Täs tämmöinen, surullisen hahmon karvaton ritari, ajatus on bluussina, mutta railakas ska poljento vois olla just se kontrasti, ettei putois taas siihen normaaliin angsti-tuoppiinporaamis-meneepähuonosti-äijäkategoriaan
Jos ei sade piittaa keitä alle jää
miksi aina yllättää minut synkkä sää
Se kastoi takin,paidan, housut kastoi kengätkin
Mä bluesin tahdissa niillä hiljaa kävelin
Valat jotka kuulin ei vähempää voi velvoittaa
edes soittopyyntöihin en vastausta saa
lemmenkipeet kirjeet tunteistani kertoi
Sävelistä sinisin taas mulle soi
bridge,mikä nyt lie
Pidä varas Romeo, sä ethän näyttää saa
kuinka tuska sydäntäsi raastaa ja riivaa
Blues kun iskee täysillä ei huomaamatta jää
On sieluparka ruvella ja yhtä sinelmää
Onni kestää hetken aivan liian lyhyen
mut blues on aina läsnä takanasi oottaen
Soi synkkyydessä syvimmässä väri sinisin
itsetunto kolhuilla ja mieli mustelmin
Sydäntäsi kuulematta et sä olla voi
se tuskaa kun tuntee ja sitä vaikeroi.
Jos ei sade piittaa keitä alle jää
miksi aina yllättää minut synkkä sää
Se kastoi takin paidan housut kastoi kengätkin
Mä bluesin tahdissa niillä hiljaa kävelin |
jaacob
Sa,kke
