Musiikkibisnes ›

Hyvä tietää. Minua kusetetaan.
 
Tuli mieleen että asian voi pahimmassa tapauksessa tarkistaa Teoston asiantuntijoiltakin? Meikäläinen joutui kerran turvautumaan sellaiseen ratkaisuun ja Teostossa ne jossakin kokouksessa kuunteli eri versioita ja antoivat oman kantansa kyseiseen sovitusriitaan liittyen ja antoivat neuvoa tarkemmin miten menetellä jatkossa.
 
Ja en ole vielä edes Teostoon kuuluva henkilö ja silti sain apua niiltä. Ihmeellistä? -Mun mielestä kyllä.

Sitä minä en vaan voi käsittää, että jos kitarasankari tietää, miten biisin laulumelodia menee, niin miksi sitä ei voi kertoa laulajalle, vaan tämän pitää säveltää se itse? Vaikka soittamalla yhdellä kielellä diudiutyyliin? Silloin melodia on kitaristin säveltämä. Mutta jos kyseessä on pelkkä sointukierto tai riffi, niin...
 
Laulajan on mukavampi tehdä itse juuri omaan suuhun sopiva melodia ja fraseeraus (yleensä myös sanat). Yleensä toimii kokonaisuudessa paremmin - tai no: musatyylistä tietenkin riippuen.

Valmiiden laulumelodioiden ja sanojen hiomista kutsuisin tuottamisena en sovittamisena.

Valmiiden laulumelodioiden ja sanojen hiomista kutsuisin tuottamisena en sovittamisena.
 
Totta. Mutta sointukulun/riffien päälle omannäköisen laulumelodian Säveltäminen.. Se ei nykypäivänä ole säveltämistä eikä parhaimmillaan edes sovittamista. Ihan näyttää sopimuksesta riippuvan.

Kyllähän se on niin että laulumelodia on se biisi.
Ajatelkaaapa vaikka seuraavia teoksia:Jouluyö,juhlayö ,En etsi valtaa loistoa.
Jos vaikka jälkimmäiseen Jean S. ei olis jaksanut tehdä melodiaa, ei sitä tiedä oisko biisiä ollenkaan.
Jos tarkkaan ottaa on Smoke on the waterissakin se riffi "vain" riffi siitä biisistä.
 
Musta se että joku näyttää jotain sointuja ja toinen laulaa siihen päälle on yhteissäveltämistä. Mutta jos tiukkoja ollaan on laulaja säveltäjä.

Totta. Mutta sointukulun/riffien päälle omannäköisen laulumelodian Säveltäminen.. Se ei nykypäivänä ole säveltämistä eikä parhaimmillaan edes sovittamista. Ihan näyttää sopimuksesta riippuvan.
 
ON ON ON! Olen sitä mieltä että sinua kusetetaan. Soinnut yksinään eivät ole biisi.

ON ON ON! Olen sitä mieltä että sinua kusetetaan. Soinnut yksinään eivät ole biisi.
 
Nonäinnon. Ilmoissa joskus lukee että haetaan laulajaa bändiin. Biisit ovat jo valmiina eikä laulajan tarvitse tehdä muuta kuin melodia ja sanat niihin. Ei oikein tiedä itkeäkö vai nauraako.

ON ON ON! Olen sitä mieltä että sinua kusetetaan. Soinnut yksinään eivät ole biisi.
 
Minä olen kyllä tässä samaa mieltä.
 
Esim. laulaja joka tekee lyriikat ja laulumelodiat mun tekemiin biiseihin, ei todellakaan laula esim. täsmälleen kitaran sointukulkua mukaillen, onneksi.. tylsäähän se olisikin.
 
Kyllä laulaja toimii säveltäjänä sekä sovittajana mielestäni kun hän tekee biisiin laulumelodian.

Kyllähän se on niin että laulumelodia on se biisi...
Jos tarkkaan ottaa on Smoke on the waterissakin se riffi "vain" riffi siitä biisistä.
 
Ilmeisesti tämän suuntaisiin kädenvääntöihin Deep Purplen Mk II hajosi... Mutta vakavasti ottaen, se aika lailla muusiikinlajista ja kappaaleesta kiinni, onko esimerkiksi riffillä niin olennainen osa biisissä ja sen syntyprosesissa, että kyseessä on säveltäminen. Ja lopultahan nämä ovat säveltäjäkollektriivin sovittavissa olevia asioita.
 
Musta se että joku näyttää jotain sointuja ja toinen laulaa siihen päälle on yhteissäveltämistä. Mutta jos tiukkoja ollaan on laulaja säveltäjä.
 
Kappele voi hyvinkin koostua muustakin kuin laulumelodiasta. Mutta sama kuvio kuin edellä.

ON ON ON! Olen sitä mieltä että sinua kusetetaan. Soinnut yksinään eivät ole biisi.
 
Yhdyn myös ylläolevaan näkemykseen. Melodia on sävellyksen tärkein osatekijä.
 
Jalo Walamies

Musta se että joku näyttää jotain sointuja ja toinen laulaa siihen päälle on yhteissäveltämistä. Mutta jos tiukkoja ollaan on laulaja säveltäjä.
 
Ymmärsinköhän nyt oikein? Eli jos tiukkoja ollaan niin mainitsemassasi tapauksessa se sointujen keksijä ei olekaan säveltäjä?

Ymmärsinköhän nyt oikein? Eli jos tiukkoja ollaan niin mainitsemassasi tapauksessa se sointujen keksijä ei olekaan säveltäjä?
 
Ei ole. Se on sovittaja.

Ei ole. Se on sovittaja.
 
No ei välttämättä. Jos on olemassa vain laulumelodia ja joku keksii siihen soinnut on kyse sovittamisesta. Mutta jos muna onkin ennen kanaa tai kanan valmistaminen edellyttää munaa tai päinvastoin voi olla vaikeampi sanoa mikä synnyttää mitäkin... Yhteistyö ja kappaleen syntyprosessi voi olla varsin monimuotoinen.
 
Teostojen kannalta se onko säveltäjäparin työskentelyssä kyse sovittamisesta vai säveltämisestä on kuitenkin melko yhdentekevää. Sovittajan osuus kun otetaan säveltäjän osuudesta - ja joka tapauksessa tekijäköllektiivi voi sopimusjaolla päästä haluamaansa lopputulokseen.

Teostojen kannalta se onko säveltäjäparin työskentelyssä kyse sovittamisesta vai säveltämisestä on kuitenkin melko yhdentekevää. Sovittajan osuus kun otetaan säveltäjän osuudesta - ja joka tapauksessa tekijäköllektiivi voi sopimusjaolla päästä haluamaansa lopputulokseen.
 
Se on aivan sama kuinka kukin kakun jakaa. Se on vain muotoilu kysymys paperille. Mutta kun puhutaan puhtaasti teknisestä duunaamista, on melodian tekijä säveltäjä, lyriikan tekijä on sanoittaja ja loppu menee sovittajan piikkiin.

Mutta kun puhutaan puhtaasti teknisestä duunaamista, on melodian tekijä säveltäjä, lyriikan tekijä on sanoittaja ja loppu menee sovittajan piikkiin.
 
Mutta kun näin ei automaattisesti ole.
 
Biisi ei koostu kuin poikkeustapauksessa pelkästä melodiasta (vaikka sitä voidaankin pitää kappaleen tärkeimpänä osatekijänä). Kun sovittaminen on itse asiassa säveltäjän oikeudesta johdettua valmiin kappaleen muuntamista, on harhaanjohtavaa tehdä tuollainen yleistys tapauksessa, jossa biisi syntyy yhteistyön tuloksena.
 
Kuvittele tilanne, jossa säveltäjä säveltää yksin kappaleen. Siinä on intro, säkeistö melodioineen ja harmonioineen, kertosäe ja coda. Säveltäjä on päättänyt koko kappaleen muodon ja rakenteen. Olisi harhaista väittää, että pelkästään melodia olisi sävellystä ja muu sovittamista. Kappale on säveltäjän synnyttämä kokonaisuus.
 
Jos säveltäjä päättää antaa kyseisen vaikkapa pianolle, fuzz-kitaralle ja marimballe tehdyn sävellyksen sovitettavaksi siten, että teokseen tulisi saada jousiorkesteri ja soolo-osuus huilulle ja patarummuille, olisi kysymys sovittamisesta. Myös silloin, jos koko biisi pitäisi sovittaakin vaikkapa torvisoittokunnalle.
 
Samaten, jos säveltäjä on tehnyt kappleeensa vaikkapa pianolla ja teos annetaan sovittajalle sovitettavaksi isompaa kokoonpanoa varten.
 
Luonnollisesti säveltäjä voi myös itse sovittaa uusia versioita säveltämästään kantaversiosta.
 
Kun kyse on usean säveltäjän yhteistyöstä, kollektiivi itse asiassa päättää yhdessä siitä, milloin sävellys on valmis - toisin sanoen, milloin sävellyksen kaikki osatekijät ovat sellaisessa kuosissa, että tekijät pitävät sitä kappaleena. Vaikka Smoke on the waterin alussa on "vain riffi" (ja sekin nyysitty...) kyseessä on niin olennainen osa kappaletta, että senkin keksijällä (tai löytäjällä) on oikeus sävellyskrediitteihin, etenkin jos MkII katsoi näin olevan.

Mutta kun näin ei automaattisesti ole
 
Se on makukysymys minkälaisessa muodossa teet teosto ilmoituksen.

Se on makukysymys minkälaisessa muodossa teet teosto ilmoituksen.
 
Ei suinkaan ole. Sovittaja on säveltäjään ja sanoittajaan verrattuna eriarvoisessa asemassa, kun puhutaan esim. teoksen kustantamisesta, tai vaikkapa lupien myöntämisestä uusiin sovituksiin.

Oikeastaan Kivi sanoi kaiken olennaisen:
 
Tää on niin veteen piirretty viiva, jonka arviointikriteerinä vois käyttää lähinnä sitä, kuinka paljon osuutesi muuttaa sitä biisiä. Sopimuksenvarainen juttu.
 
Nykypäivänä musan tekeminen on aika erilaista, kuin esim. 30 vuotta sitten, ja kun puhutaan säveltämisestä, sovittamisesta, tuottamisesta, esittämisestä jne., niin roolit usein sekoittuvat, tai ainakin hieman koukkaavat toistensa tonteille. Niinpä on tärkeää pyrkiä kartoittamaan (ainakin ennen biisien julkaisua, mielellään jo aiemmin) mitä kukin on kokonaisuuden hyväksi tehnyt. Mun mielestä on tärkeää säilyttää hyvät suhteet kaikkien mukanaolevien välillä ja kuitenkin toimia ryhdikkäästi jako-osuuksien suhteen.

Menee jo aikalailla otsikon ohi, mutta haluan kertoa vielä pari esimerkkiä aihetta sivuten:
 
Eräs artisti pyysi mua tekemään biisi-aihioonsa erinäisiä soittosuorituksia vähän siltä pohjalta että "mitä mieleen tulee". Tartuin toimeen ja soitin bassolinjan, muutamia riffejä ja soolonpätkän. Loppujen lopuksi sitten mainitsin, että ennenkuin valmis biisi julkaistaan, niin haluan tsekata millainen siitä tulee, koska siinä vaiheessa kappaleessa oli jo aikalailla enemmän mun panosta, kuin itse artistin. Näin sovittiin. Jostain syystä kappaletta ei sitten koskaan julkaistukaan. Syitä saattaa olla monia, mutta on toki mahdollista että artistin oma mielenkiinto lopahti kreditointikysymysten vuoksi, vaikka hän kovasti soitto-osuuksistani tuntuikin pitävän. Tämä vaan esimerkkinä siitä, että turhan duunin välttämiseksi tietyt perusasiat kannattaa olla sovittuina hyvissä ajoin.
 
Amerikan ihmemaassa asiat kyllä usein sovitaan hyvissä ajoin. Eräs kuoma kertoi, että hän oli "päässyt" taltioimaan musiikkiaan erään Nimekkään Artistin omistamaan studioon. Mutta koska tällainen onni oli hänen osakseen koitunut, niin diiliin kuului pykälä, jonka mukaan tietty tekijäosuus tehdystä musiikista kuului herra Nimekkäälle Artistille, vaikka tämä ei ollut edes fyysisesti läsnä. Reilu meininki, eikö ?
 
Olen jostain myös lukenut, että esimerkiksi Celine Dion katsoo oman laulusuorituksensa olevan osa kappaleen sävellysprosessia, joten osa krediiteistäkin kuuluu hänelle. Aika vahvaa tulkintaa kaikin puolin. Toisaalta, jos vaikka itse sattuisin joku päivä epähuomiossa rykäisemään biisin, jonka Celine kokisi puhkeavan loistoon oman tulkintansa myötä, niin saattaa olla että odotettavissa olevat miljoonamyynnit aiheuttaisivat pientä tarkistusluonteista joustoa omien tekijäperiaatteiden suhteen. Minkäs teet, ahneus on inhimillistä siinä missä erehtyminenkin.

Ei suinkaan ole. Sovittaja on säveltäjään ja sanoittajaan verrattuna eriarvoisessa asemassa, kun puhutaan esim. teoksen kustantamisesta, tai vaikkapa lupien myöntämisestä uusiin sovituksiin.
 
Tarkoitinkin sitä että se on makuasia kuinka bändi keskenään haluaa kakun jakaa. Jos soinnuttaja katsoo olevansa biisin tekijä ja melodian tekijä suostuu siihen että hän on sovittaja niin mitä sitten. Se on heidän keskinäinen sopimuksensa
ja sillä siisti.