Lyriikka ›

Englanti on luontevin kieli itselle, vaikka suomalainen olenkin. Jotenkin tuntuu, että siinä kielessä on paljon enemmän tapoja ja kanavia tulkita sitä sanomaa sanoiksi.

Englanniksi, olen tehny pari suomeksikin, mutta ei se vaan istu niin hyvin, vaikka suomalainen olen minäkin...

Englanniksihän ne tulee ulos.Yleensä ne myös kehitty pienessä pääkopassani englannksi.

Suomeksi. Emmie muuta osaa.

Suomeksi, Suomeksi ja Suomeksi. Se on koko sukuni kieli - siis olkoon minunkin. Kuten voitte arvata...maailman valloitus ei nyt ole mielessä. ;-)

Itse olen kaikki sanoitukseni aina tehnyt suomeksi. Niillä jaloilla juostaan millä on opittu kävelemään, sillä kielellä runolletaan mitä on opittu puhumaankin. Omalla äidinkielellään itsestäänselvästikin osaa jäsentää maailmaa, sitä kautta ajatuksiaan, maailmannäkemystään ja tuntemuksiaan kaikista parhaiten.
 
Oma musiikkinikin tosin on suomalais-ugrilaisesta sukupuusta repäistyä etnometallia, joten sitäkin tautta äidinkieli on aina ollut jotenkin niin selvä vaihtoehto kaiken suhteen. Olen myös aina kirjoittanut paljon tarinoita ja runoja, joten opin jo hyvin nuorena kääntelemään ja vääntelemään kieltämme.

Enklanniksi, mun suomenkieliset tekstit on niin korneja.

Sanoitetaan englanniksi,vaikka joitakin kieli oppi virheitä tulee . siskon poikä ystävä on englantilainen hän korjaa kielioppi virheet

Tietysti suomeksi. Milläpä muullakaan kielellä sitä kirjoittelisi, kun ainut mihin minun koukero sormeni suostuvat on vain ja ainostaan suomi. eli siis ajattelen suomeksi = kirjoitan suomeksi.
 
mutta eipä sillä, vaikka kielitaitoni yltäisikin koko maapallon ylitse, niin ainut oikea sanoitus-kieli minulle on tämä oma äidinkieleni.
 
enpä sen pidempää puhetta nyt ala pitämäänkään. mielipiteeni on tämä ja sellaisena se pysyy! (ainakin toistaiseksi, tämän elämän ajan. eihän sitä tiedä vaikka huomenna uudelleensyntyisin norjalaisena kirkonpolttajahevistinä... :D)

Enimmäkseen englanniksi mutta suomeksikin joskus. Riippuu biisistä sillä kirjoitan sanat yleensä vasta kun biisin runko ja soittopuoli on valmis sillä inspiroidun yleensä musiikista.

Varhaisnorjalla sekä muinaistanskalla.
Helpottaakseni luomistyötä käytän sanakirjaruotsia ja kirjoitan kuumaperunasuussa.
Joskus sanoitan myös anopinkielellä.

Pääosin englanniksi ja suomeksi.

Englanniksi ja suomeksi lähinnä. Niillä kielillä pystyy lyriikoita kirjoittamaan, koska niillä pystyn myös ajattelemaan. Englanninkielisiä uniakin on näkyny. Ranskaa ja ruotsia oon kokeillu myös, mut lähinnä semmosessa fiilistelymielessä, kun sillä tuo ajatteleminen takkuaa aina jos yhtäkkiä joutuu käyttämään. Ruotsiksi sujui kyllä aikanaan hyvin.
 
Englanniksi jotkut asiat on helpompi ilmaista nätimmin ja tulos on usein karmeaa, kun yritän tehdä suomenkielisiä versioita englanniksi ajatelluista biiseistä. Ei soi yhtä nätisti, eikä kaikille sanoille löydy hyvää suomenkielistä vastinetta. Syntyperäisillä ei ole toistaiseksi ollut valittamista, jos ovat sattuneet lukemaan. Englanti on pehmeämmän kuuloista laulaessa ja sopii siksi paremmin bändimme tyyliin.
 
Mun mielestä kannattaa kirjoittaa useilla kielillä, siinä oppii. Eikä se oikeasti ole niin vakavaa jos virheitä tulee, eli ei todellakaan tarvi tarkistuttaa jollain natiivilla britillä tai jenkillä, että "meneeks tää nyt niinku kieliopillisesti oikein". Voihan halutessaan luetuttaa vaikka hyvin vierasta kieltä osaavilla kavereilla, että ymmärtävätkö he, mitä tarkoitat. Kuten vieraita kieliä puhuttaessakin, tärkeintä on, että ajatus tulee selväksi.

Suomeksi suurin osa tulee koska mut kielet ovat sen verran heikoilla tuossa riimittelypuolessa.. On joitakin tullut tehtyä myös englanniksi ja espanjaksi, mutta ei kyllä mitään mainitsemisen arvoista.. Suomeksi on paljon parempi!

Englanniksi, joskus suomeksi. Lähiaikoina orkesterin kanssa sanotetaan ainakin yksi kipale saksaksi.

englanniksi. englanniksi sitä saa ikkäänkuin "fiksumpaa"-tekstiä,vaikka suomeksi syntyykin brutaalimpaa tekstiä ja saa ilmaistua ihteensä paremmin.

ENGLANNIKSHI! mutta keksin myös jotain höpönhöpö sanoja.. koska pyrin johonkin dadaistiseen... bonzo dogmaiseen esim :BIBBABABOON
 
very vain/ pink brain/ blood stain/ neck pain.

Englanniksi ns. normaaliuteen pyrkivät sanoitukset, joita esim. heavymetalliprojekteissa tarvii, suomeksi sitten kaikki kieroutuneempi ja eksplisiittisempi.

Nuorna miehenä aloitin englanniksi, mutta CMX:n Auringon kuultuani vaihdoin suomeen. On niin paljon enemmän valinnanvaraakin omalla kielellä.

Suomeks ja englanniks..