Lyriikka ›

Paitsi nyt huomasin, ettei se voi keikistellä jos se on kopea. Pitäisi olla ilmaukset luonteen mukaan.
 
On se hemmettiä että jotain lastenlauluakin joutuu viilaamaan vaikka kuinka.

Kyllä mun mielestä noi Nicolet ja Sarat (vaikkei musana niin 10:llä kolahda) tekee teksteissä ihan positiivisesti erilaista tavaraa.

Niin... CMX...
 
CMX:n musiikkia ei pääse moittimaan muutoin kuin liiallisesta yksinkertaisuudesta minun makuuni. Sensijaa Yrjänän tuomitsen surutta! Se on tekotaidetta! Miehelle pitäisi antaa tekotaiteiluapuraha jotta hän saisi ostettua vähän liituja ja värityskirjan. Pääsisi taiteellista tasoaan vastaavaan puuhaan.
 
A.W. Yrjänän tuotoksiin tutustuneet varmasti tietävät mistä puhun jos sanon "Lyhyempi taidemääritelmä"? Sen luettuaan ymmärtää ko. herran aivoituksia paremmin. Muutenkin jostain syystä ko. herran puheet kääntyy kerta toisensa jälkeen runkkaamiseen. Mistähän moinen? Mielestäni runkkaamista ja taidetta ei pidä sotkea toisiinsa! Ensinnäkin siitä tulisi sotkua ja toiseks... No, heh heh joo! Kuitenkin joo, en pidä Yrjänää taiteellisena yhtään sen enempää kuin runkkaamista ja älkää, please, alkako vaan jauhaa mitään " Kyllä runkkaaminen mun mielestä on aika taiteellista... hö hö hö!"- juttua, kiitos! =(

"Lyhyempi taidemääritelmä"
 
Tarkoittamasi runon nimi on "Lyhyempi taideteoria".
 
Sanot aika paljon sanomatta yhtään mitään. Tai ainakaan kirjoituksesi pointti ei tullut selväksi.

Niin... CMX...
 
CMX:n musiikkia ei pääse moittimaan muutoin kuin liiallisesta yksinkertaisuudesta minun makuuni. Sensijaa Yrjänän tuomitsen surutta! Se on tekotaidetta! Miehelle pitäisi antaa tekotaiteiluapuraha jotta hän saisi ostettua vähän liituja ja värityskirjan. Pääsisi taiteellista tasoaan vastaavaan puuhaan.
 
A.W. Yrjänän tuotoksiin tutustuneet varmasti tietävät mistä puhun jos sanon "Lyhyempi taidemääritelmä"? Sen luettuaan ymmärtää ko. herran aivoituksia paremmin. Muutenkin jostain syystä ko. herran puheet kääntyy kerta toisensa jälkeen runkkaamiseen. Mistähän moinen? Mielestäni runkkaamista ja taidetta ei pidä sotkea toisiinsa! Ensinnäkin siitä tulisi sotkua ja toiseks... No, heh heh joo! Kuitenkin joo, en pidä Yrjänää taiteellisena yhtään sen enempää kuin runkkaamista ja älkää, please, alkako vaan jauhaa mitään " Kyllä runkkaaminen mun mielestä on aika taiteellista... hö hö hö!"- juttua, kiitos! =(
 
Huhhuijaa. Et tainnut ihan käsittää Lyhyemmän taideteorian jujua, vai olenko väärässä? Silmillesi kenties hyppäsi sana runkkaaminen. Miksi helvetissä joku sana/aihepiiri pitäisi kieltää tai ei kuuluisi runoon? Olisiko pikemminkin niin, ettet vain yksinkertaisesti voinut sietää tuota aihepiiriä. Se on ok, mutta millä tavoin se sitten käy argumentista kun väität sitä tekotaiteelliseksi? Ainakin runo onnistui herättämään sinut miettimään.
 
Syvennyttyäni mm. Vainajala -levyltä löytyvään Vierasta viljaa -tekstiin, tajusin viimeistään Yrjänän olevan parhaimmillaan todellinen nero. Rytmiikka, rakennetoisto ja alkusointu ainakin ilottelivat siinä kappaleessa ja tukivat tekstiä.
 
Sen myönnän, että joskus hänkin sortuu liikaan kikkailuun ja joillain kirjallisilla viittauksilla snobbailuun. Mutta siitäkin harmistumisesta osa on sitä, että itse en siihen pysty.

Lukekaapa ääneen lause 'Siemenen kuorista kuplivan hajotan, avaan suljetun rasian'. Mun mielestäni se futaa aika hyvin. Ehkä nämä 'tekotaiteelliset' biisit eivät futaakaan loogisen sisältönsä vaan sointinsa ja rytminsä takia.
 
Ton biisin sanoittaja on mokannut ehkä tuossa että se on yrittänyt tehnyt sen jatkon riimilliseksi. Ei tommoseen tyylilajiin tiukat riimit käy. Olis vaan pelannut loppuun asti rytmillä ja samansointisilla sanoilla - eikä välttämättä loppu- vaan pikemminkin alku- ja sisäsointisilla.
 
(Hitto että tässä tuntee olonsa viisaaksi.)
 
Esmes lastenlauluihin kaikenlaiset sointihommelit sopii. Tässä mun sivutuotteeni Oriveden kurssilta. Alkuperäinen
 
Tuossa Nicolen sanoituksessa on kyllä varsin suussa soiva, raikas rytmi. Mielestäni tuon riimityksen lisäksi biisissä mättää myös turha abstraktius, mikä saakin tekstiin kenties juuri sen tekotaiteellisen sävyn. Mikä on tämä kupliva? Siitä ei saa minkäänlaista otetta. Siemenen, mutta millaisen siemenen? Koivunsiemen vai siittiö? Suljettu rasia on vähän kliseinen ilmaus. Entä mitä sieltä rasiasta löytyy? En haluakaan tietää kokonaan, mutta jotain viitettä voisi antaa.
 
Teksti ei kosketa kaikkia, jos siitä tehdään mahdollisimman ympäripyöreää, sillä silloin se ei kosketa ketään. Teksti jää sisäänpäinkääntyneeksi.
 
Kannatan myös alku -ja sisäsointeja. Loppusoinnut leikkaavat jotenkin osan vapaudesta pois.

Muutenkin jostain syystä ko. herran puheet kääntyy kerta toisensa jälkeen runkkaamiseen. Mistähän moinen? Mielestäni runkkaamista ja taidetta ei pidä sotkea toisiinsa!
 
En muista missä sanottiin,mutta luominen on mitä kiihottavin tapahtum,a.Sen seuraksena miestaiteilijoilla jotka kirjoittavat/maalaavat jne.seisoo luodessa aina.Ja älkää käsittäkö väärin,kyllä taide voi olla seksuaalisesti hyvinkin värisyttävää.

Ja vielä:
 
Mielestäni seksin/seksuaalisuude yhdistäminen taiteeseen,siinä ei ole mitään pahaa.Vaan jos toteutetaan MTV:n kaltaisena perseen keikuttamisena niin silloin se ei ole vakuuttavaa.Mutta sopivassa yhteydessä aiheen korostamisessa ei ole mitään väärää.
 
Mutta joillekin runkkaamisesta puhuminen/lukeminen voi olla henkisesti vaikeaa.

En muista missä sanottiin,mutta luominen on mitä kiihottavin tapahtum,a.Sen seuraksena miestaiteilijoilla jotka kirjoittavat/maalaavat jne.seisoo luodessa aina.Ja älkää käsittäkö väärin,kyllä taide voi olla seksuaalisesti hyvinkin värisyttävää.
 
Minä ymmärsin, että Yrjänän runossa runkkaaminen viittasi lähinnä itse aiheutettuun nautintoon ja sen mukanaan tuomaan syyllisyydentunteeseen. Muunmuassa tämän teorian siis sain siitä irti. Käsittelimme itse asiassa Kirjoittajakoulussa sitä porukalla ja löysimme montakin yhtä hyvää tulkintaa. Eiköhän se todista runon monitasoisuudesta jo jotain. Ei pelkkää tyhjää kikkailua siis.
 
Runohan siis menee näin:
 
Istun työpöydän ääressä runkkaamassa
Kun luukusta mätkähtää
Nippu kädettömien tekemiä postikortteja

Minä ymmärsin, että Yrjänän runossa runkkaaminen viittasi lähinnä itse aiheutettuun nautintoon ja sen mukanaan tuomaan syyllisyydentunteeseen.
 
Tuotakin lyhyttä runoa voi tulkita oikeastaan väsymiseen asti. Kirjaimellisesti otettuna siitä paistaa ensimmäisenä se jonkinasteinen tylyys, kun yksi käyttää käsiään tuollaiseen nautintoon samalla kun toisilla ei ole mahdollisuuttakaan moiseen.
 
Toisaalta voi ajatella runoa näkökulmana kertojan tylsistymiseen ja aikaansaamattomuuteen: muut tekevät taidetta vaikka ilman käsiä, ja tässä yksi säälittävä paskiainen vain venyttää mulkkuaan, vaikka käsillään voisi tehdä mitä tahansa luovaa.
 
Tai sitten runkkaaminen on pelkkä vertauskuva jollekin tekemiselle, jota tekee vain saadakseen itse siitä kicksejä. Jos tekee omaehtoista taidetta, tekee sitä varmaankin pääasiassa itselleen, joten ehkä sen voisi rinnastaa runkkaamiseen. Tai sitten ei.

Tuossapa joku mainitsikin jo tämän asian, mutta sanon sen vielä. Minun ymmärrykseni mukaan ns. "kuluttaja" -ulkopuolinen on aika heikoilla jäillään tuomitessaan jonkin asian - esimerkiksi nyt sanoituksen tekotaiteelliseksi, sillä ratkaisevaa on se, onko itse daideilija kirjoittanut kyseisen tuotoksen sydänverellään vai väkinäisesti pakolla vääntänyt siihen jotain tekstiä jonka toivoo saavan kuluttajan pitämään itse tuotosta taiteellisempana kuin se onkaan.
 
Selitin hyvin epäselvästi.
 
Anteeksi.
 
Hmm...Tulipa mieleeni. Entä jos arvon satunnaisgeneraattorilla jonkinlaisen runon ja saan lopputulokseksi vaikka hyvin syvällisen kauniin mietelmän rakkaudesta. Onko se silloin tekotaiteellinen ? Todennäköisesti, mutta vähentääkö se tuotoksen taiteellista arvoa ?
 
EDIT: pientä hiomista.

Ainakii ne biisit joiden sanoitusta saa miettiä enemmänkii ja joihin ei välttämättä saa mitään tolkkua vaikka kuin yrittäisit (mm. David Bowien biisi The Man Who Sold The World on aika epäselvä mutta hieno)

Taisimpa osua kultasuoneen/hermoon parjatessani lyriikka- palstalla A. W. Yrjänää ja puhuessani runkkaamisesta! =)
 
Okei... provosoin! Kaikki mitä kirjoitin oli henkilökohtaista mielipidettä, ei absoluuttista totuutta. Itselleni vain tulee oikeasti pahaolo kun ko. (teko?)taiteilija esiintyy jossain. En tykkää!
 
Runkkaamisesta... Puhutteko te julkisesti ja avoimesti ystävienne tai sukulaistenne kanssa runkkaamisesta? Kaikkihan siitä joskus ovat puhuneet, ei sitä kieltäminen, mutta siis aiheena muiden aiheitten joukossa? Kerrotteko läheisillenne juuri vetäneenne käteen tai että istuitte aamulla vessassa räpeltämässä sukupuolielimiänne kun tätinne soitti ovikelloa ja huusitte oven läpi "Odota hetki, mä olen runkkaamassa... Tulen ihan kohta... Siis niin kun avaamaan sen oven"? Sitä se on ollut... (Jäikö pointti taas epäselväksi?)
 
Syvällisten tulkintojen löytäminen... Istuinpa tuossa eräänä aamuna puistonpenkillä ja katselin kuinka kaupungin puistojaoston kesätyöläinen leikkeli puistossa pensaikkoa. Mietin miksi tuo nuori hulmutukka ei kerää noita pahvisia hampurilaisaterian pakkaukseen käytettyja roskia tuosta? Onko hänellä jokin pointti siinä että hän ei kerää roskia vaan leikkaa tuota orapihlaja-aitaa vinoon? Ja miksi juuri tuosta päästä hän aloitti työnsä? Miksi se on orapihlaja? Mitä se nyt tekee? Sehän kaivaa nenää! Miksi juuri nyt? Miksei vasta kohta? Jumalauta mikä harmonia! Miksi ylipuutarhuri on istuttanut tuonne mäntyjä eikä kuusia? Mikä nero! Mikä harmonia! Mitä jumala yritti sanoa kun levitti nuo nuorenmiehen potkun lennättämät roskat tuolla tavalla? Nehän puhuu mulle! Äkkiä paskerikauppaan... (Miten on sen pointin kanssa?)
 
Hirveää paskaa minäkin jaksan kirjoitella keskellä yötä. Vai taidettako sittenkin...

On sillä yrjänällä kiistämättä taiteellista kamaa, mutta sanoisin, että myös sitä vähemmän taiteellista. vallat ja väethän on jo jonkin sortin klassikko. se on ihan mainio sanoiltaan. kuten vaikka sillanrakentaja ja vierasta viljaa. ja monet muut herran tekeleet. mutta itse en voi jostain syystä sietää esim. taivaan lasten sanoja, ne ovat kuin luettelo hienon kuuloisia sanoja. kyllä sieltä merkitystäkin pystyy löytämään, mutta se yksi kohta sattuu aina korvaan.
 
nila, jälsi, orvaskesi
tulivasara, leijonankita.
 
menee vähän pilkun viilaamiseksi. no, sanotaan, että raskas kuullostaa tekemällä tehdyltä. ja tuo seuraavahan on riimittelyn legenda:
 
Kun olin pieni
niin kuin sieni
tiesin maailmalle vie mun tieni
 
oliko se noin?
 
Noista löytää jonkinlaista fiilistelyä, tarinantynkää tms. ja vieläpä ihan vaivatta. mutta monista babylon whoresin ja black leaguen sanoista ei kyllä kukaan löydä yhtään mitään.
 
HYVÄ esimerkki tekotaiteellisuudesta(tai, no, itseasiassa sen pilkasta) on monille tuttu Timpan & Niskalaukauksen Minulla on sanottavaa!

Kai tuon rajan voi jokainen vetää siihen mihin haluaa, jos haluaa... Taidettahan se on tekotaidekin, joten antaa kaikkien kukkien kukkia vaan ainaki mun puolesta...
 
Itseäni ärsyttää lähinnä eniten se että muusikot kertovat hakevansa kovastikkin "fiiliksiä" ja "kokemuksia" omasta elämästään biisiensä pohjalle.
 
Ok, se voi olla mahdollista mutta kuka nyt voi aina välttämättä ymmärtää tuollaisia biisejä?
 
Itse onneksi kirjoittelen mistä vaan ja milloin vaan päähän sattuu tulemaan. Joskus tykkään ja joskus en tod. tykkää.
 
Ei mun mielestä tekotaidetta ole edes olemassa, kaikki käsin tehty ( lue: ihmisen luoma ) on taidetta, jokaisen tulee nähdä se vain omalta kantiltaan.

Noista löytää jonkinlaista fiilistelyä, tarinantynkää tms. ja vieläpä ihan vaivatta. mutta monista babylon whoresin ja black leaguen sanoista ei kyllä kukaan löydä yhtään mitään.
 
Hyvätpä esimerkit valitsit...