Lyriikka ›

Olisi mielenkiintoista kuulla käsityksiänne musiikista.
Minulle tärkeää hyvässä biisissä on sanoitukset, jotka tukevat tulkinnallisesti Hmm.. tavallaan biisin tunnetilaa.
Aina kun kuulen musiikkia se herättää mussa tietynlaisia visuaalisia mielikuvia. ihan biisistä riippuen ja jos sanoitukset eivät käy yksiin niiden mielikuvien kanssa, ei iske.
Esim; Kuuntelen musiikkia, biisi kertoo mun mielestä jostakin hämärästä huoneesta, brutaalista kauneudesta, ja melankoliassa soi kaipaus..JA sit tyyppi laulaakin siitä kuinka aurinko paistaa ja kaikilla on kivaa..#ääreistetty esimerkki.
 
ASENNE, SANOMA JA LIIALLISEEN TAVANOMAISUUTEEN SORTUMATON MEININKI ISKEE.
 
JOTEN MIKÄ ON!
ASENNE?
MOLLI, DUURI?
MELANKOLIA?
HUOLETON FIILIS?
JOKU MUU MIKÄ..?
(JEESUS, MIKÄ KAAVAKE..ANYWAY..)
 
HENK.KOHT. MUA LIIKUTTAA KASARI ROCK` , HELVETIN MONI MUUKIN ASENTEELLINEN MUSA JOSSA ON SANOMAA. RASKASTA, TAI KEVYTTÄ, KUNHAN ON PAINAVA SANA + BILETYS MUSANA MIELUUMMIN STARY CATS, TAI ELVARI, KUIN JOTAIN AIVOKÖYHÄÄ TEKNOSHITTIÄ.. ÖÖÖ.. EI OLE SITTEN TARKOITUS LOUKATA KETÄÄN. JOKAISELLA VAPAUS OLLA SELLAINEN KUIN HALUAA JA KUUNNELLA SITÄ MUSIIKKIA, MIKÄ ON ITSEÄÄN VARTEN.
 
MUTTA KERTOOKAAHAN MIKSI SINÄ PIDÄT JUURI SELLAISESTA MUSIIKISTA KUIN PIDÄT?
MITÄ SAAT SIITÄ IRTI?
 
PS. TÄÄ EI TODELLAKAAN OLE MIKÄÄN PSYKOLOGINEN KOE :)

JOTEN MIKÄ ON!
ASENNE?
Sen tietää varmaan jokainen itse, meinaan, meikäläisen asenne saattaa olla ihan eri kuin jonkun muun vaikkapa vastaavaa musiikkia duunaavaan ihmisen. Eli ei uskalla julistaa yleistäen, mutta mulle omistautuminen musiikkiin tarkoittaa kutakuinkin asennetta, tietty siihen liittyy muitakin asioita, joita nyt ei oikein sanoiksi voi pukea.

MOLLI, DUURI?
Molli=Duuri=Muut termit jotka kuvaavat musiikkia, eli meikäläiselle se ja sama sinänsä. Toki tiedostan mitä tarkoittavat, paljon muuta sitten en tiedostakaan:)

MELANKOLIA?
Melankolia musiikkiin liitettynä voi olla ihan positiivinenkin asia, kunhan ei mennä liiallisuuksiin. Kaunis melankolinen kappale voi tehdä mielen jopa iloiseksi, hankalapa tästäkin on meikäläisen enempää sanoa.

HUOLETON FIILIS?
Tää on se juttu, mitä pidän tärkeänä musan teossa ja varsinkin soittaessa. Ryppy otsassa soittavaa jengiä on ikävä katsoa ja kuunnella, ja toisinpäin, ryppy otsassa musaa kuunteleville on mahdollisesti ikävä soittaa ja esiintyä.

JOKU MUU MIKÄ..?
Nyt mä pääsen sanomaan. Dynamiikka, elävässä musassa. Livemusa yleensäkin, mahtavaa. Esim. meikäläinen voi soittovirheitä perustella sillä, että oon niin "dynaaminen" esiintyjä:) Ei vaan, oikeesti, nykypäivänä tää on päässyt täysin unohtumaan.. musiikki on puristettu pienestä tuubista ulos ja hiottu täysin särmättömäksi, mikä häiritsee mua suunnattomasti.
 
(JEESUS, MIKÄ KAAVAKE..ANYWAY..)
 
Sanos muuta, mutta tulipahan täyettyä:)
 
HENK.KOHT. MUA LIIKUTTAA KASARI ROCK` , HELVETIN MONI MUUKIN ASENTEELLINEN MUSA JOSSA ON SANOMAA. RASKASTA, TAI KEVYTTÄ, KUNHAN ON PAINAVA SANA +
 
Kasarirock, seitkytluvun rock, kuuskutluvun rock. Jopa ysärirock. Ja moni moni muu, siis muukin kuin rock. Skaala on aika laaja, konemusaa en vain osaa lainkaan kuunnella, en lainkaan. Esim. Turmion Kätilöt vois muuten iskeä meikäläiseenkin, mutta se diskobiitti tappaa koko homman täysin (en oo kuullut kuin pari biisiä, mutta ne riitti mulle.. en halua kuitenkaan yleistää, mulle vaan ei toimi).
 
Sanoma sinänsä on tärkeä, mutta mä tykkään myös ns. aivot narikkaan paahtamisesta, jossa on musalla ja melodialla pääosa, eli sanoitukset saavat sitten kertoa vaikkapa leppäkertun rakkauselämästä. Toki se kokonaisuus kuitenkin on ratkaiseva tekijä.
 
MUTTA KERTOOKAAHAN MIKSI SINÄ PIDÄT JUURI SELLAISESTA MUSIIKISTA KUIN PIDÄT?
MITÄ SAAT SIITÄ IRTI?
 
Ihan sikamaisen vaikea sanoa, että MIKSI pidän juuri siitä mistä pidän, koska se on niin henkilökohtainen juttu että sitä ei välttämättä kaikki muut tajua kun ei sitä osaa selittää. Syyt ovat syvällä jossain, missä lienevätkin? Joka tapauksessa musa menee tärkeysjärjestyksessä meikäläisen kohdalla ihan kärkikastiin muiden mulle tärkeiden arvojen kanssa.
 
Musasta saan irti ihan hiton paljon, välillä tuntuu että se pitää elossa ihan konkreettisesti. Elämässä on paljon muutakin, mutta kyllä musa on niin päivittäinen ja elintärkeä juttu että hankala olisi kuvitella elämää ilman sitä, ja koskee myöskin soittamista.
 
PS. TÄÄ EI TODELLAKAAN OLE MIKÄÄN PSYKOLOGINEN KOE :)
 
Tosin, voisi ihan hyvin olla.