Lyriikka ›

The Doors - The End.

Nargaroth - Black Metal ist Krieg... Blääääk metal ist krieg, Bläääk faking metal ist krieg blääääääk! Omalla yksinkertaisella tavallaan nerokasta xD.
 
Stonen sanoitukset on myös hyviä. Varsinkin Get Stoned.

Beardfish - The Gooberville Ballroom Dancer
Kertoo Dwight - nimisestä henkilöstä joka haluaa tulla naisten suosioon, ja hetken asiaa mietittyään hän tajuaa keinon millä se on mahdollista.
 
Porcupine Tree - The Sound Of Muzak
Kertoo musiikin huonosta tilasta ihmisten elämässä nykypäivänä, ja musiikin tulevaisuudesta.

Fbalne:
Porcupine Tree - The Sound Of Muzak
Kertoo musiikin huonosta tilasta ihmisten elämässä nykypäivänä, ja musiikin tulevaisuudesta.
 
hmm? ihan hyvä biisi muuten, mutta noi sanotukset kuulostaa lähinnä jonkun yläasteikäsen kirjottamilta. En oo varmaan tota pöljempiä sanotuksia kuullut porcupine treeltä.

hibernance:
hmm? ihan hyvä biisi muuten, mutta noi sanotukset kuulostaa lähinnä jonkun yläasteikäsen kirjottamilta. En oo varmaan tota pöljempiä sanotuksia kuullut porcupine treeltä.
 
Nyt kyllä täytyy olla eri mieltä, jo biisin nimi on loistava, en usko että yläastelainen keksisi edes sitä. Muzak on hissimusiikkia ja sillaistahan se musiikki vähän nykyaikana tuppaa olemaan suurella osalla ihmisistä. Jo pelkkä "Music of rebellion makes you wanna rage, but it's made by millionaires who are nearly twice your age" -kohta on jo aika pirun hyvin kirjoitettu ja mietitty.

Anal Pain-Penis And Vagina. Punk voi olla hyvinkin yksinkertaista.

Silencer - Sterile Nails and Thunderbowels

Pain Of Salvation - Morning On Earth
 
Uskomaton biisi muutenkin. Itku tulee.

Stam1nan uudella Viimeinen Atlantis-levyllä on aivan uskomattoman hienoja lyriikoita. Ne on mielestäni parhaita lyriikoita mihin olen koskaan törmännyt. Ainakin Eloonjäänyt-biisissä on tosi hyvät sanat kantsii tsekata ;)

Filli293: Stam1nan uudella Viimeinen Atlantis-levyllä on aivan uskomattoman hienoja lyriikoita. Ne on mielestäni parhaita lyriikoita mihin olen koskaan törmännyt. Ainakin Eloonjäänyt-biisissä on tosi hyvät sanat kantsii tsekata ;)
 
Heh. pitänee tutustua, vaikka täytyy sanoa että ainoat ennakkoluuloni Viimeistä Atlantista kohtaan, kohdistuvat juuri lyriikkapuolelle. Jotenkin tökkii vastaan kaikki se valistaminen, josta levyä on hypetetty.. "Niin kauan kuin saastuttaminen on ilmaista.."
 
Mutta eipä siinä, mukava että joku uskaltaa. Toivottavasti se saarnaminen on sitten toteutettu hyvin.

longinus: Dylanin tuotannosta löytyy mielestäni melkoisia helmiä. Kuten Another Side of Bob Dylan-levyn Chimes of Freedom, joka on kaikessa monimuotoisessaan kolahti minulle kovasti. Toinen hieno esimerkki on samaisen herran kipale Times They Are A-Changin'
 
Jeps ja Ballad of Hollis Brown on jotenkin puistattavan totta.

Charge: Eppujen biisit on aina nerokkaita
 
Hmm... Mikäs niistä lyriikoista tekee aina nerokkaita?

Tähän ketjuun yleisesti: Suomalaiset sanoitukset ovat keskimäärin hiton hyviä, koska meidän kielestämme puuttuvat aivottomat (esim. rock-) klisheet.
Kukaan ei väsää biisiä pelkästään hokemalla "Keikuta sitä, keikuta sitä! Nyt tanssijengi keinuu ja rullaa yhdessä villisti!" Englanniksi tuo sama niellään mukisematta, pidetään vielä coolina.
 
Viittaamatta mitenkään kehenkään tässä jo kirjoittaneeseen, mutta minun mielestäni aika monet kehuvat jotain klisheistä englanninkielistä teiniangsti tusinatekstiä paljolti sen mukavan ahaa-elämyksen takia, minkä vieraskielisen tekstin ymmärtäminen tuottaa.
 
Hyvään tekstiin ei riitä, että se kertoo jostain tärkeästä tms., sen täytyy olla myös hyvin kirjoitettu. Jotain oivallusta ja omaa ja kielen tajua.
 
Samoin uskon, että monet hiphopfanit uskottelevat ymmärtävänsä jenkkilän katuslangia paljon paremmin, kuin ymmärtävätkään. Kun on tajuttu että "tää biisi kertoo niinku tavallaan siitä, että..." luullaan että on ymmärretty teksti ja voidaan arvioida sen hyvyyttä.
 
Kuinka moni tyttö voisi pokerina, selvin päin tanssia vieraan kundin kanssa raveissa, jos kajareista tööttäisi suomeksi :" Pysy ämmä kontillas ja ota suihin, se on ainoo mihin susta on." Ja taitaisi monen hemmonkin pokka pettää. Ja kuitenkin ton(kin) tason tekstejä noilta kahdensadan kilon rap-rasvapalloilta pääsee mualimalle niiden hyvien tekstien ohella.
 
No niin..taas mä saarnasin. Sori!

Kalmo:
....
No niin..taas mä saarnasin. Sori!
 
Tavallaan saarnasit kuitenkin ihan asiaa. Itse vihaan myös kaikkia noita mainitsemiasi esimerkkejä, enkä esimerkiksi keksi paljon inhottavampaa näkyä kuin juuri 18 vuotta täyttänyt tyttöporukka, joka joraa baarissa vaikkapa Rammsteinin Pussyn tahtiin. Siitäkin huolimatta, että laulun pointti ehkä jollain tavalla ymmärretään. Sen sisäistäminen on vain hieman haasteellisempaa, kun kukaan ei laula suomeksi vieressä, että sulla on pillu, mulla on kulli...
 
Sitä tosin en silti allekirjoita, etteikö paskaa ja kliseistä tekstiä olisi suomenkielisessäkin musiikissa. ..Kyllä sitä on ja paljon, vaikkei ehkä juuri tuolta alatyylin puolelta aivan samalla tavalla. Tai ainakaan sitä ei onneksemme välttämättä huudateta radioissa samalla tavalla kuin jenkkivastaavaa.
 
..Niin. Jos joku tekisi suomiversion vaikka Lily Allenin (?) paljon soineesta Fuck you -kappaleesta (vai mikäs sen nimi nyt onkaan), niin kuinkahan pitkään pysyisi soittolistoilla..

Kalmo: Tähän ketjuun yleisesti: Suomalaiset sanoitukset ovat keskimäärin hiton hyviä, koska meidän kielestämme puuttuvat aivottomat (esim. rock-) klisheet.
Kukaan ei väsää biisiä pelkästään hokemalla "Keikuta sitä, keikuta sitä! Nyt tanssijengi keinuu ja rullaa yhdessä villisti!" Englanniksi tuo sama niellään mukisematta, pidetään vielä coolina.
 
Tästä tulee mieleen Moogetmoogsin Väännä ja huuda eli Twist and Shout suoraan suomennettuna. Siinä on tietysti tehty käännöksestä tarkoituksella niin sanantarkka, ettei se tarkoita mitään järjellistä (ei sillä että alkuperäisessäkään mitään kovin syvällistä sanomaa olisi), mutta silti se kuvaa aika hyvin tiettyjen kliseiden puuttumista suomen kielestä, "ravista vauva" yms. Sanoitus löytyy tuolta: http://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/moog/sanat/kadonnut.html
 
On kuitenkin todettava, että vaikkei suomen kielessä rock-kliseitä pahemmin olekaan, niin iskelmäkliseitä kyllä riittää. Huonoon sanoitukseen ei myöskään välttämättä tarvita kliseitä, eivätkä ne välttämättä tee sanoituksesta aina huonoa.

Sit tosi kovia on joskus sellaset yhden lauseen biisit, niinku Sydän, Sydänin Jätä paikat siihen kuntoon missä tovoisit niiden olevan tullessasi itse seuraavan kerran tai Sepulturan We who are not as others. Siinä toistelussa on jotain hypnoottista, vaatii tietysti toki hyvän biisinkin mutta tosi hauska ajatus musta.

tai sellaset jotkut intiaanien biisit, joissa suurin osa on vaan hiia hiia haiooota ja välissä sit tulee joku kahen lauseen kertomus maailman luomisesta ja sit paljon lisää hiia huuaata. Kaikki olennainen tulee sanottua

Just semmosta säkenöivä voima -tyyppistä meininkiä.
 
Tai aatellaan vaikka Daven pientä ja hentoa otetta, niin siinähän ei oo tekstiä juuri nimeksikään. Hyvin vähän ja tiiviisti, sitten se kitara hoitaa siinä sen intiaanien hiiahooa-homman, samalla kun jouset jatkuvana mattona luo aika avaran ja kauniin maiseman siihen taakse.
 
Ei sanoja tarvi tosiaan paljoa, kun niitä osaa käyttää ja usein vähemmän on enemmän.
Davea en oo ikinä ees oikein pitäny lyyrikkona, sillai jos verrataan vaikka Juiceen, Handeen tai Yrkkään. ..Eihän ne monesti ees näytä miltään laulun sanoilta ne tekstit, semmosta, ehkä vois sanoa että aforismia ja filosofiaa. Ääneen ajattelua ja puhumista..
 
E: harvalla on niin jäljittelemätön ja oma tyyli.

Napalm Deathin You Suffer. Noin puolitoista sekuntia kestävä biisi ja silti syvälliset sanat: "You suffer, but why?" Kaunista.

Funkonaut: Napalm Deathin You Suffer. Noin puolitoista sekuntia kestävä biisi ja silti syvälliset sanat: "You suffer, but why?" Kaunista.
 
MInä en jostain syystä kuule tossa niitä kaikkia sanoja. On muuten hyvä biisi.