Musiikkibisnes ›

PeteH:
Kopioin tähän yhden Poptorin toimitusjohtajan kirjoituksen (21.1.2003) liittyen piratismiin.
 
"Tekijänoikeudella perustellut kustannukset (=levy-yhtiöosuus ja tekijänoikeusmaksut)ovat n. 93 % levy-yhtiön tukkuhinnasta. Tästä n. 73 % menee levy-yhtiölle ja 27 %:n osuuden jakavat säveltäjät, sanoittajat sekä artistit. Levyt maksaisivat puolet nykyisestään, jos levy-yhtiöt tyytyisivät edes tuohon 27 %:n osaan! Ilman tekijänoikeuskuluja (vrt. CDR) CD-levyn laillinen ja verollinen hinta kaupassa on korkeintaan 1,5 euroa."
 
Mielenkiintoinen väite. Miten mahtaa olla perusteltu? EDIT: Hyvin on perusteltu, kun puran tämän paloiksi. Tosin purettuna tää ei olekaan yhtä raflaava... katsotaas...
 
Lukemia vääristää entisestään se, että tässä puhutaan levy-yhtiön tukkuhinnasta, eli sellaisesta hinnasta, jossa ei vähittäiskauppiaan osuutta levystä ole. Kun vähittäiskauppiaan osuus on vähintään 35% ja yleisemmin tuolla 50% tietämillä, voidaan Puumalaisen ilmoittamat prosentit jakaa kahtia, jos mieli ymmärtää teksti oikein.
 
Puumalaisen prosentit OVH:sta, mikäli ymmärsin oikein, menevät:
 
Eli noin 36,5% levy-yhtiölle on mun arvioni mukaan ihan oikea summa, tästä rahasta levy-yhtiö maksaa levynteon mekaanisen työn, mahdollisesti myös äänityskulut. Eli tällä rahalla paitsi kieriskellään voitoissa, myös masteroidaan ja prässätään se fyysinen levy kuluttajille.
 
Säveltäjille, sanoittajille ja artisteille jää siis 13,5%. Tämä on verrattain paljon, mutta tässähän on sekä artistirojalti että mekanisoimismaksut.
 
Puumalainen siis ehdottaa, että levy-yhtiöt, artistit ja biisintekijät jakaisivat mekanisointimaksun (eli Teostorahat!) ja artistirojaltin keskenään ja pidättäytyisivät muista osuuksista?
 
Mun on pakko olla ymmärtänyt väärin... millä rahalla niitä levyjä sitten tehdään, jos Puumalaisen ehdotus otetaan ohjenuoraksi?
 
Älkää käsittäkö väärin, mä olen koko sydämestäni Puumalaisen povaaman markkinaosaajien (lue= mielenkiintoisten pienempien yhtiöiden) paluun puolella (vaikka Love Recordsin, Flamingon, Ensio-musiikin, Bluebirdin ja Fazerin välillä ei ihan selvää yhteyttä näykään). Mä vain en näe, että tuo kulujenleikkausyhtälö olisi oikeasti toimiva - selittäkää, please, jotka tajuatte paremmin.
 
Levyt maksaisivat puolet nykyisestään, jos levy-yhtiöt tyytyisivät edes tuohon 27 %:n osaan!
 
100%- 36,5% = 63,5%
 
Vaikka ikävä kyllä pelkään, että tästä tulis taas sellainen "sotilaallinen tyhjiö", jolta Poptori itse pystyy suojautumaan ainoastaan keskittämällä oman myyntinsä omiin jakelupisteisiinsä. Tavallisessa levykaupassa "kympin levyyn" lätkäistään helposti silti 22e hintalappu, ja kauppias vain nauraa saatuaan nakitettua paremman katteen julkaisijalta.
 
Ilman tekijänoikeuskuluja (vrt. CDR) CD-levyn laillinen ja verollinen hinta kaupassa on korkeintaan 1,5 euroa."
 
Eli siis tyhjän levyn hinta, tai vaihtoehtoisesti tehtaassa teetetyn levyn hinta ennen kuin se menee tukkuun ja jakelijalle.

Toisekseen eihän se sisältö netissä ole sama. Vaikkakaan esim. ne kansilehdet eivät kaikille mitään merkitsekään, niin kyllä ne ovat kuitenkin osa sitä pakettia. Ja toisekseen sitä levyn sisältöäkin voi miettiä. Sinne saa kyllä halutessaan muutakin sisältöä kuin pelkästään ne biisit.
 
Kannet ovat yksi juttu, joo, mutta ne ovat kuitenkin pieni osa kokonaisuutta. Muistetaan vielä, että nykyajan printtereillä saadaan aika hyviä kopioita aikaiseksi niilläkin.
 
Levyn mahdollinen muu sisältö (näytönsäästäjät, videopätkät jne) ovat tiedostotavaraa, eli siirrettävissä netin kautta. En tiedä liikkuuko noita netissä, käsittääkseni siihen itse musaan ollaan kuitenkin keskitytty.
 
Edittiä tähän väliin: sikälimikäli porukka ei kovin paljon hae ja printtaa kansikuvia netistä, ja jakele noita lisämatskuja siellä, voidaan tästä päätellä jotain noiden oleellisuudesta. Vaikka toki myös mulle cd on paketti, johon tulee kuulua ne kannetkin.
 
Mutta jos asenne on se, että nettiä vastaan on turha edes yrittää kilpailla, niin heikoilla ollaan.
 
Kilpailu onkin huono sana tälle asetelmalle.
 
Hintoja pitäisi laskea, kaikenlaista pikkukivaa bonusta pitäisi järkätä, kansista pitäisi tehdä hienompia (hologrammeja ehkä), ja musankin pitäisi olla parempaa. Kaikenlaistahan voi jumpata, ja jumpataankin. Mutta mä silti uskon, että vaikka kaikkea tuota tehtäisiin nykyistäkin enemmän, musa kelpaa sittenkin ennemmin ilmaiseksi kuin rahaa vastaan.

Chemo:
Hintoja pitäisi laskea, kaikenlaista pikkukivaa bonusta pitäisi järkätä, kansista pitäisi tehdä hienompia (hologrammeja ehkä), ja musankin pitäisi olla parempaa. Kaikenlaistahan voi jumpata, ja jumpataankin. Mutta mä silti uskon, että vaikka kaikkea tuota tehtäisiin nykyistäkin enemmän, musa kelpaa sittenkin ennemmin ilmaiseksi kuin rahaa vastaan.
 
Kyllä, silloin kun se sopii kokonaisuuteen. Kaikkiin levyihin eivät bonukset ja kylkiäisvideot sovi. Jos asketismi on linja, silloin karsitaan kaikki turha.
 
Etsikääpä hyllystä muistin virkistykseksi XTC:n "Go2". Siinä on sellainen levy kansineen ja pakkauksineen, että se pitäis käydä pakollisena läpi kaikissa graafisen alan oppilaitoksissa, ei esineenä vaan filosofisena statementtina...

Kyllä, silloin kun se sopii kokonaisuuteen. Kaikkiin levyihin eivät bonukset ja kylkiäisvideot sovi. Jos asketismi on linja, silloin karsitaan kaikki turha.
 
Heh, mä just samanaikaisesti editoin kirjoitukseeni epäilykseni siitä, miten paljon jengi noita oikeasti kaipaa. Mä kaipaan moisia tuskin koskaan - itse asiassa vain yhden ainoan kerran muistan bonusten (videopätkien) vaikuttaneen ostopäätökseeni - ja ne olivat siinä kokonaisuudessa aika oleellinen osa pakettia. Silloinkin tosin harmitti, etteivät olleet samantien tehneet DVD:tä.
 
:-D

Eli noin 36,5% levy-yhtiölle on mun arvioni mukaan ihan oikea summa, tästä rahasta levy-yhtiö maksaa levynteon mekaanisen työn, mahdollisesti myös äänityskulut. Eli tällä rahalla paitsi kieriskellään voitoissa, myös masteroidaan ja prässätään se fyysinen levy kuluttajille.
 
Joo, ja tällähän katetaan oikeastaan koko yhtiön kaikkia kuluja...
 
Juttelin aiheesta parisen vuotta sitten yhden ison yhtiön tuotantopäällikön kanssa, ja hän kertoi että yhden uuden artistin lanseeraaminen on heillä noin miljoonan vanhan markan investointi. Jollain noikin kulut pitää kattaa, ja myös niiden artistien kohdalla jotka eivät koskaan saavuttaneet edes break even-pistettä.

Joo, ja tällähän katetaan oikeastaan koko yhtiön kaikkia kuluja...
 
Juttelin aiheesta parisen vuotta sitten yhden ison yhtiön tuotantopäällikön kanssa, ja hän kertoi että yhden uuden artistin lanseeraaminen on heillä noin miljoonan vanhan markan investointi. Jollain noikin kulut pitää kattaa, ja myös niiden artistien kohdalla jotka eivät koskaan saavuttaneet edes break even-pistettä.
 
Kyllä. Olkoonkin, että tavanomaisempi satsaus uuteen artistiin on noin 100 000 vanhaa markkaa, millä käytännössä saa just promot jaeltua ja pakolliset pari puolensivun mainosta niihin musiikkilehtiin, joissa se eniten vaikuttaa.
 
Nyt on kuitenkin muistettava, että keskimäärin esimerkiksi joka kuudes levy pääsee edes omilleen, joka 20 levy maksaa sitten nämäkin.
 
Ei taida Poptorin valikoimiin paljon riskiartisteja kuulua, niiden paikkahan on tuolla mainitulla Bluelight - Love -osastolla, siinä missä Fazerilla käännösiskelmän. Isot yhtiöt taas kaipaavat "vetureita talliin", eli heitä kiinnostaa jokaisen lajityypin ensimmäinen sellainen innovaattori, josta voi kasvaa iso, ja toisella sijalla sellainen artisti, joka ensiksi kykenee tuomaan uuden jutun suurelle yleisölle (tässä vaiheessa ilkeä musiikkisnobi puhuu vesittämisestä).
 
Joka tapauksessa, Poptorin on helppo puhua yhtiöiden ahneudesta, kun se palkkaa vain valmiiksi kuuluisia artisteja ja julkaisee heiltä vain takuuvarmoja levyjä ja yleensä ilman mainontaa, joten tuo tuotekehittelyraha ei edes oo tarpeen.

Pikku pointti vaan tuosta tutkimuksesta.. Kysyttaessa etta oletko ladannut netista musiikkia, ei otettu huomioon etta netista ladattu musiikki voi olla maksullista, tai ilmaista ja kuitenkin laillista. Jos ostaa musiikkinsa tiedostoina netista, niin tottakai se vaikuttaa levyostoihin. Lisaksi se nakyy levy-yhtioiden tileilla entista isompina voittoina (euron per biisi, ja kulut huomattavasti pienemmat kuin painettujen levyjen vastaavat).
 
Mutta tama vain pointtina siihen siis etta tama kyseinen tutkimus todistaa hyvin vahan mistaan mihinkaan suuntaan.

Pikku pointti vaan tuosta tutkimuksesta.. Kysyttaessa etta oletko ladannut netista musiikkia, ei otettu huomioon etta netista ladattu musiikki voi olla maksullista
...
Mutta tama vain pointtina siihen siis etta tama kyseinen tutkimus todistaa hyvin vahan mistaan mihinkaan suuntaan.
 
Verkon maksullinen musiikki ei juurikaan myynyt ennen iPodia, joten tuo tuskin vaikuttaa. Samoin epäilen vahvasti, että ilmaismusiikin latailulla olisi vaikutusta suuntaan tai toiseen.
 
Olen eri mieltä, Pimp. Mun mielestäni tuo tutkimus todistaa aika lailla paljon, ja ihan selkeään suuntaan.

Hintoja pitäisi laskea, kaikenlaista pikkukivaa bonusta pitäisi järkätä, kansista pitäisi tehdä hienompia (hologrammeja ehkä), ja musankin pitäisi olla parempaa. Kaikenlaistahan voi jumpata, ja jumpataankin. Mutta mä silti uskon, että vaikka kaikkea tuota tehtäisiin nykyistäkin enemmän, musa kelpaa sittenkin ennemmin ilmaiseksi kuin rahaa vastaan.
 
Musiikkibisnes olisi kuivunut kasaan jo aikapäivät sitten, jos enemmistö todella toimisi noin. Uskon että useimmat ostavat kopiointimahdollisuuksista huolimatta levynsä, mikäli hinta on järkevä eikä musiikki ole laadullisesti aivan kertakäyttökamaa. Vapaamatkustajia on aina olemassa, mutta ei keskimääräinen musiikinkuuntelija oleta saavansa sisältöä ilmaiseksi. Kokonaisuus menee pakkasen puolelle, jos levyihin liitetään joitakin näennäisbonuksia, mutta varustetaan ne vaikka huonoilla kopiosuojauksilla.
 
Juttelin aiheesta parisen vuotta sitten yhden ison yhtiön tuotantopäällikön kanssa, ja hän kertoi että yhden uuden artistin lanseeraaminen on heillä noin miljoonan vanhan markan investointi. Jollain noikin kulut pitää kattaa, ja myös niiden artistien kohdalla jotka eivät koskaan saavuttaneet edes break even-pistettä.
 
Uusista artisteista pyritään nykyisin tekemään tuotteita, jolloin promootioon menee paljon rahaa. Samalla esimerkiksi bändien elinkaaret ovat lyhentyneet, eikä artistin uraa lähdetä välttämättä rakentamaan kovin pitkällä tähtäimellä. Bisneksen lyhytjännitteisyys voi olla ongelma erityisesti Suomen kaltaisilla pienillä markkinoilla.

Olen eri mieltä, Pimp. Mun mielestäni tuo tutkimus todistaa aika lailla paljon, ja ihan selkeään suuntaan.
 
Ok, toki. Oma henk. koht. mielipiteeni tasta tutkimuksesta vain on se etta se on yhdelta kantilta kapeasti katsottu kysely, jonka tulokset kylla tiedettiin ja niita kaytetaan nyt luomaan yli-yksinkertaistettu kuva levyteollisuuden uhkakuvista.
 
Tasta tutkimuksesta kylla kay ilmi se etta ihmiset kopioivat, ja etta se etta ihmiset kokevat sen vaikuttavan ostoihin, mutta minkaanlaista arviota siita kuinka paljon se vaikuttaa on aivan turha yrittaakkaan tehda. Tata pitaisi tutkia jollain muulla tavalla kuin ihmisilta kyselemalla. Ne kun vastaavat yleensa mita sattuu vaikka eivat mistaan mitaan tietaisikkaan.
 
Ostokayttaytyminen on kuitenkin monimutkainen juttu. Hankala tutkia. Helppo tehda "paatelmia", vaikeampi selittaa todellisuutta.
 
Minua nyt lahinna kiinnostaa se etta mita levy-yhtiot ja muut tahot tassa nyt haluavat tapahtuvan? Odottavatko he etta poliisi kay saannollisesti tarkastamassa jokaisen kotikoneen ja vie samalla levy-yhtion laskun menetetyista euroista? Pitaisiko nettia rajoittaa jotenkin? Pitaisiko kouluissa opettaa etta piratismi on vaarin ja etta neuvostoliitton hyokkaa jos lataat netista musiikkia?
 
Nyt kun taas mietin aihetta, niin vaittaisin myos etta kotipoltto laajentaa kuluttajapohjaa. Perustelu: Entista nuoremmat (kaytannossa rahattomat) paasevat kasiksi tuoreimpiin hitteihin helpommin; Entista nuoremmat ovat musiikin "kuluttajia" vaikka rahaa ei valttamatta liikukkaan viela. Siina vaiheessa kun alkaa olla sita kayttorahaa, niin sitten ne levyt ostetaan, tulevaisuudessa entista enemman netista. Lisaksi varsinkin nuoremmassa ihailijajoukossa ns. "tosifanius" on suht yleista. Siihen kuuluu se etta rahaa laitetaan kaikkeen mahdolliseen mista loytyy oman idolin kuva. Musiikki on vain osa koko tuotteesta, ja se ostetaan muutenkin vain kerran.
 
Hauska aihe btw. Tosiasia vain on se etta mikaan ei ole niin hankalaa kuin ennustaminen, varsinkaan tulevaisuuden ennustaminen.
 
Itse toivoisin etta nykyinen kehitys, netteineen ja muine teknologioineen, soisi mahdollisuuden koko musiikkibisnekselle "taantua" nykyisesta isojen yhtioiden monopolista, jolloin muillakin olisi mahdollisuus yrittaa ja onnistua kuin idolsseilla ja britneilla. Kehitys kehittyy ja villeimmatkin visiot on vanhaa todellisuutta nopeammin kuin ehtii tajutakkaan.

Mä siirryn nyt tästä tutkimuksesta vähäksi aikaa muuhun.
 
Tosiasia vain on se etta mikaan ei ole niin hankalaa kuin ennustaminen, varsinkaan tulevaisuuden ennustaminen.
 
Jokaisen yrityksen olisi suotavaa tutkia alansa näkymiä, mikäli aikoo pärjätä jatkossa. Olkoonkin että tulevaa voi joskus olla vaikeaa ennakoida: mutta yritettävä on. Mietitäänpä hetki mitä tämä voi tarkoittaa levy-yhtiön näkökulmasta.
 
Täällä on esitetty, että levy-yhtiöiden pitäisi tehdä halvempia ja laadukkaampia tuotteita, että ne menisivät kaupaksi. Kaikenlaista vaatimustahan mahtuu maailmaan, mutta mitä mahdetaan itse yhtiöissä ajatella? Netistä imuttaminen on ollut kovassa nousussa. Ainakaan mulle ei ole tullut tietoon, että tämä suuntaus olisi mitenkään taittumassa, ennemminkin päinvastoin. Uskon, että tämä nähdään monissa yhtiöissä merkittävänä uhkana.
 
Silloin, kun näkymät eivät näytä kovin lupaavilta, on aika yleistä että esim. investointeja pannaan jäihin isolla kädellä. Otetaan varovaisemmin jonkun aikaa, ettei tule mitään isompia katastrofia. Musabisneksessä tämä tarkoittaisi sitä, että uusien artistien signaamista vähennettäisiin. Ja että se, mitä työstettäisiin, olisi mieluummin mahdollisimman riskitöntä tavaraa - kuten telkkariohjelmien valmiiksi markkinoimaa Idols-Popstars-kamaa esimerkiksi. Tätäkö halutaan?
 
Tuo siis isompien talojen näkökulmasta. Marginaalisemmilla musalajeilla on omat yhtiönsä. Nämä etenevät tapauskohtaisesti: joku pulju päätyy laajempaankin jakeluun, joku taas pysyy pienen porukan juttuna (ja muuta ei välttämättä edes haluta), joku ehkä katoaa kun on saatu kertaalleen tehtyä jotain sellaista mihin on tähdätty. Mutta eiväthän pikkuyhtiöt mikään uusi juttu ole.
 
Aika toki lopullisesti näyttää, mihin suuntaan kehitys menee. Mutta onko mitään kehitystä ollut mielestänne havaittavissa, mihinkään tiettyyn suuntaan?

Täällä on esitetty, että levy-yhtiöiden pitäisi tehdä halvempia ja laadukkaampia tuotteita, että ne menisivät kaupaksi. Kaikenlaista vaatimustahan mahtuu maailmaan, mutta mitä mahdetaan itse yhtiöissä ajatella?
 
Riippuu yhtiöstä. Uskoisin, että osa kotimaisista yhtiöistä olisi valmis laskemaan levyjen hintaa. Osa taas ei.
 
Silloin, kun näkymät eivät näytä kovin lupaavilta, on aika yleistä että esim. investointeja pannaan jäihin isolla kädellä. Otetaan varovaisemmin jonkun aikaa, ettei tule mitään isompia katastrofia. Musabisneksessä tämä tarkoittaisi sitä, että uusien artistien signaamista vähennettäisiin.
 
Musabisneksessä tämä tarkoittaisi sitä, että piratismi ottaisi selkävoiton. Jos artistien signaamista vähennettäisiin selvästi, niin sehän johtaisi siihen, että musiikkibisnes hiljalleen hiipuisi kokonaan. Tai ei oikeastaan selkävoittoa, koska sitten hiipuisi piratismikin hiljalleen. Mutta tämä ei ole se ratkaisu, jolla piratismi kukistetaan...
 
Ja että se, mitä työstettäisiin, olisi mieluummin mahdollisimman riskitöntä tavaraa - kuten telkkariohjelmien valmiiksi markkinoimaa Idols-Popstars-kamaa esimerkiksi. Tätäkö halutaan?
 
Tuskinpa tätä kukaan haluaa, mutta kuten on nyt nähty, niin eipä nuo formaattien tuottamat bänditkään välttämättä takuuvarmoja menestyjiä ole.

osa kotimaisista yhtiöistä olisi valmis laskemaan levyjen hintaa. Osa taas ei.
 
Mikseivät he sitten tekisi niin, jos siellä tosissaan katsottaisiin, että tämä olisi heidän liiketoimintansa kannalta paras ratkaisu? Pienet yhtiöt hinnoittelevat usein levynsä karvan verran isojen yhtiöiden ovh:ta halvemmiksi (tosin jakelutiekin on monesti lyhyempi). Ja yksi esimerkkihän on tässä ketjussakin aiemmin mainittu Poptori, joka kulkee ihan omia teitään.
 
Jos artistien signaamista vähennettäisiin selvästi, niin sehän johtaisi siihen, että musiikkibisnes hiljalleen hiipuisi kokonaan.
 
Mä arvaisin, että tämä tarkoittaisi sitä, että isoissa yhtiöissä keskityttäisiin yhä harvempiin ja yhä vahvemmin mainstream-puolen tavaraan: sitä puskettaisiin lujempaa sitten. Sehän on se listamusa kuitenkin, missä sitä rahaa enimmäkseen liikkuu.
 
Tämä tarkoittaisi riskialttiimpien, originaalimpien artistien kohdalla sitä, että heidän olisi entistä vaikeampaa päästä isojen yhtiöiden kautta laajempaan tietoisuuteen.
 
Oletteko nähneet merkkejä tällaisesta? (Mä kysyn tätä ilman, että yritän todistella mitään pointtia tai mitään, tää kiinnostaa mua aidosti)
 
eipä nuo formaattien tuottamat bänditkään välttämättä takuuvarmoja menestyjiä ole.
 
Eivät ole, ihan totta: riski kuitenkin varmasti ajatellaan noiden kohdalla pienemmäksi.

Mikseivät he sitten tekisi niin, jos siellä tosissaan katsottaisiin, että tämä olisi heidän liiketoimintansa kannalta paras ratkaisu?
 
Se kun ei ole yksin jonkun levy-yhtiön käsissä. Tuollaisen jutun järkevä toteuttaminen vaatisi aikalailla yhtenäistä linjaa ja tottakai myös sen vähittäiskauppiaan pitäisi olla hommassa mukana. Ettei käy niin, että kauppias vaan nostaa omaa katettaan ja hinta pysyy ennallaan.
 
Nyt on näköjään aloitettu tuollainen kanpanja vertaisverkkojen käyttäjille.
 
"Kampanjan aikana musiikkia luvatta vertaisverkossa jakava henkilö saa tietokoneensa kuvaruudulle viestin, jossa huomautetaan toiminnan laittomuudesta ja mahdollisista oikeudellisista seurauksista."
 
http://www.antipiracy.fi/ajankohtaista/?id=20050105p2pvalistus

Se kun ei ole yksin jonkun levy-yhtiön käsissä.
 
Käytännössä ehkä noin, mutta pitää muistaa, että kysymys on sopimusasiasta, ja kukin osapuoli voi ihan itsenäisesti päättää siitä mitä sopii ja mitä ei.
 
Esimerkki hinnan ohjaamisesta: pienlevy-yhtiöpuolella ei ole mitenkään epätavallista, että bändit saavat ostaa omaa levyään alhaiseen hintaan, ja sitten on määritelty minimi, jolla levyä voi alimmillaan myydä eteenpäin (ja tämä minimi onkin usein juuri se myyntihinta). Bändi sitten myy levyä keikoilla ja kavereilleen, mutta hinta pysyy tietyllä tasolla eikä vie pohjaa levykauppojen hinnoittelulta. Vastaavalla tavalla voisi jälleenmyyntisopimuksessa määritellä maksimihinnan levylle.
 
No joo. Mutta mitäs näitä vatvomaan - eihän asia nettikeskustelun pohjalta miksikään muutu :-)
 
Nyt on näköjään aloitettu tuollainen kanpanja vertaisverkkojen käyttäjille.
 
Täähän on kiinnostavaa. Mitä mieltä olette - onko tämä oikein vai väärin?

Tutkimustulokset tosiaan vaihtelevat sen mukaan keneltä sitä kysyy. Tässä esimerkiksi kahden hemmon _(Harvard Business School associate professor Felix Oberholzer and University of North Carolina, Chapel Hill associate professor Koleman Strumpf) tutkimus aiheesta:
 
http://www.unc.edu/~cigar/papers/FileSharing_March2004.pdf
 
"Even in the most pessimistic version of their model, they found that it would take about 5,000 downloads to displace sales of just one physical CD, the authors wrote. Despite the huge scale of downloading worldwide, that would be only a tiny contribution to the overall slide in album sales over the past several years, they said.
 
Moreover, their data seemed to show that downloads could even have a slight positive effect on the sales of the top albums, the researchers said."

http://news.com.com/2100-1027_3-5181562.html
 
Lisättäköön, että itse en wareta.

Täähän on kiinnostavaa. Mitä mieltä olette - onko tämä oikein vai väärin?
 
Ainakin minun mielestäni täysin oikea suunta. Juuri tätä kanpanjointia kaipaisin enemmänkin esille ja myös siltä osin, että tulisi paremmin esiin se, että jotkut tosiaan tekevät elääkseen sitä musiikkia ja näin ollen heidän kuuluisi saada työstään myös korvausta. Koska ne tekijänoikeudet voivat tosiaan monille olla täysin hämärän peitossa...
 
Ja uskoisin, että tuollainen kanpanja jossa ruutuun lävähtää teksti, että olet nyt kuule laittomalla tiellä, niin kyllähän se varmasti ns. satunnaiswarettajiin ainakin jollain tavalla tehoaa. Eri asia on sitten, onko sillä kuinka suurta merkitystä. Ne jotka tietoisesti rikkovat tekijänoikeuksia rankalla kädellä, eivät varmaan moisesta ilmoituksesta edes hätkähdä. Mutta oikealla linjalla siis ollaan. Ja kuten tuolla sivulla lukikin, niin jonkinlaista uskoa siihen kuitenkin on olemassa, että kanpanjoinnillakin voidaan saada käyttäytymismallit terveemmiksi.

Tässä on unohtunut täysin yksi asia: CD on yhtä kuollut formaatti kuin savikiekot ja vinyylit. Levy-yhtiö on typerä nimike nykyaikana, pitäisi puhua musiikinjakelu- ja markkinointiyrityksistä.
 
Ainoa taho joka täysillä buustaa musiikin nettimyyntiin on Apple - tietokonefirma. Miksi on näin? Levy-yhtiöiden olemassaolo perustuu niiden hallussa oleviin jakeluteihin ja tuotantoverkostoon. Jos musiikki menee nettiin, kuka tahansa voi alkaa kilpailla "levy-yhtiön" kanssa, koko pitkään pystyssä ollut korttitalo kaatuu kun tuotantokentän palaset ryhmittyvät uudenlaisiksi verkoiksi, joissa ei ole välttämättä mitään keskusta.
 
Netti-imurointia enemmän levy-yhtiöitä taitaa pelottaa tulemassa oleva rakennemuutos.

Tässä on unohtunut täysin yksi asia: CD on yhtä kuollut formaatti kuin savikiekot ja vinyylit.
 
Olen vahvasti eri mieltä. CD-soitin löytyy melkein joka kotitaloudesta, kun helmikuussa 2004 laajakaista löytyi vain 21%:lta (luku on varmasti kasvanut koko vuoden, muttei riitä). Laajakaistankin omistavista kaikilla ei ole luottokorttia tai muuta maksuvälinettä online-ostamiseen, eikä välttämättä halua tai taitoa ostaa musiikkia tiedostoina. CD tulee säilymään pääasiallisena formaattina vielä vuosia.
 
Levy-yhtiö on typerä nimike nykyaikana, pitäisi puhua musiikinjakelu- ja markkinointiyrityksistä.
 
Tuotahan ne tekee, samapa kai miksi sitä kutsutaan.
 
Ainoa taho joka täysillä buustaa musiikin nettimyyntiin on Apple - tietokonefirma. Miksi on näin? Levy-yhtiöiden olemassaolo perustuu niiden hallussa oleviin jakeluteihin ja tuotantoverkostoon. Jos musiikki menee nettiin, kuka tahansa voi alkaa kilpailla "levy-yhtiön" kanssa, koko pitkään pystyssä ollut korttitalo kaatuu kun tuotantokentän palaset ryhmittyvät uudenlaisiksi verkoiksi, joissa ei ole välttämättä mitään keskusta.
 
Applekaan ei itse julkaise sitä musaa, vaan tarvitsee nitä levy-yhtiöitä toimittamaan itselleen myytävää. Levy-yhtiöiden rooli varmasti muuttuu vuosien takaiseen verrattuna, mutta eivät ne tule mihinkään katoamaan. Hieman (muttei aivan) vastaavalla tavalla voidaan ajatella, että digikanavien toimilupia olisivat voineet hakea aivan uudet toimijat. Mites kävikään, hakijoina ja saajina oli yksinomaan isoja mediataloja eli just niitä, jotka jo nyt toimivat telkkaripuolella (Maikkari, Nelonen, Yle...)
 
Netti-imurointia enemmän levy-yhtiöitä taitaa pelottaa tulemassa oleva rakennemuutos.
 
Molemmat varmasti pelottavat. Rakennemuutos muuttaa vanhan albumikeskeisen julkaisutavan biisikeskeiseksi. Tämä kuulostaakin ensikuulemalta hyvältä, mutta kannattaa myös miettiä, montako suosikkibiisiään on löytänyt (ehkä suosikkiartistinsa) levyltä vasta ajan kanssa, eli on kasvanut diggaamaan biisistä vasta monen kuuntelemisen jälkeen. Olisiko tällainen tullut ostettua erikseen, vai olisiko tutustuminen jäänyt kokonaan? Keskittyvätkö levy-yhtiöt entistä enemmän vain ns. varmoihin hitteihin? Myös julkaistujen artistien määrä kasvaa, ja sehän on nytkin jo korkea, eikä tämä mitenkään välttämättä ole hyvä asia sen enempää artisteille (lisää one-hit-wondereita; lyhyitä soppareita) kuin kuluttajillekaan ("hyvää kamaa, mistä tätä saisi lisää? Ai, ei ole julkaistu"). Tarkoitus ei ole kokonaisuudessaan teilata biisikeskeistä mallia, mutta kannustan jokaista miettimään pidemmälle ja kaikkien osapuolten kannalta, onko siihen meneminen hyvä vai huono asia.

Millonkohan tulee "levy-yhtiö" nimeltä Apple :)