niin onko kellään kokemuksia demojen lähettämisestä suoraan ulkomaisiin levy-yhtiöihin? onko napannut?
Meillä lähtee käsittääkseni joka sinkusta about 50-100 kappaletta ulkomaille, ihan vain siltä varalta, että alikustannussopimus tärppäisi (pitkäsoitoista vähemmän). Varsinkin raskaamman rockin puolella on ihan tavallista, että soppari tehdään ensin ulkomaisen pikkumerkin kanssa, sitten vasta kotimaassa kiinnostutaan.
tai sitten, tietääkö joku olennaisista eroavaisuuksista suomalaisten ja ulkomaalaisten yhtiöiden välillä?
Kannattaa ehdottomasti liittyä Muusikoiden liittoon, ja pistää juristit töihin. Vakiintunutta sopimuskäytäntöä ei olekaan, on vain vakiintuneita sovittavia asioita. Teoston juristeista ei tässä ole apua.
Sellainen ero ainakin on, että koko yhtyeen kanssa ei todennäköisesti kukaan tee sopimusta, vaan porukasta on valittava "pomo", jonka kanssa kontrahdit kirjoitetaan, ja jolle pitää bändin keskinäisellä sopimuksella luovuttaa oikeus mm. yhtyeen nimeen ja miehistövalintoihin. Tämä käytäntö lienee Suomessakin jo vakio. Tällä yritetään suojata yhtiötä mm. siltä, että jos yhtye hajoaa tehtyään ekan levyn seitsemän levyn sopparista, luvassa on kuusi rumpusoololevyä, kuusi bassosoololevyä jne. |
Latnemitnes
Ukko
kivi