Lyriikka ›

"Hei! Onko kukaan nähnyt kynääni?!"
 
...I'll get my coat.
 
Eiku oon nii true et piirtelen sanat omalla verelläni ku viiltelen vähän ku ahistaa ;(
 
Ja nappaas samalla se minun takki...

Kertokaapas tarinoita siitä miten olette ajautuneet sanoituksia sorvaamaan.
 
En edes muista, siitä on niin kauan.Vuosi oli ainakin 1980.
 
Ensin tuli kirjoiteltua suomeks, jotain ihan hirveetä p...... Mutt nekin oli tehtävä, ett se parempi materiaali erottuis lopulta joukosta. Just kun oppi ton, piti alkaa kirjoittaa ekaan oikeaan bändiin, noita englanniks. Hirveetä (kaikki tietää mitä) taas.
 
Muutamassa vuodessa noista tuli siedettäviä, mutt sitten se kieli vaihtu takas suomeks...
 
Sanoitustyylin (suomeks / englanniks) tekee selväks yhden nimi, jonka keksin ihan todellisen tapahtuman jälkeen: "Oh Deer ! (Crush On The Headlights)".
 
Sanaleikkihän toi on tai pitäiskö sanoa "väännösbiisi". Noita keksii englanniks toisinaan, mutt ei niille paljon käyttöä enää ole.
 
Sanoitukset menee niihin sopiviin biiseihin, toisinaan muiden epäonneks jopa "laulan" ne. Mutt kyllä sanoitusten ja sävellysten suhde on nykyään lähinnä jo 25:1. Siks biisit on nimetty "19-04-2007a" tyyliin.

Joskus siinä 18 ikävuoden kynnyksellä se lähti, kun löysin tavan purkaa ajatuksia paperille runojen muodossa. Siinä samoihin aikoihin tuli harrasteltua myös musiikin tekemistä koneella, joten siitä sitten luonnollisena jatkeena tuli tehdä omia sanoituksia niihinn biisinhirvityksiin, mitä siihen aikaan tuli tehtyä. Hyvin pian kuitenkin tuli itsellekin selväksi, että nuottikorva ei musiikin tekemiseen riitä, mutta huomasin kuitenkin nauttivani niistä onnistumisen tunteista sanoittamisessa ja kuitenkin halusin tavalla tai toisella olla mukana musiikinteossa. Siinä tuli sitten haeskeltua lahjakkaita säveltäjiä, joiden kanssa tehdä yhteistyötä ja pari sen verran hyvää tyyppiä löytyi, että hommat jatkuu edelleen.

12-vuotiaana yritin matkia Nightwishin lyriikoita ja tsä-däm, löysin itselleni mieluisan harrastuksen. Ensimmäinen laulu oli nimeltään "Synkät säveleet" ja se näin jälkeen päin kuulostaa aikamoiselta teiniangsti-kuralta. Se alkoikin ihanan suloisesti sanoilla "Päivä sateinen musta, jolloin alkoi sydämeni tuska". Älkäähän naurako. *menee nurkkaan häpeämään* -.-'

Minun sanoitusvastuuni löytyi hyvinkin luonnollisesti, olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja joitakin pätkiä väsännyt jo ennen bändihommiakin. Meistä ketään muuta tuo tehtävä ei kiinnosta, mutta minua kiinnostaa ja minähän ne tekstit syljenkin mikkiin.

no soitan kitaraa, teen biisejä, ja laulan ja haluun tehä omaa lyriikkaa. kertoo omist kokemuksist ja tunteist.

Itse satun olemaan soolokitaristi, jolla löytyy vahvat mielipiteet, rakkaus kirjoittaa sekä tietenkin paljon, vihaista ja aggressiivista sanottavaa. Homma lähti siitä että laulajakitaristi tehtaili biisejä hulluun tahtiin mutta ei sitte millään ihte suostunut sanottamaan kun ei englanninkielellistä kielitaitoa (lausuminen on kumminkin hyvää) saatika mielikuvitusta sanoituksien tekemiseen löytynyt niin minä päätin rueta kirjoittamaan. Kuten jäsenveljemme Jani the Rock jo mainitsi, myös minulle lyriikoiden kirjoittaminen on terapiaa, tapa ilmaista itseään ja kertoa näkemyksiään ja omaa tarinaansa muaailmalle!