Pukeutuminen ›

Menkää parturiin ja pukeutukaa niin kuin ihmisten kuuluukin =)

Joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Jos haluaa väkisillä näyttää pelleltä niin seuraukset on kestettävä.

On se, mutta sinä et sellasta ole nähnytkään.
 
mistäs sä sen tiedät,kun Merjalla ei ole omakuvaa.

Erilaisuudentavoittelu pelkän erilaisuuden takia pitäisi kieltää lailla.
 
Eli amislippikset ja leikattu tukka tyyliks.

Eli amislippikset ja leikattu tukka tyyliks.
 
Ei yhtään paha idea.

Mulla on vaa musta T-paita ja Mustat farkut, nii eikös joku huuda Mallaskasken edutalla jotain tyyliin: "Vitu satanisti, painu potkii hautakiviä".
Mielummin vedän mustissa ja saan satanistin maineen, kuin että vetäisin jossain Pikku-G paidassa ja puolitangossa olevissa farkuissa.

nii just. Kaikki "naiset" sanoo mulle koulus et leikkaa hiukses, kun mulla on vasta johki olkapäille. Ne sanoo että olisin paremman näkönen jos olis lynyet hiukset!!!!!!!
Mutta vaikka omaankin pitkän letin nii silti puolet koulun likoista "roikkuu" mun peräs. Sellasetkin roikkuu joiden ei tarttisi.(siis jotkut joista en pidä).
Ja sit mulle valitettiin siitä, ku olin laittanu roikkuun farkkuihin sellasta n. 1cm paksusta ketjua!
Yks hönöki sano, et mitä teet tommosella laivan tai hevosen ketjulla.
Mä sanoin että pidän itseäni varsin kovana hevimiehenä. =)
(Kyseisellä valittajalla on itsellään yllä kolitsihousut,villapaita,lenkkarit ja sekaset harvat hiukset.)
Poika on ysillä.

Erilaisuus kunniaan! Mikään ei ahdista enempää, kuin ihmiset jotka pukeutuvat täysin mitäänsanomattomasti ja olevat persoonaltaan täysin vailla särmää! Pukeutuminen ei sinällään ole mitenkään tärkeää, eikä määrittele ihmistä, mutta kyllä se silti jonkin verran viestittää ulkomaailmalle ajatusmaailmaa.
Ahdistaa ajatuskin: kulahtanut college-paita, jossa lukee edessä jotain tyyliin "super-sport team" ja sitten jotkut vanhat verkkarit. Yäh.

Itse pukeudun aina mustiin ja hiukset vaihtaa väriä blondista mustaan ja kirkkaan punaiseen keskimäärin noin muutaman kuukauden välein. Olen ollut töissä perinteisessä toimistossa ja erotuin kyllä ihan edukseni porukasta, omasta mielestäni. Kaikkein fakkiintuneimmat mielipiteenilmaisut tuli niiltä, joilla mielestään oli kaikki hyvin, josta tein sen päätelmän, että ne ihmiset ei voi olla oikeasti onnellisia ollessaan sen pienen porvariperheensä äitejä... Kukaan mummo ei ole kyllä tullut kitisemään mistään ulkonäöstä, sen sijaan ovat olleet yllättyneitä, kun olenkin niin ystävällinen tämän mustiin verhotun ulkopuoleni sisällä. Ja mitä tulee ihmisten kiertämiseen kadulla, niin sehän on vaan positiivista - pääsee nopeammin eteenpäin.
 
Työpaikkoja olen hakenut sillä asenteella, että jos eivät mua ota tällaisena kuin olen, niin eivät ne minua silloin tarvitsekaan enkä minä heitä. Opiskelupaikkaa hakiessa ulkonäkö ei ole ollut ongelma - tosin ehkä siksi kuitenkin, että media-alallahan näitä hörhöjä riittää :).
 
Eiköhän sitä sinullekin joku opiskelupaikka irtoa, jossa ei ulkonäöllä ole merkitystä ja sama pätee varmasti työpaikkaankin. Kun vaan malttaa hakea ja hakea eikä saa antaa periksi. Milloinkaan. Meidän 'erilaisten ihmisten' ei pitäisi langeta 'tavisten' asettamaan hyväksyntä-ansaan, niiltä kun ei koskaan sitä saa. Ja lopulta, tarvitsemmeko me sellaista heiltä todella? Kun on tyytyväinen itseensä, niin sen havaitsevat muutkin, oli se ulkokuori sitten millainen tahansa.

Mielummin vedän mustissa ja saan satanistin maineen, kuin että vetäisin jossain Pikku-G paidassa ja puolitangossa olevissa farkuissa.
 
Kai niitä muitakin vaihtoehtoja on noiden lisäksi.

Itse olen huomannut etenkin vanhojen ihmisten suhtautumisessa minuun suuria eroja, lähinnä tilannekohtaisia eroja. Otetaan kaksi esimerkkiä:
 
a) Minä päälläni tumma farkkutakki, tummat housut, musta pipo ja neule kävelen pimeällä kitaralaukkuni kanssa kohti treenikämppää. Vastaan tulee pari mummoa ja joku vanhempi mieshenkilö. Katsovat minua kuin hullua, kiertävät kaukaa ja voin kuulla heidän miettivän mielessään: "Ei perkele silloin kun me olimme nuoria ollut tuollaisia muusikon renttuja, jotka tuolla tavalla kiertävät säikyttelemässä viattomia lenkkeilijöitä."
 
b) Samat kuteet, sama kellonaika. Minulla kädessä sählymaila ja olalla reppu, jossa kannan salibandykamojani. Mummot katsovat aivan onnessaan, että "jaksaapas sitä nuorimies vielä näin myöhään mennä urheilemaan". Katsovat kunnioittavasti, melkein hymyilevät vaikka kyseessä on täysin sama friikki, joka edellisenä iltana oli pelästyttää heidät hengiltä.
 
Että sellasta. Kyllä pistää vihastuttamaan moinen kaksinaamaisuus.
Niin ja en minä edes ole mikään iso korsto, kattokaa vaikka omakuvasta!