jos jätetään mainostoimistoissa brändätyt formaattitähdet sikseen, niin bändin menestys on kiinni paristakin judanssista, sillä lähtöoletuksella että biisit ovat ns. hyviä: kaikilla kestotähdillä on ollut ensiluokkainen manageri, joillakin heti uran alusta asti (esim. Rasmus, HIM ja mitä näitä suomalaisia maailmallakin menestyneitä nyt on). Toisekseen: bändin musan pitää jollain tavalla olla samaan aikaan ajatonta, mutta kuitenkin jollain tasolla heijastella aikansa "zeitgeistiä", jotta mahdollisimman moni kuulijoista saa musasta tarttumapintaa ja pystyy samaistumaan bändiin jollain primitiivisellä eläimellisellä tasolla :D - oikeastaan mitenkään muuten ei voi edes yrittää selittää esim. Cheekin suosiota: tuotanto täyttää kyllä tämän päivän standardit mutta artistin flow ja riimittelyn taso ovat kyllä apukoulutasoa verrattuna melkeinpä kehen tahansa Suomiräppi-skenen pitkän linjan taitajiin. (Cheek'hän käyttää mainosmarakatteja hyödykseen ottaakseen täyden ilon irti sukseestaan ja miksei käyttäisi?) ongelmallista tää on siinä tapauksessa, kun se omin juttu mitä haluaisi sielunsa syvimmistä syövereistä tuottaa maailmalle ei esim. millään muotoa osu tuohon ns. zeitgeistiin - ei siinä kovin kummoista suosiota ole luvassa, paitsi ehkä siinä tapauksessa että jälkipolvet 20 vuoden päästä löytävät "sen jutun". Yritäpä nyt vaikka breikata mahtipontisella sinfonisella progella....ei oo heleppoo :D |