Musiikkibisnes ›

Joudunpä tällä hetkellä työni puolesta perehtymään musiikkibisnekseen. Tuli mieleen pari kysymystä:
 
1) Miten toimitaan ns. kokoelmalevyjen kanssa? Eli jos firma X päättää tehdä kokoelmalevyn, jossa on vaikkapa biisejä Robbie Williamsilta, Metallicalta yms. isoilta nimiltä, niin mitä/miksi se joutuu niistä maksamaan ja kenelle? Meneekö levymyynnistä tietty osuus artisteille/levy-yhtiöille vai miten se homma toimii? Pitääkö hankkia lupa laittaa tietyn artistin kappaleita kokoelmalevylle?
 
2) Onko levyjen jakelutiessä olemassa jotain tiettyjä väliportaita; Jos kuvitellaan, että vaikkapa BMG julkaisee/valmistaa levyt, meneekö ne suoraan sen jälkeen esim. kauppaketjuille tai levykauppiaille, vai onko siinä välissä jonkinnäköisiä tukkureita/maahantuojia tms.?

1) Miten toimitaan ns. kokoelmalevyjen kanssa? Eli jos firma X päättää tehdä kokoelmalevyn, jossa on vaikkapa biisejä Robbie Williamsilta, Metallicalta yms. isoilta nimiltä, niin mitä/miksi se joutuu niistä maksamaan ja kenelle? Meneekö levymyynnistä tietty osuus artisteille/levy-yhtiöille vai miten se homma toimii? Pitääkö hankkia lupa laittaa tietyn artistin kappaleita kokoelmalevylle?
 
helpoimmalla miettimisen suhteen pääset kun vaan teet sen levyn - kyllä Robbie Williams ja kumppanit pitävät itse huolen, että saavat omansa (ja ehkä enemmänkin).

helpoimmalla miettimisen suhteen pääset kun vaan teet sen levyn - kyllä Robbie Williams ja kumppanit pitävät itse huolen, että saavat omansa (ja ehkä enemmänkin).
 
Leikari, muista hymiöt.
;-) ;-P
 
Niin, asia ei ole aivan yksinkertainen. Tätä vois yrittää selittää tarkemmin.
 
1) Miten toimitaan ns. kokoelmalevyjen kanssa? Eli jos firma X päättää tehdä kokoelmalevyn, jossa on vaikkapa biisejä Robbie Williamsilta, Metallicalta yms. isoilta nimiltä, niin mitä/miksi se joutuu niistä maksamaan ja kenelle? Meneekö levymyynnistä tietty osuus artisteille/levy-yhtiöille vai miten se homma toimii? Pitääkö hankkia lupa laittaa tietyn artistin kappaleita kokoelmalevylle?

Lupa pitää hakea musiikin kustantajalta, jolla yleensä on kytkennät sopia artistin oman levy-yhtiön kanssa jonkin tietyn levytyksen lisensoinnista.
 
Tässä on useampiakin tapauskohtaisia mutkia. Esimerkiksi Beatlesia ei saa laittaa kokoelmalle, jolla on muiden kuin Beatlesin esityksiä, tämän vuoksi kaikki kokoomalevyiltä löytyvät Beatles-biisit ovat joko muiden esittämiä covereita tai varhaista Hampurin-materiaalia. Vastaavanlaiset (ja monet muut) kiellot ovat aika tavallisia maailmanluokan tähdillä.
 
Joitakin artisteja ei yksinkertaisesti lisensoida, vaikka nämä itse sitä tahtoisivat.
 
Levyistä maksetaan lisensointimaksu, joka saattaa olla hyvinkin kova. Tämän vuoksi "original hits by original artists" -levyt ovat kalliimpia kuin huoltoasemien "Pingo Pongo plays U2" -levyt. Tästä lisensoinnista ottavat kustannusyhtiö sopimuksen solmineena välikätenä, ja artistin levy-yhtiö tallenteen lisenssinmyöntäjänä oman osuutensa, artistille tulee esimerkiksi puoli rojaltia, tai mitä sitten onkaan sovittu.
 
2) Onko levyjen jakelutiessä olemassa jotain tiettyjä väliportaita; Jos kuvitellaan, että vaikkapa BMG julkaisee/valmistaa levyt, meneekö ne suoraan sen jälkeen esim. kauppaketjuille tai levykauppiaille, vai onko siinä välissä jonkinnäköisiä tukkureita/maahantuojia tms.?
 
Välissä on yleensä aina jakeluyhtiö; MNW, PEC-musiikkitukku, Kråklund tms.
 
Isoilla kauppaketjuilla on mahdollisuus ostaa levyt suoraan firmasta, ja näin säästää tukkurin palkkio. Esimerkiksi Anttila ostaa levyt suoraan julkaisijalta oman hankintatukkunsa kautta.
 
Pienillä yhtiöillä on ihan mahdollista pyörittää jakelua ilman ulkopuolista jakelijaa, esimerkiksi Bad Vugum -merkki toimitti vuosikaudet levynsä itse kauppoihin.
 
Selvensikö?

Leikari, muista hymiöt.
;-) ;-P
 
unohtuivat rautalankapihdit aamulla matkasta - onneksi sain tähän hätään kaverilta jo lainaksi ;-P

Leikari, muista hymiöt.
;-) ;-P
 
Niin, asia ei ole aivan yksinkertainen. Tätä vois yrittää selittää tarkemmin, kun ehtii.
 
Helppoa ei tosiaan taida olla... toiset levy-yhtiöt luovuttavat biisejä rahaa vastaan (joskus sain kyllä biisejä ilmaiseksi käyttöön, kun oltiin "hyvällä asialla").
 
Jotkut isommat bändit taitavat itse valvoa biisiensä etuja tässä mielessä?
 
Melkoisesti saa myös kaivaa joskus, että löytää sen oikean oikeuksien omistajan, niitä kun myydään...

(joskus sain kyllä biisejä ilmaiseksi käyttöön, kun oltiin "hyvällä asialla").
 
Nii, en mäkään muista Promoporo-levyistä mitään rahaa saaneeni. Ei taida Finnish Rockumentarytkään maksaa?
 
Noi käyntikortti-tyyliset "jakelunedistämislevyt" ovat levy-yhtiöiden yhteismainoksia, eikä niissä juuri raha liiku.
 
Jotkut isommat bändit taitavat itse valvoa biisiensä etuja tässä mielessä?
 
Esimerkiksi U2 taitaa valvoa itse omia oikeuksiaan. Rahalla saa ja hevosella pääsee, osta oma Teosto
:-)
 
Melkoisesti saa myös kaivaa joskus, että löytää sen oikean oikeuksien omistajan, niitä kun myydään...
 
Puhumattakaan, että joskus esim. amerikkalainen oikeudenhaltija on paljon mukavampi neuvottelukumppani kuin se tanskalainen hanu, jolle oikeastaan kuuluisivat euroopan-oikeudet. Joskus kannattaa kalastella oikeuksia vähän kauempaakin, olen kuullut.

Kiitoksia Kivi! + muut keskusteluun osallistuneet.
 
Asia selveni jo hieman. Yrittänyt tässä lueskella noita sääntöjä/asetuksia musiikin julkaisemiseen liittyen ja alkaa olla pää pyörällä, siksi päätinkin kysellä täältä, jos joku osaisi vääntää rautalangasta.
 
Yhden yllättävän asian tänään opin (tai sitten olen ymmärtänyt väärin). Kappaletta levyttämässä ollut artisti artisti ei saa radiosoitosta välttämättä penniäkään? Eli vaikkapa Apulannan tapaus: Toni Virtanen saa laulunkirjoittajana kaiken radiosoitosta saatavan rahan (no tietysti julkaisija saa osan esim. 50/50 periaatteella, tai fifty-sixty jos puhutaan Nykäsen Matin kielellä), kun taas Temonen ja Santapukki eivät saa penniäkään. Olenko ymmärtänyt oikein?

helpoimmalla miettimisen suhteen pääset kun vaan teet sen levyn - kyllä Robbie Williams ja kumppanit pitävät itse huolen, että saavat omansa (ja ehkä enemmänkin).
 
Niin, onneksi minä en sentään ole tekemässä mitään levyä. :) Tai jos tekisin, niin tod.näk. tekisin siihen omat sävellykset. Ja kovereiden kanssahan tuo homma toimiikin sitten jo eri tavalla.

Eli vaikkapa Apulannan tapaus: Toni Virtanen saa laulunkirjoittajana kaiken radiosoitosta saatavan rahan (no tietysti julkaisija saa osan esim. 50/50 periaatteella, tai fifty-sixty jos puhutaan Nykäsen Matin kielellä), kun taas Temonen ja Santapukki eivät saa penniäkään. Olenko ymmärtänyt oikein?
 
Soittajien raha on Gramexia, biisintekijöiden Teostoa.
 
Radiosoiton teostokorvauksista kappaleen säveltäjä(t), sanoittaja(t) ja sovittaja(t) saavat osuutensa sen mukaan kuin on sovittu, sovittaja(t) kuitenkin vähemmän. Jos kappaleella on kustannussopimus (P) (esim Apulannan tapauksessa 'Levy-yhtiö') vie se teostokorvauksista kolmanneksen, tai sitten kolmannes jaetaan kustannusyhtiön ja alikustannustyhtiön kesken (merkitään esim (P)Hot Dog Pop/Seal on Velvet Music). (Kunhan kolmannes menee, se on pointti;-) .)
 
Gramexrahat jaetaan sen mukaan, kuin studioraportissa on soitto-osuuksia merkitty. Se on eri rahaa.

Eli Depe,sinä oot ymmärtänyt päin helvettiä. Tee nyt palvelus ja kerro sillekin joka sinua infosi,miten asia on.

Kokeillaanpa taas vääntää rautalangasta tätä asiaa. Seuraa kysymyksiä ja väitteitä, joihin toivon vastauksena kyllä/ei, ja jos jaksaa, niin saa myös perustella. :)
 
1) Radiosoitosta menee maksu sekä teostolle, että gramexille?
 
2) Myös Tuukka Temonen ja Sipe Santapukki saavat rahaa, kun Apulannan biisi soitetaan radiossa (ja tämä nimenomaan Gramexin kautta).
 
3) Nämä edellämainitut periaatteet toimivat pääpiirteissään samalla tavalla Euroopan eri maissa ja USA:ssa (eli siellä on Teostoa ja Gramexia vastaavat instanssit)?
 
4) 2/3 teostokorvauksista menee (Suomessa) aina sinne säveltäjä/sanoittaja/sovittaja -akselille ja lopun ottaa kustantaja(t)?
 
5) Kun kuluttaja ostaa levyn, niin sen kokonaishinnasta ei mene periaatteessa senttiäkään artistille teoston tai gramexin kautta. Artistille sekä laulujen kirjoittajille meneva osuus levyn hinnasta on ainoastaan riippuvainen siitä sopimuksesta, joka on tehty artistin/laulujen kirjoittajien sekä levy-yhtiön välillä? (Vai vieläkö tässäkin kohtaa on joitain säännöksiä tai lakeja, joiden mukaan esim. laulujen kirjoittajien kuuluu saada tietty osuus?)

2) Myös Tuukka Temonen ja Sipe Santapukki saavat rahaa, kun Apulannan biisi soitetaan radiossa (ja tämä nimenomaan Gramexin kautta).
 
Jos Teosto-papereihin on merkitty sovittajiksi samalla tavalla, kuin kannessa, koko bändi, saavat Tuukka ja Sipe myös Teoston kautta rahaa. Gramexilta saavat myös korvausta aivan kaikki biisillä soittavat, jos siis on esim. vierailijoita mukana!
 
Korjatkaa viisaammat jos tai kun olen väärässä!

Isoilla kauppaketjuilla on mahdollisuus ostaa levyt suoraan firmasta, ja näin säästää tukkurin palkkio. Esimerkiksi Anttila ostaa levyt suoraan julkaisijalta oman hankintatukkunsa kautta.

 
Tämä nyt on sinänsä pikkunyanssi, mutta tuli vaan mieleen, että Anttilahan on Keskon kauppaketju. Näinköhän ne levyt ostaa levy-yhtiöiltä jonkunlainen koko Keskon "osto-organisaatio", joka sitten toimittaa ne eteenpäin Anttiloihin ja City-marketteihin yms. muihin Keskon liikkeisiin, joissa levyjä myydään. Tiedä häntä, eikä tämä nyt sinänsä ole enää oleellistakaan, tuli vaan mieleen...

1) Radiosoitosta menee maksu sekä teostolle, että gramexille?
 
Kyllä. Molemmat instanssit ovat olleet myös tapetilla aiheesta: Teosto aikoinaan esim. taksien oikeudesta soittaa radiota korvauksetta ja Gramex viime päivinä Ylen radiokanavien nettilähetysten korvauksista.
 
2) Myös Tuukka Temonen ja Sipe Santapukki saavat rahaa, kun Apulannan biisi soitetaan radiossa (ja tämä nimenomaan Gramexin kautta).
 
4) 2/3 teostokorvauksista menee (Suomessa) aina sinne säveltäjä/sanoittaja/sovittaja -akselille ja lopun ottaa kustantaja(t)?
 
Biisin tekijät (säv san sov kust) tekevät Teostolle teosilmoituksen kustakin biisistä ja kertovat, ketkä tekijöitä ovat ja missä suhteessa tek.oik.tulot näiden kesken jaetaan. Gramexilla lienee sama käytäntö, laput täyttänee tuottaja. Apulannan casesta en tiedä, TT ja SS saattavat olla myös vaikkapa sovittajia. Ja levynkannen tekijätietojenhan ei koskaan ole mikään pakko olla samoja kuin Teostolle ilmoitettujen, niillä ei ole virallista statusta.
 
3) Nämä edellämainitut periaatteet toimivat pääpiirteissään samalla tavalla Euroopan eri maissa ja USA:ssa (eli siellä on Teostoa ja Gramexia vastaavat instanssit)?
 
Tästä en tiedä. Vastaavat instanssit varmaankin ovat, USA:ssa kai useitakin. Käytäntö todennäköisesti hieman poikkeaa, periaatteet varmaankin pitkälle samat. Mutta mutua siis.
 
5) Kun kuluttaja ostaa levyn, niin sen kokonaishinnasta ei mene periaatteessa senttiäkään artistille teoston tai gramexin kautta. Artistille sekä laulujen kirjoittajille meneva osuus levyn hinnasta on ainoastaan riippuvainen siitä sopimuksesta, joka on tehty artistin/laulujen kirjoittajien sekä levy-yhtiön välillä? (Vai vieläkö tässäkin kohtaa on joitain säännöksiä tai lakeja, joiden mukaan esim. laulujen kirjoittajien kuuluu saada tietty osuus?)
 
Noup. Levy-yhtiö, tai kuka levyn julkaiseekin, maksaa mekanisointimaksua Teostolle, joka sitten kulkeutuu tekijöille kuten kaikki Teostoon tuleva raha (pl. yhdistyksen pyörittämisen kulut eli toimitilat, palkat ja nykyään myös 40t euron palkinnot, kuten hiljattain saimme lehdistä lukea - no se siitä). http://njet.net/cmx/kysy/2000/52.phtml :n viimeinen kohta ja http://www.antipiracy.fi/fakenomore/taustatietoa.html kertovat numeroesimerkkejä (paino sanalla esimerkkejä).

Kiitoksia vastauksista jälleen.
 

Tästä en tiedä. Vastaavat instanssit varmaankin ovat, USA:ssa kai useitakin. Käytäntö todennäköisesti hieman poikkeaa, periaatteet varmaankin pitkälle samat. Mutta mutua siis.
 
Eli tuossa aikaisemmin oletin vähän väärin sen asian, että levyttävä artisti ei välttämättä saa penniäkään radiosoitosta. Amerikassa homma saattaa kuitenkin olla tuolla tavalla. Tässä pieni ote eräiltä nettisivuilta:
 
Janis Ian, a singer/songwriter, states:
 
"If we're not songwriters, and not hugely successful commercially (as in platinum-plus), we "recording artists" don't make a dime off our recordings."
 
She's referring to the fact that recording artists and songwriters do not earn royalties in the same way. Recording artists earn royalties from the sale of their recordings on CDs, cassette tapes, and, in the good old days, vinyl. Recording artists don't earn royalties on public performances (when their music is played on the radio, on TV, or in bars and restaurants).
 
This is a long-standing practice that's based on copyright law and the fact that when radio stations play the songs, more CDs and tapes are sold. Songwriters and publishers, however, do earn royalties in these instances -- as well as a small portion of the recording sales.
 
(http://entertainment.howstuffworks.com/music-royalties1.htm)
 
Levy-yhtiö, tai kuka levyn julkaiseekin, maksaa mekanisointimaksua Teostolle, joka sitten kulkeutuu tekijöille kuten kaikki Teostoon tuleva raha (pl. yhdistyksen pyörittämisen kulut eli toimitilat, palkat ja nykyään myös 40t euron palkinnot, kuten hiljattain saimme lehdistä lukea - no se siitä)
 
Ahaa, eli levy-yhtiö saattaa maksaa tavallaan tekijöille kahta reittiä: 1) "palkkana" levynteosta (=royaltit) 2) sekä sitten teoston kautta tekijöille menevät copyright-maksut.
 
Tässä vielä yksi linkki, jos sattuu kiinnostamaan Suomen levymyyntitilastot ja kustannusjakaumat:
http://www.step.no/music/Finland%20 … ng%20Finnish%20music%20industry.doc

Ahaa, eli levy-yhtiö saattaa maksaa tavallaan tekijöille kahta reittiä: 1) "palkkana" levynteosta (=royaltit) 2) sekä sitten teoston kautta tekijöille menevät copyright-maksut.
 
Ei taaskaan ihan. Nyt sulla menee lauluntekijät ja levyntekijät sekaisin.
 
Janis Ian tuolla ameriikan-esimerkeissä ei kirjoita eikä sovita itse musiikkiaan. Hän siis on Gramex-rahan varassa, eikä saa Teostotuloja ollenkaan (tai siis niiden amerikk. vastineita, mutta ymmärrät pointin?). Tästä syystä hän saa keikoista "ainoastaan" keikkapalkkiota, ja levyistä "ainoastaan" rojaltia. Ei tekijänoikeustuloa.
 
Vastaavasti se on suomessakin. Kun mä lähden keikalle, mä katson että rumpali saa yhtä suuren osuuden keikkapalkkiosta kuin muutkin soittajat, mutta hän kun ei ole kirjoittanut biisejä (koska mä olen), hänelle ei tule Teostosta sen päälle rahaa biisien esittämisestä keikalla. Sen vuoksi mä saan loppujen lopuksi joka keikasta enemmän rahaa kuin rumpali.
 
Mutta kun me tehdään levyä, tuottaja kirjaa jokaisen soitto-osuuden. Mä saan Gramex-rahaa jokaisesta kitararaidasta jonka soitan, rumpali saa yhden osuuden rummuista, ja joka ikisestä kilkatusraidasta, tamburiineista ja maracasseista. (Ei sentään joka rumpuraidasta.) Gramex-rahaa me saadaan suunnilleen yhtä paljon.
 
Kun sitä levyä sitten myydään, me jaetaan royalty-tulot sillai, että rumpali saa yhtä paljon kuin minäkin. Tasan. Mutta sen lisäksi mä saan joka levyn mekanisoinnista Teostolta rahaa, koska biisit ovat mun kirjoittamiani. Eli mä saan joka levystä sen mekanisoinnin verran enemmän.
 
Tästä juontaa alkunsa vanha viisaus: Jos tahdot bändistä enemmän kuin kuukausipalkan, kirjoita biisejä.

Kiitoksia! Nyt meni perille...
 

Tästä juontaa alkunsa vanha viisaus: Jos tahdot bändistä enemmän kuin kuukausipalkan, kirjoita biisejä.
 
Ja näin ovat varmaan sanoneet muinaiset kiinalaiset. :)

Mä saan Gramex-rahaa jokaisesta kitararaidasta jonka soitan, rumpali saa yhden osuuden rummuista, ja joka ikisestä kilkatusraidasta, tamburiineista ja maracasseista. (Ei sentään joka rumpuraidasta.) Gramex-rahaa me saadaan suunnilleen yhtä paljon.
 
Mahtaako tää pitää vielä paikkansa leikkaa-liimaa aikakautena? Eli jos soitan esim. sessio x:ssä kolme erilaista bassoraitaa ihan vaan "huvin ja varmuuden vuoksi" tuottajan pyynnöstä ja lopputulos on sitten yhdistelmä näistä kolmesta, niin katsotaanko Gramex-jako yhdestä vai kolmesta raidasta? Vai onko tää semmosta hienovaraista herrasmiestouhua, suurinpiirtein samat kaikille -jako?

ja lopputulos on sitten yhdistelmä näistä kolmesta, niin katsotaanko Gramex-jako yhdestä vai kolmesta raidasta?
 
Yhdestä. Käyttämättä jääneitä raitoja ei lasketa, vaikka niitä olis tehty viikko.
 
Vai onko tää semmosta hienovaraista herrasmiestouhua, suurinpiirtein samat kaikille -jako?
 
On. Ja pakko ollakin, kun jos rumpalilla on yksi osuus, ja mä innostun tekemään 32 raitaa kitaraa, joita kaikkia käytetään..
 
Yleensä me laitetaan kaikille muusikko-osuus, ja laulaville soittajille lisäksi vielä solisti-osuus. Muillakin soittimilla saattaa saada solistiosuuden, jos suoritus on erityisen leimallinen biisille, tai muuten vaan tosi hieno.
 
Mutta noin vain meillä. Monet laittavat joka soittajalle yhden "vaikean" (solistiosuuden) niin että raha jakautuu ihan tasan.