Musiikkibisnes ›

Tilanne on seuraava:
 
Nauhoitimme treenikämpällä täyspitkän levyllisen biisejä. Nauhoituslaatu yllätti positiivisesti allekirjoittaneen ensikertalaisnauhoittajan ja päädyimme lähettämään biisit Ruotsiin miksattavaksi ja masteroitavaksi. Miksaukset ovat parin revisionin jälkeen valmiit ja masterointi paraikaa käynnissä, valmista pitäisi olla kuluvan viikon aikana.
 
Ongelma on seuraava:
 
Mitä sitten? Valmiista kamasta koostaa pätkä sieltä/täältä -demon, jolla aletaan kosiskelemaan levy-yhtiöitä masterdiilin toivossa? Myydään muutama cd/vinyyli hyvin satunnaisilla keikoilla? Distrokid? Mitä?
 
Genre on valtavirran ulkopuolella, joten radiosoittolevyä tästä ei tule, vaikka kuinka leipoisi. Biisit ovat hyviä ja uskomme alan ihmisten voivan aidosti kiinnostua levystä.

Pistäkää Spotifyhyn.
 
Jos musiikki ei ole radiokelpoista tai valtavirran mukaista niin levytyssopimuksesta ei ole mitään iloa. Saatte ne muutamat eurot itsellenne suoraan ilman välikäsiä spottarista sitten itsellenne helpommin.

emukka: Pistäkää Spotifyhyn.
 
Jos musiikki ei ole radiokelpoista tai valtavirran mukaista niin levytyssopimuksesta ei ole mitään iloa. Saatte ne muutamat eurot itsellenne suoraan ilman välikäsiä spottarista sitten itsellenne helpommin.
 
En nyt ihan täysin tätä komppais ainakaan heti ensimmäisenä vaihtoehtona. Jos levyn saa masterdiilillä jollekin labelille niin saahan sillä nyt ihan eri lailla näkyvyyttä kuin tuuppaamalla vaan itse spotifyyn. Toki siitä näkyvyydestä joutuu ehkä maksamaan, mutta jos bändillä ei ole aimo määrää omia seuraajia ennestään niin varmemmin niitä uusia kuuntelijoita ja jonkinlaista medianäkyvyyttä levylle saa labelin kautta kuin ilman. Rojaltit suoratoistoista tuskin ovat niin merkittäviä muutenkaan että labelin välistävedolla olisi käytännössä juurikaan merkitystä kokonaiskuvassa.
 
Kun siitä levyn teostakin on kerran itse maksettu, niin ainakin omasta mielestäni kannattaa kyllä sitten samalla panostaa myös siihen että sen joku ehkä huomaisikin. Jos siis koko bändillä on ylipäätään tavoite kasvaa.
 
Eli itse lähtisin etsimään ja yrittämään lähestyä pikkulabeleita jotka ovat aiemmin julkaisseet samantyylisiä omakustannebändejä.
 
Jos ei sitä labelia löydy niin toinen vaihtoehto sitten on tosiaan vain julkaista itse ja budjetoida jonkinlaista tee-se-itse promokampanjaa, tai valjastaa joku promootiofirma hommaan.

Yks pointti imho on se, että ei kannata julkaista pitkäsoittolevyä heti, vaan ekaks vaikka yksi single. Single on helppo laittaa digijakeluun esim. Distrokidin kautta. Sitä voi promota somessa, ja siitä voi saada näppituntumaa siihen, että miten potentiaalinen yleisö reagoi siihen musaan. Ja sitä spotifylinkkiä voi jakaa esim. keikkapaikoille ja/tai potentiaalisille levy-yhtiölle jne yms. Ja sitten tulee laitetttua se somesivusto ja spotifyprofiili kuntoon. Ja ikään kuin luotoa jotkut kasvot sille asialle. Visuaalinen muoto, siis.
 
Pointtina se, että jos kerralla julkaisee sen pitkäsoiton, ilman että siellä pohjalla on jotain, niin se pitkäsoitto uppoaa vaan tyhjään maastoon. Ja sit ei oo heti mitään millä seurata. Mutta jos ekaan sinkkuun saa esim. mietoa kiinnostusta, niin sit voittaa kuukauden tai kahden päästä toisen. Ja sit vaikka sen albumin. Näin kertyy omaa osaamista, ja se kohderyhmä (olkoonkin vaikka kuinka kapea) saa tietää siitä jutusta jotain ennen sitä pitkäsoittoa.
 
e: Ja siis toki voi tavoitella levydiiliä. Mutta yleensä levydiilejä saa bändit, jotka on jo tehneet jotain. Joilla on jo fanikuntaa, keikkoja, oma image jne. Siks ehkä kantsis julkaista se sinkku, ja alkaa tekemään sitä juttua jo johonkin pisteeseen. Erittäin harvoin riittää vaan se että "meillä on tässä nää biisit"
 
e2: jos koko ajatus "oman jutun rakentamisesta" tuntuu vieraalta, niin vauhtia voi hakea esim. Damien Keysin YT-kanavalta: https://www.youtube.com/user/Damiankeyes

Jabe: Yks pointti imho on se, että ei kannata julkaista pitkäsoittolevyä heti, vaan ekaks vaikka yksi single. Single on helppo laittaa digijakeluun esim. Distrokidin kautta. Sitä voi promota somessa, ja siitä voi saada näppituntumaa siihen, että miten potentiaalinen yleisö reagoi siihen musaan. Ja sitä spotifylinkkiä voi jakaa esim. keikkapaikoille ja/tai potentiaalisille levy-yhtiölle jne yms. Ja sitten tulee laitetttua se somesivusto ja spotifyprofiili kuntoon. Ja ikään kuin luotoa jotkut kasvot sille asialle. Visuaalinen muoto, siis.
 
Pointtina se, että jos kerralla julkaisee sen pitkäsoiton, ilman että siellä pohjalla on jotain, niin se pitkäsoitto uppoaa vaan tyhjään maastoon. Ja sit ei oo heti mitään millä seurata. Mutta jos ekaan sinkkuun saa esim. mietoa kiinnostusta, niin sit voittaa kuukauden tai kahden päästä toisen. Ja sit vaikka sen albumin. Näin kertyy omaa osaamista, ja se kohderyhmä (olkoonkin vaikka kuinka kapea) saa tietää siitä jutusta jotain ennen sitä pitkäsoittoa.
 
Tässä hyviä pointteja. Nykyään moni julkaisee levyiltään "sinkkuina" kaikki tai ainakin useamman biisin. Diginä kun julkaisee, niin on helppo ripotella biisejä tasaisemmin, kuin rysäyttämällä kokonaisen levyn kerralla eetteriin. Pätisikö tässä samat lainalaisuudet, kuin sijoittamisessa, eli ajallinen hajautus kannattaa, jolloin ei ota kerralla liian isoa riskiä.
 
Siinähän sitä samalla oppii minkälaiset julkaisut porukkaa kiinnostaa ja miten julkaisu ylipäätään kannattaa tehdä. Jos ei oo ikinä julkassu mitään, niin levyn heittäminen vaikka spofifyyn ei paljoa iloa ja mainetta tuota. Tekee sitten osasta biiseistä vaikka musiikkivideoita tai halvemmalla lyriikkavideoita tms. Kokeilee julkaisuja eri kanavia pitkin vaikka Spotifyn, Youtuben tai Pornhubin kautta. Ja jokaisesta yksittäisestä julkaisusta on nykyään helppo saada lehdistötiedote aikaan alan nettilehtien kautta.
 
Voihan koko levyn painaa sitten lopulta vaikka vinyylille jos siltä tuntuu, mutta en ehkä aloittaisi siitä, jos ei genre ole sellainen, jossa kyseistä formaattia kulutetaan urakalla.

Kasu-_-: Tässä hyviä pointteja. Nykyään moni julkaisee levyiltään "sinkkuina" kaikki tai ainakin useamman biisin. Diginä kun julkaisee, niin on helppo ripotella biisejä tasaisemmin, kuin rysäyttämällä kokonaisen levyn kerralla eetteriin. Pätisikö tässä samat lainalaisuudet, kuin sijoittamisessa, eli ajallinen hajautus kannattaa, jolloin ei ota kerralla liian isoa riskiä.
 
Tämä on varsin yleinen taktiikka ja ymmärrän miksi. Uuden julkaisun (vaikkakin vain yksi biisi) tiimoilta on aina helpompi hakea huomiota kuin sillä että hypettää 3 kk sitten julkaistua albumia uudelleen ja uudelleen.
 
Vähän off-topicia, mutta mites tuo muuten menee esim. Spotifyssa soittomäärien kanssa, eli jos julkaiset sinkkuna yhden biisin levyltä ja se kerää kuunteluita, niin syntyykö siitä biisistä sitten albumijulkaisussa "uusi kopio", joka aloittaa nollakuunteluista?
 
Ainakin iTunesissa monesti näkee ennakkotilattavia albumeita, joista saattaa olla jokunen biisi jo julkaistu ja ladattavissa. Eli niistä biiseistä ei tule enää uutta kopiota. Onko tällainen mahdollista myös suoratoistopalveluissa, eli määrittää jokaiselle biisille oma julkaisupäivänsä? Ainakin itse käyttämissäni julkaisupalveluissa on ollut aina vain yksi julkaisupäivä per julkaisu (eli sinkku tai albumi).

Viinyylit on taloudellinen riski painattaa, koska niitä yleensä ei paineta pienissä erissä ja voi tulla isokin lasku niiden painattamisesta. Hinnat alkaa siitä n. 1000 € sis. ALV per painatuserä.
 
Jos niitä ei oikeen osteta sitten niin menee iso kasa rahaa hukkaan.

JohnJ:
 
Ainakin iTunesissa monesti näkee ennakkotilattavia albumeita, joista saattaa olla jokunen biisi jo julkaistu ja ladattavissa. Eli niistä biiseistä ei tule enää uutta kopiota. Onko tällainen mahdollista myös suoratoistopalveluissa, eli määrittää jokaiselle biisille oma julkaisupäivänsä? Ainakin itse käyttämissäni julkaisupalveluissa on ollut aina vain yksi julkaisupäivä per julkaisu (eli sinkku tai albumi).
 
Youtubeen voi ladata biisin jo ennen virallista julkaisupäivää ja alkaa keräämään vaikka heti mainosrojalteja jos vain agregaattorilla on biisien kaupallistamismahdollisuus YT:n Content ID -systeemiin.

JohnJ: En nyt ihan täysin tätä komppais ainakaan heti ensimmäisenä vaihtoehtona. Jos levyn saa masterdiilillä jollekin labelille niin saahan sillä nyt ihan eri lailla näkyvyyttä kuin tuuppaamalla vaan itse spotifyyn. Toki siitä näkyvyydestä joutuu ehkä maksamaan, mutta jos bändillä ei ole aimo määrää omia seuraajia ennestään niin varmemmin niitä uusia kuuntelijoita ja jonkinlaista medianäkyvyyttä levylle saa labelin kautta kuin ilman. Rojaltit suoratoistoista tuskin ovat niin merkittäviä muutenkaan että labelin välistävedolla olisi käytännössä juurikaan merkitystä kokonaiskuvassa.
 
Kun siitä levyn teostakin on kerran itse maksettu, niin ainakin omasta mielestäni kannattaa kyllä sitten samalla panostaa myös siihen että sen joku ehkä huomaisikin. Jos siis koko bändillä on ylipäätään tavoite kasvaa.
 
Eli itse lähtisin etsimään ja yrittämään lähestyä pikkulabeleita jotka ovat aiemmin julkaisseet samantyylisiä omakustannebändejä.
 
Jos ei sitä labelia löydy niin toinen vaihtoehto sitten on tosiaan vain julkaista itse ja budjetoida jonkinlaista tee-se-itse promokampanjaa, tai valjastaa joku promootiofirma hommaan.
 
Mistä se näkyvyys tulee? Ei kukaan kuluttaja kuuntele levy-yhtiöiden musiikkia. Keskivertoa paremmat yhtyeet ja keskivertoa vetävämmät biisit taas tulevat levy-yhtiöiden kautta. Itselläni on ihan käytännön kokemusta superpienten, pienten, keskisuurien ja helvetin isojen firmojen kanssa musiikin julkaisussa. Kaikilla muilla paitsi pienemmillä ne kuuntelijamäärät olisi voinut saavuttaa ilman myös tuota toista osapuolta, mutta kun oli vaan niin hienoa, että on signattu lafkalle. Näin jälkiviisaana olisin mielummin lykkinyt rahaa mielummin promootioon, kun kuluttanut aikaani sopimusneuvotteluissa.
 
Eli se omakustanne saattaa kuulostaa amatöörimäiseltä verrattuna levy-yhtiöön, mutta hyötyä siitä ei tule, vaikka löytäisitte jonkun ruotsalaisen kellarilafkan, joka julkaisisi musiikkianne. Parhaimmillaan kirjoitatte vielä sopimuksen, joka pakottaa teidät tuuttaamaan sellaiset neljä levyä kyseisen lafkan kautta ja onnea pois ostamiseen vain.
 
Ja joo kannattaa sinkuttaa. Massat eivät kuuntele levykokonaisuuksia, kun porukalla on nykyään kultakalan tarkkaavaisuus. Se yksi biisi riittää jo moneksi viikoksi ylläpitämään mielenkiintoa jos osuu ja uppoaa johonkin.

JohnJ:
Vähän off-topicia, mutta mites tuo muuten menee esim. Spotifyssa soittomäärien kanssa, eli jos julkaiset sinkkuna yhden biisin levyltä ja se kerää kuunteluita, niin syntyykö siitä biisistä sitten albumijulkaisussa "uusi kopio", joka aloittaa nollakuunteluista?

Jos biisin nimi on täsmälleen samalla tavalla kirjoitettu, niin ei nollaannu.

JohnJ:
 
Vähän off-topicia, mutta mites tuo muuten menee esim. Spotifyssa soittomäärien kanssa, eli jos julkaiset sinkkuna yhden biisin levyltä ja se kerää kuunteluita, niin syntyykö siitä biisistä sitten albumijulkaisussa "uusi kopio", joka aloittaa nollakuunteluista?
 
Saman biisin voi julkaista ensin sinkkuna, ja sitten myöhemmin osana albumia.
 
Jos haluaa, että albumi tulee näkyviin kokonaisuutena, ja halutulla biisijärjestyksellä, niin sitten se sinkku pitää myös ladata uudelleen; osana sitä albumin latausta. Sinkun voi jättää sinne elämään omaa sinkkuelämäänsä (pun intented). Oleellista on että käyttää samaa jakelijaa ja samaa isrc -koodia. Sama biisi digijakelussa kahden eri jakelijan kautta voi aiheuttaa sotkuja.

Jabe:
Sama biisi digijakelussa kahden eri jakelijan kautta voi aiheuttaa sotkuja.
 
Ei aiheuta käsittääkseni jos ISRC-koodi on sama. Mutta äla anna tekeleitäsi levy-yhtiöiden julkaistavaksi jos olet aiemmin julkaissut itse jonkin agregaattorin kautta. Ne voi söissiä asiat meta-tietojen kanssa ihan miten päin vaan ja aiheuttaa vain haittaa. Minulla kävi ainakin näin yhen saksalaisen levy-lafkan kanssa vaikka olin tehnyt niille label copyn ISRC-koodien ja oikeiden tekijätietojen kanssa txt-filuissa jokaisesta biisistä niin silti ne laitto remiksaajat väärin ja mm. Beatportiin tuli sitten remiksaajat väärin ja menivät jo olemassa oleveille artisteille jotka eivät ole olleet oikeita tekijöitä ks. biiseille.

Jabe: Saman biisin voi julkaista ensin sinkkuna, ja sitten myöhemmin osana albumia.
 
Jos haluaa, että albumi tulee näkyviin kokonaisuutena, ja halutulla biisijärjestyksellä, niin sitten se sinkku pitää myös ladata uudelleen; osana sitä albumin latausta. Sinkun voi jättää sinne elämään omaa sinkkuelämäänsä (pun intented). Oleellista on että käyttää samaa jakelijaa ja samaa isrc -koodia. Sama biisi digijakelussa kahden eri jakelijan kautta voi aiheuttaa sotkuja.
 
Joo, pitää ladata uudelleen, mutta ainakaan oman kokemukseni mukaan ei tarvitse edes olla sama ISRC, ainakaan Distrokidillä. Toistojen määrän laskuri ei näytä liittyvän Spotifyssä ISRC-koodiin. Tämä on ainakin oma kokemukseni.

smoltron: Joo, pitää ladata uudelleen, mutta ainakaan oman kokemukseni mukaan ei tarvitse edes olla sama ISRC, ainakaan Distrokidillä. Toistojen määrän laskuri ei näytä liittyvän Spotifyssä ISRC-koodiin. Tämä on ainakin oma kokemukseni.
 
Label Worx:lla https://www.label-worx.com/ Ei tarvitse ladata biisejä uudestaan vaan voi tehdä suoraan kokoelman tai albumin jo sinne ladatuista biiseistä ja niille tulee automaattisesti sama ISRC-koodi. Ainoastaa levyn kansikuva pitää tehdä uudelleen tietenkin ja levylle tulee uusi EAN-koodi ja biisit mitä aiemmin ei ole aiemmin julkaistu pitää ladata tietenkin ensin niiden FTP-palvelimelle vaikka WinSCP-ohjelmalla ja sitten niiden järjestelmässä valitaan oikeat raidat teoksille FTP-kansiosta. Mutta huomioikaa, että Label Worx tekee sopimuksia vain rekiströityjen levy-yhtiöiden kanssa eli pitää olla oma yritys YTJ:ssä.

Mutta mitä sä itse haluat sillä musiikilla? Luuletko, että se mitä sä haluat, vois potentiaalisesti olla jotain mitä levy-yhtiö haluaisi sulta sillä oletuksella, että musa on niin kovaa kamaa, että joku olis tekemässä diiliä?
 
Siinä tapauksessa, että tilanne on levy-yhtiölle vähän 50:50, on todella paljon etua siitä, että oot itse onnistunut saamaan musiikillesi nostetta => soittolistanoteeraamisia, musavideoita musamedioiden sivuilla ja blogeissa, kiinnostavia keikkoja tai tosi paljon keikkoja, lämppärislotteja, keskustelua sun musasta foorumeilla, hurjia määriä someseuraajia jne. Nosteen voi saada musiikilleen aikaiseksi ilman mitään levy-yhtiötä ja itse asiassa todennäköisemmin itse kuin luottamalla siihen, että levy-yhtiö hoitaa promon.

Objectif Lune: Mutta mitä sä itse haluat sillä musiikilla? Luuletko, että se mitä sä haluat, vois potentiaalisesti olla jotain mitä levy-yhtiö haluaisi sulta sillä oletuksella, että musa on niin kovaa kamaa, että joku olis tekemässä diiliä?
 
Siinä tapauksessa, että tilanne on levy-yhtiölle vähän 50:50, on todella paljon etua siitä, että oot itse onnistunut saamaan musiikillesi nostetta => soittolistanoteeraamisia, musavideoita musamedioiden sivuilla ja blogeissa, kiinnostavia keikkoja tai tosi paljon keikkoja, lämppärislotteja, keskustelua sun musasta foorumeilla, hurjia määriä someseuraajia jne. Nosteen voi saada musiikilleen aikaiseksi ilman mitään levy-yhtiötä ja itse asiassa todennäköisemmin itse kuin luottamalla siihen, että levy-yhtiö hoitaa promon.
 
Se mitä itse halutaan, on enimmäkseen se, että mahdollisimman moni pääsisi kanavasta tai formaatista riippumatta meidän musiikkia kuulemaan. Tienaaminen ei ole meille tärkeää. Se että seuraavaa tekelettä nauhoittaessa tietäisi, että biisit tulee kuulemaan joku muukin kuin kaverit ja me itse, tekisi hommasta vielä entistäkin mukavampaa ja motivoivampaa. Toisinsanoen ainut varsinainen hyöty mitä kuvittelen levy-yhtiön tuovan, onkin nimenomaan näkyvyys.
 
Edit: Levy-yhtiöistä ei tosiaan ole minkäänlaista kokemusta, enkä edes tiedä miten homma käytännössä toimii. Nauhoitukset ja mix/master on hoidettu omin kustannuksin, mutta voisiko esim. fyysisten painamisessa levy-yhtiöstä olla hyötyä? Onko tällaisia diilejä ylipäätään tapana tehdä, että levy-yhtiö osallistuu kustannuksiin? Olen kyllä aivan uunona koko kuvion kanssa. Netistä lukemalla tuntuu että pää on entistä pahemmin pyörällä :D

Pienet lafkat tekevät masterdiilejä ja isot maksavat kaiken.

Popilo: Se mitä itse halutaan, on enimmäkseen se, että mahdollisimman moni pääsisi kanavasta tai formaatista riippumatta meidän musiikkia kuulemaan. Tienaaminen ei ole meille tärkeää. Se että seuraavaa tekelettä nauhoittaessa tietäisi, että biisit tulee kuulemaan joku muukin kuin kaverit ja me itse, tekisi hommasta vielä entistäkin mukavampaa ja motivoivampaa. Toisinsanoen ainut varsinainen hyöty mitä kuvittelen levy-yhtiön tuovan, onkin nimenomaan näkyvyys.
 
Tälle asialle sä pystyt tekemään ihan tosi tosi paljon itse johdonmukaisella promoduunilla, jota kukaan ei todennäköisesti aio tehdä sun puolesta, jos et tähtää kaupalliseen menestykseen.
 
Siitä, mitä voit tehdä, onkin paljon kirjoitettu tällä foorumilla. Jos yhden julkaisun kanssa saa vähän näkyvyyttä, voit jo olla aika varma, että seuraavan julkaisun kanssa näkyvyyttä ja kuulijoita tulee samalla efortilla vähintään yhtä paljon jne.

Jos nyt tällaisia nyrkkisääntöjä tarttetaan, olkaa ihmeessä ny enstex Teoston jäseniä, tehkää se ja sittenrekisteröikää biisinne. Jos haluatte sinkkua tai koko albumia ulos, varautukaa siihen että kustannatte itse kaiken, albumigrafiikkaa ja markkinointia myöten.. Jos joku isompi lafka suostuu julkaisemaan äänitteenne, tehkää lisenssidiili ja pitäkää kakkunne, se toimii markkinointia tulevaisuutta ajatellen. Nimeä tulee, keikkaliksat paranee ja niillä liksoilla nääs teette laadukkaamman masterin seuraavaksi. Joku päivä jos luoja suo, rahoittaa joku bändinne touhut. Näin se vaan menee...