Media ja viihde ›

Mitä kirjallisuuden klassikkoja tai muuten vain hemmetin hyviä kirjoja kuuluu mielestänne sarjaan "Jokaisen pitäisi lukea", eli kirjoihin joiden voidaan katsoa kuuluvan ainakin jossain määrin kirjalliseen yleissivistykseen? Netistä löytyy kyllä näitä kattavia listoja klassikoista, mutta laitettaisko ihan henkilökohtaisia mieltymyksiä mieluiten kunnollisten perusteluiden kanssa.. Ei siis pelkkää listausta.

Raamattu vissiin.

Ei sellaisia teoksia mielestäni olekaan. Sama homma elokuvien kanssa. Ahdistaa lähinnä sellaiset puristit, joiden mielestä "jokaisen yleissivistykseen kuuluu sejatämäjatuo kirja/elokuva"
 
Tottakai on asia erikseen, jos enemmänkin lukee/harrastaa leffoja/kirjoja, silloin voidaan puhua teoksista, jotka kuuluvat näihin ns. must -klassikoihin.
 
Muutoin en näe tarvetta lukea jotain kirjaa ihan vaan sen takia, että se on jotenkin maailmaa mullistava teos.

noh George Orwellin 1984 ja sitten Fahrenheit 451 Ray Bradbury kirja. Noh noista pidin ja pottereista mutta jälkimäisiä ei voi suositella kun viimeisen loppu vähän lysähti.

Ei sellaisia teoksia mielestäni olekaan. Sama homma elokuvien kanssa. Ahdistaa lähinnä sellaiset puristit, joiden mielestä "jokaisen yleissivistykseen kuuluu sejatämäjatuo kirja/elokuva"
 
Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka ottavat kaiken vähintään 110% kirjaimellisesti.

Jaa-a, Orwellin 1984 ja Eläinten Vallankumous on sellaisia klassikoita mitä tulee usein suositeltua ihmisille. Vaikka suurinosa on ko. kirjat tarkastanut. Lisätään vielä klassikoista Hemingwayn For Whom the Bell Tolls. Siinä meikän pari senttiä.

Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka ottavat kaiken vähintään 110% kirjaimellisesti.
 
Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka suvaitsevat myös omistaan eriäviä melipiteitä.

Maailmassa on paljon ihmisiä jotka eivät ole lukeneet aapistakaan, siis äidinkielellään eikä muillakaan.

Onhan noita vaikka kuinka. Nalle Puhista Sadan vuoden yksinäisyyteen. En ole varma oliko tässä tarkoitus siis listata noita klassikoita, vai kirjoittajan klassikkostatuksesta riippumatta kirjoja joita ei kannata sivuuttaa. Ensimmäiseen voin tuon Márquezin pääteosta (ei Nalle Puh vaan se toinen) suositella, ja jälkimmäiseen sellaista teosta kuin The Curious Incident of the Dog in the Night-time.

Anthony de Mello - Havahtuminen
perustelut : paras läjä tekstiä ikinä

Jaa-a, Orwellin 1984 ja Eläinten Vallankumous on sellaisia klassikoita mitä tulee usein suositeltua ihmisille. Vaikka suurinosa on ko. kirjat tarkastanut. Lisätään vielä klassikoista Hemingwayn For Whom the Bell Tolls. Siinä meikän pari senttiä.
 
Onko nää jotain perinteisiä äikän open pakkosyöttämiä?

Kymmenen pientä neekerinpoikaa.

Onko nää jotain perinteisiä äikän open pakkosyöttämiä?
 
Enpä muista että omalla kohdalla olisi noita ikinä mitenkään käsitelty. Toki saattoivat jossain olla tutkielma-aiheina, kymmenien muiden joukossa.
 
Äidinkielen opetuksessa pakkosyötetään vain Seitsemän veljestä ja Tuntematon Sotilas, joka on sikäli perseestä kyllä. Edes lukiossa ei pahemmin pureuduttu oikein mihinkään opuksiin, lähinnä tyylilajeja käsiteltiin eikä niinkään mitään tiettyjä kirjoja.

Pentti Linkolan koko tuotanto.

Kymmenen pientä neekerinpoikaa.
 
Mahtava teos kyllä, ehkäpä hienoin omassa genressään IMO. Taitaa kyllä uudemmat painokset kulkea jollain eri nimellä, kun tuosta alkuperäisestähän voi joku vaikka loukkaantua.
 
E: Mainitaanpa vielä Kurt Vonnegutin Teurastamo 5, jonka juuri sain pari päivää sitten luettua. Vonnegutin kerronta- ja kirjoitustyyli yleensäkin jotenkin kummasti minua miellyttää.

Raamattu vissiin.
 
Ja ehkä myös Koraani, vaikkennoo sitä kyl ittekään kokonaan ikinä lukenu. Luvut pituusjärjestyksessä, vai miten se menikään, eli vielä randomimpaa shittiä mitä toi Raamattu. Ja muittenki uskontojen pyhät kirjotukset kantsis varmaan lukee vielä samaan nippuun. Mut EI vaan yhtä näistä, kasvaa niin helposti mieli kiaroon...
 
Oon siis ite ihan täys ateisti, mut silti...

Raamattu vissiin.
 
One book to rule them all!
 
Eiku.
 
Vastaan: Taru Sormusten Herrasta.

Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka ottavat kaiken vähintään 110% kirjaimellisesti.
 
Kyllä minä myös, etenkin Juoppohullun päiväkirjojen Kristian on suuri sankarini! Eli mä suosittelen juoppohullun päiväkirjoja. Miksi? Siksi, että ne on helppoa ja hauskaa luettavaa. Minä olen kaikkea muuta kuin kirjoja lukeva, mutta luin noita 3 loman aikana, vertailuna voidaan sanoa, että viimeiseen kymmeneen vuoteen olen lukenut vähemmän=). Jos ei ota kaikkea sisältöä kirjaimellisesti, niin saattaa niistä löytyä asiaakin--> millekään muulle kirjalle en ole nauranut yhtä paljon.
 
Ote(vapaalla lainauksella), jota olen käyttänyt jokusen kerran: "Kristian sun kanssa on aina yhtä kiva jutella, kun sä otat kaiken kirjaimellisesti"

Sano se klassikoin! Coelhon Alkemisti ja Waltarin Sinuhe tulee mieleen ensimmäisenä.

E: Mainitaanpa vielä Kurt Vonnegutin Teurastamo 5, jonka juuri sain pari päivää sitten luettua. Vonnegutin kerronta- ja kirjoitustyyli yleensäkin jotenkin kummasti minua miellyttää.
 
Kappas. Itsekin juuri sain tuon luettua. Oli niin hyvä, että tekee mieli lukea enemmänkin Vonnegutia.
 
Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvan luin myös vähän aikaa sitten. Kyllä sekin oli ihan hyvä, hauskaa sanailua ainakin kosolti. Herätti jopa muutamia ajatuksia. Mutta tuo De Profundis sitten taas oli aika painavaa tekstiä ja todellakin lukemisen arvoinen, tuohan on siis Wilden vankilasta kirjoittama pitkä kirje Lord Alfred Douglasille, jonka kanssa hänellä oli aikaansa nähden kyseenalainen suhde. Wilde käy siinä kivasti läpi myös suhdettaan taiteeseen, uskontoon ym. asioihin.