Lyriikka ›

Tässä on yksi suht uusi lyriikkani, josta nyt yritän kalastella palautetta.
 
PASSION PLAY
 
1.
There's a black cloud over me and it won't go away
'Cos there is no reason to rejoice
Life of comedy has turned into a passion play
And I'm the king who bears the crown of choice
 
Once upon a time there was a voice that led me here
Whispered secrets in my time of need
But now I am all alone, left drowning in my fear
Wondering which answer should I heed
 
Kertsi
Every thought is a dimension
And these distances are long
When there's two ways to ascension
And neither one is right nor wrong
 
2.
It's impossible to see which way the stairway turns
Beyond the point when everything turns black
But it seems too late for me to hide from my concerns
Yes, it seems there is no turnning back
 
Väliosa
A desperate feeling it is
To awaken just to notice
That there is no black nor white
Only shades of grey
I don't need this freedom of choice
I don't need this freedom of choice
 
3.
There's a black cloud over me and it won't go away
'Cos my truth keeps hiding in disguise
Life of comedy has turned into a passion play
A show that tends to end up in demise
 
Tällaista tällä kertaa, kommenttinne ovat mitä tervetulleimpia.

Mikäpä minä olen kommentoimaan, mutta kyllä kai toi oli ihan hyvä. Siinä mielessä ettei se ollut huono. Mutta ollakseen oikein hyvä joka lyriikassa pitäisi olla joku koukku. Sellainen kohta joka sekä kuulostaa hyvältä, että on oivaltava (ei sillä että itse pystyisin moiseen).
Vähän niinku Axl Rose (yllättävä valinta meikäläiseltä) biisissä Breakdown:
 
"..Is a little hard to believe
But everybody darlin' sometimes
Bites the hand that feeds..
 
..A moment to try and understand
Another one's despair
Remember in this game we call life
That no one said it's fair...
 
..But now the damage's done
And we're back out on the run
Funny how ev'rything was roses
When we held on to the guns
Just because you're winnin'
Don't mean you're the lucky ones"
 
Siinä nyt oli kolme pätkää jotka vaan toimivat. Mielestäni muutama tuollainen kohta biisissä ympättynä loistavaan melodiaan, niin periaatteessa on sama vaikka loppubiisin laulaisit siitä miten heräsit aamulla ja vaimosi oli lähtenyt.
 
Mutta ei mitään, kokonaisuutena antaisin ennemmin + kuin -

olihan siinä riimit kohdillaan. tekniset pisteet 10/10.
mut mielummin mä kuuntelen esim. Mike Pattonin sanoituksia jotka jättää jotain mietittävää kuuntelijalle, että mitähän se nyt oikeastaan haluaa sanoa....
mut se nyt vaan on mun mielipide. onhan toi tiukka riimittely ihan kivaa puuhastelua silloin tällöin (sorrun siihen itsekin). mut en mä tästä nobelia sulle jakais.