Prologi: On vain oikeudenmukaista, että arvosteltuani muiden hengentuotoksia,
laitan myös omani arvosteltavaksi.
Tämä kuuluu kategoriaan Puolitotuuksia, siis ei-niin-vakavasti-otettavia,
mutta kuitenkin niin, ettei koko kyhäelmä ole tuulesta temmattu.
Siis dramatisoitu otos ihmiselämästä. Eli runo.
(Tämä lauletaan Tapio Rautavaaran äänellä, Iso-isän Olkihattu-kappaleen
sävelin, mutta saman miehen On Aivan Sama-kappaleen vakavuudella.
Toiseksi viimeisen kappaleen ensimmäinen rivi saattaa aiheuttaa vanhoille
progemiehille 6/4 kohtauksen..)
Kuolematon ystävyys
--------------------------
Musta tuskin jäljellä kai kasa luita vaan
kun läksin sieluani manalasta hakemaan
pyysin saada tavata itse perkeleen
enkä tiennyt joutuvani tulikokeeseen
en koskaan ennen ollut täällä yksin tarponut
mut pian olin jaloillain ja piru arponut
tuli poltti jalkapohjaa joka askeleen
ja viimein olin luona herra pääperkeleen.
sielustani kova riita saatiin syntymään
ja hetikohta jouduin siitä myös perääntymään
miksi kuljin koko matkan, tiet mitättömät?
kerron, vaikka enpä usko, että ymmärrät.
elämäni oli yksinäistä päällä maan
ihmisistä tuskin tunsin ainoatakaan
päätin kerran, nyt mä lähden ja että palaa en
etsin sieluntoveria tyhjään yöhön huutaen
Siis nyt kun vihdoin tiedän, että joku välittää
on turha enää vastustella, turha selittää
perkeleen kun tapasin, mä tiesin heti sen:
ystävyys voi kestää läpi vuosisatojen. |
tyhjä
