Musiikkibisnes ›

Oletko joskus solminut kustannussopimuksen? Oliko siitä hyötyä / haittaa? Tekisitkö sen uudestaan? Tai onko kustannussopimusta tarjottu, et allekirjoittanut, mitä siitä seurasi?
Olemme itse painostuksen alla ja olisi mukava kuulla kokemuksia ja juoruja aiheesta!
Vastauksista kiittää
 
Lentokalanen

Tämähän on niin tapauskohtaista. Kannattaa miettiä mitä on odotettavissa: jos levyä tullaan myymaan muutamia tuhansia ei ko. sopparissa ole minun mielestä hirveästi järkeä. Jos odotettavissa on jotain mahtavan suurta on sopimuksen mietintä jo huomattavasti aiheellisempaa. Ideologiahan on, että sen minkä menetätte teostoissa, saatte takaisin periaatteella "miljoonasta myydystä levystä tippuu silti enemmän kun tuhannesta".
 
Sopimuksetkin ovat hyvin eriluontoisia ja kyllä ne pääsääntöisesti pyritään tekemään mahdollisimman paljon sitä tarjoavaa firmaa ajatellen (huom! tuo lause ei suinkaan tarkoita sitten sitä, että teitä kusetettaisiin/kustantajat olisivat kusettajia, mutta lähtökohta on silti se, että ei kukaan hyvää hyvyyttään ko. sopimuksia halua artistien kanssa tehdä - eli kannattaa tarkasti selvittää saatteko tarpeeksi ja ovatko ehdot mielestänne kohtuulliset).
 
Lisäys: jos puhutaan helvetin isoista kuvioista ja maailmanmeinigistä, niin kyllä jonkin näköinen kustannussopimus on ollut taustalla ja on viimeistään breikkaamista edeltävän silti pakko olla - koska sitä isoa maailmaa ei voi yksikään instassi yksin pyörittää saati hallita.

Painostuksen alla ei kannata allekirjoittaa yhtään mitään.

Painostuksen alla ei kannata allekirjoittaa yhtään mitään.
 
Mikä sitten on painostusta?
 
Jos kustannussopimus on edellytyksenä sille, että ylipäätään pääsette yhtiölle, kannattaa vakavasti harkita oman kustannusyhtiön perustamista ja alikustannussopimuksen luovuttamista, ennemmin kuin ettei levyä sitten saisikaan tehdä. Oikeastihan levytyssopimusta ja kustannussopimusta ei saisi nivoa yhteen, ja niiden pitäisi olla toisistaan riippumattomia asioita, käytännössä näin vain ei ole.
 
Sanon saman kuin mulle aikoinaan sanottiin: sopimuksella on aina kaksi puolta, molemmat antavat jotain ja saavat jotain. Kannattaa sopia tarkkaan, mitä kustannussopimuksella saa; nuottikirjan, valokuvakokoelman bändistä, ulkomaan julkaisuja vai jotain muuta.
 
Mutta joskus on pakko maksaa porkkana, että homma lähtee käyntiin.

levysopparihan meillä jo on... Ja kaikkea kaunista ne siitä kustannussopimuksesta puhuvat... kokoelmalevyistä, soittoäänistä ja mahd. ulkomaan hommista. Kaipa se on ihan järkevää. Mutta onhan se hemmetin pelottava ajatus, että teostotuloista verottaja vie kolmanneksen ja levyfirma (kustannusyhtiö) toisen kolmanneksen. Mutta toivottavasti kustannussopimuksesta olis sitten hyötyä... jos ei ihan eksponentiaalisesti niin ainakin sen yhden menetetyn kolmanneksen verran... TAivas yksin tietää.

levysopparihan meillä jo on... Ja kaikkea kaunista ne siitä kustannussopimuksesta puhuvat... kokoelmalevyistä, soittoäänistä ja mahd. ulkomaan hommista. Kaipa se on ihan järkevää. Mutta onhan se hemmetin pelottava ajatus, että teostotuloista verottaja vie kolmanneksen ja levyfirma (kustannusyhtiö) toisen kolmanneksen. Mutta toivottavasti kustannussopimuksesta olis sitten hyötyä... jos ei ihan eksponentiaalisesti niin ainakin sen yhden menetetyn kolmanneksen verran... TAivas yksin tietää.
 
Perustakaa oma kustannusyhtiö, ja luovuttakaa alikustannussopimus. Sitten ei mene kuin kuudennes.
 
Olematta pessimisti tai vainoharhanen, mulla on selvä muistikuva siitä, että kun yhtäkkiä lakkasinkin tekemästä kustannussopimuksia ja halusin pitää oikeudet itse, levyfirman kiinnostus myyninedistämiseen hiipui, eikä omia biisejä taatusti enää näkynyt Promoporoilla tai Rockumentaryillä, näillä suomalaisen musiikkiviennin käyntikorteilla.

Oikeasti kustannussopimus on ainoa tapa joilla labelit tienaavat ja pääsevät käsiksi Teostoihin. En ainakaan itse usko niiden positiiviseen vaikutukseen. Mutta tuo alikustannusjuttuhan kuulosti aika hyvältä.

Oikeasti kustannussopimus on ainoa tapa joilla labelit tienaavat ja pääsevät käsiksi Teostoihin. En ainakaan itse usko niiden positiiviseen vaikutukseen. Mutta tuo alikustannusjuttuhan kuulosti aika hyvältä.
 
Niin, ja juuri sen takia labeleiden kannattaa tyrkyttää juttu radioihin ja eri medioihin, markkinoida ja syytää rahaa tilaisuuksiin, julisteisiin, nuottivihkoihin ja mihin vain. Noiden juttujen saati tekeminen itse kansainvälisillä markkinoilla on pikkaisen hankalaa. Ja oikeasti, sen yhden puhelinsoiton tekeminen monesti oikealta henkilöltä piisaa.
 
Kyllä noita saa ja pitääkin kriittisesti tarkastella, mutta molemmista näkökulmista. Jos näkee että sopparista on itselle hyötyä ja että se edesauttaa uraa, niin nimi alle. Jos näkee että ei kannata, jättää kirjoittamatta.

Perustakaa oma kustannusyhtiö, ja luovuttakaa alikustannussopimus. Sitten ei mene kuin kuudennes.
 
Mitä kaikkea oman kustannusyhtiön perustaminen vaatii?
Onko paljon paperitöitä tms. ? Mitä riskejä tai onko
niitä? Kaikki tieto tästä asiasta kiinnostaa, koska saattaa
olla ajankohtaista lähitulevaisuudessa, joten kiitos Kivelle
tai muille vastauksista!

Yhdestä biisistä olen vain kustannussopimuksen tehnyt kaikista levytetyistä biiseistäni, eikä niitä niin kovin montaa kaiken kaikkiaan olekaan äänitteille päätynyt.

Jos muistan oikein, niin kustannussopimus edellyttää nuottijulkaisua kustantajalta ko. teoksesta. Eipä ole näkynyt nuottia, vaikka levyttänyt taiteilija on oikein tunnettu.

Jos muistan oikein, niin kustannussopimus edellyttää nuottijulkaisua kustantajalta ko. teoksesta. Eipä ole näkynyt nuottia, vaikka levyttänyt taiteilija on oikein tunnettu.
 
Sopimuskysymys. Kustannussopimuksen vastineeksi voi tosiaan toivoa nuottijulkaisua tai vastaavaa.
 
Voi jättää toivomattakin.
;-)

Oletko joskus solminut kustannussopimuksen? Oliko siitä hyötyä / haittaa? Tekisitkö sen uudestaan? Tai onko kustannussopimusta tarjottu, et allekirjoittanut, mitä siitä seurasi?
Olemme itse painostuksen alla ja olisi mukava kuulla kokemuksia ja juoruja aiheesta!
Vastauksista kiittää
 
Lentokalanen
 
Itse en kirjoittanut kustannussopimusta vaan meillä on oma pikkuinen kustannuspulju ihan t:mi meiningillä.
Kustannussopimuksesta ei sinällään hyödy millään tavalla. Suomalaiset levy-yhtiöt koettavat vielä pyristellä ja protestoida kusemalla omille jaloilleen jättämällä promoamatta omia tuotoksiaan jos et kirjoita. Tästä asetelmasta päästäisiin suomessakin pois jos bändit vaan eivät antaisi kustaria "vanhan tavan mukaan."
Levytyssopimuksen pitäisi kattaa myös markkinoinnista aiheutuvat kulut, ja normaalisti markkinointiin vahvasti kuuluu omien artistien biisien viljely kaikenlaisille kokoelmille.
 
Ulkomaisissa levy-yhtiöissä kustaria ei edes oleteta saavan, ainakaan ilmaiseksi niin kuin suomeen on jostain syystä jäänyt käytäntö.
Meillä markkinointi on ollut ihan yhtä hyvää ja kaikenlaisilla kokoelmalevyillä ja dvd:llä biisejä on ollut. Myös videoita on puffattu hyvin vaikka en kustaria olekaan kirjoittanut.
Tosin videot onkin maksettu sitten omasta pussista, joka onkin ihan ymmärrettävää koska niiden näytöstä ei tule rahaa tässä tapauksessa levy-yhtiölle.