Kyllä Kivi on siinä oikeessa, että vaihtelee nuo sopparit.
Tyypillinen järjestely lienee semmonen, että ohjelmatoimisto ottaa (esim.) 20 % keikan myyntihinnasta. Tähän ei sisälly mitään keikkaan liittyviä kuluja, vaan se on sitä ohjelmatoimiston katetta, josta se maksaa omien työntekijöidensä (siis muiden kuin muusikoiden) palkat, sähkölaskunsa, vuokransa yms. yms. (Ja saa yrityksenä voittoa, jos vielä jotain vaikka sattuisi jäämään jäljellekin ..)
Jäljelle jäävästä 80 % osuudesta aletaan vähentää muusikoiden palkkoihin liittyvät työnantajan palkkasivukulut, päivärahat, matkakorvaukset ja mahd. muut keikkaan liittyvät kulut. Mitä sen jälkeen jää jäljelle, on sitten muusikoiden palkanmaksuun. Ja palkoista otetaan jokaisen palkansaajan palkkasivukulut ja verot.
Näin siis tyypillisesti. Muitakin tapoja on.
Pelkän prosentin kyselemisen lisäksi kantsii siis kysyä ainakin, että mitä keikan tekemiseen liittyviä kuluja ohjelmatoimisto maksaa tuosta omasta osuudestaan (vai maksaako mitään).
Lisäksi kantsii olla kiinnostunut siitä, millaisin myyntihinnoin keikkoja koitetaan myydä ja kuinka paljon (mikä tietenkin käytännössä selviää vasta ajan myötä - eihän kukaan voi etukäteen luvata miten kauppa käy).
Mulle ainakin on sinänsä aika sama onko se prossa 15% vai 20%. Se ratkaisee, tuleeko keikkaa, ja paljonko tulee rahaa tilille :) Siinä yhtälössä tuo %-osuus on vain yksi muuttuja monien joukossa. |
Summers
kivi
Jabe