Musiikkibisnes ›

En ole "diilannut", mutta muita seuranneena sanoisin, että tuskinpa mitään päätöksiä kannattaa etukäteen tehdä. Jos tulee menestystä, rahaa ja vaikutusvaltaa, sitten voi alkaa katsoa onko kannattavaa jättää kaikki sen kortin varaan. Mutta suuri osa levyttävistä ja keikkailevista muusikoista (ainakin rock-puolella) takuulla joutuu elättämään itsensä jollain ihan muulla. Näin myös lähipiirissäni. Ylipäätään minkä tahansa taiteen tekemisellä ei Suomessa oikein elä. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö sitä "kannattaisi" tehdä. Monesti kannattavuus vaan on enemmän muulla kuin taloudellisella puolella, varsinkin jos tosiaan ei ole biisintekijä.
 
Muistuupa mieleeni esim. yksi Kemopetrolin haastattelu, jossa tyypit kertoivat keikkailevansa työttömyyskorvauksien turvin. Tästä on pari-kolme vuotta. Toki näinkin voi tehdä, mutta tuskin loppuelämää.

Täällähän alkaa käydä pelottavaksi...
Voisitteko täsmentää asiasta tietämättömille, miksi joku levydiili on tullut torjutuksi? Eikö niistä yleensä neuvotella kunnes kumpikin osapuoli on tyytyväinen?

...käyt kaksi-kolme kertaa vuodessa mestat läpi, se tarkoittaa elinaikanasi 80-120 kertaa Alajärven Kitronhovia. Se on jo inhimillisestikin katsoen liikaa ja tällöin olet kummiskin menestyvä kumppani...
 
Hieman offtopic, mutta se on varmasti liikaa jos joutuu elämänsä aikana 120 kertaa soittamaan Alajärven_Kitronhovissa... Hmm, mutta luulisi että ne 30-35 sopivaa paikkaa olisi kuitenkin vähän kovempia mestoja kuin tämä ;)
 
Ja kyllä... Elämäni ensimmäiset 19 vuotta vietin Alajärvellä ;)

Viitaten tohon harmonyn kysymykseen.
Varmaankin diilit tulee torjutuksi siksi jos bändille eikä sen musiikille löydy kysyntää. Eli levylafka joutuu ottamaan takkiin siitä niin paljon ettei ole enää järkevää tehdä yhteistyötä.
 
Mutta mitenköhän se toimii toisinpäin. Jos bändi ei halua enää tehdäkäään musiikkia voidaanko se homma lopettaa ihan noinvaan?

Mutta mitenköhän se toimii toisinpäin. Jos bändi ei halua enää tehdäkäään musiikkia voidaanko se homma lopettaa ihan noinvaan?
 
Eiköhän siihen tarvita molempien osapuolien hyväksyntä, tuskin riittää että bändin tyypit sanoo levy-yhtiön jannuille: "Me ei enää leikitä teidän kanssa" ;)

Eiköhän siihen tarvita molempien osapuolien hyväksyntä, tuskin riittää että bändin tyypit sanoo levy-yhtiön jannuille: "Me ei enää leikitä teidän kanssa" ;)
 
Riippuu varmaan aika paljon mitä paperissakin seisoo.Eikös Children of Bodom päässyt eroon ekasta diilistään "hajoamalla" ja vaihtamalla nimeä?Olivat sillon kai vielä Inearthed nimellä.

Eiköhän Suomessa suurin osa bändien tyypeistä tee musiikin ulkopuolellakin aivan normaalia päiväduunia ja opintoja. Luulisi että aika harvassa ovat tyypit, jotka pelkästään keikkailemalla ja levyttämällä elävät.

Voisitteko täsmentää asiasta tietämättömille, miksi joku levydiili on tullut torjutuksi?
 
Tää lienee aika yleinen: koska on saatu jostain muualta parempi diili.
 
Kannattaa muistaa, että on kovin monenlaisiin asioihin tähtääviä levytyksiä: ja diilit noiden mukaisia sitten. Kovin marginaalilevytyksellä ei voi odottaa mitään suurta suosiota - eikä sitä että rojalteilla kustannettaisiin limousineja, shampanjaa tai edes päivittäistä maksalaatikkoa. Mutta eipä niiden tarkoituskaan ole tuollainen.
 
Muuten: mä en hirveän hyvällä katso sitä, että elellään yhteiskunnan ylläpitämänä ja harrastellaan sitten musisointia mukamas päätoimena.

Muuten: mä en hirveän hyvällä katso sitä, että elellään yhteiskunnan ylläpitämänä ja harrastellaan sitten musisointia mukamas päätoimena.
 
Mutta ei sille välttämättä mitään voi. Itekin oon jo ollu valmistumisesta asti eli yli vuoden työtttömänä. Tosin en oo väittänytkään olevani päätoiminen muusikko. Tai muusikko ylipäätään. Mutta kun ei oo päivätöitä löytynyt, ni on kuitenkin parempi olla työttömänä ja musisoida, kun pelkästään olla työttömänä tekemättä mitään :)

Itekin oon jo ollu valmistumisesta asti eli yli vuoden työtttömänä.
 
Joo, tuollaisia elämäntilanteitahan mä en ollenkaan tarkoittanut tuolla kommentillani. Tsemppiä vaan sinnepäin, niin työnhakuun kuin musisointiinkin! :-)

Muistuupa mieleeni esim. yksi Kemopetrolin haastattelu, jossa tyypit kertoivat keikkailevansa työttömyyskorvauksien turvin. Tästä on pari-kolme vuotta. Toki näinkin voi tehdä, mutta tuskin loppuelämää.
 
No tuohan on fiksua julkisesti kertoa - elleivät ne merkanneet kaikkia keikkapalkkioita työkkäripapereihin, mitä epäilen.

Eli tosi asiallinen niiden levylfka. Hoitaa artistille liksat työkkäristä. Kustannustehokasta ainakin.

Täällähän alkaa käydä pelottavaksi...
Voisitteko täsmentää asiasta tietämättömille, miksi joku levydiili on tullut torjutuksi? Eikö niistä yleensä neuvotella kunnes kumpikin osapuoli on tyytyväinen?
 
Useamman levydiilin olen aikaisempien bändieni kanssa torjunut. Neuvotellaanhan niistä, mutta joskus eivät vain nuo "levymogulit" ole kovinkaan joustavia. Pari esimerkkiä:
 
Eräs englantilainen lafka oli kyllä valmis maksamaan kaiken ja hommaamaan hyvät studiot ja tuottajat ja isot budjetit ja kaikki mahdolliset herkut (meidän piti peräti mennä Englantiin äänittämään levyä), mutta koko homma kaatui siihen, että emme olisi saaneet kuulua mihinkään tekijänoikeusjärjestöön (Teosto, Gramex). Tästä sopimuspykälästä eivät sitten kuulemma suostuneet missään tapauksessa joustamaan. ;) Juu ei. Ei sitten sellaiseen ryhdytty, miksiköhän? Olisikohan kenties ollut "pieni" mahdollisuus joutua täydellisen ripoffin kohteeksi? Shit happens.
 
Eräs saksalainen lafka tarjosi myös kuuta taivaalta, mutta debyyttilevyn äänitysbudjetiksi tarjottiin muistaakseni huimaa 2000 silloista D-markkaa. Neuvotteluvaraa ei ollut, joten jäi sitten se(kin) levy tekemättä. Tuollaisella summalla kun ei juuri demotasoa kummallisempaa jälkeä saa aikaan, ellei sitten käy helvetinmoinen tuuri. Shit really happens.
 
Mitäs niitä muita olikaan? Ai niin, oli eräs kreikkalainen lafka, jonka kanssa tehtiin diili, äänitettiin (omilla rahoilla tietenkin, prkl!) sinkku, ja lähetettiin masteri & kansimatskut sinne Hjorgoslandiaan. Ja kas kummaa: koko lafka katosi kuin pieru Saharaan! Epäilen tosin vahvasti, että silloiset hengentuotteemme on julkaistu jonkin paikallisen orkesterin nimissä. Shit happens (again).
 
Olishan noita esimerkkejä enemmänkin, mutta mitäpä noita vanhoja enempää muistelemaan. Nyt on taas voimassa oleva levytyssopimus - saas nähdä meneekö joku päin bärssettä tälläkin kertaa?

S.i.r.: mainitsemasi ulkomaiset esimerkithän ovat kiinnostavia. Ovatko muidenkin kokemukset ulkomaisista levy-yhtiöistä samaa luokkaa?

No itse asiassa ne teosto tuloillaan juhlijat, niillä on julkaistuja biisejä maailmalla sadoittain/tuhansittain. Näin pääasiassa. Diilin saanut ja ekan teoksensa julkaissut bändi voi olla iloinen jos saa levy yhtiöltä edes tupakki rahat. Näin edelleen pääasiassa.
 
Pitää paikkansa, ainakin minun kohdalta...ei ole rikkautta
näkynny.:)

Eräs englantilainen lafka oli kyllä valmis maksamaan kaiken ja hommaamaan hyvät studiot ja tuottajat ja isot budjetit ja kaikki mahdolliset herkut (meidän piti peräti mennä Englantiin äänittämään levyä), mutta koko homma kaatui siihen, että emme olisi saaneet kuulua mihinkään tekijänoikeusjärjestöön (Teosto, Gramex). Tästä sopimuspykälästä eivät sitten kuulemma suostuneet
 
Ihan nyt mielenkiinnosta... Eivätkö perustelleet millään
tavalla miksi ei saa kuulua (Teosto / Gramex)?

Eräs englantilainen lafka oli kyllä valmis maksamaan kaiken ja hommaamaan hyvät studiot ja tuottajat ja isot budjetit ja kaikki mahdolliset herkut (meidän piti peräti mennä Englantiin äänittämään levyä), mutta koko homma kaatui siihen, että emme olisi saaneet kuulua mihinkään tekijänoikeusjärjestöön (Teosto, Gramex). Tästä sopimuspykälästä eivät sitten kuulemma suostuneet
 
Ihan nyt mielenkiinnosta... Eivätkö perustelleet millään
tavalla miksi ei saa kuulua (Teosto / Gramex)?
 
Eivät suostuneet mitenkään muuten perustelemaan, kuin että "tulee liian kalliiksi valmistaa levyjä, jos bändit kuuluu johonkin tällaiseen organisaatioon". Hassua sinänsä, rahaa oltiin kyllä muuten valmiina panemaan likoon paljonkin, eli jokuhan tuossa haiskahti ja pahasti... lienee tarpeetontakin sanoa, että meidän mielenkiintomme ko. diiliä/yhtiötä kohtaan sammahti siihen. Eräs suomalainen bändi teki saman lafkan kanssa diilin, ja loppujen lopuksi kävi niin, että valmiiksi äänitettyä levyä ei koskaan julkaistukaan, vaan päinvastoin: yhtiö alkoi vaatimaan äänityskustannuksiin menneitä rahoja takaisin itselleen.
 
Onneksi ei tuohon loukkuun menty. Huh huh.