Musiikkibisnes ›

Onko kukaan koe-ostanut omia biisejään esim Record Unionista, että tuleeko ositukset oikeaan laariin - eli omalle tilille?
Kun Record Unioniin laittaa biisinsä, niin voiko mitenkään valvoa, onko omia biisejä ladattu, soitettu?

faq1: Onko kukaan koe-ostanut omia biisejään esim Record Unionista, että tuleeko ositukset oikeaan laariin - eli omalle tilille?
Kun Record Unioniin laittaa biisinsä, niin voiko mitenkään valvoa, onko omia biisejä ladattu, soitettu?
 
Niitä FAQeja lueskeltuani, jäin siihen ymmärrykseen että statistiikat näkee jostain. En tosin vielä katsonut aiheelliseksi tutkia sen tarkemmin, mistä ne näkee. Nuo tilityksethän tulevat melkoisella viiveellä: monet nettilataamot joille RU fileet jakaa tilittävät myynnit kuukausittain, ja jotkin vain 3 kk:n välein. Ja varsinkaan Spotifyn soittojen perusteella ei liene aiheellista odottaa rahaa, Spotifyn tilityspolitiikka on jokseenkin kummallista. Kävin lukemassa millä perusteella jakavat hilloa, enkä kyllä tajunnut hevon paskaakaan - mut toisaalta, niin kauan kun suurin osa jengistä käyttää sitä ilmaista versiota, ei sieltä ole hilloakaan luvassa.

faq1: Onko kukaan koe-ostanut omia biisejään esim Record Unionista, että tuleeko ositukset oikeaan laariin - eli omalle tilille?
Kun Record Unioniin laittaa biisinsä, niin voiko mitenkään valvoa, onko omia biisejä ladattu, soitettu?
 
Aika monta biisiä saisi itse ostaa että ylittäisi sen $5 minkä RU ottaa välistä. Meidän biisi oli ilmestynyt Juno kauppaan myyntiin josta ostin low-bitrate version kuullakseni miltä pakkaus kuulostaa.
 
Kiinnostaisi tietää mistä näkee milloin ja mihin kauppoihin RU kautta menneet biisit ilmestyy.

Vaihe: Aika monta biisiä saisi itse ostaa että ylittäisi sen $5 minkä RU ottaa välistä. Meidän biisi oli ilmestynyt Juno kauppaan myyntiin josta ostin low-bitrate version kuullakseni miltä pakkaus kuulostaa.
 
Kiinnostaisi tietää mistä näkee milloin ja mihin kauppoihin RU kautta menneet biisit ilmestyy.
 
Itse laskin, että digisinkkua sais myydä/ladata 370 kpl ennenkuin masterointi yms. kulut on peitetty (ja tuo vitonen kuitattu). Tuo 5 taalaahaan menee vain käsittääkseni kerran vuodessa.
 
RU:n yhteistyökumppanithan näkee sivuiltaan, ja sen milloin biisi ilmestyy missäkin nähnee vain kyttäämällä yhteistyösivustoje - ellei sitten ota sitä optiota, että ilmestyy kaikissa samana päivänä (en katsonut maksaako tuo feature vai onko se freebie). Sit ei tarttis käydä kun kerran väijymässä nuo saitit. Jotkuthan noista lataamoista ovat ns. genre-rajoittuneita, että esim. kirkonpolttohevilevy ei välttis ilmaannu Junon tai Beatportin katalogeihin :)
 
Itse en tiedä vastaavia sivustoja muita kuin Tunecoren, mutta ne rahastaa sitten hieman enemmän jo siitä että biisejään saa edes levitykseen.
 
Jos pyöreesti 25% saa näppiin ja lataus maksanee jotain about dollarin keskimäärin (lienee suuruusluokkaa 75 snt/biisi euroissa) niin tuo viisi dollaria kuittaantuu about 27 latauksella.

Äsken tuli laskettua että biisistä jäisi 48c käteen jos sitä myydään 99c.
Paitsi että mistä välistä lähtee teosto maksu?
Ennen jakelijan osuutta vai sen jälkeen?
 
iTunes biisi 99c
Tilittää 69c
Teosto - 9c
Jakelija -20%
Tilittää 48c
 
10 latausta niin olisi 5e kuitattu. Mutta sehän on vuosittain. Lasketaanko vuosi julkaisupäivästä vai vuoden alusta?
 
Julkaisupäivän määrittäminen pitäisi olla ilmaista. En ainakaan huomannut mistään että maksaisi. Junoon biisi ilmestyi aika nopeasti. Sen jälkeen iTunesiin. Muilla ei niin väliä olekaan.
 
Hitlantiksen 5e/kk on aika kova hinta verrattuna tohon.

Vaihe: Äsken tuli laskettua että biisistä jäisi 48c käteen jos sitä myydään 99c.
Paitsi että mistä välistä lähtee teosto maksu?
Ennen jakelijan osuutta vai sen jälkeen?
 
iTunes biisi 99c
Tilittää 69c
Teosto - 9c
Jakelija -20%
Tilittää 48c
 
10 latausta niin olisi 5e kuitattu. Mutta sehän on vuosittain. Lasketaanko vuosi julkaisupäivästä vai vuoden alusta?
 
Julkaisupäivän määrittäminen pitäisi olla ilmaista. En ainakaan huomannut mistään että maksaisi. Junoon biisi ilmestyi aika nopeasti. Sen jälkeen iTunesiin. Muilla ei niin väliä olekaan.
 
Hitlantiksen 5e/kk on aika kova hinta verrattuna tohon.
 
Itse kans mietin, että missä vaiheessa se Teostomaksu menee. Veikkaisin, että musalataamo (esim. iTunes) ottaa oman siivun ensin pois, sit Teosto. Ellen väärin muista Record Union ottaa välitys/suojelurahaa vain 15% ja lopuksi rahaliikenteen hoitava Paypal ottaa aina 2% summasta jonka siirrät omalle pankkitilillesi. Niin kauan ku summat on kymppejä, korkeintaan satasia, ei varmaan maksa vaivaa ilmoitella niitä verottajalle - sit ku puhutaan tuhansista ja kymppitonneista niin halvemmaksi lienee tulee maksaa niistä kiltisti verot ennakkoon. Niiden laskemiseen varmaan sit tarvii jo verotoimiston jeesiä.
 
Hitlantis on kallis, ei sovellu kyl ainakaan divaritason artisteille. Ja on kuuleman mukaan aika kökkö käyttöliittymältään. Tunecore vaikutti vielä sitäkin kalliimmalta, joten sinnekään ei taida kannattaa biisejään laittaa ennenkuin on varma että ne jotain myös tuo kassaankin. Niillä se kuvio menee niin, että ne rahastaa kaikesta mutta sit tuotot tulevat 100% kaikki artistille. (näinköhän se oikeasti sit menee, mut niin ainakin mainostavat)

No suora kysymys, että onko teistä kukaan saanut centtiäkään vielä esim. Record Unionin kautta? Kun ei biisien latausmääriä tiedä, niin ei voi mitään valvoakaan.
 
Huikean näkyvyyden se omille biiseilleen antaa, kun kaikki iTunesit ym. Napsterit, Nokiat ja Amazonit ottavat ne sivuilleen! Jos on biisissä aineksia, tuuria ja joku musiikkimoguli sattuu sen tuolta löytämään, niin voi olla napakymppi. Tosin miljoonien kappaleiden sekaan kyllä katoaakin..

faq1: No suora kysymys, että onko teistä kukaan saanut centtiäkään vielä esim. Record Unionin kautta? Kun ei biisien latausmääriä tiedä, niin ei voi mitään valvoakaan.
 
Huikean näkyvyyden se omille biiseilleen antaa, kun kaikki iTunesit ym. Napsterit, Nokiat ja Amazonit ottavat ne sivuilleen! Jos on biisissä aineksia, tuuria ja joku musiikkimoguli sattuu sen tuolta löytämään, niin voi olla napakymppi. Tosin miljoonien kappaleiden sekaan kyllä katoaakin..
 
Muakin kiinnostaisi tietää, mistä nuo latausmäärät voisi tsekata. jostainhan ne on pakko nähdä...oma styge ei kyllä vielä edes näy missään kun sen vasta tuon kautta laitoin jakoon. Ymmärsin kyllä että jotkut artistit ovat päässeet lohkomaan ihan kunnollakin rahaa tuon kautta - yhtään suomalaista ei kyll tuu mieleen...pari ulkomaista konemusaheppua mainostavat ainakin tienanneensa tuon kautta jotain. mitä se "jotain" sit on, ei kyl oo tiedossa :D
 
faktahan on kyl se, että ilman helvetinmoista promoamista ja linkittelyä kukaan ei löydä sitä omaa tuotantoa netin syövereistä, ja sittenkin on kyseenalaista, johtaako promoilu myynteihin.

Mun kappaleet alkoi näkyä joidenkin viikkojen jälkeen eri jakelusivustoilla, kun laitoin Record Unioniin.
Spotify'n ilmeistyi n 5 viikon jälkeen. Siellä näkee, että on soitettu. Siellähän on "popylarity"-täpit, jotka lisääntyy kun kappaleita kuunnellaan.

faq1: No suora kysymys, että onko teistä kukaan saanut centtiäkään vielä esim. Record Unionin kautta? Kun ei biisien latausmääriä tiedä, niin ei voi mitään valvoakaan.

 
Juuri nostin ensimmäistä kertaa Record Unionista rahaa, 11 euroa. Levy lisätty sinne 12.11.2009

Vaihe: Vois testaa Record Unionia ekan sinkun kanssa. Siinä kun ei tuu kuluja kun ei tarvii maksaa ennakkoa eikä UPC koodia.
 
Record Unionin säännöissä lukee:
 
c) When submitting the Recordings, you must also submit UPC:s (Universal Product Codes) for the Recordings. Can you not submit such UPC:s; Record Union can supply the UPC:s whereby Record Union charges $10.00 (ten US Dollars) per UPC. Company may deduct such charges from any royalties owed to you hereunder or invoice you for such amounts.
 
Joten öö.. tarvitseeko UPC-koodia vai ei..?

Denzo: Record Unionin säännöissä lukee:
 
c) When submitting the Recordings, you must also submit UPC:s (Universal Product Codes) for the Recordings. Can you not submit such UPC:s; Record Union can supply the UPC:s whereby Record Union charges $10.00 (ten US Dollars) per UPC. Company may deduct such charges from any royalties owed to you hereunder or invoice you for such amounts.
 
Joten öö.. tarvitseeko UPC-koodia vai ei..?
 
Tarvitsee sen koodin. Niitä kyl voi hankkia muualtakin kuin RU:n kautta. Jos RU:n kautta sen hommaa, kustantaa se tuon 10 taalaa per julkaisu. Meteli.Netistä sai ainakin vielä tovi sitten kaksi ilmaista koodia kun rekisteröityi RU:n käyttäjäksi Metelin A&R-koodilla.
 
En sitten tiedä kumpi lie kannatavampaa: julkaista albumeja vai sinkkuja/EP:tä...Albumista menee enemmän Teostomaksuja (muistaakseni 60 snt/biisi) mut sit taas toisaalta yhdellä UPC-koodilla sais julkaistua enemmän biisejä...

Vaihe: Vois testaa Record Unionia ekan sinkun kanssa. Siinä kun ei tuu kuluja kun ei tarvii maksaa ennakkoa eikä UPC koodia. Harmi vaan ettei sitä kautta saa biisiä mihinkään suomi kauppoihin :/
 
Biisiä ei kuitenkaan kukaan osta mistään niin ei ole mitään järkeä maksaa ennakkoa jakelusta. Kunhan menee Spotifyhyn ilmais kuunteluun.
 
Digilabelin 40e ennakko ja 30% välistäveto on kyllä kalleinta koko maailmassa. SuperSounds ei laskuta mitään mutta edellyttää jakeludiiliä niiden kanssa. Meidän levyn jakelu tapahtuu indie levy-yhtiön ja Playgroundin kautta ja sieltä ei saa digijakelua.
 
Tällainenkin on muuten olemassa, joka tekee tota samaa. Hieman halvemmat hinnat kuin Digilabelilla -> http://www.samsararecords.fi
 
Ottaa välistä 10 prossaa. Soppari on kertaluonteinen eli ei sido bändiä firmaan.
 
Melankolics julkaisi tota kautta, mutta me tosin julkaistiin koko levy Samsara Recordsille.

melankolics: Tällainenkin on muuten olemassa, joka tekee tota samaa. Hieman halvemmat hinnat kuin Digilabelilla -> http://www.samsararecords.fi
 
Eri jakelu. Samsara näyttäisi jakelevan iTunesiin, spotifyihin jne, kun taas Digilabel kotimaisiin latauspaikkoihin.

Samsara ei ole halpa:
HINNASTO:
1-5 biisiä: 35 euroa
5-11 biisiä: 50 euroa
12-20 biisiä: 70 euroa

Tämä aihe (digijakelu/levy-yhtiöt) kiinnostaa minua sikäli, että usein porukan odotukset internetin mahdollisuuksista ovat kovin optimistisia.
 
Ennen levy-yhtiö oli filtteri, joka suodatti tuotantoon materiaalin, joka täytti tietyt perusvaatimukset, ja satsasi sen markkinointiin rahaa. Digijalkelu ei poikkea tästä siinä mielessä, että jos sen kautta haluaa biisinsä esiin, pitää normaalitapauksessa satsata isoa rahaa mainoksiin.
 
Kun Gnars Barkley myi briteissä ensimmäisenä kultaa pelkällä nettijakelulla, niin visusti unohdettiin kertoa, että homman takana oli hirveä määrä kokosivun ilmoituksia englannin suurimmissa musiikkilehdissä jne.
 
Tämä ei tietenkään kumoa sitä tosiseikkaa, että digijakelu on musanlevityksen vallankumous, joka hakee vielä muotoaan.
 
Oheisessa linkissä on lohduton luettelo siitä, paljonko pitää eri kanavia/formaatteja käyttäen myydä musaa, jotta pääsee USA:ssa minimipalkkaan.
 
http://forum.cakewalk.com/tm.aspx?m=1996975

Kalmo: Tämä aihe (digijakelu/levy-yhtiöt) kiinnostaa minua sikäli, että usein porukan odotukset internetin mahdollisuuksista ovat kovin optimistisia.
 
Ennen levy-yhtiö oli filtteri, joka suodatti tuotantoon materiaalin, joka täytti tietyt perusvaatimukset, ja satsasi sen markkinointiin rahaa. Digijalkelu ei poikkea tästä siinä mielessä, että jos sen kautta haluaa biisinsä esiin, pitää normaalitapauksessa satsata isoa rahaa mainoksiin.
 
Kun Gnars Barkley myi briteissä ensimmäisenä kultaa pelkällä nettijakelulla, niin visusti unohdettiin kertoa, että homman takana oli hirveä määrä kokosivun ilmoituksia englannin suurimmissa musiikkilehdissä jne.
 
Tämä ei tietenkään kumoa sitä tosiseikkaa, että digijakelu on musanlevityksen vallankumous, joka hakee vielä muotoaan.
 
Oheisessa linkissä on lohduton luettelo siitä, paljonko pitää eri kanavia/formaatteja käyttäen myydä musaa, jotta pääsee USA:ssa minimipalkkaan.
 
http://forum.cakewalk.com/tm.aspx?m=1996975
 
Itse en näe kovin optimistisena mitä tulee musiikilla rahan tekemiseen (pitää tehdä muita töitä rahan eteen), mutta mitä tulee muuten oman musiikin maailmanlaajuiseen levittämiseen niin mielestäni nyt on paremmat mahdollisuudet ja välineet kuin koskaan. Juurikin kun ei ole mitään portinvartijoita (radio, tv, yhtiöt jne.) ja jokainen on oman onnensa seppä ja voi tehdä halutessaan juuri sitä juttua mitä haluaa.
 
Rahalla voi toki mainostaa tosiaan, mutta sisältö on kaiken a ja o. Niin se on toki ollut ennenkin.
 
Gnarls Barkley kirjoitti Crazyn. Siksi se menestyi.
 
En tunne asiaa tarkemmin, mutta on myös hyvin mahdollista että kyseinen biisi oli jo menestynyt netissä. Eli huomattu hitiksi sen siellä saaman palautteen takia siihen päätettiin investoida myös isolla lehtimainonnalla että saadaan lopullinen läpimurto aikaiseksi. Vai oliko mainos tyyliä "Tuntematon Gnarls Barkley julkaisee ennenjulkaisemattoman hittibiisin - käy kuuntelemassa"? ;)

Sillä sisällöllä ei ole mitään merkitystä, ellei tarpeeksi moni ei tiedä sen olemassaolosta.
 
Kyllä homma on niin, että netissä on niin käsittämättömän paljon musaa, ettei mikään nouse sieltä esiin vain siksi, että se on hyvää musaa. Sitä hyvääkin musaa on siellä nimittäin niin käsittämättömän paljon. Muun olettaminen on vain nuorten musantekijöiden päiväunelmaa.
 
Kaiken lisäksi nettikoukutus edellyttää useimmiten, että musa on niin simppeliä koukkupoppia, ettei sitä tarvitse kuunnella viittä kertaa, ennenkuin kolahtaa.
 
Tarvitaan silkkaa rahaa tai joku "sattuma", esim. että joku leffatähti tai muu julkimo tulee sopivassa paikassa mainostaneeksi, tai muulla tavalla näkyvässä paikassa saadaan suunnatuksi huomiota esittäjään tai biisiin.
 
Ihmiset rakastavat tuhkimotarinoita, ja siksi musan esiinnousun takana oleva järjestelmällinen markkinointityö usein salataan. Sehän saisi taiteilijan vaikuttamaan laskelmoivalta rahan perässsä juoksijalta.
 
Viihdemaailman businespuoli on ihan oikeasti sata kertaa kovempi ja ihanteettomampi kuin idealistiset taiteilijanalut haluavat uskoa. Se on myös politikointia.

Kalmo: Kyllä homma on niin, että netissä on niin käsittämättömän paljon musaa, ettei mikään nouse sieltä esiin vain siksi, että se on hyvää musaa. Sitä hyvääkin musaa on siellä nimittäin niin käsittämättömän paljon. Muun olettaminen on vain nuorten musantekijöiden päiväunelmaa.
 
Kaiken lisäksi nettikoukutus edellyttää useimmiten, että musa on niin simppeliä koukkupoppia, ettei sitä tarvitse kuunnella viittä kertaa, ennenkuin kolahtaa.
 
Tarvitaan silkkaa rahaa tai joku "sattuma", esim. että joku leffatähti tai muu julkimo tulee sopivassa paikassa mainostaneeksi, tai muulla tavalla näkyvässä paikassa saadaan suunnatuksi huomiota esittäjään tai biisiin.
 
Ihmiset rakastavat tuhkimotarinoita, ja siksi musan esiinnousun takana oleva järjestelmällinen markkinointityö usein salataan. Sehän saisi taiteilijan vaikuttamaan laskelmoivalta rahan perässsä juoksijalta.
 
Viihdemaailman businespuoli on ihan oikeasti sata kertaa kovempi ja ihanteettomampi kuin idealistiset taiteilijanalut haluavat uskoa. Se on myös politikointia.
 
Tässä ollaan aika nasevasti asian ytimessä. Plop plop.

Kalmo: Sillä sisällöllä ei ole mitään merkitystä, ellei tarpeeksi moni ei tiedä sen olemassaolosta.
 
Sisältö tulee ensin. Jos ei ole sisältöä, ei ole mitään.
 
Sitten vasta tulee kaikki muu mainitsemasi. Ja tietenkin asia on niin, ettei kukaan ole siinä mielessä merkittävä artisti, että mitään tapahtuisi itsestään. Mutta jos musiikki on "p*skaa", se on sitä - eikä sitä kukaan kuuntele. Mielestäni on jo saavutus jos onnistuu tekemään kappaleen joka on jollekin toiselle ihmiselle _oikeasti_ merkittävä. Tarviiko niitä ihmisiä sitten olla miten paljon? Pitäisi ehkä määritellä millä on merkitystä.
 
Viihdemaailman bisnespuoli on bisnestä, siinä missä muukin bisnes. Ja yleensähän artistit ulkoistaa sen puolen muille ammatti-ihmisille - kun siihen pisteeseen on tultu, että sille on tarvetta eikä vain leikata touhuun meneviä kuluja ja mennä artisti maksaa -hengessä. Loppupeleissä sitten myydään tuotetta, jos yleensäkään halutaan tehdä bisnestä musiikilla - koska sekin on valinta. Itselleni on tähän asti riittänyt pelkkä musan teko ja siitä saatu palaute kuulijoita, koska musiikilla eläminen olisi tosiaan aikamoista idealismia ja taivaanrannan maalailua. Siksi teen muita töitä rahan eteen. Niin varmaan moni muukin, niin harva kun musiikin teolla oikeasti elää. Toisin sanoen kappaleilla joita teen ei ilmeisesti edes ole sitä myyvää sisältöä. :D
 
Monissa tapauksissa nykyään sisältö tosiaan on "tuhkimotarinan" myyminen, kuten Idols yms. formaatit. Se on juurikin tarina ja siinä esiintyy joku, jota tämän tarinan ostava yleisö seuraa. Esitetyt kappaleet ovat ohjelmassa yleensä hittejä. Se on sen sisältö ja josta se lähtee. Jos se tuntuu omalta jutultaan, niin varmaan silloin osallistuu tuollaiseen. Kaikille se ei tunnu, eikä kaikkia kiinnosta olla esillä noin. Nämä jutut ovat TV-sarjan keston kestäviä markkinointitapauksia, joissa on rahaa valtavat määrät, mutta eivät ne silti ole taanneet kaikille pitkäkestoista uraa, kun se oma sisältö on loppunut. Monelle vain pienen tähdenlennon pyrähdyksen. Eli ei raha tai julkisuus siinä vaiheessa paina enää.
 
Nopeasti se ura loppuu artistilla kuin aristilla kun julkaisut alkavat olla ö-luokkaa. Sitten vedetään niitä vanhoja hyviä biisejä - joissa oli sisältöä.