Musiikkibisnes ›

Somerjoen "Kuihtuu kesäinen maa" biisi oli juuri mediassa esillä. Kyseessä oli selvästi Raulin nimiin pantu suora käännös alkuperäisestä laulusta. Rautavaara menetti aikanaan säveltäjän oikeutensa "Yölinjalla" lauluunsa, vaikka siinä ei ole muuta yhteistä melodiassa Cashin laulun kanssa kuin neljän sävelen punchline "I walk the line" ja "Yölinjallain". (Hirveä vääryys, joka pitäisi oikaista.)
 
Itse mietin sellaista, jos joku tekisi laulun jonka melodia myötäilee jotain toista, mutta sävel menisi ns. toisessa äänessä, eli olisi alkuperäisen melodian stemma. Olisiko sellainenkin plagiaatti?

Moi.
 
Timo JM: Itse mietin sellaista, jos joku tekisi laulun jonka melodia myötäilee jotain toista, mutta sävel menisi ns. toisessa äänessä, eli olisi alkuperäisen melodian stemma. Olisiko sellainenkin plagiaatti?
 
Olisi.
 
Plagiointi on vertaansa vailla oleva taiteenlaji johon moni sortuu huomaamattaan.
 
Useampi tekee plagiaatin kuitenkin tarkoituksella, ehkä hivenen muutellen jotta mukamas kyse olisi eri tekstistä/sävelkulusta/teoksesta, mutta koska lähes poikkeuksetta kyseessä on tekijänoikeusrikkomus ja eritoten raha, vääryyden kohteeksi joutunut osapuoli tai tämän edunvalvoja on varsin kärkkäästi asiaan puutttumassa.
Jopa vuosikymmeniä odotellen että potti kasvaa ja/tai lainsäädäntö muuttuu.
 
Lakimiehet sitten tapauskohtaisesti vääntävät kättä siitä onko samankaltaisuus riittävä jotta toista osapuolta pitää takautuvastikin kompensoida, ja etenkin siitä kuinka paljon pelimerkkejä tulee tiskiin latoa.
 
T:Samuli

Jaa-a, mitenkähän tätä plagiointihommaa pitäisi lähtestyä. Biisejä on maailmassa jumalattomasti ja toisaalta populaaripiirissä pyörii polyfonisesti tarkasteltuna kärjistettynä kourallinen erilaisia melodioita... aina saa syyttää plagioinnista, mutta ei se artistiuteen kuulu. Mielestäni plagiointijuttuja voi pitää toisarvoisina asioina. Kyllä on ihmisellä itsensä kanssa ongelma jos tietentahtoen plagioi toista. Ei luulisi sellaisen ihmisen menestyvän pop-piireissä. Kyllä sen ihmisestä tunnistaa mikäli ei ole oma itsensä ja jos on oma itsensä, niin teoksessa on omaleimaisuutta ja silloin ei pitäisi pelätä edes vahingossa plagioinneensa, koska plagioinnin pitäisi perustua laajempaan tarkasteluun kuin pelkästään melodian. Biiseissä on kyse muistakin elementeistä (mikäli näin ei olisi, niin voisin spotifyn sijaan kuunnella 3310-luurin soittoääntä samasta biisistä)

KaRa: Kyllä on ihmisellä itsensä kanssa ongelma jos tietentahtoen plagioi toista.
 
Se on sitä bisnestä. Eipä tunnu paljon isokenkäisiäkään hetkauttavan siirrellä rahoja veroparatiiseihin vaikka oikeasti ne fyrkat kuuluisi valtion välityksellä ihan muille. Väitän että on todella yleistä napata melodioita sieltä täältä ja sovitusratkaisuiden kopiointi vielä huomattavasti yleisempää.
 
plagioinnin pitäisi perustua laajempaan tarkasteluun kuin pelkästään melodian. Biiseissä on kyse muistakin elementeistä
 
Niitä muita elementtejä ei ikinä olisi edes olemassa ilman sitä sävellystä. Plagiointi on sävellyksen tai sanoituksen kopioimista. Ne muut elementit ovat sovittamista.

Dirtyh: Se on sitä bisnestä. Eipä tunnu paljon isokenkäisiäkään hetkauttavan siirrellä rahoja veroparatiiseihin vaikka oikeasti ne fyrkat kuuluisi valtion välityksellä ihan muille. Väitän että on todella yleistä napata melodioita sieltä täältä ja sovitusratkaisuiden kopiointi vielä huomattavasti yleisempää.
 
Itse todella vierastan tuota kopiointi ajatusta, niinkuin varmasti jokainen joka aidosti tykkää tehdä biisejä ja luovia ylipäätänsä. Mutta niin... bisnestä... outoa sekin. Mahtoikohan saada rahallista etua siitä versus että olisi tehnyt erilaisen biisin? joka sekin varmasti jonkun mielestä olisi plagiointi sekin jostain.
 
Dirtyh: Niitä muita elementtejä ei ikinä olisi edes olemassa ilman sitä sävellystä. Plagiointi on sävellyksen tai sanoituksen kopioimista. Ne muut elementit ovat sovittamista.
 
Niin, kutsui sitä miksikä vain, niin se on silti osa biisiä, siis sitä mikä siitä tekee sen mikä se on. Ja mielestäni, jotta tämä homma toimisi edes jotenkin tässä kapitalistisessa järjestelmässä, niin oikea kompromissi olisi se että plagiointikeisseissä tarkasteltaisiin laajemmin asiaa tapauskohtaisesti... eli artistin kokonaista antia, artistipersoonaa ja discografiaa, onko katsottavissa että kyseessä on kopiointiyritys vai onko teos katsottavissa hänen omakseen, vaikka toki varmasti muistuttaa toista.
 
E: Tai siis kyllähän nykyäänkin katsellaan tapauskohtaisesti, mutta silti mustavalkoisesti.

Moi.
 
KaRa: Ja mielestäni, jotta tämä homma toimisi edes jotenkin tässä kapitalistisessa järjestelmässä, niin oikea kompromissi olisi se että plagiointikeisseissä tarkasteltaisiin laajemmin asiaa tapauskohtaisesti... eli artistin kokonaista antia, artistipersoonaa ja discografiaa, onko katsottavissa että kyseessä on kopiointiyritys vai onko teos katsottavissa hänen omakseen, vaikka toki varmasti muistuttaa toista.
 
E: Tai siis kyllähän nykyäänkin katsellaan tapauskohtaisesti, mutta silti mustavalkoisesti.
 
Esimerkkiä mielestäsi joko "oikein" tai "väärin" menneestä tuomiosta kehiin, kiitos.
 
Tekstistäsi ainakin minä saan sen käsityksen että mielestäsi on ok lainata vastikkeetta jotain olennaista jonkun toisen hengentuotteesta jos se tukee omaa taiteellista tulkintaa.
Toivon ymmärtäväni väärin.
 

 
Puuttumatta siihen miksi asia tulee suhteellisen usein esille, kun plagioinnista musiikkiympyröissä keskustelen, itsellä tulee aina kaksi tavallaan ääripääesimerkkiä mieleen.
 
(Land) Down Under vs. Kookaburra, ja Stay With Me vs. I Won't Back Down.
 
Edellisessä ainakin mulla on vaikeuksia edes tunnistaa melko varmasti tarkoituksella lainattua melodiaa, ja varmaankin juuri tuon takia oikeusprosessi otti aikaa kokolailla reippaanlaisesti.
Huomattavaa on myös se että lainoppineisiin turvauduttiin vasta kun plagioinnin kohteeksi väitetyn lastenlaulun oikeuksien omistussuhde muuttui, edellisellä oikeuksien haltijalla ei nettitiedon perusteella ollut minkäänlaisia vaateita vaikka varmasti asia oli tiedossa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=2Mfve0oxbPA
 

 
Jälkimmäisten yhtäläisyydet ovat sensijaan ainakin mun mielestä aivan toista kaliiberia, ja asia oli sovittu oikeussalin ulkkopuolella hyvässä hengessä jo ennen kuin lehdistö sai neuvotteluista tietää.
Herra Petty (RIP) ei plagioinnista väitetysti (enkä ainakaan itse asiaa epäile) ollut moksiskaan ja olisi jättänyt asian silleen, ukon lakimiehet olivat toista mieltä.
 
https://consequenceofsound.net/2015 … alties-for-sam-smiths-stay-with-me/
 

 
Ihan oma luokkansa plagioinnin saralla on yksi omista lemppareistani: Page, Plant, JPJ & Bonham yhtyeineen, joilta ei taida löytyä ensimmäistäkään biisiä joissa ei olisi jotain olennaista osaa "lainattu" enemmän tai vähemmän suoraan.
 
Tai toinen lemppari, Purple, tosin he eivät niinkään lainanneet suoraan popmusan ja bluesin puolelta, vaan klasarista.
 
T:Samuli

basisti1971: Tekstistäsi ainakin minä saan sen käsityksen että mielestäsi on ok lainata vastikkeetta jotain olennaista jonkun toisen hengentuotteesta jos se tukee omaa taiteellista tulkintaa.
Toivon ymmärtäväni väärin.
 
Mikä on olennaista? Valmis teos on nimenomaan valmis siksi että siinä on vain olennainen; ei mitään liian vähän eikä mitään ylimääräistä.
Plagiointikeskustelu ja koko toimintakulttuuri asian ympärillä on lapsellinen.
...tai ainakin vanhanaikainen.

Moi.
 
KaRa: Mikä on olennaista?
 
Mennään vahvasti mielipiteiden osastolle, mutta silti tässä mun:
 
Taiteessa se että taide on taiteentekijän /-tekijöiden omaa.
 
Bisneksessä, johon lasken myös toisten tunteiden tulkkina toimimisen, olennaista on taloudellinen hyöty.
 

 
Totta kai taiteilija ottaa vaikutteita idoleiltaan ja opettajiltaan, mutta aniharvoin se menestystä saavuttavilla ja saavuttaneilla taiteilijoilla tarkoittaa suoraa kopiointia.
Taiteilijan etiikka ja moraalikin sen yleensä estää jo alkumetreilleen, eikä taiteentekijä tyydy käyttämään hyväkseen jonkun toisen tunnetuksi tekemää taidepläjäystä vaan kehittää omaa.
 
Joskus tuo oma taiteilijan näköinen taide ei syystä tai toisesta synny luontaisesti, eikä menestystä ja arvostusta tule.
Jos taiteentekeminen tökkii ja kaikki muu on kondiksessa, bisnesmenestystä voi tulla huomattavastikin kun esittää toisten tekemää taidetta.
 
Joillain taiteilijoilla omaperäinen taide kumpuaa ulos vaivatta, ja joskus tuo taide on vieläpä kaupallisesti hyödynnettävissä.
Varsin harvoin noin kuitenkaan käy, taide jää pöytälaatikkoon tai tietokoneen kovalevylle piiloon, eikä kukaan muu kuin taiteilija itse siitä pääse nauttimaan.
 

 
Bisnesaspekti on ollut olennainen osa taiteentekemistä jo ammoisista ajoista lähtien, taide kun ei pääsääntöisesti tuota syötäväksikelpaavaa substanssia.
Eikä musiikkitaide toki koskaan.
 
Valtion, hallitsijoiden, mesenaattien yms. myötävaikutuksella pienelle osalle taiteilijoista syntyi kuitenkin mahdollisuus tuoda elanto itselleen ja joskus perheelleenkin, ja viimeisen inan reilun sadan vuoden ajan tavallinenkin kansa on voinut pääsymaksun ja tallenteen hankkimisen muodossa tukea taiteilijoita jotka miellyttävät heidän tai läheistensä makua.
 
Se kuinka tavallisen kansan panos taiteilijan hyväksi on jaettu ketjun osapuolille aikojen saatossa, se ei ole plagiointikeskustelun aihe, vaikka vähintään yhtä mielenkiintoinen ja mielipiteitä jakava onkin.
 
Ilman tekijänoikeusjärjestelmää joka suojaa oikeuksien haltijan (fyysistä/henkistä/taloudellista) sijoitusta ja panosta teokseen, emme voisi nykymittakaavassa nauttia taiteesta, riippumatta siitä mitä taiteenlajia tarkastellaan.
Tuonkin vuoksi mun mielestä oikeuksien haltijalla tulisi halutessaan olla mahdollisuus puolustaa oikeuksiaan, eikä antaa toisten tai kolmansien osapuolien saavuttaa taloudellista hyötyä vastikkeetta.
 

 
Pyyteettömään taiteen lahjoittamiseen vastikkeetta olisi myös oltava mahdollisuus, ja jotkut ylituottelijaat taiteilijat tuota kanavaa käyttävätkin vaikka juridiikka laahaakin tuollaisessa toiminnassa pahasti jäljessä.
 
Valitettavasti pyyteettömyys on harvinaista, yleensä perimmäisenä tarkoituksena on saada näkyvyyttä jotta myöhemmin pääsee rahastamaan toisilla tuotoksilla tavalla tai toisella.
Mutta noin tulee olemaan siihen asti kunnes rahan toimiminen ainoana taiteellisen tieteellisen ja henkisen kehityksen kannustimena murenee.
 

 
KaRa: Plagiointikeskustelu ja koko toimintakulttuuri asian ympärillä on lapsellinen.
...tai ainakin vanhanaikainen.
 
Eli toiveeni ei toteutunut :(.
 
T:Samuli

Minkä takia toiset ovat oikeutetumpia kuin toiset? Kaikki mitä radiossa soi voi katsoa olevan ripoffeja jostain massoille tuntemattomista biiseistä. Esim under the bridge (rhcp) on ripoff. Sen on frusciante itsekin sanonut eikä kukaan valita.
Plagiointivalitukset on pikkumielisten länkyttämistä x)
 
Plagiointi loukkaa ikäänkuin ylpeyttä ja tekijänoikeutta joo, mutta taiteen teko ei ole ylpeyskysymys ensinnäkään... ja tekijänoikeus on vähän niin ja näin. Isoja teemoja vaikeita soveltaa keinotekoiseen järjestelmään. Taide on itsessään aika iso juttu, suurempi kuin tekijänsä, niin sinänsä sitä on vaikea "loukata" sillä tavalla millä tavalla se mielletään. Sen takia puhuin kompromissista.
 
Sama asia esim joidenkin suurien filosofien siteeraukset... ikäänkuin pitäisi antaa jokin jumalallinen lähdeviittaus sille kuka näennäisesti ensimmäisenä sanoi jotain. Vaikka se on sivuseikka kuka sattui sanomaan jotain mikä levisi. Jotkin asiat ovat liian isoja yhdelle ihmiselle. Joku sattui olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
 
Kaikenkaikkiaan tarkoitan vain että liian suurta painoarvoa annetaan asioille joilla ei ole suuressa kuvassa mitään merkitystä. Ja itseasiassa vain sumentaa huomion siltä olennaiselta...

KaRa: Plagiointivalitukset on pikkumielisten länkyttämistä x)
 
Sua ei varmaan harmittais, jos olisit yrittänyt kovalla työllä saada menestystä ja sitten joku pöllii sun biisin, breikkaa ja käärii teostotulot.

Timo JM: Sua ei varmaan harmittais, jos olisit yrittänyt kovalla työllä saada menestystä ja sitten joku pöllii sun biisin, breikkaa ja käärii teostotulot.
 
Kuten totesit.
 
Muutenkin tuo vain korostaa sitä kuinka harhaisessa maailmassa ihmiset elää.
 
Ihmiset halajaa menestystä kynsin hampain. Haluavat olla jotain, tuntea olevansa menestyneitä ja ihailtuja, rahaakin on kiva saada, olla menestyvä ARTISTI, jota pidetään fiksuna ja filmaattisena, yli-ihmisenä, jolla on nerokkaita ajatuksia, jota halutaan kuulla.
 
Mihin vetäisit rajan plagioimiselle? mikä se on? melodiapätkä? kuinka pitkä?
Oli miten oli... pöllii biisin, breikkaa ja käärii "huimat" teostotulot... saat kuulostamaan sen joltain paratiisin porteista läpi kulkemiselta. Mikäli se kova työ on sinulle niin väkinäistä niin miksi näet sitä ensinkään? menestys on seuraus eikä syy. Uskon karmaan tässä suhteessa.
 
ps. onko ihme että mielenterveysongelmat vain yleistyy? kysyn vain...

KaRa:
ps. onko ihme että mielenterveysongelmat vain yleistyy? kysyn vain...
 
Jep jep! Hmm... kuulostaa sellaisen puheelta jolle omalla työllä (jos sellasta on) ei ole mitään arvoa. Ja näistäpä ne mielenterveysongelmat juuri lisääntyykin. :-D

Timo JM: Jep jep! Hmm... kuulostaa sellaisen puheelta jolle omalla työllä (jos sellasta on) ei ole mitään arvoa. Ja näistäpä ne mielenterveysongelmat juuri lisääntyykin. :-D
 
Hyvin irrotit asian kontekstista.
Ja ei tämä niin mustavalkoista ole.. (voi miettiä isompaakin kuvaa)
Meillä todennäköisesti on eri käsitykset arvosta.

KaRa: Hyvin irrotit asian kontekstista.
Ja ei tämä niin mustavalkoista ole.. (voi miettiä isompaakin kuvaa)
Meillä todennäköisesti on eri käsitykset arvosta.
 
No en kyllä ymmärrä miten se on harhaisessa maailmassa elämistä, jos säveltäjät eivät pidä siitä, jos niiden töitä plagioidaan ja haluavat pitää kiinni oikeuksistaan omiin töihinsä.

Timo JM: No en kyllä ymmärrä miten se on harhaisessa maailmassa elämistä, jos säveltäjät eivät pidä siitä, jos niiden töitä plagioidaan ja haluavat pitää kiinni oikeuksistaan omiin töihinsä.
 
Asioiden pitäisi tapahtua pyytteettömästi.
Hollywood ja tähtiä masinoiva koneisto ja kulttuuri sen ympärillä on ongelma, ja sen lieveilmiö on koko tämä aihe...
Puhut ihan totta, mutta viitekehyksen sisällä.