Musiikkibisnes ›

Kuten kaikissa etujärjestöissä, tässäkin neuvotellaan joka vuosi jako-osuudet uusiksi. Mä olen erään toisen luovan työn alan ammatillisen etujärjestön (joka myös on Kopioston alainen) hallituksessa ja joka vuosi käydään läpi onko mahdollisuutta päästä osuudelle eri kakuista missä instanssissa, millä perustein.
 
En epäilekään etteikö (useat) eri instanssit tekisi vilpittömästi ja oman ymmärryksensä puitteissa niin hyvää työtä kun mahdollista. Kyse ei ensisijaisesti olekaan siitä, vaan ongelma syvällisempi. Ongelma on, että esimerkiksi Teosto toimii kaksilla markkinoilla silloin (-kin) kun se pitäisi olla oikeuksien välittäjänä tekijöiden ja kuluttajan välissä.
 
Se edustaa oikeuksien haltijaa hänen itsensä suuntaan, vrt. vaikka ketju "Teosto ja ilmainen jakaminen" tässä vieressä. Teosto mm. sanelee miten, missä ja milloin tekijä voi omaa tuotostansa levittää jaella soittaa ja esittää. Toinen hyvä esimerkki löytyy historiallisesti hyvin läheltä, nimittäin nettiradiot. Teosto, vastoin monien tekijöiden tahtoa, jarrutti vuosikaudet nettiradioiden yleistymistä - ties mistä syystä. Kolmas esimerkki voisi olla vaikka mobiiliTV.
 
Toisaalta se, Järjestö, käy samaa vedätys-kauppaa kuluttajan kanssa. Tältä osin edellisten esimerkkien lisäksi käy vaikka hyvitysmaksun kerääminen, taksisoitto, parturi- ja kampaamosoitto taikka miksei vaikka P2P.
 
Väite siitä, että joku pystyisi edes teoriassa perustamaan koko palettia paremmin palvelevan järjestön ja saisi sille virallisen statuksen voidaan sivuuttaa samoin tein poliittisena retoriikkana.
 
Jos tämä ei ole monopoli, niin mikä monopoli sitten on?

Väite siitä, että joku pystyisi edes teoriassa perustamaan koko palettia paremmin palvelevan järjestön ja saisi sille virallisen statuksen voidaan sivuuttaa samoin tein poliittisena retoriikkana.
 
Jos tämä ei ole monopoli, niin mikä monopoli sitten on?
 
Miksi pitäisi palvella paremmin? Riittää, että järjestö edustaa riittävää määrää asianosaisia niin että sillä voidaan katsoa olevan alan yleinen edutus.
 
Jotkut mainitsemistani etujärjestöistä ovat hyvinkin pieniä ja edustavat suhteellisen pientä ihmisjoukkoa. Silti niillä voidaan katsoa olevan edustuksellinen asema omassa joukossaan.
 
Kannattaa toki yrittää, jos on sitä mieltä että esimerkiksi taksien tai kampaamoiden julkinen musankuuntelu ei ole sellaista toimintaa josta musiikin tekijät ansaitsisivat saada palkkaa.
 
Muuten, ihan asiasta viidenteen ja näin omakohtaisesti: mä en ole erityisen tyytyväinen tekijänoikeuslakiin. Mielestäni se ei kykene turvaamaan tekijän oikeutta teoksiinsa sellaisella tavalla, jonka mä lain tarjoamaksi suojaksi näkisin. Kaupallisten toimijoiden oikeutta se kyllä suojaa, mutta niin kauan kuin sisällön alkutuottamista ei katsota kaupallisesti mielenkiintoiseksi toiminnaksi, so. siitä ei makseta kylliksi, ei tässä maailmassa löydy sille myöskään suojelijaa. Osin senkin vuoksi mä näen positiivisena kehityksenä myös kaupallisuuden, taloudelliset intressit ja rikastumisen toivo kun näyttää olevan ainoa asia joka tässä maailmassa vielä ajaa hyviin tekoihin.
 
Vaikka sitten ahneus kannustimena.
:-D

Kannattaa toki yrittää, jos on sitä mieltä että esimerkiksi taksien tai kampaamoiden julkinen musankuuntelu ei ole sellaista toimintaa josta musiikin tekijät ansaitsisivat saada palkkaa.
 
Tosta voi olla montaakin mieltä. Taksikuskin tai kampaajan näkökulmasta katottuna radion kuuntelu työpaikalla on luvanvaraista... siinä missä kaltaiseni virastorotta huudattaa radiota miten huvittaa. Olihan tosta polemiikkia aikanaan, vaan nykyiselle kannalle lainsäätäjä päätyi, joten se siitä. En mä näe tota ainoana tai oikeana ratkaisuna ja ensi kierroksella tilanne vaikka saattaa muuttua... vaan siihen asti mennään nykysäännöillä.
 
Muuten, ihan asiasta viidenteen ja näin omakohtaisesti: mä en ole erityisen tyytyväinen tekijänoikeuslakiin. Mielestäni se ei kykene turvaamaan tekijän oikeutta teoksiinsa sellaisella tavalla, jonka mä lain tarjoamaksi suojaksi näkisin. ...niin kauan kuin sisällön alkutuottamista ei katsota kaupallisesti mielenkiintoiseksi toiminnaksi, so. siitä ei makseta kylliksi, ei tässä maailmassa löydy sille myöskään suojelijaa.
 
Mä en ole koskaan nähny, että tekijänoikeus olis joku korvausautomaatti. Tommoinen sisällön alkutuottamisen turvaaminen on minust enempi mesenaatti/apuraha/läänintaiteilijahommia.
Vaan niinko Jäykkis aina muistaa sanoa, että en minä näistä mitään tiedä... ja on siinä aivan oikeassa. Vaan ko minust toi tekijän oikeus määrätä teoksestaan ei anna tekijälle oikeutta määrätä paljonko teosta pitäisi ostaa tai radiosoittaa...oikeutensa ostajallakin, ja siinä ollaan polvillaan kaupallisuuden alttarilla.
 
Vaan en mä näe mitään tolkkua noissa pirapuoluehommissakaan. Tekijänoikeus, jonka suoja lakkaa, ennenko teos alkaa edes tuottamaan... fan ja v**tu sanon mä.

Mä en ole koskaan nähny, että tekijänoikeus olis joku korvausautomaatti. Tommoinen sisällön alkutuottamisen turvaaminen on minust enempi mesenaatti/apuraha/läänintaiteilijahommia.
 
No nyt tuli päästettyä suustansa varsinainen pyhäinhäväistys. Vakavasti otettava taitelija, joita täälläkin on, nimenomaan ei ole mikään armopaloilla sinnittelevä yhteiskunnan elätti. Ei, hän on ylpeä tekemisistään ja haluaa vain työstään palkan, jolla makselee asuntosta ja elättää perheensä. Muista tämä seuraavalla kerralla.
 
Mutta jatka vain, sun tekstejä on ihan mukava lueskella.
 
Kivi
Miksi pitäisi palvella paremmin? Riittää, että järjestö edustaa riittävää määrää asianosaisia niin että sillä voidaan katsoa olevan alan yleinen edutus.
...
...
Vaikka sitten ahneus kannustimena.
:-D
 
Oletan sinun viittaavan tekijänoikeusfilosofian insentiiviin.
 
Tekijänoikeuskirjallisuus puhuu kannustimesta, joka nykyään usein mielletään rahallisena korvauksena mutta jota sen ei ole pakko olla. Se ei tee eroa tekijän järjestäytymisasteella taikka millään muullakaan ulkoisella puitteella, vaan nimenomaisesti kieltää tällaisen kytköksen tekemisen (kts. Bernin sopimus). Pelkkä teoskynnyksen ylittävän teoksen luonti riittää sen mukaan tekemään tekijän oikeutetuksi nauttimaan kannustimesta.
 
Se on oikein.
 
Väärin sen sijaan on se, että mm. Suomen valtio suorittaa intervention esimerkiksi hyvitysmaksun muodossa, mutta ei pidä huolta siitä, että koko tekijöiden kirjo pääsisi edes teoriassa osalliseksi tästä kannustimesta, vrt. esimerkiksi suomen katsotuimman rainan Star Wreckin tekijät. Sen sijaan se sallii tilanteen jossa kuluttajilta kerätyt rahat jyvitetään niille harvoille tekijöille joilla muutenkin on runsaasti rahaa ja erityisesti sen, että erittäin merkittävä osa kerätystä rahasta jaetaan viihdeteollisuudelle, joka rahoittaa sillä itselleen edullisten lakien lobbauksen ja suoranaisen kuluttajiin kohdistuvan ajojahdin.
 
Tämä on kulttuuripoliittinen epäkohta joka köydyttää kulttuuritarjontaa ja kilpailurajoittaa uusien yrittäjien alalle tuloa.

No nyt tuli päästettyä suustansa varsinainen pyhäinhäväistys.
 
Eipä tossa pyhiä häpäistä. Kyse on katsantokannasta. Minust tekijänoikeus on tekijän oikeus määrätä teoksestaan. Ei mikään etuoikeus ruveta kyselemään korvauksia heti ko teoskynnys ylittyy. Vaan jos teos tuottaa, niin se tuottaa roposia tekijällekin.
Piraattipualue näkee tekijänoikeuden esteenä vapaalle jakelulle ja latailulle.
Jos ny Jäykkis näkee tekijänoikeuden RoopeAnkan rahasäiliönä, josta voi heittää miljoonan oikealle ja vasemmalle ja jokusen miljoonan miljonäärien vastustamisyhdistykselle, niin näkökanta kai se on sekin.

Minust tekijänoikeus on tekijän oikeus määrätä teoksestaan.
 
Bernin sopimus, jonka pohjalle kansainvälinen tekijänoikeusjärjestelmä rakentuu, on vuodelta 1886. Ajan saatossa sitä on päivitetty ja viimeinen päivitys on vuodelta -79. Pohjimmiltaan se on kuitenkin edelleen sama maatalousyhteiskunnan kappaletavaran käsittelyyn tehty sopimus, joka ei oikein tahdo enää istua tämän päivän palvelu- tai tietoyhteiskunnan tarpeisiin - puhumattakaan siitä miten sen tulisi kohdella taiteen tekijöitä (vrt. vaikka Kiven sivulause tuossa edellä). Monet meitä fiksummat puhuvat tekijänoikeusjärjestelmän kriisistä, änkyräsiipi jopa Bernin sopimuksen kriisistä.
 
On upea ajatus, että tekijä tai hänen valtuuttamansa taho voisi päättää teoksensa käytöstä, kuten pystyi tekemään silloin kun levyt jne. olivat fyysisiä teoskappaleita, mutta realistinen ajatus se ei ole. Suojattu teoskappale siirtyy sekunneissa tuhansissa ja taas tuhansissa yhteyksissä naapuriin taikka toiselle puolelle maapalloa ja aivan kysymättä oikeuden haltijoiden lupaa.
 
Onko sitten niin, että kehitys vienyt tekijältä mahdollisuuden päättää teoksensa käytöstä? On ja ei. Ei siinä mielessä, että jos hän haluaa pitää itsellään teoksen täyden määräysvallan, niin hän voi jättää sen pöytälaatikkoon ja treenikämpällä soitettavaksi kulttuuriteokseksi. On siinä mielessä, että jos hän haluaa sille kuulijoita, niin hän ei voi tehdä sitä ja sen jälkeen kappale elää omaa elämäänsä täysin riippumatta tekijän mahdollisesta mielen muutoksista.
 
Piraattiliiton väiteen vastaisesti teoksen (laajamittainen) kaupallinen käyttö voidaan - ja pitääkin - kieltää.
 
Ympäristö on muuttunut vuodesta 1886 ja viimeisen 15 vuoden aikana kehitys on ollut valtavaa. Se aiheuttaa omat ongelmansa meistä itse kullekin, eikä vähiten lainsäätäjälle joka kyllä yrittää tehdä parhaansa, mutta meidän kaikkien omaksumiskyvyllä ja näkemyksillä on rajansa.
 
Nyt asiaan on havahtunut myös tämänhetkinen pääministeri: http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id94615.html

Eipä tossa pyhiä häpäistä. Kyse on katsantokannasta. Minust tekijänoikeus on tekijän oikeus määrätä teoksestaan. Ei mikään etuoikeus ruveta kyselemään korvauksia heti ko teoskynnys ylittyy. Vaan jos teos tuottaa, niin se tuottaa roposia tekijällekin.
Piraattipualue näkee tekijänoikeuden esteenä vapaalle jakelulle ja latailulle.
Jos ny Jäykkis näkee tekijänoikeuden RoopeAnkan rahasäiliönä, josta voi heittää miljoonan oikealle ja vasemmalle ja jokusen miljoonan miljonäärien vastustamisyhdistykselle, niin näkökanta kai se on sekin.
 
Kivi tuskin tarkoitti jäykkislaista korvausautomaattia kaivatessaan tekijälle parempaa suojaa silloinkin kun teos ei ole kaupallisesti mielenkiintoinen.
 
Olisi kiinnostaa tietää tarkemmin mitä hän tarkoitti.
 
Riippumatta siitä mitä hän tarkoitti, aloin ihmettelemään että näissä keskusteluissa tekijäosapuolet tuntuvat pitävän kiinni paitsi taloudellisista oikeuksistaan myös oikeudestaan _rajoittaa_ teosten käyttöä. Sitä pidän vähän outona ilmiönä. Luulisi että olisi tekijöiden, yleisön ja yhteiskunnan yhteinen intressi että teokset ovat mahdollisimman paljon käytössä. Ymmärrän kyllä että poikkeustapauksiakin on, mutta ne ovat juuri sitä -poikkeuksia.
 
Samaten pohdin edelleen tekijänoikeuden kestoa. Nykyisellään tekijänoikeus suojaa teosta tyypillisesti pitkälle yli sata vuotta. Teosten kaupallinen elinikä taas on käynyt hyvin lyhyeksi. Poikkeuksiakin on, mutta väistämättä tässä käy niin että hyvin suuri osa teoksista päätyy tilaan jossa niitä ei ole rahallakaan saatavissa.

Kivi tuskin tarkoitti jäykkislaista korvausautomaattia kaivatessaan tekijälle parempaa suojaa silloinkin kun teos ei ole kaupallisesti mielenkiintoinen.
 
Olisi kiinnostaa tietää tarkemmin mitä hän tarkoitti.
 
Joo, en todellakaan tarkoittanut ainoatakaan noista tulkinnoista joita tekstini näemmä kirvoitti. Tekijänoikeuslain sekoittaminen rahaan ja ajatteleminen ainoastaan rahan tuojana on aikamoista laput silmillä kulkemista.
 
Mistä mä olen huolissani on se, että tekijänoikeus ei nykyisellään tuo tarpeeksi yksiselitteistä turvaa 'tekijälle tulla tunnustetuksi oman teksensa tekijänä'. Tiedän että toi kuulostaa oudolta ja on anglismi, mutta ongelma on silti oikea.
 
Myöskään tekijänoikeusloukkausten määritteleminen asianomistajarikoksiksi ei tue pienten oikeudenhaltijoiden oikeutta määrätä teoksistaan. Nykyisellään tilanne on sellainen, että pienten tekijöiden on kohtuuttoman kallista alkaa vaatia esimerkiksi piraatteja vastuuseen, vaikka pienten tekijöiden kokonaismäärä olisi suurikin kuten se tietenkin on. Valtaosa isosta bulkista jakautuu pienten nimikkeiden kesken kaikilla kulttuurin alueilla.
 
Tekijänoikeus ei myöskään (ja tää on ehkä tärkeintä juuri nyt) suojaa tekijöitä median ja asiakkaiden mielivallalta; eteen laitetaan sopimuksia joissa pitää ilman eri korvausta luovuttaa kaikki oikeudet kaikkialle universumiin, ja aitoon mafiatyyliin kerrotaan että jos ei allekirjoita niin joku muu kyllä kirjoittaa ja tekee duunin. Nälällä kiristäminen ja sen kaltainen isojen poikien uhkailu jota ei ole nähty sitten luokkayhteiskunnan kaatumisen ja orjakaupan lopun on arkipäivää.
 
Kysymys ei ole raha- tai apuraha-automaatista. Kysymys on isyysoikeudesta omiin lapsiin, ja siitä, onko sitä oikeutta mahdollista puolustaa nykyisen oikeusjärjestelmän puitteissa.

Hei pojat, älkää unohtako noita Kaj Sotalan 14 kohtaa joilla voi tienata myös ilman tekijänoikeuksia!

Riippumatta siitä mitä hän tarkoitti, aloin ihmettelemään että näissä keskusteluissa tekijäosapuolet tuntuvat pitävän kiinni paitsi taloudellisista oikeuksistaan myös oikeudestaan _rajoittaa_ teosten käyttöä.
 
Hyvä Jumala sentään Klezberg!, rajoittaminenhan juuri on wanhan maailman kivijalka. Säätelemällä tarjontaa pystytään pitämään hinnat halutulla tasolla - sehän juuri on monopolimarkkinan ideakin. Pahinta mitä tällaisessa tilanteessa voi taphatua on, että ilmaantuu kilpailija jonka kanssa ei voi sopia. Nyt se on tapahtunut.
 
Kivi puhui kauniisti isyysoikeudesta ja vaikutti että hän yritti sen avulla kytkeä tekijänoikeuden irti taloudellisesta näkökulmasta. Lue uudelleen ja ajatuksella hänen tekstinsä. Jos hän ei halua nimenomaan rajoittamisen avulla nostaa tulovirtaansa, niin mitä hän sitten tekee?

Hei pojat, älkää unohtako noita Kaj Sotalan 14 kohtaa joilla voi tienata myös ilman tekijänoikeuksia!
 
Kyllä nyt ollaan päästy niistä jo ohi, :) nyt soudetaan niin syvällä. Ulkopuolinen voisi luulla että tässä on osapuolilla jo jotain henkilökohtaista menossa.

Kyllä nyt ollaan päästy niistä jo ohi, :) nyt soudetaan niin syvällä. Ulkopuolinen voisi luulla että tässä on osapuolilla jo jotain henkilökohtaista menossa.
 
Mistä noin päättelet? Vai onko niin että joku tippuu kelkasta kun keskustelu siirtyy pois waretuksesta.
 
Minähän pohdiskelen mm. tiukan tekijänoikeuskäytännön vaikutuksia kulttuuriin pitemmällä tähtäimellä. Tässä ei ole mitään henkilökohtaista. Päinvastoin, individualismi on ajallemme tyypillistä, kaupallisuuden lisäksi. Mutta jos sama malli olisi ollut vallalla vuosisatoja, maailmankulttuuri ei olisi sitä mitä se on nyt. Shakespearesta Brechtiin huipputeoksia on luotu toisten tekemien teosten pohjalta. Jos Rouget de Lisle olisi saanut päättää teoksensa kohtalosta, kukaan ei tuntisi hänen nimeään eikä Marseljeesia; sama vallankumous joka otti sen tunnuksekseen heitti hänet vankilaan.
 
Mutta ymmärrän asian yksilön kannalta, minä olen myös aikamme lapsi. Halutaan absoluuttinen oikeus omaan teokseen. Ei haluta että oma piisi päätyy vääränlaiseen käyttöön. Halutaan ainakin teoriassa oikeus rajata sen myynti yksittäiseen kyläkauppaan. Halutaan pitää oikeudet voimassa 150 vuotta.
 
Mutta tämä tarkoittaa myös melko väistämättä että valtaosa teoksista päätyy unohduksiin sen jälkeen kun se ei ole kaupallisesti kiinnostava. Teosta ei ole enää mistään saatavissa, isolla rahallakaan, eikä kukaan enää tiedä sen olleen olemassa. Maailman kulttuurivaranto ei enää kasva. Aiemmin esille nostetun Sormusten Herran tapaisia myöhään suosioon nousseita teoksiakaan tuskin enää tulee. Tuolloin kustantamot pitivät teoksia myynnissä vuosikymmeniä, nykyään ne myydään alennusmyynneissä parin vuoden jälkeen ja loput tuhotaan.
 
Täsmennän vielä että tämä kirjoitus ei ole millään lailla suunnattu Kiven isyysoikeusajatuksia vastaan. Esimerkkini absoluuttisen, rajaavankin, tekijänoikeuden peräämisestä ovat muilta nimimerkeiltä. Koen vahvan isyysoikeuden tarpeelliseksi lyhyellä tähtäimellä, mutta näen sillä haittavaikutuksia kun asiaa katsotaan vuosikymmenien päähän.
 
EDIT: Poistin termin "abandonware" mahdollisesti harhaanjohtavana.

Mistä noin päättelet? Vai onko niin että joku tippuu kelkasta kun keskustelu siirtyy pois waretuksesta.
 
Noniin, lopullisen heräämisen ja kunnollisen lukemisen jälkeen koitetaan olla taas matkassa mukana.

Jäykkis:
Piraattiliiton väiteen vastaisesti teoksen (laajamittainen) kaupallinen käyttö voidaan - ja pitääkin - kieltää.
 
Ny jotain täytyy olla pielessä, koska olemme aivan samaa mieltä.
 
Jäykkis:
Kivi puhui kauniisti isyysoikeudesta ja vaikutti että hän yritti sen avulla kytkeä tekijänoikeuden irti taloudellisesta näkökulmasta. Lue uudelleen ja ajatuksella hänen tekstinsä. Jos hän ei halua nimenomaan rajoittamisen avulla nostaa tulovirtaansa, niin mitä hän sitten tekee?
 
No tossa se ero vissiin tulee. Minust Kivi ihan oikein kytki tekijänoikeuden irti rahasta.
 
Kivi:
Joo, en todellakaan tarkoittanut ainoatakaan noista tulkinnoista joita tekstini näemmä kirvoitti. Tekijänoikeuslain sekoittaminen rahaan ja ajatteleminen ainoastaan rahan tuojana on aikamoista laput silmillä kulkemista.
 
Niin se onkin. Jos ny vaikka tekijänoikeuden perusteella mulle taattaisiin 10c/ teos, niin eläisin melko herroiksi pelkästään klemmareita vääntelemällä.
 
Ero on vissiin toi kaupallinen käyttö? Sit kai ollaan vain (Jäykkiksen kanssa) eri mieltä kaupallisuudesta? Minust nykylaki sallii ihan tarpeeksi ei- kaupallista käyttöä... se on se muutama kappale, jota voi omiin tarpeisiin ottaa. Tuhansien ja kymmenien tuhansien kappaleiden jakelu on sit jo kaupallista, siis minust. Ko toi netti itsessään on kaukana ei- kaupallisesta.
Ja jos jakelumääristä puhutaan, niin se on vissiin parhaiten hallussa roskapostittajilla. Vaan ko mä (ilman ketään ulkopualista professoria) olen sitä mieltä, että roskapostittajille EI kuulu maksaa korvauksia, vaikka kuinka tekijänoikeudella suojattuja posteja laittaisivatkaan... (koska se on mahdollista... internetti on ihmeellinen... sähköpostiosoitteet ovat kauppatavaraa...niin mikä oli ei- kaupallista?) Minust roskapostittajien kuuluisi maksaa vahingonkorvauksia, vaan mistä noita hakisi?
 
Eikö noi ruattin piraatit jo ton osoittanu? Sisältö on ilmaista, mainosmarkat on meidän... Samalla logiikalla voit muro- tai kahvipaketin kylkiäisenä jakaa kenen hyvänsä uusinta leffaa/levyä... emme veloita tästä mitään, joten tämä on ei- kaupallista... ???
 
Jäykkis:
Ympäristö on muuttunut vuodesta 1886 ja viimeisen 15 vuoden aikana kehitys on ollut valtavaa. Se aiheuttaa omat ongelmansa meistä itse kullekin, eikä vähiten lainsäätäjälle joka kyllä yrittää tehdä parhaansa, mutta meidän kaikkien omaksumiskyvyllä ja näkemyksillä on rajansa.
 
Olet oikeassa. Tekniikka kehittyy. Äänitteitä oli saatavilla vasta ko (googlaa kuka, keksi äänentaltionnin vuonna mikä) ja kaupallisia kotivideoita vasta -80- luvun pualivälistä lähtien...
Jos tossa hiljattain keksittiin interveppi ja ny viä eilen toi H-DVB, niin onko toi ny periaatteen vai tekniikan murhe?
 
Kivi:
Tekijänoikeus ei myöskään (ja tää on ehkä tärkeintä juuri nyt) suojaa tekijöitä median ja asiakkaiden mielivallalta; eteen laitetaan sopimuksia joissa pitää ilman eri korvausta luovuttaa kaikki oikeudet kaikkialle universumiin, ja aitoon mafiatyyliin kerrotaan että jos ei allekirjoita niin joku muu kyllä kirjoittaa ja tekee duunin...
...Kysymys ei ole raha- tai apuraha-automaatista. Kysymys on isyysoikeudesta omiin lapsiin, ja siitä, onko sitä oikeutta mahdollista puolustaa nykyisen oikeusjärjestelmän puitteissa.
 
Onko vika tekijänoikeuslaissa... vai laissa... vai missä? Ko ny jo tekijänoikeuslaki antaa tekijälle oikeuksia,... vaan siis ei etuoikeuksia... ja edelleen muu laki sanoo, että kohtuuttomat sopimukset ovat kohtuuttomia? Se ny vaan aina ei perhana mene niin. Neuvottele ny kunnan rakennusvalvonnan, ympäristötarkastajan ym. kanssa kivenmurskaamosta. ( Sorry, Kivi, tää ei o nickiisi viittaava, vaan oikea esimerkki) Toiminnan piti päättyä, ko kaveri rakensi. Ei päättyny. Toiminnan piti väliaikaisesti päättyä ko oikeudesta tuli päätös, että toiminnan on toistaiseksi päätyttävä. Ei päättyny. Korkeimman päätöksestä en ole viä kuullu, vaan ko vastassa on muutama veronmaksaja ja jokusen miljoonan kuntaan maksava veronmaksaja, niin ei tartte ihmetellä kumman etuja valvotaan...
Pieni anoo... Iso sanoo ...(Mauri Sariolan dekkari)
 
Jäykkis:
Mutta jatka vain, sun tekstejä on ihan mukava lueskella
 
Kiva kuulla..., vaan et tuota sarkasmiakaan hallitse.

Useat näyttää unohtavan lähtökohdat - lähtökohtaisestihan musiikkiteos on vapaata riistaa. Koska se kuitenkin rikastuttaa yhteiskuntaa niin se, yhteiskunta, tarjoaa tekijälle määräaikaisen poikkeusluvan esimerkiksi määrätä teoksensa käytöstä jne. Voidaan katsoa, että yhteiskunta saa palkan antamastaan mahdollisuudesta silloin kun teos palaa juurilleen, eli vapaaksi riistaksi.
 
Tämä jäykkiksen automaattisampo on se kannustinsampo jonka Bernin sopimuksen ratifioineiden valtioiden olisi taattava tekijälle. Sen tarkoitus on synnyttää yhteiskunnan taholta kannustin luoda uusia taideteoksia sen, siis yhteiskunnan, käyttöön. Esimerkiksi patenttien osalta se on suoja keksinnön kaupallista käyttöä vastaan.
 
Fyysiseen mediapohjaiseen kauppaan perustuva musiikin julkaiseminen ja levittäminen on mahdollistanut tiettyjen tarjontaa rajoittavien rakenteiden kehittymisen. Isommassa mittakaavassa on esimerkiksi ollut täysin mahdollista kontrolloida sitä ketkä julkaisevat ja miten paljon tiettyjä teoksia käytetään (myydään). Nämä kaksi asiaa on mahdollistanut mm. sen, että on pystytty suhteellisen uskottavasti perustelemaan esimerkiksi hyvitysmaksunkaltainen varainkeruu ja edelleen jakaminen.
 
Kuten monopolitilanteessa aina käy, niin tässäkin asiassa on syntynyt vääristymiä. On syntynyt esimerkiksi teollisuudenaloja ja ammattikuntia jotka pitävät itselleen kuuluvana oikeutena hallita sitä mitä yhteiskunnlle tarjotaan ja pitävät oikeutetaan määrätä hinnan joka sen on siitä maksettava.
 
Nyt 15 vuoden kehitys on pudottanut suunnitelmatalouden pohjan. Enää ei ole mahdollista kontrolloida kuinka monta tekijää musiikkiteoksia synnytää ja julkaisee. Enää ei ole mahdollista edes summittain määrittää mitkä teokset nauttivat suosiota ja siksi ehkä ansaitsisivat jonkinlaista tukea.
 
Perimmältään jäljellä on enää kysymys siitä, että mikä tai minkälainen yhteiskunnan tarjoaman kannustimen tulisi olla silloin kun kyseessä on esimerkiksi musiikkiteos. Riittäisikö pelkkä isyysoikeus ('tulla tunnetuksi teoksen tekijänä'). Ehkä, miksipä ei? Tai nimi valtiolliseen kunnitatauluun? Kuulostaa vielä paremmalta.
 
Tai voidaanko ajatella, että julkaisevien tekijöiden määrän räjähdys kompensoisi sen, että kannustinta ei tarvittaisi lainkaan (vrt. mm. Star Wreck)? Jos, niin siinä tilanteessa otsikon pointteja olisi hyvä alkaa tutkiskelemaan uudessa valossa.

Klezberg:
Mutta tämä tarkoittaa myös melko väistämättä että valtaosa teoksista päätyy unohduksiin sen jälkeen kun se ei ole kaupallisesti kiinnostava. Teosta ei ole enää mistään saatavissa, isolla rahallakaan, eikä kukaan enää tiedä sen olleen olemassa. Maailman kulttuurivaranto ei enää kasva. Aiemmin esille nostetun Sormusten Herran tapaisia myöhään suosioon nousseita teoksiakaan tuskin enää tulee. Tuolloin kustantamot pitivät teoksia myynnissä vuosikymmeniä, nykyään ne myydään alennusmyynneissä parin vuoden jälkeen ja loput tuhotaan.
 
Varastointi maksaa. Siinä vaiheessa ko kopioita tuhotaan, niin niitä on jälleenmyyjillä myymättä hyllyissä ja tukkurin varastossa liikaa. Ei ole kyse tekijänoikeudesta, vaan siitä, että tavara ei enää kiinnosta. Jos ny sit joskus kymmenien vuosien päästä löytyy kolme kiinnostunutta, niin oletetun kolmen kappaleen kaupan vuoksi ei juuri kannata painokoneita käynnistää.
Olem minäkin vinyyleihin vasaralla reikiä lyönyt. Kaikista jäi hyllyyn jokunen kappale satunnaisia tulevia kyselyitä varten, vaan ei ne tiätty maailman tappiin riitä. vaan ei niitä voi lähteä lahjoittamaan, ko jälleenmyyjillä niitä on viä hyllyssä kaupan. Jälleenmyyjät tykkäis asiasta hyvin, hyvin kyttyrää. Vaan tuo murhe ei ole tekijänoikeudesta johtuva. Yhtä kotimaista tapausta epäilen, ko anopin lempikirjailijan esikoisteosta ei saa mistään. Olen antanut itseni ymmärtää, että tekijä itte on sitä mieltä, että nykyiset lukijansa eivät tuota juuri arvostaisi, joten uusintapainosta ei oteta. Kai tommoistakin voi sattua, mut harvinaisempaa vissiin kumminkin.
 
Vaan mitä muistaakseni taannoin laitoin noista tanssilavojen kestohiteistä, niin ei tommoisen syntymiseen riitä vuosi tai pari. Pikemmin pari vuosikymmentä.
 
Jäykkis:
Useat näyttää unohtavan lähtökohdat - lähtökohtaisestihan mikä tahansa on vapaata riistaa.
 
Alkaen Matikaisen mansikkaviljelmistä. Jos Matikainen ei pidä puoliaan, niin marjat vie halla, rastaat, tai jokamiehenoikeudet väärinymmärtävät pellollepyrkijät.
 
Jäykkis:
Tämä jäykkiksen automaattisampo on se kannustinsampo jonka Bernin sopimuksen ratifioineiden valtioiden olisi taattava tekijälle. Sen tarkoitus on synnyttää yhteiskunnan taholta kannustin luoda uusia taideteoksia sen, siis yhteiskunnan, käyttöön.
 
Matikaisen marjapellon kannustin perustuu siihen, että Matikainen tekee duunit ja maksaa poimijoiden palkat, joten hän tahtoo tahtoo oman osansa ko marjaa myydään. Jos toi otetaan pois, niin ensi vuonna ei viljellä.
 
Jäykkis:
Nyt 15 vuoden kehitys on pudottanut suunnitelmatalouden pohjan. Enää ei ole mahdollista kontrolloida kuinka monta tekijää musiikkiteoksia synnytää ja julkaisee. Enää ei ole mahdollista edes summittain määrittää mitkä teokset nauttivat suosiota ja siksi ehkä ansaitsisivat jonkinlaista tukea..
 
Ilmaisjakelun suosio perustuu siihen, että se on ilmaista. UL100 ja Metro toimii tolla periaatteella. Jos niille pantais lanttikin hinnaksi, niin jakelumäärä romahtaisi.
Toi ihmeellinen internetti ei o muuta, ko yksi jakelukanava muiden joukossa. Sen mukana sit tulee noita haittapuolia, niinko toi vapaa waretus, roskaposti, haittaohjelmat ja virukset. Jos ja kun noille ei voi mitään, niin tarttisko nostaa kädet pystyyn ja todeta, että noi ny sit varmaan tarttis hyväksyä ja laillistaa?
 
edit: Täsä ko leikkaa ja liimaa, niin se asia tahtoo unohtua liimaamatta. Nyt ko Matikaisen marjapellolle on noita pyrkijöitä, jotka huutaa, että: "sä vaan et ymmärrä, että metsät on täynnä marjaa, jota saa vapaasti poimia". Jos Matikainen vastaa, että "menkää sinne metsään poimimaan ja jättäkää peltoni rauhaan", niin hän on ajastaan jäänyt dinosaurus, tai kalkkis, joka ei ymmärrä nykytekniikkaa.
 
Jäykkis:
Riittäisikö pelkkä isyysoikeus ('tulla tunnetuksi teoksen tekijänä').
 
Nämä mansikat teille tarjoaa piraattiporukka. Viljelijä on Matikainen, vaan koska hän on jo tarpeeksi rikas tilallinen, niin hän ei tästä jakelusta kostu lanttiakaan... vaan muistakaa äänestää piraattiporukkaa.
 
Siinä mielessä toi piraattipualueen nimi on oivasti valittu, että tekniikan kehityksestä huolimatta tolla periaatteella mentiin jo 1600- luvulla... "tuon kauppalaivan lasti tavallaan kuuluu meille, koska meillä on tekniset valmiudet ottaa se haltuumme."
 
Sorry toi mansikanviljelijä Matikainen- vertauskuva. Vissiin liiankin vertauskuvauksellista. Minust kumminkin parempi vertauskuva, ko toi piraporukan suosima kauppakeskusta rakentanu timpuri.

Sorry toi mansikanviljelijä Matikainen- vertauskuva. Vissiin liiankin vertauskuvauksellista. Minust kumminkin parempi vertauskuva, ko toi piraporukan suosima kauppakeskusta rakentanu timpuri.
 
En ihan tunne tuota kauppakeskus-juttua, mutta oletan että siinä on kyse siitä klassisesta rinnastuksesta jossa fyysisen työn tekijä, vaikka sitten kirvesmies, vaatisi lisäpalkkaa vielä jälkikäteen sen mukaan miten työn tulos tuottaa (tai on tuottamatta) liikevaihtoa työn alkuperäiselle tilaajalle. Jos kyse on siitä, niin rinnastus on osuva ja aiheellinen - asia jonka nyt on huomannut myös monet luovan työn teettäjät, aivan kuten Kivi tuossa edellä vahvistikin.
 
Muilta osin täytyy todeta, että vaikuttaa siltä, että yrität käsitellä julkishyödykkeen luonteista ilmiötä niukan hyödykkeen säännöillä. Minulle on epäselvää sekoitatko asiat tietoisesti vaiko tiedostamatta, mutta, ottaen huomioon asenteellisuutesi, se ei ole ainakaan hedelmällisin mahdollinen lähtökohta.
 
Täällä on niitäkin jotka käsittävät näiden ilmiöiden periaatteellisen eron ja jos sallit, niin pyrkisin jatkossa vääntämään enemmän heidän kanssaan.

Varastointi maksaa. Siinä vaiheessa ko kopioita tuhotaan, niin niitä on jälleenmyyjillä myymättä hyllyissä ja tukkurin varastossa liikaa. Ei ole kyse tekijänoikeudesta, vaan siitä, että tavara ei enää kiinnosta. Jos ny sit joskus kymmenien vuosien päästä löytyy kolme kiinnostunutta, niin oletetun kolmen kappaleen kaupan vuoksi ei juuri kannata painokoneita käynnistää.
 
Entäs jos teos on jo digitoitu mutta tekijänoikeusasioiden takia digitaalista versiota tai siitä painettavia yksittäiskappaleita ei ole saatavissa. Nykyäänhän digitoidun version pohjalta syntyy kirjoja ihan yksin kappalein, minullakin on noita varmaan kymmenkunta.
 
Vaan tuo murhe ei ole tekijänoikeudesta johtuva. Yhtä kotimaista tapausta epäilen, ko anopin lempikirjailijan esikoisteosta ei saa mistään. Olen antanut itseni ymmärtää, että tekijä itte on sitä mieltä, että nykyiset lukijansa eivät tuota juuri arvostaisi, joten uusintapainosta ei oteta. Kai tommoistakin voi sattua, mut harvinaisempaa vissiin kumminkin.
 
Enköhän kuitenkin kirjoittanut siitä, että pitkä tekijänoikeus yhdessä lyhentyneen kaupallisen elinkaaren kanssa johtaa noihin vaikutuksiin. Eikä ole aina kyse siitä että tekijä ei halua pitää teosta saatavilla. Tekijänoikeus voi olla epäselvä, tekijää ei ole tavoitettavissa tai tekijän perikunta on laaja ja hajallaan, tämmöisten tapausten määrä kasvaa mitä kauemmas taaksepäin mennään. Jotain yli sata vuotta vanhoja julkaisuja on digitoitu, mutta ei saatavilla, ilmeisestikin siksi että joku kirjoittajista saattaa ollut olla 70 vuotta sitten vielä hengissä.
 
Ja varmaankin kustantamoilla yms. julkaisijoilla on sormensa pelissä myös.
 
Vaan mitä muistaakseni taannoin laitoin noista tanssilavojen kestohiteistä, niin ei tommoisen syntymiseen riitä vuosi tai pari. Pikemmin pari vuosikymmentä.
 
Joo, tämä on sen verran laaja asia käytännössä että kullakin meistä on eri esimerkit mielessä kun näitä mietitään. On ihan totta että sävelteos voi elää esitettynä vaikka sitä ei olisi äänitteenä saatavilla. Mutta kaipa vain jos sitä todella esitetään. Ja jos muistat, niin niin minun mielestäni tekijänoikeuden pitää kestää vähintään pari vuosikymmentä ja paljon pitempäänkin jos tekijällä on aktiivista mielenkiintoa pitää oikeudet yllä.

En ihan tunne tuota kauppakeskus-juttua,
 
Se oli tuolla ketjussa taaempana
 
vaikuttaa siltä, että yrität käsitellä julkishyödykkeen luonteista ilmiötä niukan hyödykkeen säännöillä. Minulle on epäselvää sekoitatko asiat tietoisesti vaiko tiedostamatta,
 
Minust taas vaikuttaa siltä, että milloin piratismia puolustellaan, niin mitkä tahansa rinnastukset on sallittuja, oli niissä asiaa tai ei. Yleensä ei.
 
Täällä on niitäkin jotka käsittävät näiden ilmiöiden periaatteellisen eron ja jos sallit, niin pyrkisin jatkossa vääntämään enemmän heidän kanssaan.
 
Väännä toki, älä anna minun häiritä. Vaan tässä ketjussa ei ole kyse sen kummemasta ilmiöstä, kuin että toi uusi puolue haluaa poistaa tekijänoikeudet ja että ilman tekijänoikeuksiakin voi tienata mm. menemällä oikeisiin töihin.

Mohla:
Lähde:
http://www.digitoday.fi/viihde/2008 ... ladataankin+ilmaiseksi/200816317/66

Tuosta voidaan sitten taas vääntää kättä seuraavat 10 sivua piraattien kanssa.
Luultavasti heidän mielestään tämä tutkimus on mitätön, vaikkakin itse lainailevat aivan yhtä päteviä tutkimuksia omiin lähteisiinsä.
 
Täh?
 
Tuohan nimenomaan tukee kaikkea sitä, mitä olen tässä ketjussa tiedostonjakamisesta sanonut.