse.
 
En ole missään vaiheessa kieltänyt levy-yhtiöiden nokkamiesten älykkyyttä tai bisnesvaistoa. Eihän ostava yleisö voi olla väärässä ja tekee itsellisesti omat kulutusratkaisunsa!?
 
Ja mitä levy-yhtiöiden ja kaupallisten radioiden väliseen vuorovaikutukseen tulee, niin olisi aika naivia kuvitella ettei symbioosia olisi olemassa.
 
Kaupalliset asemat toki, mutta entäs rakas YLE:mme?
 
Mulla ei mee jakeluun, miksi niiden on soitettava samaa ylikansallista huttua kuin kaupallistenkin...
 
Muutama vuosi sitten Musiikki & Mediassa joku YLE:n radiopamppu selitti, että heillä on velvollisuus soittaa sitä samaa kamaa, koska kaupalliset asemat ei kuulu joka puolella. Pasnaa!
 
Mun mielestä YLE:llä pitäisi olla joku lakisääteinen kiintiö soittaa prime timeen pienien lafkojen musaa ja omakustanteita.

Mun mielestä YLE:llä pitäisi olla joku lakisääteinen kiintiö soittaa prime timeen pienien lafkojen musaa ja omakustanteita.
 
Ehkä sitten jos olisi radiolupamaksu (tjsp) vieläkin. Ylellähän on lakisääteinen kiintiö näyttää telkkarissa eurooppalaisia, suomalaisia ja ruotsinkielisiä ohjelmia yms. yms.

On bisneshuumassakin muistettava, että kyseessä on taiteen tekeminen...
 
Taiteen vai viihteen? Hiuksenhieno ero.
 
Luulenpa että suurin osa musiikkiBISNEKSESTÄ on nimenomaan viihteen tekemistä, ja MUSIIKKIbisneksestä taiteen tekemistä. Jos muusikko joka nimenomaan haluaa tehdä MUSIIKKIbisnestä, eksyy semmoisen listoille joka tekee musiikkiBISNESTÄ, homma ei toimi.