Lyriikka ›

Kunnioitus
 

 
Kaupunki on korpea vaille
lautturi laulaja virtaavaa vettä
kuulkaa pisarat tippuvat
melkein kielellä, että joisinko
kaupungin ränneistä
pahat kielet kertovat
veistävät jo kulmaluuta
kulkijat betonista
laulu joka minusta lähtee
on kaitaa puuta.
 
Minä saattelen ajatukseni
kuin entinen sulhanen morsiamen
piennarta riittää tallata
korvessa kaikuu oma ääni
kaupungit pitäisi rakentaa kukkuloille,
jotta voisin suoristaa kumarani
ja nostaa kohti taivasta pääni.
 

 
merja ritala