Musiikkibisnes ›

Kaikki levydiilin allekirjoittaneet:
 
Mites päivätyön/opiskelujen laita. Pystyykö tekemään rinnalla vaiko ei? Jos ei, ni saako levylafkalta liksaa siihen asti kun hitit on alkaneet soimaan?
 
Olisi kiva kuulla miten ko. diili on vaikuttanut elämäänne. Oliko sitä mitä luvattiin vai menikö ihan persiilleen?

Diilistä ei tietoa mutta...
1. Mites päivätyön/opiskelujen laita. Pystyykö tekemään rinnalla vaiko ei?
2. Jos ei, ni saako levylafkalta liksaa siihen asti kun hitit on alkaneet soimaan?
3.Oliko sitä mitä luvattiin vai menikö ihan persiilleen?
 
1. Elämä on uhkapeliä. Voit onnistua diilis kanssa tai sitten et. Voi kyrsiä joskus jos jättää opiskelut väliin tai sitten ei.
2. Se raha minkä mahdollisesti saat levyyhtiöltä ennenkuin hittisi täyttävät eetterin, on käytännössä lainaa.
3. Et paskaa haukkaa jos viet diilisi esim. muusikkojen liiton lakimiehen tarkistettavaksi.
Jossain vanhassa Riffi lehdessä oli aika hyvä ja kattava juttu soittajista ja sopimuksista. Mene lehden kotisivuille ja etsi sieltä.

Eihän se levydiilin saaminen tarkoita sitä, että yhtäkkiä onkin älyttömästi rahaa ja kiireitä. Keikkojen saamiseen saattaa vaikuttaa kyllä, mutta minä tiedän ainakin ihmisiä joilla on useampikin levydiili ja ovat edelleen töissä (eikä mitenkään rikkaita todellakaan).

Eihän se levydiilin saaminen tarkoita sitä, että yhtäkkiä onkin älyttömästi rahaa ja kiireitä. Keikkojen saamiseen saattaa vaikuttaa kyllä, mutta minä tiedän ainakin ihmisiä joilla on useampikin levydiili ja ovat edelleen töissä (eikä mitenkään rikkaita todellakaan).
No itse asiassa ne teosto tuloillaan juhlijat, niillä on julkaistuja biisejä maailmalla sadoittain/tuhansittain. Näin pääasiassa. Diilin saanut ja ekan teoksensa julkaissut bändi voi olla iloinen jos saa levy yhtiöltä edes tupakki rahat. Näin edelleen pääasiassa.

Eli kannattaa jättää väliin siis:)

Eli kannattaa jättää väliin siis:)
 
Ai, mikä? Jos joku teille diiliä tarjoaa, niin kai se nyt vastaan kannattaa ottaa!

Ai, mikä? Jos joku teille diiliä tarjoaa, niin kai se nyt vastaan kannattaa ottaa!
 
Ei kai sitä nyt ihan mitä tahansa diiliä kannata ottaa, niitähän on tunnetusti hyvillä ja ei niin hyvillä ehdoilla. Onko järkeä esim. myydä tulevat tuotoksensa vuoteen n asti nimellistä korvausta vastaan (näin kärjistetysti)...

Eli kannattaa jättää väliin siis:)

Viimeisen tarjouksen jätin kohteliaasti väliin. Artistina olo kuuluu artisteille.

Jokunen diili on ollut aikanaan. Siinä oli hyvät ja huonot puolensa. Diilihän ei takaa mitään. Itseasiassa se pikemminkin sitoo tekemään yhtä juttua, jonka menestymisestä ei ole takeita.

Ja niitä tulojakin tulee vasta sitten kun on kulut katettua, ja niitä kuluja on paljon. Ok, radiosoitosta saa teostoja, mutta jos koko bändi tai artisti ei olo biisinkirjoittaja/sovittaja, ei niitäkään paljon tule. Gramexejakin saa enemmän toisenlaisella uranvalinnalla.

Ja, edelleen homma sitoo usein kaikenlaiseen promootioon ja muunlaiseen oheistoimintaan, joka taas on pois muusta ajasta. Samoin jos sitä menestystä alkaa tulemaan, alkaa se normaali mediamyllytys jolla juttua myydään, nykyään keinolla millä hyvänsä. Artistina olo on aika kokonaisvaltainen juttu. Mutta, on ihmisiä, jotka haluavat juuri tuota.

Aikanaan tuli jonkun verran punnittua noita juttuja ja selkeä lopputulos oli että ei ollut kannattavaa niillä ehdoilla. Enkä ole katunut!

Kaikki levydiilin allekirjoittaneet:
 
Mites päivätyön/opiskelujen laita. Pystyykö tekemään rinnalla vaiko ei? Jos ei, ni saako levylafkalta liksaa siihen asti kun hitit on alkaneet soimaan?
 
Olisi kiva kuulla miten ko. diili on vaikuttanut elämäänne. Oliko sitä mitä luvattiin vai menikö ihan persiilleen?
 
Päivätyöt ja opiskelut kannattaa jättää vasta sitten kun niitä ei voi enää mitenkään hoitaa, ei muuten (ellei sitten ole kyse jostain ihan hanttihommasta).
 
Bändin ja muun elämän voi useimmiten yhteensovittaa ainakin siihen saakka kun ulkomaankiertueet alkavat. Esimerkiksi Kolmannen naisen Sakke Pesola opiskeli itsensä Filosofian maisteriksi tiiviin keikkailun ja levynteon lomassa.

Ehdottomasti kannattaa pitää päivätyö. Yleensä ne tulot tulee kumminkin keikoilta. Ja silloin ei tarvi tehdä tuskassa keikkaa kun on muutakin tuloa. Suomi on kumminkin niin helevetin pieni maa että mestat on aika pian koluttu läpi.

Ehdottomasti kannattaa pitää päivätyö. Yleensä ne tulot tulee kumminkin keikoilta. Ja silloin ei tarvi tehdä tuskassa keikkaa kun on muutakin tuloa. Suomi on kumminkin niin helevetin pieni maa että mestat on aika pian koluttu läpi.
 
Aivan. Jos rokkikukoille sopivia mestoja on 30-35, teet suomeksi, olet menestyvä mutta joka levyllä ei ole hittibiisiä, et ole säveltäjä/sanoittaja,
joudut keikkailemaan joka vuosi, käyt kaksi-kolme kertaa vuodessa mestat läpi, se tarkoittaa elinaikanasi 80-120 kertaa Alajärven Kitronhovia. Se on jo inhimillisestikin katsoen liikaa ja tällöin olet kummiskin menestyvä kumppani...

Ei ihan siis vieläkään... Olisko jollain sit puolestaan positiivista sanottavaa. Jengi on ollut tähän mennessä aika nihkeellä meiningillä.

Niin, no tuohon että ei tietenkään kannata mitä tahansa diiliä ottaa. Ja kuten joku sanoi, niin jollain asiantuntevalla lakimiehellä tai muuten vaan asiantuntijalla kannattaa tarkistuttaa sopimus.
 
Onhan levydiileissä hyviä puoliakin; saa omaa musaa markkinoille ja ainakin vähän niitä teostoja. Ja eiköhän se jonkinlainen ylpeyden aihe kelle tahansa ole, että on materiaalia julkaiistu "ihan oikeesti".

Eikös se ollut joka neljännes korkeakouluopiskelija joka jättää opiskelunsa kesken? Opiskelua vauhditetaan samalla ja kiirehditään valmistumaan, vaikka ohjaus ja opetuksen taso on jatkuvasti heikkoa. Jos näin on muutenkin ja yleensäkin katsoo työmarkkinoita viime vuosina ja mihin suuntaan kaikki on kehittymässä niin ei se musiikki kyllä sen toivottomammalta näytä. Yhtä nihkeätä vaikuttaa olevan kaikkialla.

Ja eiköhän se jonkinlainen ylpeyden aihe kelle tahansa ole, että on materiaalia julkaiistu "ihan oikeesti".

Ei kai nyt pelkästään, ainakaan jos se levy ei ole menestynyt. Levyjä nyt julkaistaan nykyään niin paljon muutenkin.

Lähinnä tuo levydiili kertoo siitä, mihin on muusikkoutensa suunnannut, eli artistiksi. Ei siinä mitään ylpeyden aihetta ole, ainakaan toivottavasti. Ja monet artistit ovat ryhtyneet julkaisemaan juttujansa levy-yhtiöiden ulkopuolella, koska ei tarvitse myydä niin paljoa, että alkaisia tulla tosta tulojakin.

Ei ihan siis vieläkään... Olisko jollain sit puolestaan positiivista sanottavaa. Jengi on ollut tähän mennessä aika nihkeellä meiningillä.
 
Se on komea hetki kun saa käsiinsä ihan jonkun muun kustantaman äänilevyn. Tuntuu siltä, ettei ihan turhaan ole työtä tehty.
 
Siinä ei sitten paljon haittaa, vaikka typerä kriitikko haukkuisi eikä se kaupallinen menestyskään kohdalle sattuisi. Ja eiköhän keikkajärkkärikin ole enempi kiinnostunut "oikeasta" julkaisusta kuin omakustanteesta, joita kuitenkin tulee joka tuutista ja joiden taso vaihtelee aika lailla.

Menin bändiin jolla oli levydiili ja esikoinen tehty. Tehtiin sinkku, sitä ei julkaistu, tehtiin koko pitkä se julkaistiin, piti tapella että saatiin promosinkku tehtyä. Levy myi n.600 kpl, rahoja ei näkyny. Veikkaan että levy-yhtiö veti tappiota aivan riittävästi. En jättänyt duunia enkä opiskeluja bändin takia, eikä olis ollu varaakaan. Keikkaliksat oli yleensä päivärahoja, jotka meni "matkakuluihin"
Keikkoja oli vuodessa hiukka alle sata.
Seuraavaa levyä ei päästy edes tekemään.
Kivaa oli niin kauan kuin se kesti.
 
Gramexeja ropis joku kymppi per vuosi. Teostoon en edes liittynyt.
 
Oli rankkaa olla viikot duunissa ja viikonloput keikoilla, sen tajus siinä vaiheessa kun tapas vanhoja koulukavereita ja kuunteli niiden juttuja, niin silloin tajus että välillä voi puhua muustakin kuin musasta.
 
Oon kuullut muiltakin että levy-yhtiö ei halua julkaista uutta kun vanhakaan ei ole myynyt, mutta ei myöskään pura sopimusta, se turhauttaa.

Menin bändiin jolla oli levydiili ja esikoinen tehty.
Gramexeja ropis joku kymppi per vuosi. Teostoon en edes liittynyt..............
Harvat pääsee samaan kuin esim. Rasmus ja Him. Se on rock bisneksen karumpi puoli.

Tosta töiden jättämisestä ja levydiilistä... Kyllähän suurin osa ihmisistä tekee töitä rahan takia. Voihan tota levytyssopimustakin ajatella siltä kantilta että rupeaa tekemään sitä töikseen, samoin kuin keikkaa. Mutta sitten sekin varmaan tuntuisi työltä. Itse en siihen lähtisi, vaan soitan musiikin takia. Toisaalta, ei haittaisi vaikka siitä rahaakin saisi.

Onko järkeä esim. myydä tulevat tuotoksensa vuoteen n asti nimellistä korvausta vastaan (näin kärjistetysti)...
 
Ja harmittavan monet erehtyvät tekemään juuri tuollaisen diilin ja katuvat sitten jälkeenpäin kun ymmärtävät mistä on kyse...