Musiikkibisnes ›

Hyvää keskustelua. Olen itse miettinyt samaa. Omien empiiristen havaintojen mukaan oli ajat sitten mitkä tahansa niin onhan sitä roskaa aina popin alkuajoista myyty. Kärpäs-esimerkki on sinänsä osuva ja myös halventava, näkökulmasta riippuen. Mitä jos lähdetään ajattelemaan musiikkibisnestä puhtaasti liiketoiminnan kannalta? Otetaan esimerkiksi vaikka Robin. Markkinoille ilmestyy uusi yritys(Robin) joka esittelee tuotteen(Frontside Ollie) joka saa parin ensimmäisen päivän aikana satoja tuhansia katselijoita. Boheemit muusikot ihmettelevät miten 13-vuotias kaveri jonka laulaa "puutaheinästä" menestyy noin hyvin? No siitä että tuote on markkinoitu oikealle kohderyhmälle joka on valmis maksamaan musiikista isin rahoilla. Siinä myös yhdistyi kaksi nykyajan menestystekijää: onnistunut sosiaalisen median kamppanja sekä teini-idolin yhdistelmä.
 
Populaarimusiikkihan on hyvin riippuvainen ajan suhdanteista ja Robin iski siinä mielessä oikealla hetkellä. Mutta kun katsotaan historiaa taaksepäin niin näitä kultasuonen kaivajia on enemmänki. He ovat joko tuurilla tai tietämyksellänsä iskeneet kultasuoneen. Voitte käydä katsomassa eniten myyneet artistit / bändit wikipediasta ja miettiä miksi ne ovat olleet supersuosittuja. Jos joku niitä yhdistää niin se että ne ovat olleet ajanhermolla.
 
Nämä asiat eivät sinänsä ole vaikeita ymmärtää. Muusikon kannalta asian tekee hankalaksi se että jos tykkää omasta musiikistansa ja soittaa sitä täysill' ei välttämättä olekaan omalla ajanhetkellä suosittu, niin se voi ymmärrettävästi vituttaa. Nykyaikana on todella vaikeata tehdä taiteellista kamaa joka vielä myy menestykkäästi. Joskus 70-luvulla saattoi olla vielä mahdollista että hyvin taiteellisetkin bändit saattoivat menestyä, johtuen osittain siitä että levy-yhtiöille ei ollut nykyisen kaltaisia toimintatapoja tai intohimoja, joilla he olisivat voineet vaikuttaa artistien musiikkin. Jos joku haluaa saada rahallista tulonlähdettä musiikistansa niin näitä asioita kannattaa miettiä. Itse en ole vielä julkaissut mitään, joten tavallaan lähden puhtaalta pöydältä. Toisaalta tiedän että bändimme musiikki ei tule todennäköisesti myymään sillä A) se ei ole linjassa nykymusiikin suhdanteiden kanssa B) Suhteet puuttuvat C) Bändimme treenaa yhdessä liian vähän.
 
Olen itse sinut sen kanssa jos kukaan ei osta meidän musiikkia. Toisaalta tiedän keinoja joilla voimme yrittää vaikuttaa levymyyntiimme. Liiketaloudellisten tavoitteiden määrittely jää kuitenkin bändin mietittäväksi. Kannattaa esittää itsellensä kysymys: mihin vedetään raja taiteellisen musikaalisuuden ja liiketaloudellisten toiminnan välille.
 
Kannattaa kokeilla vaihtaa näkökulmaa, se todellakin avartaa.

My_Last_Battle: Otetaan esimerkiksi vaikka Robin. Markkinoille ilmestyy uusi yritys(Robin) joka esittelee tuotteen(Frontside Ollie) joka saa parin ensimmäisen päivän aikana satoja tuhansia katselijoita. Boheemit muusikot ihmettelevät miten 13-vuotias kaveri jonka laulaa "puutaheinästä" menestyy noin hyvin? No siitä että tuote on markkinoitu oikealle kohderyhmälle joka on valmis maksamaan musiikista isin rahoilla. Siinä myös yhdistyi kaksi nykyajan menestystekijää: onnistunut sosiaalisen median kamppanja sekä teini-idolin yhdistelmä.
 
Joskohta Robin oli hyvä laulaja ja esiintyjä jo ennen markkinointia. Tässä tallenne pari vuotta ennen Frontside Ollieta, Robinin pitkätukkarokkarikaudelta:
http://www.youtube.com/watch?v=myaeGN7agJg
 
Toyahin mietteitä:
http://www.youtube.com/watch?v=_d-LrIXpq-4

Karwin: Joskohta Robin oli hyvä laulaja ja esiintyjä jo ennen markkinointia. Tässä tallenne pari vuotta ennen Frontside Ollieta, Robinin pitkätukkarokkarikaudelta:
http://www.youtube.com/watch?v=myaeGN7agJg
 
Mun mielestä hyvät laulajat ei oo kokoajan vajaata puolta sävelaskelta ylävireessä. No, se off-topicista... Jatkakaa.

Minusta tuntuu ja kun historiaa tarkastelee niin itse 'ajan hermo', johon tuossa aiemmin viitattiin, on markkinointikoneiston luoma harha.
 
Kaikki asiat mitä markkinointimaakarit synkissä luolissaan päättävät tuoda markkinoille tulee menestymään, koska ihminen on pohjimmiltaan ehdollistettava olento - syötä sille lantaa tarpeeksi pitkään niin se alkaa pitää siitä - varsinkin jos huomaa että muutkin siitä näyttävät nauttivan...joskus tuntuu että taustalla on näiden taustavaikuttajien salaseura joka aikaa tappaakseen lyö vetoa mikä olisi seuraava käsittämättömyys joka suurelle yleisölle syötetään.
 
Miten muuten on selitettävissä aiempina vuosina markkinoille tuodut muoti-ilmiöt esim. vaatetuksessa? Tai musiikissa?
 
Aika nihilististä, nojaa...mutta tässä iässä sitä alkaa jo muodostumaan tuota perspektiiviä.

qal: Minusta tuntuu ja kun historiaa tarkastelee niin itse 'ajan hermo', johon tuossa aiemmin viitattiin, on markkinointikoneiston luoma harha.
 
itse en ehkä aivan noin nihilistisesti sitä laittaisi, mut on tuossa vähän totuuden siementä: ei se kulloinenkin "zeitgeist" mitenkään vapaan markkinatalouden lainalaisuuksien mukaan itse etsi uomaansa, vaan kyllä sitä ohjaillaan aika rankastikin tuolta kulttuuri-poliittisen eliitin toimesta (tosin: eihän se mukamas näkymätön käsi aina kovin hyvin tavoitteessaan onnistu...)
 
Kaikki asiat mitä markkinointimaakarit synkissä luolissaan päättävät tuoda markkinoille tulee menestymään, koska ihminen on pohjimmiltaan ehdollistettava olento - syötä sille lantaa tarpeeksi pitkään niin se alkaa pitää siitä - varsinkin jos huomaa että muutkin siitä näyttävät nauttivan...joskus tuntuu että taustalla on näiden taustavaikuttajien salaseura joka aikaa tappaakseen lyö vetoa mikä olisi seuraava käsittämättömyys joka suurelle yleisölle syötetään.
 
true dat. ehkä vielä viihdeteollisuuden kanssa tuossa on muuttujia, joita nuo mainosmarakatit eivät aina osaa ottaa huomioon, mut esim. muodin puolella tuo pitää enemmän kuin paikkansa. ja tietty nuo mainosmoosekset osaavat käyttää hieman kyseenalaisia metodeja hyvin hyödykseen (kilpailevat ideat joko ostetaan tai savustetaan markkinoilta pois yms. pientä kivaa kepposta)
 
Miten muuten on selitettävissä aiempina vuosina markkinoille tuodut muoti-ilmiöt esim. vaatetuksessa? Tai musiikissa?
 
juurikin näin. tietysti sitten on jotain ohimeneviä onnenkantamoisia jotka sattumalta osuvat johonkin kollektiiviseen hermoon ja menestyvät hetken mainostajien epäuskosta huolimatta - mut yleensähän tällaiset toisinaan anarkistisetkin tähdenlennot halataan osaksi sitä etabloitunutta kulttuuriestablishmenttiä, jolloin se parhain terä tällaisista vastavirtaan uivista ideoista aina kuihtuu väsyneeksi keskinkertaisuudeksi.
 
Aika nihilististä, nojaa...mutta tässä iässä sitä alkaa jo muodostumaan tuota perspektiiviä.
 
noh, todellisuus on synkkää :D

juurikin näin. tietysti sitten on jotain ohimeneviä onnenkantamoisia jotka sattumalta osuvat johonkin kollektiiviseen hermoon ja menestyvät hetken mainostajien epäuskosta huolimatta - mut yleensähän tällaiset toisinaan anarkistisetkin tähdenlennot halataan osaksi sitä etabloitunutta kulttuuriestablishmenttiä, jolloin se parhain terä tällaisista vastavirtaan uivista ideoista aina kuihtuu väsyneeksi keskinkertaisuudeksi.
 
Juuri niin! Jos jossain alkaa näkyä neitseellisesti syntynyttä populaarikulttuuria - sanotaan nyt vaikka punk tai grunge (vaikken itse noista juuri piittaakkaan/piitannutkaan) - niin eipä kestä kauaa kun establishment on syleillyt ko. taiteenlajit kuoliaaksi.

Kallekorvola: Mun mielestä hyvät laulajat ei oo kokoajan vajaata puolta sävelaskelta ylävireessä. No, se off-topicista... Jatkakaa.
 
Olin kirjoittamassa samaa, mutta toisaalta - tää taitaa olla aika lailla tätä päivää. Tai siis, näin "hyviä" laulajia löytyy isoista nimistä monia muitakin. Laulutaidon merkitys menestyksessä nyt on (kauan sitten) menneen talven lumia.

Jucciz: ....Laulutaidon merkitys menestyksessä nyt on (kauan sitten) menneen talven lumia.
Jep - tuotteen markkinoinnin kannalta imago on tärkeämpi kuin taiteellinen ulottuvuus. Kohdeyleisön idolilleen sallimat toleranssit mahdollistavat kaikenlaisten menestystarinoiden syntymisen.
Ja onhan se totta että nuotin vieressä on aina tilaa...

Jucciz: Olin kirjoittamassa samaa, mutta toisaalta - tää taitaa olla aika lailla tätä päivää. Tai siis, näin "hyviä" laulajia löytyy isoista nimistä monia muitakin. Laulutaidon merkitys menestyksessä nyt on (kauan sitten) menneen talven lumia.
 
No... En mä nyt tiedä oliko ne kovimmat rokkistarbat ennenkään mitään takuuvarmoja mestarilaulajia. Ihan samalla tavala silloinkin oli (etenkin livenä) epävireessä ja totaalisen kamapäissä mökeltäviä tyyppejä joilla sit kuitenkin oli sitä jotain stara-potentiaalia miks niistä pidettiin.

Leikari: ...vaihteeksi taas kateellisten ja menestymättömien valitusketju...
 
eikös mnetin säännöissäkin ole ettei toisten musaa saa dissata..
 
Tästä malliesimerkkinä "keskustelua raskaammasta musiikista" -puolella oleva Dream Theater-ketju. Bändi oli aikanaan monen mielestä mahtava oman tiensä kulkija. Nyt, kun se on noussut ns. isoksi ja menestyneeksi, bändi onkin ihan paskaa. Se ei groovaa, on ärsyttävää tilutusta, Labrie ei osaa laulaa jne.
 
Olisi pirun hauskaa kuunnella näiden musiikillisten nerojen omia tuotoksia, kun kaikkien muiden proggiksissa on vaikka mitä pielessä. Oma musaurani on jäänyt omaksi iloksi kotistudiossa biisien vääntämiseksi ja muiden tuotoksista nauttimiseksi. Ei käy järkeen nämä katkerat tilittäjät. Näitä "markkinamarakattien" yms. juttuja voi hyvin olla kuuntelematta ja täällä niistä avautumatta. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja keskitytään niihin omasta mielestä positiivisiin juttuihin.
 
Nim. Ei musta tullutkaan Satriania....