Musiikkibisnes ›

1. eiköhän ne hyvät pärjää biisejä säveltämälläkin
 
2. vaan eikös se olisi tavoitteena, että musiikkia myytäisiin enemmän --> rahnaa säveltäjille enemmän.
 
3. vaan se on kyllä nähty muutenkin, että linnoittautumalla vanhoihin asenteisiin ei nykymaailmassa pärjää. Teoston ja levy-yhtiöiden väki ovat viemässä omia joukkojaan teuraalle kun uusia ideoita ja sitä kautta mukautumiskykyä (= nykyisiin tilaisuuksiin tarttumista) ei ole.
 
4.myös: säveltäjät ja säveltelijät ovat erikseen
 
1. Pakko vastata. Hyvällä sävelellä ei ole mitään kaupallista merkitystä ellei se kohtaa oikeata esittäjäänsä. Biisi voi olla hyvä mutta juuri se oikea esittäjä antaa sille sen tietyn tehovoiman.
2. Kyllä mutta jos musiikin myynti hintaa pudotetaan vaikkapa puolet alemmaksi niin samalla putoaa myös tekijän tulo puolella. Kuka takaa että puolta halvempaa tuotetta myydään sen yli kaksi kertaa nykyistä enemmän mikä antaisi tekijälle isommat tulot ? Ja siitä mahdollisuudesta että musiikin tekijöitä voisi olla enemmän... voiko niitä ostavan yleisön mielenkiinnon saavuttavia taiteilijoita olla määräänsä enempää. Leikitään että meillä olisi vaikkapa kolmekymmentä Ismo Alangon tyylistä artistia. Olisiko niille kahdellekymmenelle yhdeksälle mitään kysyntää ?
3. Se uusiutuminen tapahtuu lähinnä musiikin tekijöiden omalla verkkomyynnillä. Ja sitten se ongelma. Kuinka markkinoida tuotettaan ? Ahkerasti keikkailevalla artistilla/bändillä se ei liene ongelma mutta entäpä ne keikkailemattomat. Millä tuoda musiikkinsa esille. Senhän tiedämme että markkinointi ei ole mitään halpaa lystiä. Oletetaanpa että maassamme löytyy kymmenentuhatta aktiivisesti musiikkiaan verkon kautta myyvää tekijää. Kuinka ja miten nimetön bändi/artisti tekee itsestään tarpeeksi mielenkiintoisen ostavan yleisön edessä että kauppa alkaa käymään ? Meinaan että eikö tämä ole yksi levy-yhtiöiden hyvistä puolista. Ne ottavat taloudellisen riskin tuotteesta ja sen vastapainoksi mahdollisesti katetta sijoitukselleen.
4. Säveltelijällä ja säveltäjällä ei ole mitään eroa. Se on vasta se musiikin toteutuksesta vastaava porukka joka erottaa ne toisistaan

Yritäpä Pete elää vaikka säveltämällä biisejä. Tämä on henkilökohtaisuus.
 
No en yritä koska mulla ei siihen tarvittavia kykyjä ole. Mä en muista missään välissä väittäneeni että musiikin tekijän osuutta pitäisi pienentää koska ymmärrän kyllä ettei se suuren suuri osuus ole lopullisesta myynti hinnasta laskien. Mitä mä olen tässä ihmetellyt, ja mihin olen yrittänyt saada vastauksia onnistumatta siinä, on että miksi musiikin myyminen on niin helvetin kallista kun kerran sen tuottaminen ja cd-levyksi paketointi ei maksa juuri mitään.
 
Pakko on kysyä että ootko Pete päätoimisesti musiikkialalla?
 
No en ole, vaan ihan ansiotyössä yksityissektorilla, ja kaikkien markkinavoimien palloteltavana.
 
Sanopa nyt, että miten tämä nykyinen systeemi, jossa suurin piirtein jokainen myydyn levyn kanssa tekemisissä oleva henkilö kaupan kassaneitiä myöten saa suuremman osan kakusta kuin musiikin levylle tehnyt musiikintekijä (HUOM: tarkoituksella liioiteltu että pointti menisi perille), voi olla musiikin tekijän kannalta hyvä systeemi? Minkälainen kauppakoulu pitää käydä ettei pysty tajuamaan, että ei se yksikkökohtaisen tuoton maksimointi ole ainoa tapa kokonaiskakun kasvattamiseksi. Itse asiassa on ainoa lähes varma tapa pienentää kokonaisvolyymia. Samalla voisit myös kertoa, että mitä uusia oivalluksia musiikkibisnes on tuonut itse bisnekseen viimeisen 30 vuoden aikana jaettavan kakun kasvattamiseksi? Missä piileksii tämän mukamas luovan alan luovuus kun on kyse itse bisneksen teosta?
 
Tässä on muuten linkki OECD:n uunituoreeseen tutkimukseen musiikkiteollisuuden nykytilasta ja tulevaisuuden haasteista. Kiva lukea välillä tutkimustietoakin äänitealan propagandan vastapainoksi. Tuon tutkimuksen mukaan keskivertosuomalainen kulutti musiikkiin vuonna 2003 $27 eli yhden uuden CD-levyn verran. Eli ei voitane ainakaan puhua markkinoiden kyllästymisestä eli potentiaalia moninkertaistaa tuo lukema pitäisi olla jos vaan sopivat keinot keksitään.
 
http://www.oecd.org/dataoecd/13/2/34995041.pdf
 
Lisättäköön vielä että tutkimuksen perusteella neljän suuren kopla hallitsee 80% levymyynnistä Euroopassa ja Amerikassa. Ei liene ihme etteivät levynhinnat paljon notkahtele kun sama vajaa kourallinen hallitsee myös kansainvälisiä ja kansallisia jakelukanavia ja pitää käsisään yhteyksiä radio- ja tv-maailmaan eli käytännössä sanelee myytävän musiikin hinnan.
 
Toisaalta tässä valossa on aivan ymmärrettävää miksi yksittäinen artisti ei uskalla paljon kritisoida systeemiä kun leiväntulo on muutaman kansainvälisen yritysjätin käsissä.

Musiikkiala ei toimi käytännössä vapailla markkinoilla, joten musiikin hintakaan ei määräydy markkinatalouden ehdoilla. Ei ole ihme, että muusikot suostuvat toimimaan nykyisessä järjestemässä, koska vaihtoehtoja ei vielä ole.
 
Ehkä jonain päivänä tekijänoikeuksien hallinnointi on kilpailtua, Puumalaiset yms. jakelevat levyt kustannustehokkaammin, radiot soittavat parempaa musiikkia ja naisartisteilla on isommat tissit!

2. Kyllä mutta jos musiikin myynti hintaa pudotetaan vaikkapa puolet alemmaksi niin samalla putoaa myös tekijän tulo puolella. Kuka takaa että puolta halvempaa tuotetta myydään sen yli kaksi kertaa nykyistä enemmän mikä antaisi tekijälle isommat tulot ?
 
Sitä kaksinkertaistumista ei kukaan ihminen voi taata. Mutta varsinkin 'ylellisyyshyödykkeiden' hintajousto on sellainen 'luonnonlaki', että myynti kasvaa kun hinta tippuu. Tämä muutos on sitä pienempi, mitä elintärkeämpi hyödyke on kyseessä. Esimerkiksi maidon kulutus ei hirveästi muutu vaikka hinta muuttuukin. Mutta jo hedelmissä muutos on suurempi.
 
Sitä hintajoustoa ei oikein voi tietää etukäteen. Voi vain arvailla. Sillä : 'Ennustaminen, varsinkin tulevaisuuden, on vaikeaa.'

Minä maksan levystä mielellään 20 euroa, varsinkin jos levyä kuuntelen vuosikausia. Samoiten maksan mielellään 50 euroa tietokonepelistä, jos tiedän että se on hyvä ja kestää enemmän kuin kuukauden.
 
Levy-yhtiöillä on ihan yhtä suuri oikeus katsella DRM:ien ja vesileimojen ja muun perään kun kuluttajilla oikeus marmattaa hintoja/kopioisuojauksia vastaan. Äänestä lompakolla, äläkä itke!
 
Warettamista on turha puolustaa millään muotoa, millä tahansa yhtiöllä on oikeus puuttua waretukseen kuten tavarakaupalla varastamiseenkin. Yhtiöillä on oikeus perätä oikeuksiensa perään, jos niin haluavat.
 
Kuluttajalla ei ole muita oikeuksia kun päättää tai olla päättämättä ostaa levy. Ja niin se vain on, kyllä teollisuus olipa se mitä tahansa teollisuutta saa itse parhaaksi katsomallaan tavalla päättää toiminnastaan.
 
Jos artistia taasen vituttaa pienet tulot, voi painua muualle tekemään/esittämään sitä musiikkia. Ei ole mikään pakko mennä levybisnekseen mukaan. Voi perustaa oman bisneksen, ja myydä niitä levyjä itkupilleille 5 eurolla, tai vaikka jakaa ilmaiseksi!
 
Jos on mennyt bisnekseen mukaan "kusetuksen" kautta, niin voi voi. Oisko kannattanut maksaa siitä lakimiehestä sittenkin?
 
Jos levy-yhtiöt nyt ajautuukin konkurssiin tms niin sen paljon helvetin parempi vain niin! Jos ei niin sitten ei, aivan sama. Jokaisella liiketoimintaa harjoittavalla on oikeus päättää mitä haluavat tehdä, ja jokaisella muulla on oikeus valita lähteekö siihen toimintaan mukaan vai ei (olipa kuluttaja tai artisti),
 
HEI KUKAAN EI PAKOTA KETÄÄN MIHINKÄÄN!
 
Mun käsittääkseni me ei olla kenenkään orjia, että joku vois pakottaa meidät ostamaan "kalliita" levyjä?
 
"kalliitta", koska mun mielestä taasen levyt ei ole kalliita, ja tiedän kokemuksesta, että myös pienlafkoillakin niiden tekeminen ja markkinointi syö pirusti miestyötunteja ja rahaa, ja jokainen levy on riski joka voi pahimmillaan johtaa toiminnan loppumiseen. Kukaan ei tuu hakeen sitä sun levyä itsestään, taviksia ei kato vain kiinnosta niinkuin meitä "alan miehiä", vaikka ois maailman kovinta musiikkia.
 
Siis mitä väliä on vaikka levyjen hinnat ois 100 euroa kappale? Ei niitä ole pakko ostaa ja hinnan asettanut firmahan siitä kärsii, et Sinä. Oma valintani on se, että yli vuoteen en ole ostanut monikansallisten levy-yhtiöiden levyjä periaatesyistä, en edes alelaarista. Enkä edes suosikkejani, joten niin jäi mm. uusi Coldplaykin kauppaan (ja kun waretustakaan en harrasta niin..).
 
Mun tuttavapiiristä (aikuisia alle kolmekymppisiä ihmisiä) noin puolet on sellaisia, että ne ei kuuntele musiikkia mistään muualta kun radiosta, ja ne ei koskaan osta mitään levyjä tai sitten ne ostaa vain kaikista "kovimmat" hitit, kuten herra X osti äskettäin TERÄSBETONIN levyn, ja mies ei tiedä rokista/metallista mitään, naureskeli vain että kun "oli niin osuvat sanat että piti ostaa kun saa hyvälle tuulelle".
 
No ei taatusti ois ostanut tuotakaan levyä jos ei ois markkinointi/teevee-esiintymiset etc. vaikuttaneet asiaan - siis jos halutaan voluumit mukaan tarvittaan näkyvyyttä, jolloin tarvitaan paljon ammattitaitoa ja yleensä myös paljon rahaa. Ym. herra X ei koskaan ois tuota levyä itse löytänyt "kaivelemalla". Suurinta osaa ihmisiä kun ei vain satu kiinnostamaan hevon helvettiä, että mitä musiikkia/tarjontaa ois tarjolla ton näkyvän osan lisäksi. Ja tuo tilanne ei tule oleellisesti muuttumaan edes sukupolvenvaihdoksien myötä aivan heti.

Minä maksan levystä mielellään 20 euroa, varsinkin jos levyä kuuntelen vuosikausia. Samoiten maksan mielellään 50 euroa tietokonepelistä, jos tiedän että se on hyvä ja kestää enemmän kuin kuukauden.
 
Mutta ovatko kaikki musiikkilevyt mielestäsi tälläisiä vuosikausia kestäviä nautintoja? Eikö kertakäyttöpoppia voisi myydä halvemmalla isoja määriä?
 
Levy-yhtiöillä on ihan yhtä suuri oikeus katsella DRM:ien ja vesileimojen ja muun perään kun kuluttajilla oikeus marmattaa hintoja/kopioisuojauksia vastaan. Äänestä lompakolla, äläkä itke!
 
Ja turha on itkeä kun kuluttaja on jo äänestänyt lompakollaan.
 
Warettamista on turha puolustaa millään muotoa, millä tahansa yhtiöllä on oikeus puuttua waretukseen kuten tavarakaupalla varastamiseenkin. Yhtiöillä on oikeus perätä oikeuksiensa perään, jos niin haluavat.
 
Kukaan ei ole tässä keskustelussa vielä puhunut warettamisesta saatika puolustellut sitä, eikä sinunkaan kannattaisi avata taas yhtä uutta matopurkkia.
 
Kuluttajalla ei ole muita oikeuksia kun päättää tai olla päättämättä ostaa levy.
Itse asiassa kuluttajalla on oikeuksia, esim. kopoioida omaan käyttöönsä koska hän maksaa tästä oikeudesta jokaisen ostamansa tyhjän cd:n hinnassa vaikka tallettaisi niille itse ottamiaan valokuvia. Kuluttajalla on myös oikeus olettaa että täysihintaisena CD-levynä markkinoitu tuote soi kaikissa cd-soittimissa ja täydellä CD-laadulla.
 
Ja niin se vain on, kyllä teollisuus olipa se mitä tahansa teollisuutta saa itse parhaaksi katsomallaan tavalla päättää toiminnastaan.
 
Senkun päättää, mutta turha huutaa sitten valtiovaltaa avuksi.
 
HEI KUKAAN EI PAKOTA KETÄÄN MIHINKÄÄN!
 
Käytännössä pakottaa kyllä. Esimerkiksi kourallinen isoja levyfirmoja pakottaa pienemmät toimimaan omien sääntöjensä mukaan jos haluavat saada levynsä kauppojen hyllyyn.
 
Kiesus, että sulla on lapsellinen kuva maailmasta. Kaikki ei ole läheskään niin yksinkertaista kuin annat itsellesi ymmärtää.
 
"kalliitta", koska mun mielestä taasen levyt ei ole kalliita, ja tiedän kokemuksesta, että myös pienlafkoillakin niiden tekeminen ja markkinointi syö pirusti miestyötunteja ja rahaa, ja jokainen levy on riski joka voi pahimmillaan johtaa toiminnan loppumiseen. Kukaan ei tuu hakeen sitä sun levyä itsestään, taviksia ei kato vain kiinnosta niinkuin meitä "alan miehiä", vaikka ois maailman kovinta musiikkia.
 
Aivan,mutta kansan syville riveille pitäisi olla tarjolla edullista musaa heidän makuunsa. Nykyään tämä hoituu sillä että joku ostaa päivän hittilevyn levyn ja kopioi sen kahdellekymmenelle kaverilleen kun edullisia jokamiehen levyjä ei ole olemassa. Tämä nyt ei ollut sitten mikään puolustelu ko. toiminnalle vaan ihan arkipävän elämässä vastaan tullut ilmiö.
 
Siis mitä väliä on vaikka levyjen hinnat ois 100 euroa kappale? Ei niitä ole pakko ostaa ja hinnan asettanut firmahan siitä kärsii, et Sinä. Oma valintani on se, että yli vuoteen en ole ostanut monikansallisten levy-yhtiöiden levyjä periaatesyistä, en edes alelaarista. Enkä edes suosikkejani, joten niin jäi mm. uusi Coldplaykin kauppaan (ja kun waretustakaan en harrasta niin..).
 
Toisin kuin sinua niin minua kuitenkin huolettaa mihin musiikkibisnes on nykymenolla menossa. Tuskin sekään on kenenkään etu että koko musiikkibisnes tukehtuu mahdottomaan yhtälöönsä.
 
Mun tuttavapiiristä (aikuisia alle kolmekymppisiä ihmisiä) noin puolet on sellaisia, että ne ei kuuntele musiikkia mistään muualta kun radiosta, ja ne ei koskaan osta mitään levyjä tai sitten ne ostaa vain kaikista "kovimmat" hitit, kuten herra X osti äskettäin TERÄSBETONIN levyn, ja mies ei tiedä rokista/metallista mitään, naureskeli vain että kun "oli niin osuvat sanat että piti ostaa kun saa hyvälle tuulelle".
 
Tässä se taas nähdään mitä olen aiemmin yrittänyt sanoa. Nykyhinnoilla levyt ovat kavereillesi liian kalliita, mutta jos tarjolla olisi vitosen levyjä niin moni kavereistasikin varmaan sijoittaisi aina silloin tällöin sen femman johonkin levyyn sen enempiä miettimättä.
 
No ei taatusti ois ostanut tuotakaan levyä jos ei ois markkinointi/teevee-esiintymiset etc. vaikuttaneet asiaan - siis jos halutaan voluumit mukaan tarvittaan näkyvyyttä, jolloin tarvitaan paljon ammattitaitoa ja yleensä myös paljon rahaa.
 
Toisaalta jos levyä ei tarvistisi pakkomyydä niin markkinointiin menisi vähemmän rahaa. Vrt. esim. autokauppaan, jossa maahantuojat joutuvat mainostamaan tuotteitaan tuhansilla markoilla per jokainen myyty auto. Jos autot olisivat puolet halvempia kuin nykyään niin näin paljon ei tarvistisi syytää rahaa mainontaan ja sama pätee kyllä myös levyihin. Toisin kuin levybisneksessä autokaupassa tuotteen valmistuskustannukset kuitenkin sanelevat sen alimman mahdollisen myyntihinnan eli sikälikin levybisneksessä hintajouston varaa on paljon enemmän kuin missään muussa bisneksessä.

Mutta ovatko kaikki musiikkilevyt mielestäsi tälläisiä vuosikausia kestäviä nautintoja? Eikö kertakäyttöpoppia voisi myydä halvemmalla isoja määriä?
 
Eivät, kuten tuosta viestistäni voi lukea, ja kuten sanoin, äänestän lompakollani, ja vastustan periaatteessa monikansallisia firmoja. Mutta se ei tarkoita sitä, että heidän pitäisi muuttaa tapojaan vaikka MINÄKIN heidän toimintatapaansa vastustan, tai myydä kertakäyttöpoppia halvemmalla.
 
Heillä on silti oikeus liiketoiminnan harjoittamiseen, jonka parhaaksi näkevät.
 
Mun nuorimmalle pikkusiskolle (7-vuotias) mm. Antti Tuisku on jumala, veikkaan että ko. artisti edustaa taas sulle jotain mistä käytät termiä "kertakäyttöpop". Eli, voitko esim. sinä päättää tai sanoa mikä on kertakäyttöpoppia ja mikä ei? Jos joku haluaa ostaa musaa 20 euron hintaan ja se on sinulle kertakäyttöpoppia niin ei se sitä ole kaikille.
 
Kukaan ei ole tässä keskustelussa vielä puhunut warettamisesta saatika puolustellut sitä, eikä sinunkaan kannattaisi avata taas yhtä uutta matopurkkia.
 
Sinäpä kirjoitit aiemmassa postissa edellisellä sivulla näin:
 
Mutta mitäv...ua musabisnes tekee? Se huutaa valtiovaltaa apuun tiukentamaan tekijänoikuslakeja eli kaventamaan kuluttajien oikuksia, syyllistää kuluttajia siitä ette he mieluummin tuhlaavat rahansa johonkin muuhun ja kehittelee kaiken maailman DRM:iä maksavan kuluttajan riesaksi.

Mulle on pikkuhiljaa alkanut tulla sellainen kuva että musabisnes yrittää saada lainalaatijoita hyväksymään tiukkenevia tekijänoikeuslakeja pelottelemalla päättäjiä netti- ja muulla piratismilla ja näin pistää kuluttaja maksamaan samasta sisällöstä jokaiselle laitteelle erikseen.
 
Eli näin, siitä tämä juontui ja jos ymmärsin viittauksesi väärin olen pahoillani.
 
Kuluttajalla on myös oikeus olettaa että täysihintaisena CD-levynä markkinoitu tuote soi kaikissa cd-soittimissa ja täydellä CD-laadulla.
 
Ja oikeus viedä toimimaton kopiosuojattu levy takaisin kauppaan ja vaatia rahat takaisin. Sitä varten levyissä on pakollisena se tarra/merkintä "kopiosuojattu". Minä jätän nuokin levyt ostamatta. Joo, ja tiedän että kaikissa levyissä nuo eivät erotu selvästi/kaikki ei osaa niihin kiinnittää huomiota jne- ei kaikki osaa asentaa linuxiakaan tai keittää kananmunia.
 
Käytännössä pakottaa kyllä. Esimerkiksi kourallinen isoja levyfirmoja pakottaa pienemmät toimimaan omien sääntöjensä mukaan jos haluavat saada levynsä kauppojen hyllyyn.
 
Eipä pakottanut ainakaan levy-yhtiö levy-yhtiötä aikoinaan.
Tai mitäs sanot Mokoman sukseesta oman pikkufirman kautta? Ja Ultramariinin taustallakin on pikkufirma, ja ja...
 
Sitä paitsi jos haluaa saada levynsä levykaupan hyllyyn, siinä on kyse kyllä paljon muista asioista kuin levy-yhtiön päätöksestä. Kannattaa kääntää katseet esim. radiokanaviin ja alkaa parjaamaan niitä, kun soittavat vain yksinkertaista kertakäyttöpoppia. Siihenkin on muuten syy, miksi sitä siellä soi. Tai siihen että Soundissa on aina just ne tietyt artistit haastattelussa. Tai 7päivää lehden lööpeissä. Tämäkin ala on suhteellisen moniriippuvainen.
 
Kiesus, että sulla on lapsellinen kuva maailmasta. Kaikki ei ole läheskään niin yksinkertaista kuin annat itsellesi ymmärtää.
 
Minusta minulla on varsin terve maailmankuva, ja tästä aiheesta myös omakohtaista kokemusta. Minusta tuntuu vahvasti siltä, että sinä suhtaudut tähän asiaan turhan henkilökohtaisesti etkä halua edes yrittää ajatella, että levybisness on bisnestä siinä missä muutkin, ja sitä bisnestä voi vetää monella tavalla.
 
Aivan,mutta kansan syville riveille pitäisi olla tarjolla edullista musaa heidän makuunsa.
 
Onhan sitä, budgetline julkaisut. Uutta kamaa löytyy kans jos haluaa etsiä. Sen sijaan anttilasta ei välttämättä löydy ihan mitä vaan, ne kato kun ei osta levyjä sisään jos eivät usko että se levy myös myy. Sitä ennen se levy pitää saada vielä jakelijalle, jonka senkin täytyy uskoa että levyä saadaan anttilaan myytyä. Radiohittisinkku ja kunnon mainoskampanja auttavat asiaa.
 
Nykyään tämä hoituu sillä että joku ostaa päivän hittilevyn levyn ja kopioi sen kahdellekymmenelle kaverilleen kun edullisia jokamiehen levyjä ei ole olemassa. Tämä nyt ei ollut sitten mikään puolustelu ko. toiminnalle vaan ihan arkipävän elämässä vastaan tullut ilmiö.
 
Omassa tuttavapiirissäni tuollaista ei kyllä tapahdu. Epäilen että osaako suurin osa heistä edes kopioida levyjä. Enkä usko että heitä kiinostaakaan niin paljoa - ei minun tuttavapiirissä kyllä olekaan juuri muita musiikkia harrastavia.
 
Toisin kuin sinua niin minua kuitenkin huolettaa mihin musiikkibisnes on nykymenolla menossa. Tuskin sekään on kenenkään etu että koko musiikkibisnes tukehtuu mahdottomaan yhtälöönsä.
 
Seurauksista en osaa sanoa, mutta henkilökohtaisesti minua ei haittaisi pätkääkään.
 
Tässä se taas nähdään mitä olen aiemmin yrittänyt sanoa. Nykyhinnoilla levyt ovat kavereillesi liian kalliita, mutta jos tarjolla olisi vitosen levyjä niin moni kavereistasikin varmaan sijoittaisi aina silloin tällöin sen femman johonkin levyyn sen enempiä miettimättä.
 
Tehdäänpä selväksi: tuttavapiirissäni on kaikki ihmiset työssäkäyviä ja veronsa maksavia, 20 euron hinta sellaiselle ihmiselle ei varmasti ole liian kallis hinta. Tuo sama aiemmin mainitsemani herra X joka osti teräsbetonin, ostaa kuitenkin aktiivisesti alkup. DVD-elokuvalevyjä, jotka ovat vielä musalevyjä kalliimpia, herra on leffafriikki. Minä taas en välitä DVD:eistä tuon taivallista. Herra X:n vaimo taas lukee paljon, mutta ei välitä niin elokuvista kuin musiikistakaan. Ihmiset on kiinnostuneet eri asioista, ei ole mitään taetta, että hinnan alentaminen saa ostamaan jotain tuotetta.
 
Vai millä perustelet sen että tuttavani ostaisivat levyn 5 euron hinnalla? Ei ne osta niitä levyjä edes anttilan 2 euron supertarjouksista kun niitä nyt ei juuri tippaakaan kiinnosta musiikki, ne on just niitä satunnaiskuluttajia jotka ostaan sen 1 levyn per vuosi/max ja kuuntelee sitäkin nippa nappa kertaalleen läpi. Enkä minä heitä syytä siitä, että "ostit nyt tuon Brtineyn levyn ja tuit monikansallisia roistoja". Jokainen ostakoot mitä haluaa, olipa se sitten eläintestattu meikkivoide, levy tai rainbown tonnikalapurkki.
 
Opiskelijalle 20 voi olla paha hinta. Toisaalta kun muistelee omaa opiskeluaikaa, niin aina rahaa löytyi joka viikonlopun bileisiin. Baari/bileilta maksaa helposti sen 20 euroa. Ei ole ihme ettei ole varaa ostaa levyjä kun menee rahat juhlintaan.
 
Joojoo, ja tiedän että kaikki opiskelijat ei juopottele-

HEI KUKAAN EI PAKOTA KETÄÄN MIHINKÄÄN!
 
Todellinen uutinen. Musta tää on jotenkin typerä argumentti tuoda esille. Kuitenkin tää on muusikoiden.net joten luulisi, että täällä asiaa halutaan vähän katsastaa muusikon näkökulmasta, eikä vaan puolustella sitä bisnestä. Bisnestä kun ei mun mielestä muutenkaan tarvii puolustella, se selviää aina. Oli bisnes sitten musaa tai lannoitteita. Kaikella ei oo pakko tehdä bisnestä.
 
Ja miksi ei levy-yhtiön, vaikka täysin laillista, linjaa saisi kritisoida? Vai onks kaikki lain sallima toiminta sitten vaan aina kuitattavissa tolla, että hei kukaan ei pakota ketään mihinkään.
 
Mä ainakin ymmärrän todella hyvin mistä peteh puhuu. En tiedä sitten johtuuko mun tiedonpuutteesta vai mistä, mutta jotenkin mä uskon, että vois todellakin olla ihan kaikkia hyödyttävä asia, että noita hintoja voitaisiin tarkastella.

Heillä on silti oikeus liiketoiminnan harjoittamiseen, jonka parhaaksi näkevät.
 
Kukaan ei kiistä musabisneksen oikeutta lyödä päätään seinään aivan samalla tavalla kuin kukaan ei estä sinuakaan tekemästä samoin. Musabisneksen itsetuhoinen käytös vaan sattuu vaikuttamaan välillisesti huomattavasti suurempaan joukkoon kuin jos sinä lyöt päätäsi seinään.
 
Mun nuorimmalle pikkusiskolle (7-vuotias) mm. Antti Tuisku on jumala, veikkaan että ko. artisti edustaa taas sulle jotain mistä käytät termiä "kertakäyttöpop". Eli, voitko esim. sinä päättää tai sanoa mikä on kertakäyttöpoppia ja mikä ei? Jos joku haluaa ostaa musaa 20 euron hintaan ja se on sinulle kertakäyttöpoppia niin ei se sitä ole kaikille.
 
Tottakai musamakuja on monenlaisia mutta meinaatko ettei ainakin osaa nykymusasta tehdä pelkästään dollarinkiilto silmissä ilman sen kummallisempia taiteellisia ambitioja. Sanopa sinä vuorostasi yksikin hyvä syy miksi kaikkien uutuuslevyjen pitää maksaa saman verran? Ei kaikki uudet autotkaan maksa mersun hintaa tai rainbow tonnikala abban hintaa tai Scientific American Ohon hintaa.
 

 
Eipä pakottanut ainakaan levy-yhtiö levy-yhtiötä aikoinaan.
Tai mitäs sanot Mokoman sukseesta oman pikkufirman kautta? Ja Ultramariinin taustallakin on pikkufirma, ja ja...
 
Vieläkö muuten levy-yhtiö myy uutuuslevyjä kartellihintoja edullisemmin kuten se kai alkuun teki? Vai ovatko isot pojat jo palauttaneet hintahäirikön ruotuun.

 
Sitä paitsi jos haluaa saada levynsä levykaupan hyllyyn, siinä on kyse kyllä paljon muista asioista kuin levy-yhtiön päätöksestä. Kannattaa kääntää katseet esim. radiokanaviin ja alkaa parjaamaan niitä, kun soittavat vain yksinkertaista kertakäyttöpoppia. Siihenkin on muuten syy, miksi sitä siellä soi. Tai siihen että Soundissa on aina just ne tietyt artistit haastattelussa. Tai 7päivää lehden lööpeissä. Tämäkin ala on suhteellisen moniriipuvainen.
 
Tätähän minä jo sanoin aiemmin. Eli näillä neljällä monikansallisella jätillä on kuristusote koko alasta ja he pystyvät käytännössä määräämään millä ehdoilla pienemmätkin toimijat saavat artisteilleen näkyvyyttä. Tämä sama asia käy ilmi myös tuosta OECD:n raportista jos sen viitsii lukea läpi.
 
Minusta minulla on varsin terve maailmankuva, ja tästä aiheesta myös omakohtaista kokemusta. Minusta tuntuu vahvasti siltä, että sinä suhtaudut tähän asiaan turhan henkilökohtaisesti etkä halua edes yrittää ajatella, että levybisness on bisnestä siinä missä muutkin, ja sitä bisnestä voi vetää monella tavalla.
 
Täh? Oletko yhtää tajunnut lukemaasi. Minähän juuri olen tässä yrittänyt toitottaa että bisnestä voi tehdä muullakin tavalla kuin mitä musabisnes on viimeiset 30 vuotta tehnyt. Kumpiko meistä on viskellyt kommentteja tyyliin "kaikki voi..", "kukaan ei pakota ...", jotka luvalla sanoen on melkoisen idealistisia näkemyksiä siitä miten maailma toimii ja kaukana nykypäivän arkitodellisuudesta.
 
Onhan sitä, budgetline julkaisut. Uutta kamaa löytyy kans jos haluaa etsiä. Sen sijaan anttilasta ei välttämättä löydy ihan mitä vaan, ne kato kun ei osta levyjä sisään jos eivät usko että se levy myös myy. Sitä ennen se levy pitää saada vielä jakelijalle, jonka senkin täytyy uskoa että levyä saadaan anttilaan myytyä. Radiohittisinkku ja kunnon mainoskampanja auttavat asiaa.
 
Aivan, ja ketkähän mahtavat viimekädessä päättää mitkä artistit sinne anttilan hyllyyn asti kelpuutetaan. Lue tuo OECD:n tutkimus niin saat jonkinlaisen todellisuuteen pohjautuvan kuvan siitä miten musiikkibisnes maailmanlaajuisesti toimii.
 
Omassa tuttavapiirissäni tuollaista ei kyllä tapahdu. Epäilen että osaako suurin osa heistä edes kopioida levyjä. Enkä usko että heitä kiinostaakaan niin paljoa - ei minun tuttavapiirissä kyllä olekaan juuri muita musiikkia harrastavia.
 
Sinun tuttavapiirisi siis edustaa koko yhteiskuntaa vauvasta vaariin?
 
Seurauksista en osaa sanoa, mutta henkilökohtaisesti minua ei haittaisi pätkääkään.
 
Just joo, ajattele välillä muitkin kuin itseäsi, jooko?
 
Tehdäänpä selväksi: tuttavapiirissäni on kaikki ihmiset työssäkäyviä ja veronsa maksavia, 20 euron hinta sellaiselle ihmiselle ei varmasti ole liian kallis hinta.
 
Eli tuttavapiirisi ei siis edustakaan kuin pientä osaa yhteiskunnasta?
 
Tuo sama aiemmin mainitsemani herra X joka osti teräsbetonin, ostaa kuitenkin aktiivisesti alkup. DVD-elokuvalevyjä, jotka ovat vielä musalevyjä kalliimpia, herra on leffafriikki. Minä taas en välitä DVD:eistä tuon taivallista. Herra X:n vaimo taas lukee paljon, mutta ei välitä niin elokuvista kuin musiikistakaan. Ihmiset on kiinnostuneet eri asioista, ei ole mitään taetta, että hinnan alentaminen saa ostamaan jotain tuotetta.
 
Kuten jo aiemmin viittasin niin tuttavapiirisi edustaa vain pientä osaa suomalaisesta musiikinkuluttajakunnasta. Muiden kuluttajien kulutustaipumukset saattavat erota hyvinkin oleellisesti sinun kapeasta referenssijoukostasi joten varoisin vetämästä liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä pelkästään heidän ostoskäyttäytymisensä perustella.
 
Vai millä perustelet sen että tuttavani ostaisivat levyn 5 euron hinnalla? Ei ne osta niitä levyjä edes anttilan 2 euron supertarjouksista kun niitä nyt ei juuri tippaakaan kiinnosta musiikki, ne on just niitä satunnaiskuluttajia jotka ostaan sen 1 levyn per vuosi/max ja kuuntelee sitäkin nippa nappa kertaalleen läpi. Enkä minä heitä syytä siitä, että "ostit nyt tuon Brtineyn levyn ja tuit monikansallisia roistoja". Jokainen ostakoot mitä haluaa, olipa se sitten eläintestattu meikkivoide, levy tai rainbown tonnikalapurkki.
 
Jos kerran musiikkiteollisuus on niin peloissaan laittoman kopioinnin heille aiheuttamista menetyksistä niin eikö se osoita että musiikista kiinnostuneita ihmisiä on paljon enemmän kuin heitä, jotka ovat valmiita maksamaan musiikistaan nykyisiä hintoja? Monellekaan heistä ei ole pääasia että saavat musansa juuri netistä lataamalla vaan se että saavat sen halvemmalla kuin levykaupasta. Moni heistä jopa polttaa musiikin maksullisille cd-levyille joten kyllä he ovat valmiita maksamaankin musiikistaan jos musiikin hinta on heidän mielestään kohtuullinen.
 
Opiskelijalle 20 voi olla paha hinta. Toisaalta kun muistelee omaa opiskeluaikaa, niin aina rahaa löytyi joka viikonlopun bileisiin. Baari/bileilta maksaa helposti sen 20 euroa. Ei ole ihme ettei ole varaa ostaa levyjä kun menee rahat juhlintaan.
 
Entäpä koululaiset? Jos saat kympin tai kaksi viikkorahaa niin meneekö se levyihin vai karkkiin? Moni koululainen olisi varmasti valmis pistämään puolet viikkorahastaan senhetkisen ihastuksen levyyn, mutta harva nykypäivän varhaisteini säästä kahden-kolmen viikkon viikkorahoja yhteen levyyn.

Tottakai musamakuja on monenlaisia mutta meinaatko ettei ainakin osaa nykymusasta tehdä pelkästään dollarinkiilto silmissä ilman sen kummallisempia taiteellisia ambitioja.
 
Juu, kyllä paljon tehdään levyjä dollarinkiilto silmissä, sitä en ole yrittänytkään kieltää. Mutta mitä pahaa siinä on? Se että todelliset artistit eivät saa tuotteitaan näkyville? Jos minä maalaisin tauluja ja olisin suosittu/tekisin jotain populaaria, niin pitäisikö minun lopettaa taulujen maalaaminen koska en ole yhtä hyvä/taiteellinen/omaperäinen uudistaja kuin Picasso?
 
Sanopa sinä vuorostasi yksikin hyvä syy miksi kaikkien uutuuslevyjen pitää maksaa saman verran?
 
En minä missään välissä väittänyt, että levyjen pitäisi maksaa saman verran (tai 20 euron verran) vaan sitä, että minun mielestä hinta ei ole kallis. Jonkun mielestä varmasti on ja hänellä on oikeus mielipiteeseensä. Ymmärrän kyllä senkin näkökulman, omasta mielestäni DVD-leffat on kalliita, mutta jonkun harrastajan mielestä varmaankaan ei. Ja niin edelleen.
 
Tätähän minä jo sanoin aiemmin. Eli näillä neljällä monikansallisella jätillä on kuristusote koko alasta ja he pystyvät käytännössä määräämään millä ehdoilla pienemmätkin toimijat saavat artisteilleen näkyvyyttä.
 
Onneksi näitä uusia menestystarinoita pienlevypuolella jo alkaa olla, ja koko ajan tulee lisää lupaavia uusia.
 
Kumpiko meistä on viskellyt kommentteja tyyliin "kaikki voi..", "kukaan ei pakota ...", jotka luvalla sanoen on melkoisen idealistisia näkemyksiä siitä miten maailma toimii ja kaukana nykypäivän arkitodellisuudesta
 
Jos se on sun mielestä idealismia niin sille en voi mitään, mun kohdalla se (valinnat) on toiminut ainakin hyvin, ja kaikki rahat mitä levyostoksina on tehnyt on menneet suoraan pienlevy-yhtiöille/artisteille itselleen. Kukaan ei ole pakottanut mua mihinkään, ei edes allekirjoittamaan levysopparia :)
 
Sinun tuttavapiirisi siis edustaa koko yhteiskuntaa vauvasta vaariin?
 
Ei.
 
Just joo, ajattele välillä muitkin kuin itseäsi, jooko?
 
Ok.
 
Ehkä pitäis sittenkin ostaa se Coldplayn levy ja tinkiä periaatteistaan.

Mutta ovatko kaikki musiikkilevyt mielestäsi tälläisiä vuosikausia kestäviä nautintoja? Eikö kertakäyttöpoppia voisi myydä halvemmalla isoja määriä?.
 
Tämä sattuu tajuntaan ja pahasti. Eikö musiikin ole tarkoitus, ainakin minulle ja monelle muulle, olla kokemus jolla on jotain annettavaa. Kuinka sen kukin kokee, on jokaisen oma asia. Kertakäyttö popin korvikkeeksi kelpaisi varmasti rytmikone joka suoltaa samaa biittiä pienillä nopeuden vaihteluilla vaikka koko päivän ja anti on aivan sama kuin jollain kertakäyttö popilla. Määritelläänkö tässä kertakäyttö musiikki joksikin sellaiseksi että se ostetaan, kuunnellaan kerran ja heitetään roskiin sen jälkeen. Tuntuu aika idioottimaiselta.

2. Kyllä mutta jos musiikin myynti hintaa pudotetaan vaikkapa puolet alemmaksi niin samalla putoaa myös tekijän tulo puolella.
 
eihän tässä olla vaadittu tekijöiden saaman hinnan pudottamista - aikaisemmin jo totesin, että "raaka-aineen" hinta on vain pieni osa vähittäiskaupan myyntihinnasta. So. että musiikin tuottaminen/jakelu on tehotonta.

Tämä sattuu tajuntaan ja pahasti. Eikö musiikin ole tarkoitus, ainakin minulle ja monelle muulle, olla kokemus jolla on jotain annettavaa. Kuinka sen kukin kokee, on jokaisen oma asia. Kertakäyttö popin korvikkeeksi kelpaisi varmasti rytmikone joka suoltaa samaa biittiä pienillä nopeuden vaihteluilla vaikka koko päivän ja anti on aivan sama kuin jollain kertakäyttö popilla. Määritelläänkö tässä kertakäyttö musiikki joksikin sellaiseksi että se ostetaan, kuunnellaan kerran ja heitetään roskiin sen jälkeen. Tuntuu aika idioottimaiselta.
 
Okei, tuo kertakäyttö-sana lipsahti vähän vahingossa tuonne kun piti käyttää ilmausta "päivänpoppia", jolla kuvaan tietyllä hetkellä pinnalla olevaa ohimenevää villitystä kuten esim. macarenat, uusin smurffilevy ja muut vastaavat. Tälläisiä levyjä tuskin kauheasti julkaistaan Mid-pricena kymmenen vuoden päästä.

vaihtoehtoinen kanava levittää
 
http://www.recordoffice.net/catalog/contact_us.php
 
isommatkin yhtiöt voisivat ottaa mallia jakelutavasta

eihän tässä olla vaadittu tekijöiden saaman hinnan pudottamista -.
 
Mutta jos levy-yhtiöitä vaaditaan puolittamaan hinnat niin tasan takuulla se hintojen puolitus koskee kaiken muun ohella myös musiikin tekijöitä. Vähän realismia niihin oletuksiin. Vai meinaatko ihan tosissasi että levy-yhtiö hinnat puolittaessaan jättäisi kajoamatta tekijöiden palkkioihin.

Mutta jos levy-yhtiöitä vaaditaan puolittamaan hinnat niin tasan takuulla se hintojen puolitus koskee kaiken muun ohella myös musiikin tekijöitä. Vähän realismia niihin oletuksiin. Vai meinaatko ihan tosissasi että levy-yhtiö hinnat puolittaessaan jättäisi kajoamatta tekijöiden palkkioihin.
 
Mun täytyy kertoa muutama tosiasia, nää tosin on muun kustannustoiminnan puolelta, mutta omakohtaista faktaa.
 
Aikoinaan onnistuin tinkimään yhden sarjakuva-albumin painokuluista 2/3 käyttämällä mattapintaista ja ekologisesti järkevämpää kansimateriaalia. Syntynyt säästö otettiin suoraan OVH:sta pois, eli albumi oli periaatteessa reilusti tavallista halvempi.
 
Kaupoissa se kumminkin oli samanhintainen kuin muut vastaavat, kauppa vain peri isomman katteen. Lisäksi ostajat kuulemma valittivat, kun kannessa ei ollut lakkaa. Erittäin myrkyllisen ja saastuttavan UV-lakan puutteessa kaupat myös kieltäytyivät tilaamasta lisää ja palautustappio oli ennennäkemätön, albumit kun nuhjaantuivat hyllyssä.
 
Tässä jokin aika sitten onnistuimme kustantajan ja mun osuuksia leikkaamalla saamaan erään kirjan OVH:ksi 17,50. No, kävin sitten kirjakaupassa kysymässä, mitä kirja maksaa. "32,50" kuului vastaus, sen noi tuollaiset maksaa.
 
Kerran päätimme hankkia maailman halvimman painatuksen, ja jättää kaikki voitto-osuudet kokonaan pois, myös kustantajan palkka ja minun tekijänpalkkioni, seurauksena onnistuimme tekemään 15 markan hintaisen albumin, joka maksoi periaatteessa painokulunsa heti kun sitä oli myyty 2000 kappaletta. Myynti piti toteuttaa käsikauppamyyntinä ilman palkkaa, että homma onnistuisi. Olipahan suhteellisen järjetön keisi.
 
Mitä yritän sanoa? Yritän sanoa sitä, että tingittiinpä hintaa kuinka paljon alemmas hyvänsä, aina on ketjussa joku, joka näkee sen isompana siivuna itselleen. Yritän sanoa myös, että alennuksen pitää olla aivan järjettömän suuri, ennen kuin ostaja huomaa mitään eroa.
 
Kyyninen? Tosi on.
:-)

Mitä yritän sanoa? Yritän sanoa sitä, että tingittiinpä hintaa kuinka paljon alemmas hyvänsä, aina on ketjussa joku, joka näkee sen isompana siivuna itselleen. Yritän sanoa myös, että alennuksen pitää olla aivan järjettömän suuri, ennen kuin ostaja huomaa mitään eroa.
 
Näin on perskules jämpti :/