Musiikkibisnes ›

Sillä, että tutkimuksessa oli tutkittu, minkä verran yksityisesti digitaalisesti tallennetusta musiikista oli peräisin netistä. Kotitallentamisen levymyyntiä alentavasta vaikutuksesta netti aiheuttaa näin sen oman, tutkitunkin osuutensa.
 
Toki se osoittaa, että nettilatailu vaikuttaa levyostoihin. Mutta se ei kerro, kuinka paljon alkuperäisten äänitteiden ostohalukkuus on vähentynyt internet-aikakaudella.
 
Tutkimus ei myöskään vastaa siihen, kuinka paljon ostot ovat vähentyneet. Vain osa lataajista on luopunut levyjen ostosta kokonaan.

Pyydän anteeksi kaikilta, en ymmärrä mikä aivoissani naksahti kun kuvittelin monen lukukerran jälkeen että kyseinen tutkimus koski vain CDR-polttoa. Tai sitten vaan loppuosan muuta digitaalista tallentamista koskeva aineisto jäi vähemmälle huomiolle.

Tutkimus ei myöskään vastaa siihen, kuinka paljon ostot ovat vähentyneet. Vain osa lataajista on luopunut levyjen ostosta kokonaan.
 
Joo, onhan paljon asioita jotka jäävät kysymysmerkeiksi tämän tutkimuksen jälkeenkin. Mutta jotain saatiin tietääkin.
 
Pete: tuo oli ihan ymmärrettävää, onhan varsinkin siinä kolmososiossa keskitytty nimenomaan cd-r:iin, otsikkoa myöten. Jos haluat, voidaan muokata nuo aikaisemmat viestit tyhjiksi?

Jos haluat, voidaan muokata nuo aikaisemmat viestit tyhjiksi?
 
Mitäpä niitä muokkaamaan, kirjoitettu mikä kirjoitettu.

Mutta se ei kerro, kuinka paljon alkuperäisten äänitteiden ostohalukkuus on vähentynyt internet-aikakaudella.
 
Tähän asiaan totean, että internet-aikakausi on ainakin omalla kohdallani lisännyt nimenomaan alkuperäisten äänitteiden ostoa. Asun täällä raukoilla rajoilla ja levykauppojen (jos niitä on) tarjonta on mitä on. Internet avasi ihan uuden maailman musiikin hankkimiseen. Nettikaupoista ostan varmaan nykyään 80 % äänitteistä.

Deep Shadow:
Levyjen hinnat olisi käytännössä pakko saada jollain keinoin hilattua alemmaksi, jotta kulutustottumuksiin voitaisiin vaikuttaa. Kun tosiaan niillä kansilehdilläkään ei taida likimainkaan kaikille kuluttajille olla merkitystä..
 
Niin, koska toinen vaihtoehto on se, mitä Riffi-lehden pääkirjoituksessa aikoinaan arveltiin - levyjen hinnoittelupolitiikkaa voidaan muuttaa myös siihen suuntaan, että se hyvittää luvatonta kopiointia entistä enemmän. Tällöin levyn OVH voisi olla esimerkiksi 100 - 200 euroa; saman verran kuin päivä Linnanmäellä lasten kanssa hampurilaisineen ja hattaroineen, tai oopperailta buffet-juomineen.
 
Ei mitenkään epärealistinen ajatus, jos totta puhutaan. Miksi kulttuurin pitäisi jakautua halpaan ja kalliiseen, jos saatava nautinto kuitenkin on verrannollista.

Niin, koska toinen vaihtoehto on se, mitä Riffi-lehden pääkirjoituksessa aikoinaan arveltiin - levyjen hinnoittelupolitiikkaa voidaan muuttaa myös siihen suuntaan, että se hyvittää luvatonta kopiointia entistä enemmän. Tällöin levyn OVH voisi olla esimerkiksi 100 - 200 euroa;
 
Kukakohan niitä levyjä sitten enää ostaisi?

Sillä, että tutkimuksessa oli tutkittu, minkä verran yksityisesti digitaalisesti tallennetusta musiikista oli peräisin netistä. Kotitallentamisen levymyyntiä alentavasta vaikutuksesta netti aiheuttaa näin sen oman, tutkitunkin osuutensa.
 
Edittiä: Ja kyllähän tuo osuus on olennainenkin: 50,2 % (kysymys koski viimeksi tehtyä digitaalista tallennusta)
 
Tuosta luvusta sen verran että haastateltujen kokonaismäärästä tuo kysymys tehtiin 29%:lle ja koska painotuskertoimet oli paljon tallentaville 100-kertaiset muutamaan kertaan vuodessa kopioiviin nähden ja usein kopioivat kopioivat nimenomaan pääosin netistä niin nettikopioinnin osuus painotettuna nousi tuohon lukemaan. Painottamattomana lukemat ovat CD:ltä 43% ja netistä 37% ja painotettuna 29% ja 50%. Painottamattomana ja koko kyselyynosallistuneiden määrään suhteutettuna viimeisen tallennuskerran vertailuluvut olisivat siten "ei ollenkaan" 71%, "netistä" 10,7% ja "cd:ltä" 12,5%.
 
Kopioinnin vaikutukset ostoihin on myös mielenkiintoista luettavaa ja antaa aihetta kysymykseen että mitä nuo lukemat käytännössä tarkoittavat. Eli tarkoittaako tuo 23,9% vähennys (kys 17) äänitteitä ostavien ihmisten lukumäärän vähenemistä vai äänitteiden ostetun määrän vähenemistä? Ilmeisesti ihmisten määrää tai ainakaan tuloksista ei selviä mitä muutakaan se voisi tarkoittaa, mutta toisaalta jos kerran kopioijien osuudessa (29%) vähennys on ollut 35% niin miten koko porukasta vähennystä voi olla 24% kun 35% 29%:sta on vain 10,2%. Eli näyttäisi siltä että kaikkein tärkein tutkimuksesta vedetty johtopäätös on vedetty tutkimuksen kaikkein epämääräisimmästä tuloksesta.

Tuosta luvusta sen verran että haastateltujen kokonaismäärästä tuo kysymys tehtiin 29%:lle (..)
 
Kyllä, nimenomaan - tuo 50% koski vain niitä jotka olivat tallentaneet digitaalisesti. Mähän olin pyörittellyt tuota jo tämän ketjun ekalla sivulla, mutta noita painotuksia en ollut maininnut (siinä vaiheessahan mulla oli vasta se lehtijuttu luettuna).
 
Eli tarkoittaako tuo 23,9% vähennys (kys 17) äänitteitä ostavien ihmisten lukumäärän vähenemistä vai äänitteiden ostetun määrän vähenemistä?
 
Ei tarkoita kumpaakaan noista, vaan sitä osuutta kaikista ihmisistä (myös ei-kopioivista), joiden kotitaloudessa kotikopiointi vaikuttaa levymyyntiä vähentävästi. Eli ostettujen äänitteiden määrään ei otettu kantaa, eikä sen ihmisjoukon suuruuteen joka ostaa alkuperäisiä äänitteitä.
 
jos kerran kopioijien osuudessa (29%) vähennys on ollut 35% niin miten koko porukasta vähennystä voi olla 24% kun 35% 29%:sta on vain 10,2%.
 
Mä keksin tuohon muutamia syitä. Yksi tärkeä voisi olla se, että samassa kotitaloudessahan asuu useimmiten useita ihmisiä. Jos nyt vaikka puhelimen päähän on jossain saatu perheen äiti, joka ei itse kopioi, mutta tietää lastensa kopioivan ja ostavan levyjä tämän takia vähemmän. Toinen voisi olla se, että joku saa kaveriltaan poltettuja levyjä, mutta ei silti itse kopioi koskaan. Jne.
 
Mutta loppujen lopuksi: tuo tärkein tulos on kuitenkin saatu varsin selväsanaisella kysymyksellä. Ei siinä mun mielestäni ole mitään epämääräistä.

Liittyen:
 
http://news.bbc.co.uk/2/hi/entertainment/4150747.stm
 
Olkoon tääkin sitten tosiasioita aivan kuten topicin otsikoinnissa..

ja tää, oikeesti paska juttu
 
http://news.bbc.co.uk/2/hi/entertainment/3916681.stm

Ainakaan minulle ei ole tullut tietoon yhtään ÄKT :n tai Teoston tutkimusta siitä, kuinka paljon esim. kopiosuojattujen levyjen myyminen oikeina CD-levyinä ja CD-levyn hinnalla on vähentänyt ihmisten ostohalukkuutta ja kuinka paljon sillä on ollut positiivista vaikutusta ihmisten nettilatausinnokkuuteen tai negatiivita vaikutusta ammattimaisen piratismin määrään.
 
Ei kai tuosta suoranaista tutkimusta ole tehty, mutta oliko se nyt vuonna 2002 kun vuoden viimeisellä neljänneksellä kopiosuojaukset yleistyivät, niin levyjen myynti laski 25%.
 
Sillä, että tutkimuksessa oli tutkittu, minkä verran yksityisesti digitaalisesti tallennetusta musiikista oli peräisin netistä. Kotitallentamisen levymyyntiä alentavasta vaikutuksesta netti aiheuttaa näin sen oman, tutkitunkin osuutensa.
 
Jossain tutkimuksissa on todettu, ettei se vähennä levynmyyntiä. Mikä sitten on totuus.

Tällöin levyn OVH voisi olla esimerkiksi 100 - 200 euroa; saman verran kuin päivä Linnanmäellä lasten kanssa hampurilaisineen ja hattaroineen, tai oopperailta buffet-juomineen.
 
Ei mitenkään epärealistinen ajatus, jos totta puhutaan. Miksi kulttuurin pitäisi jakautua halpaan ja kalliiseen, jos saatava nautinto kuitenkin on verrannollista.
 
Niin kyllähän levy-yhtiöillä on oikeus päättää itse tuotteen hinta, tai ainakin pitäisi olla. Todellisuudessahan kartellit taitavat määrätä nuo hinnat noin korkeiksi kuin ne nykyisellään ovat, esimerkkinä nyt vaikka tuo 90-loppupuolisko ja Apulannan liian halvat sinkut.

Tästä vielä. Mullakin on sellainen tunne, että todella moni warettaa vaan warettamisen takia. Ei siksi, että oikeasti haluaisi jonkun levyn itselleen. Ennen piti mennä musiikkifazerille kuuntelemaan levyä ja toteamaan, ettei sitä levyä kiinnosta ostaa. Nykyään imuroidaan biisi netistä ja todetaan ettei tämä ollutkaan hyvä, ei tule kauppoja.
 
- Pete
 
Sellainen juttu tuli myös mieleen että monen kotipolttelijan levykokoelma on laajuudessaan sitä luokkaa ettei sellaisen ostoon riitäisi omat eikä kaverien rahat. Tällöin ladattujen biisien määrän suhde "menetettyihin" levymyynteihin on aika suuri. Tämä hankaloittaa siten todellisen vaikutuksen arviointia.
 
Ja ei, en tarkoita että köyhä saa varastaa, vaan sitä että vaikka koneellani olisi miljoona biljoonaa levyllistä musiikkia, levy-yhtiöt eivät ole menettäneet potentiaalisina levymyynteinä kaikkia näitä levyjä. Oikestaan levy-yhtiöt eivät ole menettäneet mitään.
 
Omasta mielestäni myyntiä lisäävää vaikutusta voisi pohtia enemmänkin. Ei ainoastaan niitä tapauksia joissa kuluttaja "kokeilee" levyä ennen kuin ostaa sen, vaan yleisesti musiikin leviämistä ja kulkeutumista ihmisten korviin. Vähän niinkuin radio-soitto... Jos laataamaani biisin, jota en kuitenkaan olisi ostanut, kuulee esimerkiksi sata tai vaikkapa 20 ihmista erinäisiä kertoja, niin ei siitä ainakaan haittaa levy-yhtiölle luulisi olevan. Tai jos on niin mikä se on? Vai onko se vain "väärin" että saan nauttia musiikista ilman maksua.
 
Jos se joskus nyt tulee laittomaksi, niin pitäisikö veronmaksajien rahoja käyttää näiden lakien toimeenpanemiseen? Minun mielestäni ei. Tälle on nyt hankala löytää vertailukohtaa muista teollisuudenaloista, mutta mielestäni levyteollisuuden pitää itse ratkoa ongelmansa. Tehköön perkele tuotteen jonka ihmiset haluavat ostaa. Hinta, jakelukanavat, markkinointi ja itse se vitun tuote pitää säätää kohdilleen niin että kauppa käy. Ja vieläpä kun se kauppa käy; levyjä myydään ennätystahtiin!
 
Tuo toinen BBC uutinen on huolestuttava kyllä. Tuotto menee samalle järjestaytyneelle rikollisuudelle joka hoitaa huume- ja ihmiskaupan.
 
Ja sitä rataa..

Tuo toinen BBC uutinen on huolestuttava kyllä. Tuotto menee samalle järjestaytyneelle rikollisuudelle joka hoitaa huume- ja ihmiskaupan.
 
"samalle"? Meinaat että jossain on Kriminaalien Keskusjärjestö joka pitää huolen siitä että joka konna saa reilun osuuden kakusta? :-)
 
Sori, off-topic.

Ei ainoastaan niitä tapauksia joissa kuluttaja "kokeilee" levyä ennen kuin ostaa sen, vaan yleisesti musiikin leviämistä ja kulkeutumista ihmisten korviin. Vähän niinkuin radio-soitto... Jos laataamaani biisin, jota en kuitenkaan olisi ostanut, kuulee esimerkiksi sata tai vaikkapa 20 ihmista erinäisiä kertoja, niin ei siitä ainakaan haittaa levy-yhtiölle luulisi olevan. Tai jos on niin mikä se on? Vai onko se vain "väärin" että saan nauttia musiikista ilman maksua.
 
Niin tästäpä piti mainitakin... Jossain määrin tuo netti-imutus varmasti korvaa sitä, kun ennen ihan täpinöissään kuunneltiin radiota valmiina nauhoittamaan se hyvä biisi c-kasetille. On vain tapahtunut tuollaista teknologista kehitystä, joka jättää sen radion vieressä kyttäämisen pois.

Woc: Jossain tutkimuksissa on todettu, ettei se vähennä levynmyyntiä. Mikä sitten on totuus.
 
Tämä Teoston teettämä tutkimus on syynätty aikamoisen tarkasti läpi, enkä tiedä pitävätkö kaikki sitä siltikään vielä luotettavana. Kyllä nyt tarttee vähän tarkempaa tietoa kuin että "jossain tutkimuksissa".
 
Pimp: mielestäni levyteollisuuden pitää itse ratkoa ongelmansa.
 
Vanhat mummot ratkaiskoot itse ongelmansa. Kasvattakoot perkeleet lihakset tai pysykööt kotona niin ei tartte niitä yhteiskunnan varoilla suojella. Eiks vaan.
 
Pimp: Tehköön perkele tuotteen jonka ihmiset haluavat ostaa. Hinta, jakelukanavat, markkinointi ja itse se vitun tuote pitää säätää kohdilleen niin että kauppa käy.
 
No, se nyt vaan on käytännössä melkoisen vaikeaa kilpailla, kun netissä on tarjolla sama sisältö mutta ilmaiseksi.

No, se nyt vaan on käytännössä melkoisen vaikeaa kilpailla, kun netissä on tarjolla sama sisältö mutta ilmaiseksi.
 
Joten turha yrittääkään?
 
Toisekseen eihän se sisältö netissä ole sama. Vaikkakaan esim. ne kansilehdet eivät kaikille mitään merkitsekään, niin kyllä ne ovat kuitenkin osa sitä pakettia. Ja toisekseen sitä levyn sisältöäkin voi miettiä. Sinne saa kyllä halutessaan muutakin sisältöä kuin pelkästään ne biisit. Erilaisilla kansiratkaisuilla voi tehdä paketista mielenkiintoisemman, joskin nuo erikoisemmat ratkaisut nostavat varmasti kustannuksia ja kate pienenee.
 
Mutta jos asenne on se, että nettiä vastaan on turha edes yrittää kilpailla, niin heikoilla ollaan.

Poptorin pressiosastolta (www.poptori.fi/press) löytyy mielenkiintoisia juttuja tähänkin aiheeseen liittyen, valitettavasti vain rtf-muodossa.
 
Kopioin tähän yhden Poptorin toimitusjohtajan kirjoituksen (21.1.2003) liittyen piratismiin.
 
"
PIRATISMIN POISTAMINEN EI OLE KULUTTAJAN ASIA
 
On ikävää, että kuluttajia syyllistetään piratismista ja kotiäänityksestä, vaikka terveen musiikkimyynnin este on levyjen hinta. Tekijänoikeudella perustellut kustannukset (=levy-yhtiöosuus ja tekijänoikeusmaksut)ovat n. 93 % levy-yhtiön tukkuhinnasta. Tästä n. 73 % menee levy-yhtiölle ja 27 %:n osuuden jakavat säveltäjät, sanoittajat sekä artistit. Levyt maksaisivat puolet nykyisestään, jos levy-yhtiöt tyytyisivät edes tuohon 27 %:n osaan! Ilman tekijänoikeuskuluja (vrt. CDR) CD-levyn laillinen ja verollinen hinta kaupassa on korkeintaan 1,5 euroa. Esimerkki kuvaa, mitä hinnalle tapahtuu, kun hinnoittelun alkupäähän kasataan kustannuksia. Kannattavuus saavutetaan kasvavalla myynnillä, kunhan on kulutushalukkuutta. Tästä piratismi ja kotiäänitys ovat jo ilmiselvä todiste.
 
Levy-yhtiöt perustelevat katevaadettaan uustuotannon kustannuksilla suhteessa myyntimääriin. Saako levy-yhtiö silti vaatia 73 % kakusta, varsinkin nyt, kun yli 80 % myynnistä on aiemmin julkaistujen (rahastettujen) teoksien kokoelmia tai ulkomailla katettuja tuotantoja? Ulkomainen levy-yhtiö ei ajattele Suomen kansantaloutta tai kulttuuriarvoja, eikä sitä pidä edes vaatia. Pienet kilpailemattomat, mutta hyväkatteiset markkinat sopivat heille.
 
Toimenpidevastuu on meillä suomalaisilla. On oltava varovainen puolusteltaessa korkeita hintoja tai vaadittaessa oikeutuksia laite- ja kasettimaksuihin tai julkiseen esittämiseen. Musiikin laillinen myynti ja kulutus vain vähenee. Kun lainsäädäntöteitse oletetaan suojeltavan pienen tekijän asemaa, tosiasiassa kasvatetaan levy-yhtiöiden ansaintaa.
 
Piratismi on toki sisältötuotannon syöpä ja se tulee poistaa. Sitäkin tuomittavampaa on levy-yhtiöiden tuottovaateen nostaminen niin suureksi, että kulutus pysähtyy. Tekijät ja kaupanportaat jäävät nuolemaan näppejään, eikä taide kohtaa kuluttajaa. Piratismi ei ole syy vaan seuraus. Ei laatutietoinen kuluttaja vaatteissakaan sotkeudu piraatteihin, eikä valmisvaateteollisuus voi vaatia kankaankäyttömaksua kotiompelijalta. Loppukäyttäjälle tulee taata oikea tieto ja sittemmin oikeus kulutuksellaan ohjata markkinoita oikeille raiteille. Järkevällä CD hinnalla suomalaiset toimijat moninkertaistaisivat tulonsa ja ikuisuuskeskustelu piratismista, kotiäänityksestä ja levyjen hinnoista voidaan lopettaa.
 
Poptori Oy
 
Erkki Puumalainen
 
Toimitusjohtaja
"

Tässä toinen lainaus.
 
"30.7.2003
 
Levybisnes riutuu, vaikka kysyntä on suurempi kuin koskaan! Mistä on kysymys?
 
Saimme taas lukea Iltalehdestä 29.7. artikkelin levyteollisuuden lamasta. Olisi rakentavampaa tarkastella asiaa ulkopuolisen ekonomistin toimesta kuin kirjata alati samat lausunnot levy-yhtiöiltä. Lukijat eivät hyödy piratismi- tai kotiäänityssyytöksistä. Yli 99 % väestöstä on perusrehellistä ja vain häviävä osa väestöstä edes tietää miten downloadataan. Piratismiinkin syyllistytään vain matkailtaessa ja siksi, että edullista jokamiesluokan tarjontaa ei ole..
 
Levybisnes on hukannut missionsa
 
Haluaisin kernaasti välttää muun levyteollisuuden arvostelemista, mutta mikäli keskusteluun halutaan näkökulmia, ne on sinne tuotava. Levyteollisuuden lama alkoi ahneudesta. Suuret söivät pienet ja bisnes haluttiin isojen kontrolliin. Levyjen hinnoista ei sallittu puhuttavan, vaikka se on kantava osa tervettä markkinataloutta. Tässäkin artikkelissa haastateltiin ainoastaan "virallisia" levy-yhtiöitä, jotka kaikki edustavat em. kasinotalouspolitiikkaa. Levybisnestä tehdään kuin huumekauppaa. Masinoidaan hittejä ja manipuloidaan herkkä nuoriso, sillä sen on saatava "kamansa". Nyt kun kohderyhmä on osoittautunut "ongelmakäyttäytyjäksi", syyllistetään kaikki. Taannoinen kirjoittelu yli 20 % piratismista muiden pohjoismaiden 10 % vastaan, oli myös tehtyä harhaa. Muissa pohjoismaissa myynti / asukas on yli kaksinkertainen, joten suhdeluku hämää. Mikä hyvänsä piratismin laskentaperuste olikin, skuuppi oli tekaistu.
 
Järjestövalta ulosmittaa kysyntää
 
Hintoja on koroteltu perusteetta koko CD:n eliniän, vaikka sen valmistuskustannus on enää neljännes taannoisen vinyylin vastaavasta. CD:n pitäisi maksaa alle neljä euroa verrattaessa silloista hintarakennetta. Toki palkankorotukset yms. huomioiden 10 euroa on kohtuullinen uutuuslevyn hinta. Myös studio-, tietojärjestelmä-, graafinen yms. tekninen kehitys on tehnyt tuotantoa edullisemmaksi. Levyteollisuudella ei suinkaan mene Suomessa huonosti, vaan ne tahkoavat erinomaista tulosta ulkomaisille omistajilleen. Se turvataan nytkin. Suomalaista työllisyyttä vähennetään henkilöstösupistuksin ja kotimaisia tekijöitä työllistävää tuotantoa vähennetään. Aiemmin korotettiin hintoja ja kasvatettiin esitys- ym. korvauksia. Nyt pohjataan jo keskustelua alv:n alentamisellekin. On nerokasta bisnestä, kun markkinat laskevat ja silti tulos voidaan taata. Alan kattojärjestö ÄKT elää turvattua yltäkylläisyyttä ja Gramex edustaa jo suorastaan suurpääomaa. Niiden vauraus on hankittu aikana, jolloin bisnes ja alan ammattilaiset ovat menettäneet taloudellisen toimeentulon edellytykset. Mitä järjestöt ovat tehneet varsinaisen toimenkuvansa hyväksi?
 
Mittava kasvu on todistettavasti mahdollista
 
Näiden tosiseikkojen myöntäminen poistaisi alan paineet, sillä musiikin kysyntä on aktiivisista suurista ikäluokista ja laajasta laitekannasta johtuen suurempi kuin koskaan. CD on media kuten aikakausilehdetkin, joiden kustantamoille ei tuota ongelmaa revittää 4 euron lehtiä aika ajoin yhdellä eurolla. Kauppa käy ja lehtikulutus muuttuu osaksi arkipäivää ollen levyihin nähden neljäkymmentäkertainen, vaikka lehden painaminen on jopa kaksi kertaa kalliimpaa kuin CD levyn. Lehdelläkin on tekijänsä, mutta heidän taakseen ei kätkeydy ahnasta voitontavoittelijaa. Viime vuosikymmenellä lehtien markkinaosuus vapaasta ostovoimasta on kasvanut huimasti, samoin kuin makeisten. Sama tapahtuisi äänitteille, sillä soittimia on jo kaikkialla ja niihin on jopa kulutusmielessä investoitu. On siis turha väittää, että markkinat eivät kasvaisi. Jos artisteille tarjotaan oikeaa tietoa ja vapautusta kahlitsevista sopimuksista, kaupan keskusliikkeet poistaisivat kilpailuhaitat ja pienille levy-yhtiöille tarjottaisiin edellytykset saada tuotteensa esiin, hinnat romahtaisivat ja markkinat kasvaisivat samalle kulutustasolle kuin lehdet ja makeiset. Nyt taitavasti rakennetut monopolit estävät kilpailun lähes kaikissa merkittävistä levymyyntipisteistä. Anttila on ainoa tavarataloketju, joka tekee itsenäisen päätöksen levytarjonnassaan. Siksi se on myös ylivoimaisesti suurin yksitäinen levymyyjä, joka jo todistaa edellä kerrotun. Hyvin tehty suomalainen tuote myy aina ja mitä tapahtuisi, jos sitä olisi runsaasti ja edullisesti saatavilla.
 
Kun raha puhuu ihminen vaikenee
 
Jokainen suomalainen pystyy ja voi ostaa laillisen levyn jopa viikoittain, jos hinta ja tarjonta vastaavat odotuksia. Nyt luku on alle kaksi levyä vuodessa. Runsas kaksinkertainen myyntimäärä jo kompensoi katemenetyksen, mikäli hinnat puolitetaan. Terveillä koko kansaa palvelevilla markkinoilla uskon huomattavasti suurempiin markkinoihin. Muutosta ei haluta, sillä omistajakatteen pienenemisen vuoksi kasvun rahat jäisivät suomalaisille tekijöille ja kaupalle. Kilpailu hajottaisi valtapelin ja uhka "Love Recordsin, Flamingon, Ensio-musiikin, Bluebirdin ja Fazerin" kaltaisten markkinaosaajien paluusta olisi todellinen. Se malli ei kiinnosta monikansallisia yhtiöitä nyt, kun emämaat tarvitsevat pääomia.
 
Olen valmis vastaamaan kaikkiin vastakkaisväitteisiin!
 
Poptori Oy
 
Erkki Puumalainen
 
Toimitusjohtaja
"